maanantai 31. elokuuta 2020
maanantai 24. elokuuta 2020
torstai 20. elokuuta 2020
Ahern: Täydellinen
Aiemmassa postauksessani käsittelin irlantilaisen Cecelia Ahernin ensimmäistä nuorille aikuisille suunnattua romaaniaan Viallista. Tämä postaus käsittelee sen toista osaa Täydellistä.
takakansi:
Celestine North elää maailmassa, jossa vaalitaan täydellisyyttä. Oli aika, jolloin hän itsekin sai nauttia täydellisille ihmisille lankeavista eduista. Sitten häneen lyötiin viallisen leima.
Tuomari Crevan on julistanut Celestinen yhteisön suurimmaksi uhaksi, ja nyt Celestine elää maan alla. Hänellä on yksi luotettu: salaperäinen mutta vetovoimainen Carrick. Ja hänellä on yksi valtti: tieto, joka voi romauttaa koko epäoikeudenmukaisen järjestelmän.
Kun tuomari Crevan saa yliotteen, Celestinen täytyy tehdä päätös. Pelastaako hän itsensä vai kaikki vialliset?
Täydellinen päättää Viallisessa alkaneen huikean YA-dystopian. Se muistuttaa, että vasta kun me hyväksymme viallisuutemme, meistä voi tulla täydellisiä.
Viallisessa seitsemäntoistavuotias Celestine North tekee pienen teon, joka muuttaa hänen koko elämänsä. Hyvästä perheestä lähtöisin oleva, etuoikeutettu opiskelijatyttö julistetaan yhteiskunnan pohjasakaksi. Täydellisessä Celestinen on aika muuttaa radikaalisti mielipiteitään ja identiteettiään.
Viallisessa oli monia puolia, joista en pitänyt. Kuvasin teosta pinnalliseksi ja lukijan älykkyyttä aliarvioivaksi, koska Celestine tuntui ylimieliseltä. Hän oli etuoikeutettu joka joutui kohtaamaan syrjimiensä ihmisten todellisuuden eikä silti muuttanut mielipidettään heistä. Koin teoksen myös yksiulotteisena, koska siinä oikeastaan kuvattiin vain Celestinen henkilökohtaista järkytystä statuksen pudotessa. Kuten mainitsin aiemmin, tämä on uudenlainen näkökulma sortamista käsittelevään romaaniin, mutta sen olisi silti voinut toteuttaa paremmin. Täydellisessä taas kuvataan paljon laajemmin sorron vaikutuksia ja tapahtumien välisiä syy-yhteyksiä. Kirjailijalle Ahernille siis kiitokset täältä: Celestine löytää oman äänensä ja voiman käyttää sitä muiden puolesta. Mukaan mahtuu sopivassa suhteessa jännitystä, juonittelua ja pohdintaa perheen merkityksestä. On kissa ja hiiri-leikkiä ja sukulaisuussuhteiden kuvausta.
Kännöstyön on tehnyt Sirpa Parviainen.
Crevan Median radiokanavilla kerrotaan tarinaa, jonka mukaan olen karkuri, jota tulee pelätä ja vältellä. Muilla kanavilla sen sijaan käydään keskustelua siitä, miksi kahdeksantoistavuotiasta nuorta naista jahdataan niin tiiviisti ja onko järjestelmän vältteleminen todella noin helppoa. Onko järjestelmä itsessään viallinen? Onko viallisen noin herkeämättömälle etsinnälle mitään syytä, jos kerran elelen hissukseni enkä aiheuta ongelmia? Mitä Kilta oikein yrittää todistaa? Kaikki oikein hyviä kysymyksiä.
Carrick on oikeassa: olen väsynyt, ja turvassa olemisen tunne on harvinaista herkkua, jotakin niin kaunista, että minun pitäisi haluta taistella sen puolesta myös näiden seinien ulkopuolella.
"Enya Sleepwell sanoo uskovansa, että tämän maan kansalaiset elävät pelossa. Sitäkö te pidätte ihmisten muuttumisena? Sitä, että ihmiset ovat oikeasti kauhusta jäykkänä, eivät uskalla tehdä ainuttakaan virhettä, ainuttakaan päätöstä, eivät uskalla ottaa ainuttakaan riskiä siinä pelossa, että heitä rangaistaan, että heidät heitetään yhteiskunnan ulkopuolelle?"
tiistai 18. elokuuta 2020
Ahern: Viallinen
Cecelia Ahern on irlantilainen kirjailija ja tuttu P.S.Rakastan sinua-teoksestaan. Viallinen on hänen ensimmäinen nuorille aikuisille suunnattu romaaninsa.
Celestine elää täydellistä elämää hyvän perheen tyttärenä ja mallioppilaana. Tulevaisuus on valoisa ja esteetön unelmien poikaystävä Artin kanssa. Eräänä päivänä Celestine kuitenkin rikkoo sääntöä jota ei saisi rikkoa, ja siitä alkaa lumipalloefekti, joka paisuu isommaksi kuin hän itse.
Teoksen mielenkiintoisuus piilee siinä, että järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta kuvaa hahmo, joka on ennen käännekohtaa kannattanut tätä epäoikeudenmukaisuutta. Ennen teoksen alkamista hän ei ole joutunut kokemaan järjestelmän sortoa, vaan hän on nauttinut sen suosimista eduista. Siihen mielenkiintoisuus valitettavasti tuntuu minusta jäävän, ja teos tuntuu pinnalliselta. Yksiulotteiseksi sitä ei sinänsä voida sanoa, sillä tärkeään osaan nousee eri tahojen haluama hyötyminen Celestinen kustannuksella, ja se on vahvasti esillä. Mutta mielestäni teos ei kuulu nuorten aikuisten kirjallisuuden kategoriaan, sillä siitä tuntuu puuttuvan inhimillisyys, ja se aliarvioi lukijan älykkyyttä. Se ei tarjoa lukijalle tarpeeksi haastetta. Paljon tästä johtuu varmasti siitä syystä, että päähenkilö nimenomaan ei ole joutunut kokemaan sortoa aiemmin, ja hän varmasti kehittyy seuraavassa osassa Täydellisessä. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että minun lukijana tekisi mieli ravistella Celestineä. Hän tuntuu ylimieliseltä ja norsunluutornissa kasvaneelta.
Suomentaja Terhi Leskinen on tehnyt moitteetonta työtä, alkuteksti tuntuu sen verran yksinkertaiselta että siinä ei jää paljoa liikkumavaraa olla omintakeinen.
Hän on ollut viallinen melko pitkään, ja pohdin, tarkoittaako se, että että hän on nykyään entistä turmeltuneempi, tuleeko viallisista ajan mittaan vielä pahempia, vai estääkö polttomerkki, viallisuuden palajstaminen kaikille, ongelmaa leviämästä ja laajenemasta.
Ensimmäistä kertaa mietin, miltä viallisista mahtaa tuntua elää samassa maailmassa kaikkien rakkaidensa kanssa, kun he joutuvat noudattamaan eri sääntöjä. Asia ei ole juolahtunut mieleeni koskaan ennen.
- - Koska en ole ikinä välittänyt, siksi. Koska ihmiset ansaitsevat rangaistuksen, jos he ovat tehneet jotain väärää.
"Pidätkö sinä kamalana sitä, mitä Angelina teki?" ksyn hiljaa. Hän katsoo minua. "Minä nimittäin olen miettinyt tätä juttua. Koko yön. Eikä se minusta ole niin kamalaa. Ei, jos kerran hänen äitinsä halusi sitä. Osaan kyllä luetella paljon pahempiakin tekoja."
"Tottakai on olemassa paljon pahempiakin tekoja."
"Joten vaikka on pahempiakin tekoja, kaikki polttomerkitään siitä huolimatta?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)