keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Gayle Forman: Jos vielä jään

 Jos vielä jään imestyi hiljattain elokuvana, ja se saavutti suuren suosion. Trailerin nähtyäni halusin ehdottomasti lukea kirjan, ja viimeinkin pystyin tekemään niin. Nyt katsoin myös elokuvan, ja voi miten kaunis kokonaisuus niistä muodostuikaan. Tämä on kuin Yann Martelin Piin elämä: kirja ja elokuva täydentävät toisiaan luoden mahtavan kokonaisuuden.

Tässä tarinassa oli ihan kaikki, mitä hyvältä tarinalta vaaditaan: se oli herkkä, ja se oli monipuolinen; siinä on pohtimista perheen merkityksestä, musiikkia, rakkautta, nuoren kasvutarina ja valintoja. Hyvät ihmiset, lukekaa tämä kirja. Katsokaa tämä elokuva.


Kirja

Alkuperäisteos: If I stay
Kirjailija: Gayle Forman
Kääntäjä: Ulla Selkälä
Kustannusyhtiö: Dutton Juvenile/Suomessa WSOY
Julkaisuvuosi: 2009, pokkari 2014


Jos vielä jään
Gayle Forman
2009
WSOY
Jos vielä jään ilmestyi vuonna 2009 Dutton Juvenilen kustantamana, oikealta nimeltään If I stay. Se kertoo 17-vuotiaasta Miasta, joka käy lukion loppuvaihetta. Hän on erittäin hyvä soittamaan selloa, ja hän miettiikin maan toiselle puolelle Juilliardiin opiskelemaan hakemista. Asiaa mutkistaa se, että Mialla on poikaystävä Adam, jonka rock/emocore-bändi Shooting Star on tekemässä suurta läpimurtoa. Adam ei halua kaukosuhteeseen, ja Mia rakastaa Adamia, muttei toisaalta näe muuta tulevaisuutta itselleen kuin Juilliardin.
          Kaikki kuitenkin muuttuu silmänräpäyksessä, kun Mian perhe joutuu autokolariin. Mia näkee ja kuulee tapahtumat, mutta kukaan ei näe häntä. Mia saa myös tietää vanhempiensa kuolleen. Hän joutuu miettimään, pitäisikö lähteä vai jäädä; kuolla ja päästä vanhempiensa luokse vai jäädä joko Adamin luokse tai opiskelemaan.

Elokuva

Ohjaaja: R.J. Cutler
Käsikirjoittaja: R.J. Cutler, Shauna Cross
Jos vielä jään.jpgPääosissa: Chloe Grace Moretz, Mireille Enos, Lauren Lee Smith, Liana Liberato, Jamie Blackley, Aliyah O'Brien, Joshua Leonard, Jacob Davies.
Julkaisuvuosi: 2014

Elokuva ilmestyi 2014, ja se tuli juuri DVD:lle. Se kertoo tietysti saman tarinan kirjan kanssa. Mielestäni monesti kirjasta tehdyt elokuvat ovat aika huonoja, sillä elokuviin ei millään ehdi saada kaikkia kirjan tapahtumia, huomioita ja ajatuksia. Toisin oli kuitenkin tässä elokuvassa: pois oli jätetty vain muutamia kohtauksia ja joitakin oli muutettu hieman, mutta kokonaisuus toimi. Sainoisin itse asiassa, että kirjassa tarina oli kokonaisempi kuin elokuvassa, mutta elokuvassa tarinaa täydensivät aidot musiikkikohtaukset: kirjassahan ne täytyy vain kuvitella. Myös mielestäni elokuva oli ohjattu ja käsikirjoitettu hyvin. Toisaalta kirjassa oli mielestäni hyvin kuvattu sairaalaosuus joka ei ollut elokuvva niin hyvä, toisaalta elokuva esitti paremmin muut osiot.

Lopputulos: Kannattaa sekä lukea kirja, että katsoa elokuva, kokonaisuus on todella herkkä ja kaunis.


..."Onko tämä hyvä asu? Vai näyttääkö se lapselliselta?" Teddy kysyi vetäen esiin atraimen, parin pirunkorvia, punaisen hännän ja punaisen, potkupukumallisen pyjaman.
"Hui!" Adam astui taaksepäin silmät levällään. "Tuo asu seisauttaa veret vaikkei se edes ole vielä päälläsi."
"Niinkö? Mutta eikö pyjama tee siitä tyhmän näköistä? En halua että kukaan nauraa minulle", Teddy sanoi ja rypisti kulmiaan totisena.
Virnistin Adamille, joka yritti niellä omaa hymyään. "Punainen pyjama, atrain, pirunkorvat ja piikkihäntä ovat niin saatanallista kamaa, ettei kukaan tohtisi keljuilla sinulle, ettei vain joudu ikuiseen kadotukseen", Adam vakuutti...

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Albert Espinosa: Keltainen maailma

Keltainen maailma
Albert Espinosa
Keltainen maalma
Bazar kustannus
2014
Albert Espinosan Keltainen maailma on filosofinenkin elämäkerta-tietokirja myönteisestä ajattelusta ja elämän voimasta. Espinosa sairasti syöpää nuorena kymmenen vuoden ajan, ja häneltä amputoitiin toinen jalka, keuhko ja pala maksaa. Kaikista menetyksistään huolimatta hän ei todellakaan kyynistynyt ja katkeroitunut, vaan hän kokee menetyksien olleen vain hyväksi. Keltainen maailma henkii vaikeuksien voittamista: hän on muuttanut sen, minkä voi, ja hyväksynyt sen, mitä ei voi muuttaa.

Kirja on rakenteeltaan jaettu noin kahteen osaan: ensimmäisessä hän antaa 23 elämänohjetta tai oivallusta, millä nimellä niitä haluaakaan kutsua. Toisessaa osassa puhutaan keltaisista ihmisistä, jotka ovat jotain ystäviemme ja rakkaidemme välillä. He ovat elämässämme jonkin aikaa, kun tarvitsemme heitä, tai opettaakseen meille jotain.

Läpi kirjan hehkuu valoisa, keltainen, tunne: ilo ja kepeys elämään. Vaikka Espinosa olisi voinut sairautensa ja selviytymisensä takia muuttua joko todella kyyniseksi tai ylenpalttisen onnelliseksi, hän ei muuttunut kummaksikaan näistä. Mielestäni hän on saavuttanut syvemmän ymmärryksen elämästä ja onnelliseksi tulemisesta, ja Keltainen maailma on opaskirja tähän. Itselleni päällimmäisiksi kirjasta jäivät sanomat "vaikeudet voi voittaa" ja "kuolema ei tarkoita kaiken loppumista". Näin ei kirjassa ihan sanasta sanaan sanottu, mutta minä tulkitsin niin.

Espinosa vaikuttaa teoksessa viattomalta ja levolliselta, toisaalta hän on täynnä intohimoa ja elämäniloa. Tästä syntyy kaikkiaan niin keltainen kokonaisuus.

tiistai 3. helmikuuta 2015

Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli- poikani tarina

Ihmeellinen mieli - poikani tarina
Kristine Barnett
Ihmeellinen mieli-
poikani tarina
otava
2013
Teoksessa Ihmeellinen mieli- poikani tarina Kristine Barnett kertoo autistisesta pojastaan: tämän lapsuudesta, autismiterapiasta ja pinnan alta paljastuvasta älykkyydestä. Jacob Barnett on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas, ja hän alkoi saada 12-vuotiaana palkkaa yliopiston kvanttifysiikan tutkijana. Tämä kaikki tapahtui huolimatta siitä, että Jacobilla todettiin taaperona autismi. Hänen äidilleen, kirjan kirjoittaja Kristine Barnetille sanottiin, ettei Jacob oppisi ikinä solmimaan kengännauhojaan tai lukemaan.

Kirjaa lukiessani huomasin ikään kuin kaksi osiota: "ensimmäisessä osiossa" Jacob on autistinen lapsi. Hän saa paljon terapiaa, jopa niin paljon, että äiti Kristine Barnettin mielestä se on haitallista Jacobille: K.Barnett pelkäsi Jacobin jäävän kokonaan ilman normaalia lapsuutta. Myös hänen mielestään terapia ei ollut siksi hyväksi Jacobille, että siinä keskitytään siihen, mitä Jacob ei osaa. Tämän takia Kristine Barnett ottaa pojan pois terapiasta ja alkaa terapoida tätä itse. Kristinellä on päiväkoti kotonaan, eli hän on ikään kuin perhepäivähoitaja. Tämän takia hänen ei tarvitse miettiä töistä poisjäämistä lapsensa hoitamisen takia, kun lapsen voi ottaa mukaan hoitolasten seuraan. Tässä osassa keskitytään nimenomaan autismiin: sen piirteisiin, vaikutuksiin sairastuneelle itselleen ja tämän lähiympäristölle.

"Toisessa osiossa" Jacob aloittaa koulun, ja hänen erikoislahjakkuutensa alkaa tulla pikku hiljaa esille. Tässä osassa puhutaan taas paljon enemmän lahjakkuudesta, älystä ja oppimisesta. Olisi ollut mielenkiintoista tietää vielä kirjan loppupuolellakin autismin jokapäiväisistä vaikutuksista.

Ihmeellinen mieli- poikani tarina aiheuttaa wow-elämyksen. Teos on mielenkiintoinen ja helppolukuinen, ja se pitää jännitteen yllä loppuun asti. En oikein halua ottaa kantaa Kristine Barnettin valintoihin, koska en tunne autismia sairautena kovinkaan hyvin saatika sitten hoitosuunnitelmia tai terapiamuotoja arvostellakseni niitä. Kaduntallaajan näkökulmastani kuitenkin on loistavaa, miten hyvin asiat loppujen lopuksi järjestyivät. Autistista ei tullut yhteiskunnalle taakka vaan hyöty! K. Barnett vaikuttaa kirjan perusteella sitkeältä, sitoutuneelta, omaperäiseltä ja lapsen tarpeet huomioon ottavalta. Toivon todella kaikkea hyvää näille ihmisille :)

Vaikka täällä blogin puolella onkin ollut tammikuun vähän hiljaista, voin vakuuttaa että olen silti lukenut! Luin Veronica Rothin Outolinnun, siitä päivitystä myöhemmin. Lisäksi luen nyt Albert Espinosan Keltaista maailmaa ja aloittelen Gayle Formanin juuri filmatisoitua romaania Jos vielä jään. Pysykää siis kuulolla :)