lauantai 31. joulukuuta 2016

Miten Helmet-lukuhaaste 2016 lopulta sujui?

Heipä hei parin kuukauden hiljaiselon jälkeen! Erinäisten syiden takia en ole tänne postannut loppusyksystä ollenkaan, mutta nyt uskoakseni tämä blogi aktivoituu taas keväällä. Kirjoja olen kuitenkin lukenut enemmän ja vähemmän koko talven.

Miten tämän vuoden Helmet-lukuhaaste lopulta päättyi osaltani? Kaikkiin haastekohtiin en saanut luettua kirjoja, mutta haasteen ansiosta löysin uutta luettavaa kun piti miettiä mitä lukisin mihinkin kohtaan, näin tuli tartuttua kirjoihin joita en välttämättä muuten olisi aloittanut.

Katsotaanpas sitten:

Helmet-lukuhaaste 2016

1. Ruuasta kertova kirja
Karttunen, Kihlström, Taivalmaa: Nälkä ja yltäkylläisyys

2. Matkakertomus
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Romain Puertolas: Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin

3. Kirjassa rakastutaan
Katja Kettu: Kätilö
Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
Malala Yousafzai, Christina Lamb: Minä olen Malala

5. Kirjan kannesta voit tehdä kirjanaaman

6. Kirjastosta kertova kirja
Umberto Eco: Ruusun nimi

7. Vihervuosi 2016-sloganiin sopiva kirja
Alan Weisman: Maailma ilman meitä

8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Gardell: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin

9. Sinulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja
Luin noin puoleen väliin Jules Vernen teosta Jorden runt på åttio dagar

10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

11. Sarjakuvakirja

12. Näytelmä
Aleksis Kivi: Nummisuutarit
J.K.Rowling, Jack Thorne, John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi

13. Kirjan nimi on kysymys
Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla

14. Historiaa käsittelevä tietokirja
Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon

15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
Liane Moriarty: Mustat valkeat valheet

17. Kirjassa juhlitaan 
Laura Honkasalo: Perillä kello kuusi

18. Lastenkirja
Timo Parvela: Ella ja Paterock

19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
Joel Dicker: Totuus harry Quebertin tapauksesta
Lisa Genova: Edelleen Alice

20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
Katja Kettu: Yöperhonen

21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja

22. Kirjassa on mukana Marilyn Monroe

23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja
Daviv Ebershoff: Tanskalainen tyttö

24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja
Lisa Genova: Edelleen Alice

25. Kirjassa on yli 500 sivua
Umberto Eco: Ruusun nimi
Joel Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

26. Elämäkerta tai muistelmateos
Yousafzai & Lamb: Minä olen Malala
Cheek & Mikko Aaltonen: JHT-musta lammas
Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon

27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
Lisa Genova: Edelleen Alice

29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja
Yousafzai & Lamb: Minä olen Malala
Cheek & Mikko Aaltonen: JHT-musta lammas

30. Viihteellinen kirja
Jojo Moyes: Jos olisit tässä

31. Olympialaisista kertova kirja

32. Kirjassa on myrsky
Philbrick: Kamppailu merta vastaan

33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
Harper Lee: Kuin surmaisi satakielen

34. Keskustelua herättänyt kirja
Katja Kettu: Kätilö

35. Kirjassa ollaan avaruudessa

36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
Schildts&Söderströms: Filosofit

37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja

39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja
Yousafzai & lamb: Minä olen Malala

40. Eläkeläisen suosittelema kirja

41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja

43. Kirjassa on mukana Pablo Picasso 

44. Kirjassa joku kuolee
Hawkins: Nainen junassa

45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja
Tommi Kinnunen: Lopotti

46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

48. Kirjassa on alle 150 sivua

49. Vuonna 2016 kirjoitettu kirja
Katri Lipson: Detroit

50.  Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja


Tutkailtuani kirjanpitoani luetuista kirjoista laskin lukeneeni 40 kirjaa vuonna 2016 sisältäen romaanit, näytelmät, tietokirjat ja lastenkirjat ja jättäen oppikirjat ulos. Kaikkia lukemiani kirjoja en saanut sisällytettyä lukuhaasteeseen, mutta eipä tuo haittaa. Pääasia on että löysin tänä vuonna paljon uutta luettavaa ja mielenkiintoisia kirjoja! Erityisesti voisin mainita australialaisen kirjailija Liane Moriartyn, jolta luin ensin teoksen Mustat valkeat valheet. Näin kirjan Pocket Shopissa, kiinnostuin siitä ja lainasin sen kirjastosta, ja huh mistä olenkaan jäänyt paitsi! Epäröin tarttua seuraavaksi Hyvään aviomieheen, mutta se takasi ehdottomasti Moriartylle paikan yhdeksi lempikirjailijoistani. Tilasin Adlibriksen alennusmyynnistä romaanin Nainen joka unohti, toivon pääseväni aloittamaan sen mahdollisimman pian. Eli vinkkinä kaikille teille lukijoille: jos näette jonkun kirjan joka kiinnostaa teitä, tarttukaa siihen! Tarttukaa mahdollisuuteen että se onkin aivan loistava, joskus se saattaa olla juuri se kirja jota olette kaivanneet!

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kivi: Nummisuutarit

Nummisuutarit - Kriittinen editioNummisuutarit on Aleksis Kiven kirjoittama, vuonna 1864 ilmestynyt, nykyäänkin suosittu komedia. Se kertoo suutarin pojan Eskon häämatkasta ja veljensä Iivarin kaupunkimatkasta joista ei selvitä kommelluksitta. Matkoihin mahtuu muun muassa ryövärin kiinniottamista, ensimmäinen humala, merimiehen matka tyttärensä luokse, morsiamen ryöstämistä ja niin edelleen. Hahmot ryyppäävät suomalaiseen tapaan kaikki rahansa ja joutuvat ongelmiin- vai joutuvatko?

Nummisuutarit on erittäin suosittu teatterien ohjelmistoissa, ja onpa siitä tehty muutama elokuvasovituskin. Vasta viime vuonna se nähtiin Kansallisteatterissa!

 Mielenkiintoinen teokseen liittyvä tieto on, että Aleksis Kivi osallistui Nummisuutareilla Suomalaisen Kirjallisuuden seuran ja J.V.Snellmannin järjestämään kirjoituskilpailuun, ja hän voitti jättäen taakseen muun muassa J.L.Runebergin ja myöhemmän kritisoijansa August Ahlqvistin.

Nummisuutarit on ensimmäinen lukemani näytelmä, ja siinä mielessä sitä oli hauskaa lukea, että selkeämmin tiesi aina mitä tapahtuu kun kuvailu jää pois ja koko teksti on pääasiassa repliikkejä.  Myös hahmot olivat jotenkin niin tyypillisiä suomalaisia, että kyllä nuori Kivi on tässä kansan syvät rivit tavoittanut. Nyt on myös hauskaa katsoa suomalaisia televisio-ohjelmia kun ymmärtää kehen tietyt henkilöhahmot viittaavat, kuten vaikkapa Salattujen Elämien Kari Taalasmaa.


Helmet-lukuhaasteessa täytän tällä teoksella kohdan 12. Näytelmä.Kuvatulos haulle nummisuutarit kansallisteatteri


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Ebershoff: Tanskalainen tyttö

Kuvahaun tulos haulle tanskalainen tyttö
David Ebershoff
Tanskalainen tyttö
Otava
Tanskalainen tyttö on vuonna 2000 ilmestynyt kalifornialaisen David Ebershoffin esikoisromaani. Se kertoo fiktiivisen omaelämäkerrallisesti tanskalaisesta taidemaalari Einar Wegeneristä, jolle tehtiin 1900-luvun alkupuolella yksi maailman ensimmäisistä sukupuolenvaihdosleikkauksista.

Monelle Tanskalainen tyttö on tuttu viime vuonna julkaistusta elokuvastaan. Siinä Gretan näyttelijä Alicia Vikander voitti parhaan naissivuosan Oscarin.

Kuvahaun tulos haulle the danish girlKirjassa Einar ja Greta Wegener ovat naimisissa oleva taiteilijapariskunta. Heistä Einar on tunnetumpi, kuuluisa luontomaalauksistaan, ja Greta maalaa muotokuvia. Lili syntyy, kun Gretan malli, oopperalaulaja Anna jättää saapumatta, ja Greta pyytää Einaria pitämään jalassaan Annan kenkiä jotta Greta saa maalattua tämän jalat. Sukissa, naisten kengissä ja hame sylissään Einar kokee jotain mitä ei ole tuntenut koskaan ennen.

"Greta maalasi touhukkaasti epätavallisen kiihkeä ilme kasvoillaan. Einar lipui kohti unien varjomaailmaa, jossa Annan leninki saattoi kuulua kenelle tahansa, jopa hänelle itselleen."

Teoksen rytmi on nopeatempoinen: minusta tuntuu kuin olisin jättänyt ymmärtämättä joka toisen sanan kun halusin vain päästä eteenpäin niin nopeasti. Paljon teoksessa on tiettyä maalailevuutta; yksityiskohtiin kiinnitetään paljon huomiota. Pidin siitä miten vähän tärkeitä hahmoja oli! Näin lukija pysyy kärryillä kustakin henkilöstä paremmin eikä tarvitse miettiä kuka nyt olikaan kuka.

Tanskalainen tyttö on fiktiivinen teos, se ei ole kuvaus tositapahtumista. Olisin kirjassa ehkä odottanut enemmänkin ihmisten epäluulojen kuvaamista ja vaikeuksia, kuten vaikkapa byrokratiaongelmia, koska aihe on tänäkin päivänä vielä arka ja silloin oltiin muutenkin paljon vaikeammassa tilanteessa kuin nykyään maailmansodan kolkuttaessa jo ovelle. Romaanissa kuvataan kuinka Kööpenhamina alkoi tuntua liian ahtaalta Lilille ja Gretalle, mutta muuten ongelmia ei oikeastaan esiintynyt. Kaikki jotka tapaavat Lilin ja saavat tietää tämän menneisyydestä Einarina ottavat asian oikein hyvin, mikä tuntuu vähän epäluonnolliselta ottaen huomioon ihmisluonnon. Tämä on kuitenkin kirjailija Ebershoffin valinta esittää tapahtumat näin. Ja mikäs siinä, ehkäpä olisikin kokonaan oman kirjansa aihe kertoa transseksuaalin kohtaamista ongelmista, Tanskalainen tyttö on hieno tarina itsensä löytämisestä ja identiteettinsä rakentamisesta.

Helmet-lukuhaasteessa Tanskalainen tyttö tulee kohtaan 23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja.

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä

Kuvahaun tulos
Fredrika Runeberg
Rouva Katarina Boije
ja hänen tyttärensä
suom. Tyyni Tuulio
Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä on Fredrika Runebergin romaani vuodelta 1858. Kyseessä on historiallinen romaani, jonka tapahtumat sijoittuvat isonvihan aikaan, vuosiin 1714-1721. Teos onkin ensimmäinen historiallinen romaani Suomessa!

Vaikka romaanien lukeminen oli tytöille ankarasti kielletty, Runeberg luki paljon ja oli kirjallisen uranuurtajuutensa lisäksi myös ensimmäinen naistoimittaja Suomessa.

Teos kertoo leskirouva Katarina Boijen ja tämän tyttärien elämän dramaattisista käänteistä, jotka alkavat venäläisten poltettua heidän talonsa. Vanhempi tytär Margareta pakenee sissisotilaan Mauno Malmin avustamana, rouva ja nuorempi tytär Cecilia saadaan kiinni ja viedään Venäjälle. Paljon teoksessa seurataan tyttärien, erityisesti Margaretan käänteitä hänen vihkiytyessään salaa pelastajansa kanssa. Äitirouva yrittää sitten kaikin keinoin purkaa tämän epäsäätyisen avioliiton. (aatelittomia on muuten oikeasti tuomittu kuolemaan avioliitosta aatelisten kanssa!) Cecilia taas on kihlattu ruotsalaiselle Kaarle Lejonkarille, mutta hän alkaa huomata outoja piirteitä sulhasessaan...

Romaanissa voidaan nähdä vahvasti naisasian ajamista. Runeberg käsittelee naisen yhteiskunnallista asemaa ja roolia miehen ja naisen välisessä suhteessa: miten käy naisellisen ja myöntyvän Cecilian ja toisaata taas vahvan ja määrätietoisen Margaretan.

Huomioitavaa on, että Fredrika Runeberg kirjoitti teoksen muiden kotitöidensä ja lastenkasvatuksensa ohessa, "Ollessaan niin väsynyt ettei jaksanut edes ommella". Hän onkin valitettavasti jäänyt kirjailijana käytännössä kokonaan miehensä varjoon.

Mielestäni romaanina Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä on alussa melko tylsä, tuntuu siltä että tärkeitä tapahtumia ehkä pohjustetaan liikaa, mutta loppuosa yllättää iloisesti. Alussa irralliset langanpätkät alkavat kietoutua yhteen. Loppu on mukavan kiinteä ja paljon toimivampi kuin alku.

Minä luin kirjan siis siksi, että suoritan yliopistossa paraikaa kurssia 1800-luvun kirjallisuudesta, ja Fredrika Runeberg on osa sitä. Aiemmin minulla olikin jo postaus Johan Ludvig Runebergista! Seuraavaksi alankin lukea varmaan Minna Canthia tai Aleksis Kiveä. Muiden kirjojen ohella, tietysti (;

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Rouva Katarina Boijen ja hänen tyttärensä kohtaan 15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma.

maanantai 3. lokakuuta 2016

Kyung-sook Shin: Pidä huolta äidistä

Kuvahaun tulos haulle pidä huolta äidistäPidä huolta äidistä on tarina Park so-nyosta, eteläkorealaisesta neljän lapsen kuusikymppisestä äidistä, joka katoaa Soulin metroasemalla. Puoliso kävelee edellä ja ehtii metroon, Park so-nyo jää jälkeen ja katoaa. Kun aikuiset lapset rupeavat etsimään äitiään, he huomaavat miten vähän ovatkaan tienneet hänen elämästään.

Kyung-sook Shin (s.1963) on suosittu ja monin palkinnoin palkittu eteläkorealainen kirjailija. Hän muutti maalta veljensä luokse Souliin, kävi töissä tehtaassa, opiskeli iltakoulussa ja lopulta valmistui Soulin taideinstituutista luova kirjoittaminen pääaineenaan. Pidä huolta äidistä on hänelle vahvasti omakohtainen romaani: Soulin-junassa äitinsä kanssa istuessaan hän kiinnitti huomiota siihen, kuinka väsyneeltä hänen äitinsä näytti, ja päätti kirjoittaa tästä kirjan. Tarina sai kuitenkin kypsyä vuoteen 2008 asti, jolloin hän alkoi soitella äitinsä kanssa ja kysellä tämän nuoruudenhaaveista ja unelmista. Teos voidaankin nähdä kunnianosoituksena Kyung-sook Shinin omalle äidille.

Romaani osoittaa kaksi melko universaalia, yhteiskunnallista ilmiötä: kaupungistumisen ja toisaalta myös sen, kuinka läheisiään pitää itsestäänselvyytenä. Teemoina uuden ja vanhan yhteiskuntien törmääminen ja lasten ja aikuisten tai aviopuolisoiden väliset suhteet ovat ajattomia.

"Äiti työskenteli lakkaamatta, mutta ette auttaneet häntä, vaan jopa sinä pidit itsestäänselvyytenä että se oli äidin osa. Kuten veljesi huomautti, toisinaan jopa piditte äidin elämää pettymyksenä - siitäkin huolimatta että äiti oli aina ponnistellut antaakseen teille kaikkein parasta, vaikkei hän ollut koskaan  ollut taloudellisesti hyvässä asemassa. Siitäkin huolimatta että äiti oli ollut se, joka taputti teitä selkään kun olitte yksinäisiä."

Pidä huolta äidistä on kirjoitettu todella kauniisti. Siinä jokainen sana tuntuu olevan tarkkaan harkittu, enkä haluaisi mitään lisätä enkä mitään poistaa. Tämä on mielesteni merkki hyvästä kielenkäytöstä, kiitos siis myös suomentaja Taru Salmiselle!

Valitettavasti minun on pakko hieman kritisoida kirjaa sen ajoittaisesta vaikealukuisuudesta. Kertojat vaihtelevat isän ja eri lasten välillä, niin että on melko vaikeaa pysyä kärryillä kuka kertoja milloinkin olikaan. Toinen asia on se, että romaanissa puhutaan koko ajan sinä-passiivissa. Uudet lähestymistavat kerrontaan tuovat särmää ja rikkovat rajoja ja ovat sinänsä hyvästä, mutta tälle tavalle en lämmennyt. Yhdessä nämä piirteet valitettavasti veivät keskittymiskykyä tarinaan ja kauniiseen kuvailuun.

Helmet-lukuhaasteessa Pidä huolta äidistä menee kohtaan 10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.


Lähteet: Into kustannus: Pidä huolta äidistä
HS 9.6.2015: Kyung.sook Shin kirjoitti bestsellerin aikuisten lasten suhteista vanhempiinsa

maanantai 26. syyskuuta 2016

Jäljellä olevat haastekohdat?

Heippa!

Huomasin päivämäärän lähestyessä lokakuuta, että tässähän alkaa olla kolme neljäsosaa vuodesta mennyt  ja vielä on muutama haastekohta suorittamatta helmet-lukuhaasteeseen. Tajusin että voisi olla hyödyllistä katsoa tässä vaiheessa mitä kaikkea vielä puuttuu että osaa suunnitella omaa lukemistaan :D

Puuttuvat haastekohdat:

5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman

Kuvahaun tulos haulle jorden runt på 80 dagar9. Sinulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja Jules Verne: Jorden runt på 80 dagar. Suoritan paraikaa yliopistossa virkamiesruotsin kurssia, joten haluan lukea sinne jotakin ruotsiksi ja saada näin kielitaitoani vähän aktivoitua.


11. Sarjakuvakirja

12. Näytelmä J.K.Rowling, Jack Thorne, John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi: vannoutuneelle Harry Potter-fanille tämä on ehdoton. Olen harkinnut kirjan lukemista suoraan englanniksi, mutta tulin siihen tulokseen, että koska tunnen kaikki tarinaan liittyvät käsitteet suomeksi, luen seuraavankin kirjan suomeksi.

Kuvahaun tulos haulle mitä ilman ei voi olla13. Kirjan nimi on kysymys Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla: kiitokset taas Helsingin rautatieaseman Pocket shopiin, näin tämän teoksen siellä ja nyt olen lainannut sen paikallisesta kirjastosta (;


15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä: Anteeksi vain, mutta en ole pitkään aikaan nähnyt näin rumaa kirjankantta.

18. Lastenkirja Timo Parvela: Ella ja Paterock: Riihimäen Nuorisoteatteri esittää tänä syksynä Timo Parvelan kirjaan pohjautuvan esityksen Ella ja Paterock. Hyvä ystäväni on mukana tässä näytelmäsovituksessa melko isossa roolissa, joten suunnittelin lukevani Paterockin ennen kuin menen katsomaan näytelmää. Ella-kirjat olivat tärkeitä minulle lapsena, joten tulee olemaan hauskaa verestää muistoja!

Kuvahaun tulos haulle rouva katarina boije ja hänen tyttärensä21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja Daniel Defoe: Robinson Crusoe: Robinson Crusoe on ollut jo pitkään lukulistallani, joten eiköhän nyt ole aika lukea se. Julkaisuvuosi on siis 1719.


22. Kirjassa on mukana Marilyn Monroe Hmm... Laura paloheimo: Puppiduu kenties...

23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja

24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja

27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Kuvahaun tulos haulle ella ja paterock

Kuvahaun tulos haulle linnunradan käsikirja liftareille31. Olympialaisista kertova kirja Karo Hämäläinen: Yksin. Romaani Paavo Nurmesta voisi sopia tähän.

35. Kirjassa ollaan avaruudessa Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille: olen lukenut tämän kirjan monta vuotta sitten ja pidin siitä, joten nyt onkin hyvä syy lukea se uudestaan.

37. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan Tove Jansson: Taikatalvi Olen lukenut Taikatalven itse asiassa viimeksi vasta vuosi, pari sitten kai? Se on kuitenkin minulle ehdottomasti rakas kirja ja saan tästä hyvän syyn lukea sen uudestaan <3

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja tähän voisi sopia vaikkapa Nabokov: Lolita tai Hasek: Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa. Tutkittuani kiellettyjen kirjojen listoja huomasin lukeneeni muutamankin niillä esiintyneen kirjan, kuten Sinuhen egyptiläisen  ja Salingerin Sieppari ruispellossa.


40. Eläkeläisen suosittelema kirja täytyykin kysyä isovanhemmilta suosituksia...

42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

43. Kirjassa on mukana Pablo Picasso

Kuvahaun tulos haulle lokki joonatan48. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja Helmet-nettisivulla tet-harjoittelijat suosittelevat John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa- teosta, joten voisin lukea vaikkapa sen!

47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Andres Neuman: Vuosisadan matkustaja

48. Kirjassa on alle 150 sivua Richard Bach: Lokki Joonatan 92 sivullaan saan hyvän syyn lukea yhden lempikirjoistani taas uudestaan.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville: Tätä kirjaa minulle suositeltiin ehkä vuosi sitten kirjastosta, mutten itse asiassa ikinä lukenut sitä! Nyt on siis tullut korkea aika!

Vau! Tämän päivän aikana keksin kirjan melkein jokaiseen puuttuvaan haastekohtaan! Nyt olen tosi innoissani, antakaa kirjat heti tänne että pääsen lukemaan ne nyt ;D

Mukavaa syksyä kaikille! :)

Edit / / 3.10. Päivän täky-kohtaan saan Kirjasammon sivua tutkailtuani teoksen Edelleen Alice!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Schildts & Söderströms: Filosofit

Filosofit
Filosofit
Schildts & Söderströms
suom. J. Korhonen
& S. Korpela
Filosofit on kustantamo S&S:än toimittama tietokirja maailman kuuluisimmista filosofeista. Siinä käydään läpi suuria ajattelijoita Platonista lähtien. Kirjassa havainnollistetaan oikein kaavioiden kautta teorioita, kuten Schopenhauerin "Pidän oman maailmankuvani rajoja maailman rajoina." Teoksen ovat suomentaneet Jussi Korhonen ja Salla Korpela.

Pidin siitä, miten kirja on toimitettu. Siinä on jokaisen filosofin kohdalla esitelty tämän tutkima filosofian suuntaus ja sen haara, ja tätä suuntausta aiemmin ja myöhemmin tutkineet. Jotkut filosofit on esitelty tarkemmin, ja joistakuista on kuvakin. Teos on hyvin värikäs selkeästi jäsennelty. Ainoastaan kansi on kirkkaan keltaisella taustallaan ja eri teksteillään ja kuvillaan hiukan psykedeelinen, kuten ystäväni kuvaili.

Pidin kirjasta! Tällaiselle filosofiaa tuntemattomalle teos oli aika raskastakin luettavaa välillä, ja siksi suosittelisinkin kirjaa esimerkiksi filosofiaan edes hieman perehtyneelle. Ihan mitään kevyttä iltalukemista tämä ei ollut. Mutta pidän silti hyvänä että tällainen teos on tehty. ei kaiken tietokirjallisuuden kuulukaan olla helppoa luettavaa (;

Esimerkki kirjan raskaudesta, ymmärtääkseen lukemaansa täytyy tietää käsitteitä (jotka selitetään kirjan lopussa):

"Jamesin pragmaattinen tulkinta totuudesta vaikutti John Deweyn filosofiaan ja synnytti Yhdysvalloissa uuspragmaattisen koulukunnan, johon kuului muun muassa Richard Rorty."

Melko hepreaa jos ei tunne pragmatismin tai uuspragmatismin käsitteitä.
Minulle itselleni läheisimpänä näin tanskalaisen Søren Kierkegaardin ajattelun. Kirjan mukaan Kierkegaard piti ihmistä itseohjautuvana yksilönä eikä osana suurta filosofista järjestelmää. Hän uskoi, että elämämme määrittyy teoistamme käsin, jotka puolestaan määrittyvät valintojemme kautta. Se mitä valintoja teemme on siis ratkaisevan tärkeää.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Filosofit kohtaan 36. Kokoelma esseitä tai novelleja. Kokonaisia esseitä tässä ei nyt varsinaisesti ole, mutta close enough, esseistä kerrotaan tässä.

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Moriarty: Mustat valkeat valheet

Liane Moriarty
Mustat valkeat valheet
Big little lies/2014
Helene Butzow ja
WSOY/2015
Tällä kertaa edellisestä postauksestani ei olekaan niin pitkää aikaa! Kolme päivää, heh. Muutenkin olen tässä ajatellut että täytyy prepata lukemisen ja bloggaamisen kanssa. Minulla on kotona varmaan puolitoista metriä lukemista odottavia kirjoja, en malta odottaa että saan iskeä sormeni niihin ja uppoutua niiden maailmaan!

Nyt puhun kuitenkin Liane Moriartyn teoksesta Mustat valkeat valheet. Moriarty on viisikymppinen australialainen kirjailija, joka toimi ennen mainos- ja markkinointibisneksessä ja copywriterinä, Hän on nyttemmin kirjoittanut seitsemän menestysteosta ja kolme lastenkirjaa. Muita hänen suomennettuja teoksiaan ovat Hyvä aviomies, Nainen joka unohti ja ensi vuonna ilmestyy Tavalliset pienet pihajuhlat. Moriarty asuu Sydneyssä miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Mustat valkeat valheet (alk. Big little lies) on ilmestynyt vuonna 2014 ja suomennettu vuonna 2015. Se kertoo kolmen naisen elämästä ja ystävyydestä sekä murhamysteeristä. Se kertoo miten vaikeaa on kasvattaa lapsensa täydellisesti ja mitä kaikkia haasteita vanhemmuus tuokaan tullessaan.

Madeline on uusperheen äiti. Hänellä on 14-vuotias, omapäinen tytär Abigail aiemmasta avioliitostaan sekä alakouluikäinen poika Fred ja esikoulun aloittava kuopus Chloe uuden kumppanin Edin kanssa. Madeline on hössöttävä, niin vihattu kuin rakastettukin, suuna päänä puhetta pulputtava nainen.

"Eksäni on nyt uudestaan naimisissa. Heillä on suunnilleen Chloen ikäinen tyttö, ja Nathanista on tullut vuoden isä. Niinhän miehille usein käy, kun he saavat toisen mahdollisuuden. Abigailin mielestä hänen isänsä on mahtava. Minä olen ainoa joka kantaa kaunaa. Sanotaan, että vanhoista kaunoista kannattaa päästää irti, mutta enpä tiedä, minä olen kyllä aika kiintynyt omaani. Hoivaan sitä kuin pientä lemmikkiä."

Celestellä on kaikkea, mitä nainen voi haluta: terveet kaksospojat, rakastava mies, upea talo meren rannalla ja henkeäsalpaava ulkonäkö. Kaikki ei kuitenkaan oikeasti ehkä olekaan niin upeasti pinnan alla kuin voisi kuvitella...

"Ystäväni Celeste tulee pian", Madeline sanoi. "Ehkä näitkin hänet tuomassa poikia kouluun. Kaksi pientä vaaleaa vintiötä. Celeste on pitkä, vaalea, kaunis ja hermostunut." 
"En tainnut nähdä", Jane sanoi. Mitä syytä hänellä on olla hermostunut, jos hän on pitkä, vaalea ja kaunis?"
"Siinäpä se", Madeline sanoi, kuin se olisi ollut vastaus kysymukseen. "Celestellä on yhtä upea, rikas mies. He kulkevat vieläkin käsi kädessä."

Jane on uusi tulokas Pirriween yhteisössä. Hän on viisivuotiaan Ziggy-pojan yksinhuoltaja ja hiukan juureton. Hän muuttaa merenrantakylään halutessaan tarjota Ziggylle paremman lapsuuden kuin lähiökoulun kaupungin huonoimmalla alueella.

"Vuokrattava kolmio oli rumassa, sieluttomassa punatiilisessä kerrostalossa, mutta siitä oli vain viiden minuutin kävelymatka rantaan. "Mitä sanoisit, jos muutettaisiin tänne?" Jane oli sanonut Ziggylle, ja pojan silmät olivat kirkastuneet, ja yhtäkkiä oli tuntunut siltä, että asunto oli juuri oikea ratkaisu Janen ongelmaan, mikä se sitten olikin. Sitä sanottiin muutokseksi. Miksi Jane ja Ziggy eivät voisi tehdä muutosta?

Idylli kuitenkin särkyy melko pian, kun esikoulun tutustumispäivässä joku satuttaa erästä luokan pientä tyttöä, ja syyttävä sormi kohdistuu Ziggyyn. Poikaa kohtaan alkaa noitavaino, joka jakaa lasten vanhemmat kahteen leiriin: Amabellan, satutetun tytön äidin Renatan puolelle ja Ziggyn syyttömyydestä vakuuttuneiden Madelinen ja Janen puolelle.

Pari sanaa teoksesta rakenteellisemmin: kieli on konstailematonta ja sujuvaa. Kirjaa on erittäin nopeaa lukea kielen puolesta, tuntuu kuin katsoisi tapahtumia televisiosta tai olisi itse paikalla näkemässä ne. Kaikki kunnia sanataiteelle, mutta tässä kirjassa pelkkä tarina onnistuu pitämään lukijan tyytyväisenä ja jännittyneenä.
                 Minulla kesti hetken tottua kirjan rytmiin. Celeste, Madeline ja Jane vuorottelevat kertojina, ja joka luvun lopulla on poliisin kuulustelujen todistajalausuntoja. Suosittelenkin siis lukemaan tämän kirjan melko tiiviissä tahdissa, koska silloin pysyy kärryillä tapahtumista kaikkein helpoimmin.
                Teoksen kuvaus vanhemmuudesta ja varsinkin äitiydestä on satiirinen. Se kuvaa lempeästi naureskellen äitiyden tosissaan ottamista, sitä, kuinka tikkareiden sijaan olisi hyvä antaa lapsen syödä päärynöitä ja että erityislahjakkaat tarvitsevat omantasoistaan opetusta. Yhtä lailla tehdään pilaa myös dekkareista, sillä poliisin haastatteluissa milloin murhan syyksi epäillään täitä, milloin jotakin muuta. Puheenvuoroissa myös paljastetaan aina jotakin kyseisestä puhujasta, mitä tuskin oikeassa murhatutkintakuulustelussa tapahtuu. Esimerkiksi Garbrielle kertoo tulleensa visailuiltaan myöhässä, ja huomanneensa sattumalta Perryn ja Celesten istumassa autossa. Murhatutkintahaastattelussa hän kuitenkin sanoo näin:

"Celeste näytti tietysti upealta. Olen nähnyt omin silmin, kuinka hän popsii täysin suruttomasti hiilihydraatteja, joten minulle ei kannata tullaa sanomaan, että tässä maailmassa on oikeutta."

Yksi asia, johon kirjassa rakastuin, oli pilailu. Kuinka Moriarty on onnistunut vangitsemaan ajatuksia, joita jokainen joskus ajattelee, ja vielä esittämään ne luontevasti.

He menivät omille puolilleen vuodetta, sytyttivät lukulamput ja vetivät päiväpeiton pois sulavin, samanaikaisin liikkein, jotka olivat Madelinen mielialasta riippuen merkki joko täydellisestä avioliitosta tai siitä, että he olivat jämähtäneet keskiluokkaiseen esikaupunkirutiiniin, ja heidän oli myytävä talo ja lähdettävä kiertämään Intiaa.

Voi luoja, lukekaa tämä kirja.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Mustat valkeat valheet kohtaan 16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta, sillä en todellakaan oikeastaan ole. Näin siitä ilmestyneen pokkarin Helsingin rautatieaseman Pocket Shopissa, ja kiinnostuin kirjasta sen takakansitekstin perusteella tietämättä kirjasta oikeastaan mitään muuta.

torstai 15. syyskuuta 2016

Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

Kuvahaun tulos haulle vänrikki stoolin tarinat
J.L.Runeberg
Vänrikki Stoolin tarinat
J.L.Runebergin kirjoittamat Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyivät kahtena kappaleena vuosina 1848 ja 1860. Ne kertovat Suomen sodasta vuosina 1808-1809. Kokoelmasta löytyvät muun muassa Suomen kansallislaulu Maamme ja puolustusvoimien tunnussävel Porilaisten marssi.

Vänrikki Stoolin tarinat on Runebergin pääteos, joka teki hänestä kansallisrunoilijan ja se loi suomalaisista kansakunnan romanttisella nationalismillaan. Suomalainen sotilas on teoksen mukaan rohkea ja jalo sankari jolle on suuri kunnia kuolla isänmaansa puolesta. Kirjaa luettiin vuosia äidinkielen tunneilla 1900-luvun alkupuolella. Sitä myös sanotaan merkittävimmäksi suomalaiseksi kirjalliseksi teokseksi 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.

Suurin osa runoista kertoo joko todellisista tai keksityistä sotasankareista ja heidän kokemuksistaan. Kertoja on vänrikkiä haastatteleva nuori ylioppilas, ja onkin sanottu, että kertoja olisi nuori Runeberg itse.

"En tiennyt muiden hädäst' en,
ilosta sydän sykki;
vahv'olin, punaposkinen,
ja kaikki suonet tykki.
Niin nuori olin, riehakas,
ja ylpeä kuin kuningas."

Runoista todella huomaa niiden olevan vanhoja: kaikissa säkeissä on loppusoinnut ja sanasto on vanhahtavaa:

"Mut käsitätkö mieleni
ja kyynelen, mi vierevi
nyt hiljaa silmästäni,
ja muistoa miks herättää
niin suloista, niin synkeää
tää päivä mielessäni?
On viides heinäkuuta tää."
Tartuin  Vänrikki Stooliin siksi, että suoritan paraikaa yliopistossa kurssia 1800-luvun kirjallisuudesta, ja tämä teos oli yksi sinne luettavista kirjoista. Ja ihan hyvän annoksen yleissivistystä sainkin samalla! Kuvitella, miten vaikuttava tämä teos on aikanaan vuosia ollut.
Täällä blogissa tuleekin siis varmaan näkymään lähiaikoina vähän vanhempaa tuotantoa, koska luen tosiaan joitain kirjoja kurssille. Olen kuitenkin hakenut kirjastosta jo valmiiksi pari tuoreempaakin, joten älkää huoliko, ihan 2010-lukuakin täällä tulee näkymään (;

lauantai 10. syyskuuta 2016

Rubin: Onnellisuusprojekti

Moikka!

Blogissa on ollut vähän hiljaiseloa kesän jälkeen. Se johtuu pääasiassa siitä, että olen käyttänyt paljon aikaa kahden kirjan lukemiseen, nimittäin Schilds&Söderströmsin Filosofit- ja Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti- teoksiin. Varsinkin Filosofit (joka on siis edelleen kesken) tuntuu olevan niin sanottu ikuisuusteos, sen lukeminen vie pitkän ajan painavasta sisällöstään johtuen.

Rubin: Onnellisuusprojekti
2013
Nemo Kustannus
Nyt sain siis luettua Gretchen Rubinin teoksen Onnellisuusprojekti, ja tässä sanon muutaman sanan siitä. Rubin on newyorkilainen kirjailija ja entinen lakinainen sekä vaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Hän huomasi vuosien kuluvan nopeasti, ja ettei hän keskity tarpeeksi oikeasti tärkeisiin asioihin. Tutkittuaan kuukausia tutkimustietoa onnellisuudesta,  kyseltyään ystäviltään neuvoja ja mietittyään mikä hänelle itselleen on tärkeää Rubin päätti omistaa yhden vuoden onnellisuusprojektille, jossa hän elämän osa-alue kerrallaan parantaa elämänlaatuaan onnellisemmaksi.

"En ollut niin onnellinen kuin voisin olla, eikä elämäni muuttuisi, ellen panisi sitä muuttumaan"

Rubin rupesi suunnittelemaan projektiaan järjestelmällisesti: hän tunnistaisi ensin panostusta vaativat alueet ja keksisi sitten onnellisuuttaan parantavat päätökset, jotka olisivat konkreettisia ja mitattavia. Hänellä tulisi olla selkeä visio jota seurata arjessa joka päivä.

Esimerkki: Rubin halusi parantaa ihmissuhteitaan ja itseään ystävänä. Hän päätti muistaa ystäviensä syntymäpäivät, saattaa ihmisiä yhteen, mennä käymään useammin, juoruta vähemmän, tutustua kolmeen uuteen ihmiseen ja tuomita muita vähemmän. Ja arvaatteko mitä? Kun hän käyttäytyi ystävällisemmin hän tunsi olonsa ystävällisemmäksi ja onnellisemmaksi.

Syy, miksi Onnellisuusprojekti on minulle tärkeä, on, että voin samaistua Rubinin tilanteeseen. Hän ei halunnut lähteä vuodeksi maailmanympärimatkalle, muuttaa toiselle puolelle maata, erota tai vaihtaa työpaikkaa. Hän halusi jatkaa päivittäistä elämäänsä täysin samanlaisena, mutta löytää enemmän onnea siitä. Hän tunnisti elävänsä hyvää elämää ja halusi arvostaa sitä enemmän ja elää elämäänsä täydemmin. Rubin halusi vähentää mielensäpahoittamista ja siten vaikuttaa myös läheisiinsä vähentämällä nalkutusta ja olemalla innostuneempi vanhempi.

Pidin myös kirjan kerronnasta. Teoshan on siis täyttä totta, ja Rubin kertoo omista mietteistään ja epäonnistumisistaankin hyvin rehellisesti. Tämän takia kirjan luettuani kirjailija tuntuu kuin melkein omalta tutultani! Voin suositella, kirja on hyvin helppolukuinen ja hyvin jäsennelty,

Valitettavasti Onnellisuusprojekti ei sovi Helmet-lukuhaasteen minkään kohtaan. Ajattelin sitä "Kokoelma esseitä tai kolumneja"-kohtaan, sillä kirjassa esiintyy tapahtumia joista kirjailija on myös kirjoittanut blogiinsa tai kolumniksi, mutta olisi vähän huijaamista laittaa kirja siihen kun se ei kuitenkaan oikeasti ole kokoelma esseitä tai kolumneja. Seuraava kirja sitten taas haasteeseen mukaan :)

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon

Sitten juoksin pakoon

Sitten juoksin pakoon on selviytymistarina juutalaistyttö Marie Jalowicz Simonista Berliinissä toisen maailmansodan aikana. Hän oli vain 20-vuotias kesäkuussa 1942 kun Gestapo tuli aamukuudelta hakemaan häntä pidätettäväksi. Nokkeluudellaan hän onnistui huijaamaan itsensä kadulle poliisien ohi ja siitä alkoi vuosien karkumatka, maan alle piiloutuminen. Marie Jalowicz kiersi vuosia tuntemattomien ihmisten nurkista toisiin parin viikon välein, kärsien nälästä ja hyväksikäytöstä. Kaikki tämä tapahtui Berliinissä, natsien pääkaupungissa. Marie lähti kerran Bulgariaan pakoon, mutta kuten voi kuvitella, rajavalvonta oli valtioiden välillä todella tiukkaa muutenkin kymmeniä vuosia sitten, saatika sodan takia kun valvottiin etteivät juutalaiset karkaisi. Hänen piti palata sieltä takaisin. Jalowicz osoitti käsittämätöntä älykkyyttä ja toivon ylläpitämistä sinnitellessään koettelemuksesta toiseen.


Lasken Sitten juoksen pakoon-teoksen kolmanneksi sotaa käsitteleväksi kirjaksi jonka olen lukenut. Toki olen lukenut esimerkiksi kirjat KätilöNeljäntienristeys ja Kaikki se valo jota emme näe, mutta "oikeiksi" sodankuvauksiksi lasken lukemani Anne Frankin päiväkirjan, Yksin Berliinissä ja nyt Sitten juoksin pakoon, koska ne kaikki ovat tositarinoita. Anne Frankin tarina on kaikille tuttu, juutalaistyttö piileskelee perheensä kanssa, samoin Sitten juoksin pakoon on elämäkerta piileskelevästä juutalaistytöstä. Yksin Berliinissä taas kertoo samasta aiheesta toiselta puolelta, nimittäin Otto ja Elise Hampelista. He eivät olleet juutalaisia vaan tavallisia saksalaisia, jotka taistelivat omalla tasollaan Hitlerin hallintoa vastaan kirjoittamalla natsismia vastustavia kortteja, joita he jättivät rappukäytäviin ihmisten löydettäviksi, eräänlaista vastapropagandaa siis. Lopulta Gestapo sai heistä vihiä ja tuli heidän peräänsä. Olen myös nähnyt Das Leben der Anderen-elokuvan, joka voitti vuonna 2007 parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin. Tämä elokuva kertoo Stasin harjoittamasta vakoilusta Itä-Saksassa.


Minulle nämä tositarinat toisen maailmansodan Berliinistä ovat todella vaikuttavaa luettavaa, kirjaimellisesti. Olen käynyt kahdesti Berliinissä ja nähnyt historian jäljet joka puolella kaupunkia ja vieraillut kahdesti entisessä keskitysleirissä Sachsenhausenissa. Siksi kun lukee näitä kirjoja (Sitten juoksin pakoon ja Yksin Berliinissä) ei voi olla ymmärtämättä että nuo tapahtumat ovat tapahtuneet ihan oikeasti, nuo ihmiset ovat eläneet ihan oikeasti paikassa jossa olen käynyt. Pelko, vaino ja epäoikeudenmukaisuus ovat tapahtuneet ihan oikeasti. Ihmiset ovat ihan oikeasti olleet toisilleen niin julmia. Ja mikä on pahinta? Se, ettei aika tunnu muuttaneen mitään. Esimerkiksi Suomessa suhtaudutaan edelleen tummaihoisiin, ulkomaalaisiin ja vaikkapa muslimeihin epäluuloisesti. Ei nähdä yksilöitä etnisyyden takana, ei nähdä, että tuolla toisella on ihan samalla tavalla unelmia ja pelkoja, toiveita ja kipeitä kohtia kuin minullakin. Toivon todella että kehitys veisi meitä parempaan suuntaan.


Fluchttunnel, "pakotunneli"
Berliinin muurin ali
Marie Jalowicz jäi eloon, ja sodan jälkeen hän avioitui entisen luokkatoverinsa Heinrich Simonin kanssa. Marie väitteli filologian tohtoriksi ja hänestä tuli pidetty antiikin kirjallisuuden ja kulttuurin professori Humboldt-yliopistossa. Pari sai kaksi lasta; Bettinan ja Hermannin.

Helmet-lukuhaasteessa Sitten juoksin pakoon menee kohtaan 14. Historiaa käsittelevä tietokirja, koska aiheena tosiaan on toinen maailmansota ja vaikka teksti onkin proosamuotoista, tapahtumat on varmistettu todella tapahtuneiksi ja kyseessä on elämäkerta.

"Pikku hetki vain", Kurt sanoi minun kerrottuani tästä välikohtauksesta. Hän ryntäsi äitinsä luo ja tuli silmät loistaen takaisin muutamassa minuutissa ja ojensi minulle äitinsä pistekortin. "Sanoin äidille, että haluan antaa molemmille arvon naisille lahjaksi sukat. Ja että Trudchen halkeaisi raivosta, jos vain saisi tietää." Hän avasi lompakkonsa ja antoi minulle pistekortin lisäksi myös rahat sukkien ostamiseen. Olin todella liikuttunut. Ja roiva Blase iloitsi kaikesta, mikä jäi puuttumaan hänen miniältään.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Murphy: Dumplin

Julie Murphyn teos Dumplin ilmestyi englanniksi vuonna 2015, Peikko Pitkäsen suomennos tänä vuonna. Dumplin on romaani Willistä, nuoresta, letkeästä ja itsevarmasta naisesta. Joka myös sattuu olemaan lihava. Kaikki on hyvin, kunnes työpaikan hottis ihastuu häneen ja Will alkaa kokea uudenlaista epävarmuutta. Kuolleen tätinsä muiston rohkaisemana Will päättää myös osallistua kotikaupunkinsa jokavuotiseen missikilpailuun, ei voittaakseen, vaan ettei hän antaisi lihavuutensa määritellä häntä tiettyyn lokeroon tai estää häntä tekemästä asioita.


Dumplin on hyvin letkeä kirja joka kuitenkin yllättää syvällisyydellään ja herkkyydellään. Will on uskottava hahmo: hänen kamppailuunsa epävarmuuden ja itseluottamuksen välillä on helppoa samaistua. Pidin myös siitä miten täynnä elämää Will oli, hän ei tuntunut ollenkaan fiktiiviseltä hahmolta vaan todelliselta ihmiseltä jonka ajatusmaailmaan pääsin kurkistamaan!

"Bon ensimmäisenä päivänä Harpy'sissa ojensin käteni ja esittäydyin. "Willowdean", sanoin. "Kassanhoitaja, Dolly Parton-fani ja tämän puljun virallinen läski."


Murphy on onnistunut tuomaan romaaniinsa koskettavasti esiin tunteita: toisaalta kaipauksen ja pelon ja epävarmuuden, ja toisaalta taas rohkeuden muuttaa asioita ja olla välittämättä muiden mielipiteistä.

"Kunpa keksisin taikasanat, joiden avulla voisin kuroa umpeen todellisen itseni ja toiveminäni välillä ammottavan kuilun."

"Mutta tahdon marssia lavalle ja todistaa, ettei ole mitään pätevää syytä, miksen voisi tehdä niin tai miksi minun ei pitäisi osallistua kilpailuun."


Voin lämpimästi suositella Dumplinia kaikille, erityisesti sellaisille henkilöille jotka ovat joskus olleet epävarmoja omasta kehostaan. Dumplin on myös mukava kirja vähemmän lukeville, sillä teksti on sujuvaa ja siihen on helppoa hypätä mukaan.

"En ole yhtään niin epäilyttävissä puuhissa kuin miltä ehkä näyttää."

Helmet-lukuhaasteessa Dumplin- isosti tai ei ollenkaan menee kohtaan 8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin.


"Ei kaupustelua, paitsi jos satut myymään keksejä."

torstai 21. heinäkuuta 2016

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista

Jonas Hassen Khemiri
Kaikki se mitä en muista
Jonas Hassen Khemiriltä ilmestyi vuonna 2015 teos Allt jag inte minns Albert Bonniers Förlagin kustantamana Ruotsissa. Suomennoksen Kaikki se mitä en muista teki Tarja Lipponen ja suomeksi romaani ilmestyi tämän vuoden tammikuussa Johnny Knigan kustantamana. Teos palkittiin Ruotsin arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, August-palkinnolla.

Kaikki se mitä en muista on romaani auto-onnettomuudessa kuolleen Samuelin elämästä: nimetön toimittaja haastattelee Samuelin läheisiä selvittääkseen, tekikö Samuel itsemurhan vai oliko kuolema onnettomuus. Kaikilla läheisillä ihmisillä on kuitenkin tapahtumista erilaiset muistot, joten jää kirjalijan ja lukijan tehtäväksi päätellä, mikä on lopullinen totuus. Näitä läheisiä ovat esimerkiksi Pantteri, Berliiniin muuttanut Samuelin lapsuudenystävä ja teini-iän ihastus, Vandad, enemmän ja vähemmän hämärähommia tekevä Samuelin kämppis ja paras ystävä ja Laide, tulkki, muita ihmisiä auttava mutta silti omassa elämässään inhimillinen nainen,                                              Samuelin ex-tyttöystävä.

Kirjan alussa on hieman vaikeaa hahmottaa kuka puhuu milloinkin ja kenen muistikuvissa milloinkin mennnään, koska jokaisella sivulla puhuu pari eri ihmistä eri kappaleissa ja yhden ihmisen puheenvuorot ovat maksimissaan noin sivun mittaisia. Tästä syystä kirjaa täytyy todella lukea kerralla aika pitkä pätkä, jotta pysyy kärryillä kuka oli kuka ja kuka ajatteli mitenkin Samuelista. Kappaleet kirjassa ovat nimittäin vastauksia kirjalijan esittämiin haastattelukysymyksiin, ja jokaisella ihmisellä on tietysti oma tapansa suhtautua Samueliin. Kun rytmiin sitten pääsee kiinni, lukemista ei enää halua lopettaa ja aina pitää päästä eteenpäin ja eteenpäin.

Kirjassa käsiteltyjä teemoja ovat rahahuolet, identiteetti, ystävyys ja rakkaus. Minkä verran rakkaus muuttaa meitä? Olemmeko ystävillemme se sama ihminen kuin ennen rakastumista? Milloin on kenenkin vuoro maksaa kun syödään yhdessä? Miten kumppani vaikuttaa meihin? Miten identiteetti muokkautuu? Voiko arvovalintoja tehdä jos ei ole varaa?  Teoksessa tuodaan myös hyvin esille sitä, että kenenkään muistoihin ei voi luottaa, kaikilla on aina puolueellinen näkemys tapahtumista.

"Valehtelevat. Kaikki valehtelevat."

Helmet-lukuhaasteessa Kaikki se mitä en muista menee kohtaan 17. Kirjassa juhlitaan, koska vaikka tässä romaanissa rakastuminen ja kuoleminen on oleellisempaa kuin juhliminen, en halua laittaa kaikki mahdollisia kirjoja niihin kategorioihin... :)

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Kirjat Saksasta?

Kuten aiemmasta postauksesta varmaan kävikin ilmi, olin viime viikon lomareissulla Saksassa. Halusin ostaa jonkin saksanikielisen kirjan sieltä itselleni, mutta sopivan kirjan löytäminen tuotti vaikeuksia! Esimerkiksi Kadewen kirjaosastolla oli mielenkiitoisia kirjoja joka lähtöön. Niitä oli niin paljon, että hyllyynhän ne kaikki jäivät. Vakuuttelin itselleni palaavani myöhemmin hakemaan jonkin kiinnostavan yksilön. Erityisesti mielessäni pyöri Hans Falladan teoks Yksin Berliinissä saksaksi, eli Jeder stirbt fur sich allein.  Kyseisen kirjan satuin itse asiassa löytämäänkin, mutta jotenkin en sitten osannut tarttua siihen.


Lopullisen valintani tein sekunneissa lentokentällä kun piti jo juosta turvatarkastukseen, Tegeliltä löytyi nimittäin Pocket Shop! Ja mikäs se siellä ensimmäisessä mainoshyllyssä komeili ellei lempikirjani saksaksi, eli Kaikki se valo jota emme näe, Alles Licht, Das wir nicht sehen! Sehän sieltä valikoitui, ja tuntuu niin hyvältä, en malta odottaa että pääsen lukemaan tätä kirjaa :)

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Sieluni hymyt-haaste

Joanna Noannan kirjat-blogista heitti minulle haasteen kertoa sieluni hymyistä eli luetella asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. No, niitähän riittää! Haaste on alun perin lähtöisin Iltatähden syttyessä-blogista.

Minun sieluni saa hymyilemään:
Auringonlaskut; se on kaunein aika vuorokaudesta.



Tähtitaivas; silloin muistan miten laaja maailmankaikkeus on.

Nauraminen ystävien kanssa. Ystävien kanssa vietetyt hetket ovat korvaamattomia ja ihmissuhteet yksi tärkeimmistä asioista elämässäni.

Koirani. Se rakastaa ehdoitta.

Juokseminen. Siinä tunnen itseni vapaaksi, kevyeksi ja vahvaksi.



Lukeminen. Ei ole parempaa tunnetta kuin uppoutua kirjan maailmaan ja ahmia sitä sivu toisensa jälkeen, haluten kiihkeästi päästä eteenpäin ja toisaalta peläten tarinan loppumista.



Berliini, kotiuduin sieltä juuri, Siinä kaupungissa historia, trendikkyys, arkkitehtuuri, taide ja rentous ovat juuri sopivassa suhteessa toisiinsa.


Mansikat. Need I say more?



Syvällisten asioiden ajatteleminen. Yritän lukea tietokirjoja yhteiskunnasta ja filosofeista jotta näkisin miten maailma toimii.

Rakkaus. Se on yksi kauneimmista asioista maailmassa.

Luottamus. Kun ystävä kertoo jotakin juuri minulle tunnen tehneeni jotain oikein.

Oikeudenmukaisuus tai pyrkimys siihen. Kun näin #WhatIReallyReallyWant- videon aloin taas uskoa ihmiskuntaan. Ehkä me pystymme ratkaisemaan ongelmamme.




Itse haastan seuraavaksi mukaan Rahkamuijan! :) http://rahkamuija.blogspot.fi/