maanantai 24. helmikuuta 2014

12/20- Ei kiitos

Moi lukijat! Taas olen lukenut yhden kirjan, Anna- Leena Härkösen romaanin Ei kiitos. Se on kuvaus avioliitosta, jossa masentunut aviomies torjuu vaimonsa Helin kerta toisensa jälkeen. Ei auta kaunis puhe, punainen pitsi eikä suora toiminta. Heli yrittä toimia liittonsa hyväksi, mutta kohtaa vaikeuksia. Teoksestahan ilmestyi hetki sitten elokuva, joten olisi ollut mielenkiintoista katsoa se ja vertailla sitten teoksia. Tässä on kuitenkin nyt kirjan tehtävä. Teen tavoistani poiketen runon kirjaan liittyen. En todellakaan väitä sitä mitenkään loistavaksi, mutta tällaisen runon lukukokemus minussa synnytti.

 9. Poimi teoksestasi sopiva katkelma ja tee siitä novelli, näytelmäkatkelma, sarjakuva, runo, asiateksti tai luku romaaniin.

Teen nyt runon koskien koko kirjaa, mutta se tuskin haittaa kauheasti. 


Uskollisin kaikista

Kuka onkaan tuossa perheessä kaikista uskollisin,
mies, nainen, vaiko tytär?
Kaikki toisiansa pettää,
mutta kuka onkaan viekkain?

Tytärkö, joka pallon kieleen otti,
äitinsä mielen pahoitti,
lapsiparka,
niin rakas kuitenkin aina?

Vai aviomies, masentui mokoma,
perheen asioista vieraalle puhui,
mies, joka ei antanut,
pois luotaan vaimonsa ajoi?

Entäs sitten pikkurouva,
todellinen vanha nainen hunningolla,
kaikkensa antoi eikä mitään saanut,
halusi rakkautta,  jota kuitenkaan ei saanut?



kuva: http://www.otava.fi/kirjat/9789511273837/

... - Haluatko sä syödä välillä vai otetaanko heti uusiksi?
Haluatko turpaan vai lottovoiton?
- Otetaan uusiksi, minä sanon.
- Niin mä vähän arvelinkin...

tiistai 18. helmikuuta 2014

11/20- Nuoren tytön päiväkirja

Heippa taas! Nyt olen lukulomalla, ja päässyt oikein vauhtiin lukemisessa! Luin Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjan ja kohta olen lukenut suomalaisen romaanin, Anna- Leena Härkösen Ei kiitos. Vaikka olen vähän jäljessä aikataulusta, niin nyt alkaa näyttää taas aika hyvältä. :)

Tässä on siis tehtävä Anne Frankin kirjasta Nuoren tytön päiväkirja. Se on Frankin itsensä kirjoittama, ja maailman tunnetuin uhrin kuvaus toisen maailmansodan aikaisissa juutalaisvainoissa. Teen tehtävän

 6. Tee jostakin kirjan henkilöstä fiktiivinen henkilöhaastattelu. 

Haastattelen Annea sillä ajanjaksolla, jolloin hän on "Salaisessa siivessä".

- Kannatko kaunaa Hitlerille? Entä perheellesi tai Van Daaneille?
- Hitlerille kyllä, hän vei minun elämäni. Alussa olin usein vihainen asuinkumppaneilleni, mutten enää.

-Mitä toivot tulevaisuudelta?
Toivon pääseväni kouluun, työtä sanomalehtinaisena sekä saavani joskus perheen. Tahdon asua Hollannissa vapaana naisena.

-Mitä kaipaat "edellisestä elämästäsi"?
- Huolettomuutta. Toisaalta aika täällä on tehnyt kuitenkin hyvää, olen kasvanut ja oppinut arvostamaan pieniä asioita.

- Jos saisit jonkin asian "Salaiseen siipeen", niin mikä se olisi?
- Parempaa ruokaa ja kunnon sängyn. Yksityisyyttä.

- Miten aiot jatkaa eteenpäin?
- Opiskelemalla ja toivomalla.


... Kuten helposti voit kuvitella, me usein kyselemme täällä itseltämme epätoivoisesti: "Mitä, mitä ihmettä tämä sota hyödyttää? Miksi ihmiset eivät voi rauhallisesti elää keskenään? Miksi kaikki täytyy hävittää?"
    Tämä kysymys on käsiteltävä, mutta kukaan ei toistaiseksi ole keksinyt siihen tyydyttävää vastausta. Niin, miksi Englannissa  tehdään koko ajan suurempia lentokoneita, miksi konstruoidaan koko ajan raskaampia pommeja ja samanaikaisesti rivitaloja jälleenrakennusta silmällä pitäen? Miksi joka päivä kulutetaan miljoonia sotaan, ja kuitenkaan ei ole penniäkään lääketiedettä, taiteilijoita ja köyhiä varten?
    Miksi ihmisten täytyy nähdä nälkää, kun toisissa osissa maailmaa liiat elintarpeet mätänevät? OI, miksi ihmiset ovat niin hulluja?"...

torstai 13. helmikuuta 2014

10/20- Rautatie

Nyt mennään jo puolessavälissä! Luin Juhani Ahon klassikona pidetyn Rautatien. En tosin oikein ymmärtänyt, että mikä kirjasta tekee niin merkittävää suomalaista kirjallisuutta. Ymmärrän Eino Leinon arvostelun kirjasta, hän kuvaa sitä suomalaisen kansankuvauksen realismin huipuksi ja kuvauksen yksityiskohtaiseksi, mutta jokin kirjassa vain oli, ettei se minua sytyttänyt. Toki se on ollut ilmestymisajankohtansa kontekstissa merkittävä ja antaa edelleen todellista kuvaa suomalaisesta maaseudun elämästä. Ehkä vain odotin kirjalta enemmän esimerkiksi Fahrenheit 451:n lukemisen jälkeen.

Eli puolet kahdestakymmenestä kirjasta on nyt luettu! Vähän aikataulusta jäljessä tosi, mutta hiljaa hyvä tulee. Tarkoitushan on siis lukea 20 kirjaa toukokuun 2014 loppuun mennessä ja tehdä luetuista kirjoista myös tehtävät. Rautatie on kymmenes lukemani kirja, ja luen paraikaa myös edelleen Koirien maailmanhistoriaa. Se on mielenkiintoinen, mutta myös hyvin kattava kirja, joten sen lukeminen kestää kauemmin kuin romaanin.

Seuraavaksi ajattelin aloittaa Anne Frankin päiväkirjat, tai Da Vinci- koodin, tai Kurjat- vaihtoehtoja riittää, sillä tein täsmäiskun kirjastoon! :)

Teen Juhani Ahon Rautatiestä tehtävän

 6. Tee jostakin kirjan henkilöstä fiktiivinen henkilöhaastattelu. Laadi ensin kysymykset. 

Haastattelen Liisaa.

1. Mitä loppujen lopuksi pidit rautatiestä?
- Olihan se hieno laitos, mutta myös aika pelottava ja uudenaikainen.

2. Tekisitkö saman matkan uudelleen?
- En varmaankaan. Matka oli pitkä ja rasittava, eikä kokemus ollut uuden matkan veroinen.

3. Mitä ajattelet Matin käyttäytymisestä?
- No, miehet ovat miehiä ja minkäs teet. Siitä juopottelusta en kyllä ollenkaan pitänyt.

4. Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?
- Ihan tavallista elämää. Heinätyötä ja lehmänlypsyä. Pitää korjata vähän talon nurkkaa.

5. Uskotko, että teidänkin kyläänne tullaan vielä joskus rakentamaan rautatie?
- En kai minä nyt sellaisia luule. Herrojen hupsutuksia, sanon minä. Se lysti loppuu sitten kun ruunu niin määrää.

...Eikä pirttiin jäänyt muita kuin kissa maitoansa lakkimaan ja päre pihdissään palamaan... Kissa lakki lämmint maitoa, siististi ja äänettömästi, päre palaa ritisi verkalleen, ja karsta kävi sitä mukaa yhä useammalle kierteelle, kuta enemmän piteni. Mutta kun tuli oksan kohta, suhahti siitä liekki pienenä kielekkeenä ylös- ja alaspäin pihisemään... ja silloin kissan hännän pää salaperäisesti liikahti. Mutta kun se oli maitoansa lakkinut, kuppinsa nuollut ja kielensä liponut, lähti se liikkumaan ympäri tupaa. Kulki kuulumattomin askelin pankolta pöydän luo, hiipi siitä karsinaan, kiersi takaisin pankon juureen ja siristi viheriäisiä silmiään pärevalkeaa vastaan, naukaisten vähäisen. Meni taas pöydän päähän, hyppäsi penkille ja vainusi maitopyttyjä, mutta laskeutui taas takaisin lattialle. Pankon luona naukaisi surkeasti ja melkein kuin itseänsä säälien ja hyppäsi pankolle. Siinä se ojenteli kaulaansa... kävi itse yhtä matalammaksi ja kavahti uunille. - Päre suhahti taas pihdissä pihisemään, karsta ritisi, ja pehmoinen kehruu alkoi kuulua uunin päältä....


Juhani Aho Rautatie kansi.jpg
kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rautatie_(romaani) koska Gummeruksen sivulta en kansikuvaa löytänyt.

tiistai 4. helmikuuta 2014

9/20- Fahrenheit 451

Luin Ray Bradburyn romaanin Fahrenheit 451. Se on ilmestynyt vuonna 1953 ja Juhani Koskinen on suomentanut sen. Teen tehtävän

1. Kirjoita kirjasta arvostelu.

Fahrenheit 451 kertoo Guy Montagista, palomiehestä, joka polttaa kirjoja työkseen. Teos kuvaa tulevaisuutta, jossa ihmiset ovat liian laiskoja enää lukemaan kirjoja ja ajattelemaan itsenäisesti. Talot ovat tulenkestäviä, joten palomiehet polttavat kirjoja tiedotustekniikan tieltä. Ihmiset "rentoutuvat" seurustelemalla olohuoneessaan muiden tuntemattomien ihmisten kanssa televisioruutujen välityksellä. Romaani on scifiä, ja se on dystopia samoin kuin esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli- sarja.

Romaanissa käytetty kieli on helposti ymmärrettävää, ja siinä seurataan päähenkilön ajatuksia.

Minusta hyvää teoksessa oli koko ajatus kirjojen ja ajattelemisen tärkeydestä. Teknologia ei saa ikinä tulla toiseksi todellisuudeksi. Romaanissa oli myös nopeasti etenevä juoni, ja pari yllättävää käännekohtaa. Pidin myös lopetuksesta, joka oli viety huolellisesti lopppuun asti, toisin kuin esimerkiksi Lumen tajussa.

Minusta teoksessa huonoa oli ehkä se, että sivuhenkilöt olivat aika ohuita. Pääosa tapahtumista tapahtui Guyn mielessä, mutta tämän oma vaimo jäi todella etäiseksi, samoin kuin Clarissen kohtalo oli mielestäni hiukan liian helposti sivuutettu. Bradbury olisi voinut panostaa siihen enemmän.

En ole lukenut oikeastaan muita tulevaisuuteen sijoittuvia scifi-tarinoita kuin Nälkäpelin tämän lisäksi, joten en oikein voi verrata tätä muihin kuin siihen. Fahrenheit 451 on psykologisempi ja Nälkäpeli keskittyy enemmän toimintaan, mutta Nälkäpeli on pidempi tarina ja ehkä moniulotteisempikin. Fahrenheit 451 ei ole kuitenkaan missään nimessä huono, ja se on mielenkiintoinen oikeastaan myös päähenkilön kasvutarinana.

Minun mielestäni teos opettaa maailmasta, että pitää nähdä vaivaa oppiakseen ja kehittääkseen itseään. Ei riitä, että katsoo televisiosta tiivistelmän jostakin klassikosta, vaan pitää lukea ja pohtia lukemaansa. Ainutlaatuista on päähenkilön kasvaminen itsenäiseksi ajattelevaksi ja toimivaksi yksilöksi, kun on ensin elänyt vuosia niellen kaiken kyselemättä.

Minua itseäni ehkä kosketti eniten seuraavassa lainauksessa oleva kohta koululaitoksen tehtävästä: minä haluan lukea! Haluan oppia ja kehittää itseäni! Haluan tulla tutkijaksi, kriitikoksi tai asiantuntijaksi!

..."Mitä suurempi levikki, Montag, sitä visummin on varottava suututtamasta ketään, muista tämä! Kaikennäköisten minimaali- vähemmistöryhmien navat oli pidettävä puhtaina. Pahantahtoiset kirjailijat, sulkekaa kirjoituskoneenne. Ja sen he tekivät. Aikakauslehdistä tuli herttaisia silosulaatteja. Kirjat, niin nuo yököttävän snobistiset kriitikot sanoivat, olivat kompostikasoja. Ei siis ihme ettei kirjoja enää ostettu, arvostelijat sanoivat. Mutta suuri yleisö tiesi mitä se halusi, ja onnellisuuttaan kehräten se antoi sarjakuvien jäädä eloon. Ja tietysti myös kolmiulotteiset pornolehdet saivat armon. Näin kävi, Montag. Hallitus ei sitä määrännyt. Alun alkaen ei esitetty mitään virallisia lausuntoja tai julistuksia, eikä sensuuriakaan ollut, ei missään nimesä! Tekniikan, kaupallisuuden ja vähemmistöryhmien painostus tuon tempun sai aikaan, siitä Jumalalle kiitos. Tänään kiittäkäämme niitä siitä, että saamme olla onnellisia kaiken aikaa että saamme lukea sarjakuvia, säädyllisiä tunnustuksia tai taloudellisia katsauksia.
- Niin, mutta entä palomiehet? Montag kysyi.
- Ah. Beatty nojautui eteenpäin keskellä piipusta tulevaa harsomaista usvaa.
- Mikään ei ole sen yksinkertaisempaa ja luonnollisempaa. Nykyään koululaitos ei enää tuota tutkijoita, kriitikkoja, asiantuntijoita tai luovia lahjakkuuksia, vaan yhä enemmän ja enemmän ravaajia, pomppijoita, ajajia, mämmikouria, kaappajia, sieppaajia, lentäjiä ja uimereita, ja siitä syystä sanasta "intellektuelli" on tullut kirosana niinkuin oikein onkin."...


kuva: http://www.risingshadow.fi/library/book/415-fahrenheit-451
(kustantajan sivulta)