keskiviikko 21. elokuuta 2013

3/20- Juoksuhaudantie


Jo kolmas kirja on nyt luettu, ja kyseessä on Kari Hotakaisen Juoksuhaudantie. Pelkäsin hieman ottaa kolmatta kirjaa yhtä aikaa luettavaksi, mutta tämän luin vain muutamassa päivässä! Kirja on todella helppolukuinen ja mukaansatempaava mikä on tietenkin hyödyksi lukudiplomia varten luettavassa kirjassa... :) Tosiaan, Luen siis lukudiplomia varten Tolstoin Anna Kareninaa ja äidinkielen kurssia (ÄI6) varten Sofi Oksasen Puhdistusta. Pitää keksiä jotain muuta nykyproosaan!

Mutta asiaan, tässä on tehtäväni Kari Hotakaisen teoksesta Juoksuhaudantie. Teen tehtävästä kaksi epilogin.

2. Kirjoita kirjaan uusi ensimmäinen tai viimeinen tai jokin muu luku - tai epilogi tai prologi.

~Epilogi-Sini~

Tänään on lauantai, viidestoista syntymäpäiväni. Juhlin sitä kavereiden kanssa kohta ja äidin ja vanhemman porukan kanssa huomenna. Äidiltä meinasi aamulla tulla itku kun se tarjoili täytekakkua sänkyyn ja antoi hopeiset korvakorut lahjaksi. Niin meinasi minullakin kun vedin mehua väärään kurkkuun äidin kiittäessä, että onneksi isä ei ole täällä.

Niin, isä. Isä joka on aina ollut vähän etäinen, laittoi Bostonista kortin, se yrittää uutta maratonennätystä siellä.
Valkoisen kellon oli posti jo aiemmin viikolla kiikuttanut. Miksiköhän se aina niitä lahjoja ja kortteja, sen seuraa olisin enemmän vailla. Minulle ei oikeastaaan ikinä kunnolla selvinnyt mitä tapahtui silloin kun olin vielä pieni, millainen isä oli silloin. Äiti on kertonut että se löi äitiä ja me lähdettiin isän luota, ja sitten se yritti ostaa talon että saisi meidät takaisin. Aika kummallista, eikö? Onkohan kenenkään muun perheessä käynyt näin?

Muistan hämärästi kun pienenä vietettiin aikaa järven rannalla. Äiti on näyttänyt joitakin vanhoja piirustuksiani, niissä kaikissa on äiti, isä, minä ja talo, joskus järvikin. Olisinpa ollut vanhempi silloin että olisin ymmärtänyt...

Isä sai silloin muutaman kuukauden vankeutta ja paljon sakkoja maksettavaksi, ja ilmeisesti sillä meni muutama vuosi aika huonosti. Mutta nyt sillä on työ, se opiskeli loppuun, rivarinpätkä vuokralla kun äti vakuutti että me muutetaan takaisin sen luokse vasta kun helvetti jäätyy umpeen, ja se juoksee. On se terapiassakin käynyt jo muutaman vuoden.

Eiköhän se selviä. Virtaset selviävät aina.


Juoksuhaudantie
kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510273159


torstai 8. elokuuta 2013

2/20-Ruoan terveysvaikutukset

Toinen kirja luettu,ja tällä kertaa Pirjo Saarnian kirjoittama tietokirja ruoan terveysvaikutuksista. Tässä sen tehtävä.

Tehtävä 12: Tee lukemastasi tietokirjasta noin 200 sanan tiivistelmä.

Miten ruoka vaikuttaa terveyteemme, ja miksi se on tärkeää? Kun miettii askel askeleelta,eikövätkö kaikki haluaisi olla terveitä? Jokainen yksilö haluaisi varmasti pienemmän riskin sairastua kansantauteihin ja virkeämmän olon jokapäiväiseen elämään. Perheet, koulu,työ- ja harrastusyhteisöt pitäisivät varmasti rauhallisuudesta ja yhteistyökyvystä. Myös yhteiskunnallisesti kansantaudit, kuten sydän-ja verisuonitaudit ovat ongelma. Ne aiheuttavat menetettyä työtehoa, sairauspoissaoloa ja alhaisempaa eläköitymisikää, ja lisäksi pitää vielä maksaa Kela-korvauksia lääkkeistä ja hoidoista. Kaikki siis hyötyisivät terveydestä.

Ruokavaliolla ei tietenkään voida parantaa kaikkia maailman sairauksia,mutta sillä voidaan ennaltaehkäistä monia. Esimerkiksi miksi turhaan kärsiä vatsavaivoista syömällä rasvaista ja vähäkuituista pikaruokaa, kun kuitupitoisella ruualla ja säännöllisellä ateriarytmillä voitaisiin välttää huono olo?

Tässä vaiheessa perimä tulee mieleen. Toki kaikilla ihmisillä on perintötekijöissään sairauksiin altistavia geenejä,mutta paljon voi ja pitää kuitenkin vaikuttaa terveyteensä itse. Totta,kaikkea ei voida selittää,kuten miksi terveellisesti elävä sairastuu siinä missä epäterveellisesti elävä ei sairastu. Pääosin kuitenkin terveellisiä elintapoja noudattavat elävät pidempään ja terveempinä kuin epäterveellisesti elävät.

Mitä ne terveelliset elintavat sitten ovat? Onko olemassa kaksi vaihtoehtoa elämälle,terveellinen ja epäterveellinen? Mitään 100% oikeaa ja väärää ruokavaliota ei ole olemassa. On vain halu pitää huolta itsestään ja perheestään,mikä johtaa pieniin valintoihin joka päivä. Sellaisia ovat täysjyväruisleipä ranskanleivän sijasta, paljon marjoja, kasviksia ja hedelmiä,maitotuotteita päivittäin ja kalaa pari kertaa viikossa. Keitettyjä perunoita uuniranskalaisten sijasta. Säännöllinen ateriarytmi. Ei tupakkaa ja kohtuudella alkoholia. Pyörällä töihin ja pari kertaa viikossa mieluisen urheilulajin harrastamista.  Ei se ole rakettitiedettä.

Terveys on vaivannäkemisen arvoista,sillä kuka haluaisi tieten tahtoen itselleen vakavia sairauksia ja jatkuvaa huonoa oloa? Sitä vaivaa kun edes ei tarvitse nähdä paljoa. Jokainen osaa käyttää maalaisjärkeä. Jos ei tiedä,voi kysyä. Terveystiedon opettajat, työterveyshoitajat, lääkärit, ravitsemusterapeutit- kaikki he tekevät työtään meidän hyvän olomme edistämiseksi. Kaikki tuntevat ruokaympyrän ja -pyramidin,ja jos haluaa tarkempaa tietoa,kirjastot pursuavat tietokirjoja. Kaikki on mahdollista, kun vain päättää niin.


5156682_t.jpg
kuva: http://www.pirjosaarnia.com/5


lauantai 3. elokuuta 2013

1/20-Decamerone

Heippa kaikki lukijat!

Nyt olen lukenut ensimmäisen kirjani, joka on Giovanni Boccaccion novellikokoelma Decamerone. Tässä on sen tehtävä.

Tehtävä 1. Kirjoita kirjasta arvostelu.

Giovanni Boccaccio on kirjoittanut ja koonnut Decameronen vuoden 1350 tienoilla. Se ilmestyi ensimmäisen kerran italiankielisenä alkuteoksena Venetsiassa vuonna 1470. Tämä siksi että kirjapainotaito kehittyi vasta silloin. Decameronen ovat suomentaneet Ilmari Lahti ja Vilho Hokkanen. On todella vaikuttavaa että se on säilynyt klassikkona 763 vuotta!

Decamerone on proosaa ja se ei siis ole romaani, vaan novellikokoelma. Se on saanut klassikon maineen, ja syystä. Novellit ovat juoninovelleita, joissa on tiivistä kerrontaa ja juonenkäänteitä,sekä lopussa on käännekohta,jonka jälkeen loppu ratkeaa. Tämän huomaa jokaisesta novelista. Esimerkiksi kertomuksen naisen muuttamisesta hevoseksi lopussa on mielenkiintoinen käännekohta, joa seuraa selkeä loppuratkaisu.

Teos rakentuu sadasta novellista. Sen idea on, että ruton jyllätessä Euroopassa keskiajalla Venetsiasta lähtee sitä karkuun seitsemän nuorta naista ja kolme nuorukaista. He pakenevat läheisellä maaseudulle, jolla he viettävät kymmenen päivää eristyksissä kertoen toisilleen viihdytykseksi tarinoita. Tarinoista osa on Boccaccion itsensä kirjoittamia, ja osa esimerkiksi senaikaisia kansantarinoita. Tässä muutama esimerkki:

-kolmannen päivän yhdeksäs tarina on ollut Shakespearella innoittajana komediaan That ends well (Loppu hyvin,kaikki hyvin). Siinä Gilette pelastaa Ranskan kuninkaan ja pyytää palkkioksi rakastamaansa miestä Bertrand De Roussillania. Tämä ei siihen kuitenkaan suostu, ja rakastuu toiseen tyttöön. Gilette kuitenkin järjestää niin, että mies makaa hänen kanssaan miehen tajuamatta tytön henkilöllisyyttä. Gilette tulee raskaaksi ja synnyttää kaksi poikaa. Roussillan saa kuulla tästä, ja lopulta hän rakastuu Giletteen ja julistaa tämän vaimokseen.

-seitsemännen päivän ensimmäisestä tarinasta on olemassa tarkka vastine ruotsalaisessa sadussa. Tässä mies ja vaimo karkottavat naisen rakastajaa ovelta manaamalla, koska mies luuli häntä kummitukseksi.

Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Vastaavuudet on mainittu kirjan takana. Mielestäni teoksen arvoa ei kuitenkaan laske se, etteivät kaikki novelllit ole Boccaccion itsensä kirjoittamia. Eihän Elias Lönrotkaan kirjoittanut Kalevalaa itse, vaan kokosi sen kansanurunoista.

Teoksen kieli on yleiskieltä. Mietityttää vain, että oliko se ilmestyessään samanlainen kieleltään. Luultavasti sitä on muokattu. Mutta minkälainen se on kieleltään seuraavien 763 vuoden kuluttua? Häviääkö alkuperäinen hohto?

Decamerone on kirjoitettu renesanssin aikakaudella kritiikiksi keskiajalla vallinneita arvoja kohtaan. Kun keskiajalla kirkon ja uskonnollisuuden asema oli todella vahva, Decameronessa esiintyy rahaa, rakkautta ja oveluutta. Sitä on sanottu riettaaksi ja se on julistettu aikoinaan pannaan, koska aviopuolisot pettävät toisiaan ja kirkonmiehet toimivat opettamiensa arvojensa vastaisesti. Mielestäni siitä ennemminkin vain paistaa keskiajalla peitetty ja renesanssin aikana loistanut elämännälkä. Samat aiheet kuitenkin puhuttavat ihmisiä sukupolvesta toiseen ja sehän on kuitenkin ihmisen perusluonnetta: pienet huijaukset ja lemmenseikkailut ovat aina tapahtuneet ja tulevat aina tapahtumaan. Vaikuttavaa on, että kirja on säilynyt suosittuna läpi eri aikakausien. Luultavasti vastauksena on juuri ihmisen perusluonteen kuvaaminen ilman mitään sen kummempaa selittelyä.

Minusta teoksessa hyvää on se, että juoninovelleja on sata,ne kaikki käsittelevät suunnilleen samoja aiheita ja kaikki on kerätty suunnilleen samoihin aikoihin, eikä siellä ole kahta samanlaista. On hienoa, miten niin lyhyeen tilaan saa mahdutettua niin tarkkaan kuvaillun maailman ja niin hienon,monipuolisen tarinan. Se tekee mielestäni tästä teoksesta vaikuttavan.

Mielestäni huonoa teoksessa ei juurikaan ole,ainoastaan ehkä se, miten heppoisin perustein aviopuolison pettämistä perustellaan novelleissa. Mutta sekin pitää antaa anteeksi, koska siihen aikaan avioliiton solmiminen oli aivan erilaista kuin nykypäivänä. Nyt on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa tahtoo, mutta silloin asiat olivat todellakin toisin. Aviopuolison määräsivät usein vanhemmat kumppanin suvun ja aseman mukaan, ja ikäeroa saattoi olla paljonkin. Eräässäkin tarinassa mies on menossa naimisiin, mutta antaa sitten morsiamensa parhaalle ystävälleen osoituksena ystävyden suuresta voimasta. Tämä oli hänelle sinällään helppoa, koska hän ei ollut koskaan nähnytkään morsiantaan. Tässä kontekstissa rakastajien tai rakastajattarien pito on ymmärrettävää, mitä se ei olisi tänä päivänä.

Decameronea ei oikein voi verrata muihin novellikokoelmiin, koska se tavallaan aloitti novellikirjallisuuden. Kaikkia muita novellikokoelmia voidaan verrata siihen, mutta ei sitä muihin. Ennemmin vertaisin sitä Cervantesin Don Quijoteen,koska sekin parodisoi. Cervantes sanoo Don Quijoten lopussa haluaneensa kritisoida veijariromaaneita, ihan niin kuin Decamerone kritisoi keskiajalla vallinneita arvoja.

Yhteenvetona, minusta Decamerone on ainutlaatuinen, loistavaa kirjallisuutta ja todellakin ansaitsee paikkansa klassikkona klassikoiden joukossa.

File:Waterhouse decameron.jpg  Waterhousen maalaus Decameron (1916)