perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kirjaodotuksia (;

Terve taas!

Tällä kertaa mainitsen uusista, mielenkiintoisista kirjoista, jotka haluaisin lukea lähiaikoina, luultavasti tänä syksynä. (Lue: nyt heti!) Pikkulinnut lauloivat tällaisista:

Tuomas Kyrö: Iloisia aikoja,mielensäpahoittaja (wsoy)

Suomalaisen kirjakaupan kuvauksesta lainaten:

"Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja elementtirakentamisen. Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee? Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista. Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen. Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi."

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -

Taattua Mielensäpahoittajaa siis luvassa!

Toinen on Norjan kolmen vuoden takaista surmaa käsittelevä teos; SEIERSTAD, ÅSNE
YKSI MEISTÄ. KERTOMUS NORJASTA. (wsoy)

Wsoyn sivulta lainaan:

"Mikä johti Utøyaan?
Norjan kansainvälisesti tunnetuimman journalistin perusteellinen katsaus Oslon ja Utøyan terrori-iskuihin. Perjantaina 22.7. 2011 autopommi Oslon keskustassa ja verilöyly nuortenleirillä Utøyan saarella romahduttivat kuvan turvallisesta Norjasta.
Kymmenien norjalaisten kuoleman takana ei ollut kansainvälinen terrorismi, vaan tekijä oli nuori norjalainen, yksi meistä. Åsne Seierstad selvittää teon taustat ja tekijän motiivit sekä tuo esiin myös uhrien näkökulman ja Utøyan eloonjääneiden järkyttävät kokemukset.
Åsne Seierstad (s. 1970 Oslossa) on norjalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on toiminut kirjeenvaihtajana Venäjällä ja Kiinassa ja raportoinut sota-alueilta Balkanilta, Afganistanista ja Irakista. V. 2002 ilmestyi suurta huomiota herättänyt reportaasiteos Kabulin kirjakauppias, jota on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Teoksissa Satayksi päivää ja Groznyin enkelit Seierstad kuvaa elämää sodan jaloissa Irakissa ja Tšetšeniassa. Hän on saanut työstään useita kansainvälisiä tunnustuksia, mm. Norjan suuren journalistipalkinnon."


 Yksi meistä. Kertomus Norjasta
Tämäkin siis erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava teos!




tiistai 22. heinäkuuta 2014

Onnittelut!

Hyvää nimipäivää (ex-)äidinkielenopetttajalleni Leena Päres-Schulmanille! Ja kaikille muillekin Leenoille :)


torstai 17. heinäkuuta 2014

Parhaat palat!

Olen lukenut todella innoissani kirjastosta lainaamiani kirjoja, ja tässä on osa hauskimmista ja mielenkiintoisimmisita katkelmista tähän asti!

Stephenie Meyer: Breaking dawn
Breaking Dawn cover.jpg
"We were less than a mile out now. I think so. Hey, Edward. If you can hear me- circle the wagons, bloodsucker. You've got a problem."

Eli vapaasti käännettynä: Olimme noin kilometrin päässä nyt, luulisin. Hei, Edward. Jos kuulet minut, tule takaisin, verenimijä. Sinulla on ongelma.

Nauroin tuolle circle the wagons-kohdalle ääneen, se oli vain jotenkin niin tilanteeseen sopiva. Suomeksi ilmaisua ei oikein pysty kääntämään. Juuri tämän takia on niin mahtavaa osata vieraita kieliä ja lukea kirjoja niiden alkuperäiskielillä!

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet
Murtuneet mielet
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/
product/no/9789510374665

..."Suru, ahdistus, sääli ja häpeä eivät ole sairauksia vaan inhimillisiä tunteita. Missä kohden näitä kokemuksia ja niiden psyykkisiä seurauksia on syytä alkaa kutsua traumaattisiksi? Tässä on sotatraumojen todellinen "harmaa vyöhyke", vielä paljon suurempi kuin kysymys siitä, kuinka moni psyykkisistä häiriöistä kärsinyt suomalaissotilas jäi pois armeijan virallisesta psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja tilastoista."

Edellä Kivimäki oli siis pohtinut, kuinka monta suomalaissotilasta sai hoitoa psyykkisiin traumoihin, millä tavalla ja misää sodan vaiheessa, aina verranneena ikään, siviilisäätyyn, ammattiin, sotilasarvoon ja sitten kaatuneiden vastaaviin. Iso kiitos Kivimäelle tarkasta ja analyyttisestä työstä.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

"Kariluoto kävellä veuhkaisi innostuneena Rokan luokse."

Tuntemattomasta olenkin kirjoitellut jo aiemmin täällä blogissa, joten olen nyt lyhytsanainen. Haluan vain mainita jälleen kerran, miten mahtavasti Linna on kirjoittanut murteita romaaniin. Mutta tuo sana veuhkaisi, ai että.

Juhana Torkki: Tarinan valta

(Kun paavi Benedictus antoi eroilmoituksensa, salama iski samana iltana Pietarinkirkon kupoliin. Kaikkialla pidettiin tätä kohtalona, enteenä ja niin edespäin...)
-> "Poissaoloaan loistivat analyysit siitä, miten paavin ero voisi liittyä vatikaanissa riehuvaan valtataisteluun ja Vatikaanin pankin harjoittamaan rahanpesuun."

Tästä kirjasta tuntuu, kuin se olisi kirjoitettu juuri minulle! Torkki lähestyy lukijaa niin loistavasti, että tuntuu siltä, kuin side poistettaisiin silmiltä. Hän osoittaa niin selväsanaisesti vaikeat ilmiöt, että nostan hattua ja korkealle.

Pablo Neruda: Haluan takaisin etelään (1941)

..."kulkea läpi sähköä ritisevän pähkinäpensaikon valon..."

Nerudan runoja lukiessani hämmennyn joka kerta. Runot ovat aina sellaisia, että niissä yhdistellään jotain ihan toisiinsa liittymättömiä asioita, niin, että lopputulos on yleensä aika sekava. Miten pähkinäpensaikko voi ritistä sähköä, ja miten siitä voi loistaa valoa? Onko pähkinäpensaikko symboli jostain muusta? Miten sen valon läpi voisi kävellä, ja minne?
   Silti runoissa on vain jotain, joka toimii. Ehkä osaan eritellä sitä tarkemmin sitten, kun olen lukenut koko kokoelman.