tiistai 4. helmikuuta 2014

9/20- Fahrenheit 451

Luin Ray Bradburyn romaanin Fahrenheit 451. Se on ilmestynyt vuonna 1953 ja Juhani Koskinen on suomentanut sen. Teen tehtävän

1. Kirjoita kirjasta arvostelu.

Fahrenheit 451 kertoo Guy Montagista, palomiehestä, joka polttaa kirjoja työkseen. Teos kuvaa tulevaisuutta, jossa ihmiset ovat liian laiskoja enää lukemaan kirjoja ja ajattelemaan itsenäisesti. Talot ovat tulenkestäviä, joten palomiehet polttavat kirjoja tiedotustekniikan tieltä. Ihmiset "rentoutuvat" seurustelemalla olohuoneessaan muiden tuntemattomien ihmisten kanssa televisioruutujen välityksellä. Romaani on scifiä, ja se on dystopia samoin kuin esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli- sarja.

Romaanissa käytetty kieli on helposti ymmärrettävää, ja siinä seurataan päähenkilön ajatuksia.

Minusta hyvää teoksessa oli koko ajatus kirjojen ja ajattelemisen tärkeydestä. Teknologia ei saa ikinä tulla toiseksi todellisuudeksi. Romaanissa oli myös nopeasti etenevä juoni, ja pari yllättävää käännekohtaa. Pidin myös lopetuksesta, joka oli viety huolellisesti lopppuun asti, toisin kuin esimerkiksi Lumen tajussa.

Minusta teoksessa huonoa oli ehkä se, että sivuhenkilöt olivat aika ohuita. Pääosa tapahtumista tapahtui Guyn mielessä, mutta tämän oma vaimo jäi todella etäiseksi, samoin kuin Clarissen kohtalo oli mielestäni hiukan liian helposti sivuutettu. Bradbury olisi voinut panostaa siihen enemmän.

En ole lukenut oikeastaan muita tulevaisuuteen sijoittuvia scifi-tarinoita kuin Nälkäpelin tämän lisäksi, joten en oikein voi verrata tätä muihin kuin siihen. Fahrenheit 451 on psykologisempi ja Nälkäpeli keskittyy enemmän toimintaan, mutta Nälkäpeli on pidempi tarina ja ehkä moniulotteisempikin. Fahrenheit 451 ei ole kuitenkaan missään nimessä huono, ja se on mielenkiintoinen oikeastaan myös päähenkilön kasvutarinana.

Minun mielestäni teos opettaa maailmasta, että pitää nähdä vaivaa oppiakseen ja kehittääkseen itseään. Ei riitä, että katsoo televisiosta tiivistelmän jostakin klassikosta, vaan pitää lukea ja pohtia lukemaansa. Ainutlaatuista on päähenkilön kasvaminen itsenäiseksi ajattelevaksi ja toimivaksi yksilöksi, kun on ensin elänyt vuosia niellen kaiken kyselemättä.

Minua itseäni ehkä kosketti eniten seuraavassa lainauksessa oleva kohta koululaitoksen tehtävästä: minä haluan lukea! Haluan oppia ja kehittää itseäni! Haluan tulla tutkijaksi, kriitikoksi tai asiantuntijaksi!

..."Mitä suurempi levikki, Montag, sitä visummin on varottava suututtamasta ketään, muista tämä! Kaikennäköisten minimaali- vähemmistöryhmien navat oli pidettävä puhtaina. Pahantahtoiset kirjailijat, sulkekaa kirjoituskoneenne. Ja sen he tekivät. Aikakauslehdistä tuli herttaisia silosulaatteja. Kirjat, niin nuo yököttävän snobistiset kriitikot sanoivat, olivat kompostikasoja. Ei siis ihme ettei kirjoja enää ostettu, arvostelijat sanoivat. Mutta suuri yleisö tiesi mitä se halusi, ja onnellisuuttaan kehräten se antoi sarjakuvien jäädä eloon. Ja tietysti myös kolmiulotteiset pornolehdet saivat armon. Näin kävi, Montag. Hallitus ei sitä määrännyt. Alun alkaen ei esitetty mitään virallisia lausuntoja tai julistuksia, eikä sensuuriakaan ollut, ei missään nimesä! Tekniikan, kaupallisuuden ja vähemmistöryhmien painostus tuon tempun sai aikaan, siitä Jumalalle kiitos. Tänään kiittäkäämme niitä siitä, että saamme olla onnellisia kaiken aikaa että saamme lukea sarjakuvia, säädyllisiä tunnustuksia tai taloudellisia katsauksia.
- Niin, mutta entä palomiehet? Montag kysyi.
- Ah. Beatty nojautui eteenpäin keskellä piipusta tulevaa harsomaista usvaa.
- Mikään ei ole sen yksinkertaisempaa ja luonnollisempaa. Nykyään koululaitos ei enää tuota tutkijoita, kriitikkoja, asiantuntijoita tai luovia lahjakkuuksia, vaan yhä enemmän ja enemmän ravaajia, pomppijoita, ajajia, mämmikouria, kaappajia, sieppaajia, lentäjiä ja uimereita, ja siitä syystä sanasta "intellektuelli" on tullut kirosana niinkuin oikein onkin."...


kuva: http://www.risingshadow.fi/library/book/415-fahrenheit-451
(kustantajan sivulta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti