Kristine Barnett: Ihmeellinen mieli- poikani tarina

Kristine Barnett
Ihmeellinen mieli-
poikani tarina
otava
2013

Teoksessa Ihmeellinen mieli- poikani tarina Kristine Barnett kertoo autistisesta pojastaan: tämän lapsuudesta, autismiterapiasta ja pinnan alta paljastuvasta älykkyydestä. Jacob Barnett on matemaattisesti poikkeuksellisen lahjakas, ja hän alkoi saada 12-vuotiaana palkkaa yliopiston kvanttifysiikan tutkijana. Tämä kaikki tapahtui huolimatta siitä, että Jacobilla todettiin taaperona autismi. Hänen äidilleen, kirjan kirjoittaja Kristine Barnetille sanottiin, ettei Jacob oppisi ikinä solmimaan kengännauhojaan tai lukemaan.

Kirjaa lukiessani huomasin ikään kuin kaksi osiota: "ensimmäisessä osiossa" Jacob on autistinen lapsi. Hän saa paljon terapiaa, jopa niin paljon, että äiti Kristine Barnettin mielestä se on haitallista Jacobille: K.Barnett pelkäsi Jacobin jäävän kokonaan ilman normaalia lapsuutta. Myös hänen mielestään terapia ei ollut siksi hyväksi Jacobille, että siinä keskitytään siihen, mitä Jacob ei osaa. Tämän takia Kristine Barnett ottaa pojan pois terapiasta ja alkaa terapoida tätä itse. Kristinellä on päiväkoti kotonaan, eli hän on ikään kuin perhepäivähoitaja. Tämän takia hänen ei tarvitse miettiä töistä poisjäämistä lapsensa hoitamisen takia, kun lapsen voi ottaa mukaan hoitolasten seuraan. Tässä osassa keskitytään nimenomaan autismiin: sen piirteisiin, vaikutuksiin sairastuneelle itselleen ja tämän lähiympäristölle.

"Toisessa osiossa" Jacob aloittaa koulun, ja hänen erikoislahjakkuutensa alkaa tulla pikku hiljaa esille. Tässä osassa puhutaan taas paljon enemmän lahjakkuudesta, älystä ja oppimisesta. Olisi ollut mielenkiintoista tietää vielä kirjan loppupuolellakin autismin jokapäiväisistä vaikutuksista.

Ihmeellinen mieli- poikani tarina aiheuttaa wow-elämyksen. Teos on mielenkiintoinen ja helppolukuinen, ja se pitää jännitteen yllä loppuun asti. En oikein halua ottaa kantaa Kristine Barnettin valintoihin, koska en tunne autismia sairautena kovinkaan hyvin saatika sitten hoitosuunnitelmia tai terapiamuotoja arvostellakseni niitä. Kaduntallaajan näkökulmastani kuitenkin on loistavaa, miten hyvin asiat loppujen lopuksi järjestyivät. Autistista ei tullut yhteiskunnalle taakka vaan hyöty! K. Barnett vaikuttaa kirjan perusteella sitkeältä, sitoutuneelta, omaperäiseltä ja lapsen tarpeet huomioon ottavalta. Toivon todella kaikkea hyvää näille ihmisille :)

Vaikka täällä blogin puolella onkin ollut tammikuun vähän hiljaista, voin vakuuttaa että olen silti lukenut! Luin Veronica Rothin Outolinnun, siitä päivitystä myöhemmin. Lisäksi luen nyt Albert Espinosan Keltaista maailmaa ja aloittelen Gayle Formanin juuri filmatisoitua romaania Jos vielä jään. Pysykää siis kuulolla :)