keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Asiaa tekijänoikeuksista

Moikka! Leenan vinkin perusteella päädyin tutkimaan asiaa kirjablogeihin linkitettävistä kirjojen kuvista. En tiennyt, että en saa laittaa vaan netistä kuvaa arvosteluuni, vaan se täytyy ottaa kustantajan sivulta. Ei ole myöskään helppo sanoa, onko itse otettu kuva kirjasta laillinen. Tässä on linkki lukemaani sivustoon: http://kirjasfaari.fi/2012/05/tekijanoikeus-kansikuvien-julkaisu-kirja-arvosteluissa/
Vaihdoin omat kuvani kustantajien sivuilta löytyneisiin kuviin.

perjantai 24. tammikuuta 2014

8/20- Ihana meri

Päivittelenpäs vähän kuulumisia :) Luin Kira Poutasen Ihanan meren. Se on vuoden 2001 Finlandia Junior- voittaja ja kertoo 15- vuotiaan tytön sairastumisesta anoreksia nervosaan. Teoksessa tulevat omasta mielestäni todella hyvin esille anoreksiaan mahdollisesti johtavat syyt, kuten opettajien kommentit ulkonäöstä, kavereiden kilpailu luokan ykkösen asemasta ja naisen aseman kotona. Tässä on sen tehtävä.
                    Lisäksi luen tällä hetkellä Petri Pietiläisen Koirien maailmanhistoriaa, joka on kyllä todella mielenkiintoinen ja siinä tullaan käsitelleeksi ihmiskunnan historiaa ylipäätään koiranäkökulman vuoksi. Se olisi loistava kertausteos jos kirjoittaisin historian tänä keväänä. Niin en kuitenkaan aio tehdä. Pieni kirjavinkki kuitenkin historian kirjoittamista suunnitteleville ;)
                     Toisena kirjana luen samaan aikaan Ray Bradburyn Fahrenheit 451:tä. Tietokirjan lukemisessa kestänee senverran kauan, että parempi saada diplomia eteenpäin ja lukea jotain nopeampaa samalla :) Fahrenheit 451:n tulevaisuuskuva on todella mielenkiintoinen. En ole lukenut vielä kovin paljon, mutta siinä kuvataan palomiestä, joka polttaa kirjoja työkseen ja tapaa hieman eriskummallisen tytön. Siitä lisää myöhemmin.
                    Tässä kohdassa täytyy myös kehua Riihimäen lukion kirjastoa: olen etsinyt monesti Kaupunginkirjastosta diplomiin kuuluvia kirjoja, mutten ole löytänyt niitä. Kun kävelin koulun kirjastoon, löysin muutamassa minuutissa kolmesta neljään kirjaa jotka haluaisin lukea diplomiin. Kirjastossamme on siis hyvä valikoima!

Tässä on nyt Kira Poutasen kirjan Ihana meri tehtävä


6. Henkilöhaastattelu kirjan päähenkilöstä Juliasta. 

Suunnittelin kysymykset niin, että esimerkiksi koulun rehtori saattaisi kysyä ne Julialta koulun kevätjuhlassa.

-Onneksi olkoon! Miltä nyt tuntuu?
- No, ihan hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tehty työ on tuottanut tulosta, joten toki olen onnellinen.

- Miten oikein onnistuit?
- Kovaa työtä tekemällä. Teini-ikäinenkin pystyy mihin tahansa, kun päättää niin ja itsekuri on kohdallaan. Karsin kaiken turhan tavoitteeni tieltä ja omistauduin sille.

- Minkälaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?
- Ensi syksynä menen Ressun lukioon ja katsotaan sitten uudestaan. *hampaat väläyttävä hymy*

- Oliko näin hyvän todistuksen saavuttaminen rankaa?
- Ei yhtään, se oli tosi kivaa ja helppoa! Tekisin kaiken uudestaan vaikka heti!

- Olitko missään vaiheessa hermoromahduksen partaalla kuten tavallinen ihminen olisi? *naureskelua*
- En, koska tämä on elämäntapa. En kai sitten ole tavallinen ihminen *vieno hymy*

- Aiotko jatkaa samaa linjaa?
- Tottakai! Tunteista upein ja kokonaisvaltaisin on se, kun tietää onnistuneensa täydellisesti. Mitä usammassa asiassa, sen parempi.

- Mukava kuulla! Hyvää kesää ja tulevaisuutta sinulle Julia!
- Kiitos!

... Ti 1.12. 12:15

- Siis aika kiva tulee tosta viikosta, miettikää maanantaina fyssan koe, tiistaina enkun koe ja ehkä äikän aine, keskiviikkona hissa, torstaina ruotsi ja perjantaina musa! Mä en tajuu, miten mä ehdin lukee kaikkii, oikeesti ei mulla oo aikaa ja noi alueetki on ihan sikalaajoja. 
     Mari tuijottaa kalenteria ahdistuneena. Se selailee sivuja ja pyörittelee letinpäätä sormissaan.
     - Siis oikeesti, mä ainakin haluisin käydä ennen joulua vähän kaupoissa ja muuta, tosi kiva kun koko joulukuu pitää vaan lukee.
     - Mä ainakin oon jo alkanu lukee fyssaa ja hissaa, ne on kuitenki ne vaikeimmat, musta ainakin. Mä luen jotain pari tuntii päivässä ja sit meiän isä kyselee, kyllä mä must nyt jo osaan aika hyvin sen fyssan, Tiina selostaa.
     Sen kiharat on ponnarilla, ja sillä on vaaleanpunaista luomiväriä.
     - Hei kyllä sä ehit niihin lukea, luet vaan jokaiseen jonkun verran ja jaat ne päivät eri kokeille, et lue kaikkia joka päivä, Heidi kattoo Maria rohkaisevasti ja hymyilee vähän.




kuva: http://www.otava.fi/kirjat/9789511226321/

maanantai 6. tammikuuta 2014

7/20- Rakkaat toisilleen

Tässä on Helsingin Kirjamessuillakin esitellyn kirjan tehtävä. Teen tehtävän


1. Kirjoita kirjasta arvostelu.

Stefan Mosterin Rakkaat toisilleen on tarina Hampurissa asuvasta avioparista. He asuvat modernilla asuinalueella HafenCityssä, jossa rakennukset ovat tyylikkäitä. ..."Julkisivut tavallista parempaa kiveä, puuverhoiluja ja siellä täällä messinkiä , UV-säteitä suodattavaa panoraamalasia-"... Alueella asuminen on ikään kuin henkilökohtainen voitto, kun on kuitenkin kotoisin maaseudulta, viinitiloilta. He halusivat sinne asumaan, jotta näkisivät meren ja saisivat elämäänsä enemmän sisältöä kuin perinteisen viininviljelyn. Ja ikkunasta näkyykin iso joki Elbe, sehän on melkein kuin meri.

Ines ja Daniel ovat kolmenkympin puolivälissä. He ovat hahmoina mielenkiintoisia: he ovat keskenään tahdikkaita ja huomaavaisia, mutta toisaalta herää kysymys, että saavatkohan he kuitenkaan liitostaan sitä kaikkea, mitä haluavat. He ovat ihmisinä itse asiassa melkeinpä päinvastaisia: työssään Ines on perinteinen ja Daniel innovatiivinen ja luova, Ines kaipaa merta vapauden tähden, kun taas Daniel on kiinnostunut kaikenlaisten laivojen mekaniikasta. Inestä ohjaavat erilaiset tunteet, kun taas Daniel on hillitty ja järkevä. Toisaalta he kuitenkin täydentävät toisiaan loistavasti.

Ineksen ja Danielin elämässä on kaikki kunnossa aluksi, mutta Egyptin-lomallaan he näkevät lapsen, johon ihastuvat. Siispä he päättävät saada lapsen, mutta se ei käykään enää niin helposti. Alkaa tarkka suunnittelu kiertoajoista ja yhdynnän ajoittamisesta. Ineksestä ja Danielista tulee lapsettomuusklinikan vakiokäviöitä.

Kirjan kerronta on analyyttista, kaikkitietävää hänkerrontaa- lukija uppoutuu tapahtuhtumiin koska näkee, kuulee ja haistaa saman kuin henkilötkin. Kirja ei kuitenkaan tuputa tunteita valmiina ja yksinkertaisina paketteina, vaan jokaisella lukijalla on mahdollisuus uppoutua kirjaan omasta kontekstistaan. Kirjaa lukiessaan pitää myös keskittyä koko ajan, jotta ei tipahda kerryiltä hienojen sanojen rykelmässä.

Teoksessa käytetty kieli on mielestäni loistavaa. Sanat ovat harkittuja eivätkä mitenkään tavanomaisia. Ne ovat tarkasti tilanteisiin sopivia ja kuvailevia. Mielestäni kieli tekeekin Rakkaat toisilleen- teoksesta niin upean lukukokemuksen. Tarinana lapsenkaipuu ja viininmyyjän ja kaupunkisuunnittelijan työ itsessään ei olisi välttämättä kovin kiinnostava, muuta Moster osaa rakentaa tarinansa niin analyyttisesti ja tarkkanäköisesti, että jokainen sivu on nautinnollista luettavaa.

Henkilökohtaisesti pidin eniten Danielin työnkuvauksesta. En olisi ikinä osannut  ajatellekaan kaupumkisuunnittelun olevan niin moniulotteista ja monitavoitteista kuin se on. Kirjaa lukiessa tulee pakostakin miettineeksi, miltä maailma voisi näyttää jos kaupunkisuunnittelijoille antaisi vapaat kädet toteuttaa mahdollisimman toimivan kaupungin ilman budjettia.

... Tomke Petersen keskusteli Danielin kanssa kaikista mahdollisista aiheista jotka liittyivät hänen kansainvälisesti toimivan suunnittelutoimistonsa toiminta-alueisiin, liikenteestä, energiasta, ympäristöstä, kaupungista, vaihtoi jatkuvasti abstraktiotasoa, hyppäsi välillä lähes filosofisiin sfääreihin- "Mitä arvelette: millainen arvo esteettisellä kokemuksella on urbaaniin elintilaan samaistumisella hyvin ansaitsevan eliitin keskuudessa?"- laskeutui sitten kuitenkin äkkiä melkein huvittavan konkreettiselle tasolle ja tiedusteli, mitä Daniel keksisi tehostaakseen kotitalousjätteiden käyttöä energiantuotannossa.



kuva: http://www.siltalapublishing.fi/fi/kirja/kaannetty-kaunokirjallisuus/117/rakkaat-toisilleen