Cecelia Ahern on irlantilainen kirjailija ja tuttu P.S.Rakastan sinua-teoksestaan. Viallinen on hänen ensimmäinen nuorille aikuisille suunnattu romaaninsa.
Celestine elää täydellistä elämää hyvän perheen tyttärenä ja mallioppilaana. Tulevaisuus on valoisa ja esteetön unelmien poikaystävä Artin kanssa. Eräänä päivänä Celestine kuitenkin rikkoo sääntöä jota ei saisi rikkoa, ja siitä alkaa lumipalloefekti, joka paisuu isommaksi kuin hän itse.
Teoksen mielenkiintoisuus piilee siinä, että järjestelmän epäoikeudenmukaisuutta kuvaa hahmo, joka on ennen käännekohtaa kannattanut tätä epäoikeudenmukaisuutta. Ennen teoksen alkamista hän ei ole joutunut kokemaan järjestelmän sortoa, vaan hän on nauttinut sen suosimista eduista. Siihen mielenkiintoisuus valitettavasti tuntuu minusta jäävän, ja teos tuntuu pinnalliselta. Yksiulotteiseksi sitä ei sinänsä voida sanoa, sillä tärkeään osaan nousee eri tahojen haluama hyötyminen Celestinen kustannuksella, ja se on vahvasti esillä. Mutta mielestäni teos ei kuulu nuorten aikuisten kirjallisuuden kategoriaan, sillä siitä tuntuu puuttuvan inhimillisyys, ja se aliarvioi lukijan älykkyyttä. Se ei tarjoa lukijalle tarpeeksi haastetta. Paljon tästä johtuu varmasti siitä syystä, että päähenkilö nimenomaan ei ole joutunut kokemaan sortoa aiemmin, ja hän varmasti kehittyy seuraavassa osassa Täydellisessä. Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että minun lukijana tekisi mieli ravistella Celestineä. Hän tuntuu ylimieliseltä ja norsunluutornissa kasvaneelta.
Suomentaja Terhi Leskinen on tehnyt moitteetonta työtä, alkuteksti tuntuu sen verran yksinkertaiselta että siinä ei jää paljoa liikkumavaraa olla omintakeinen.
Hän on ollut viallinen melko pitkään, ja pohdin, tarkoittaako se, että että hän on nykyään entistä turmeltuneempi, tuleeko viallisista ajan mittaan vielä pahempia, vai estääkö polttomerkki, viallisuuden palajstaminen kaikille, ongelmaa leviämästä ja laajenemasta.
Ensimmäistä kertaa mietin, miltä viallisista mahtaa tuntua elää samassa maailmassa kaikkien rakkaidensa kanssa, kun he joutuvat noudattamaan eri sääntöjä. Asia ei ole juolahtunut mieleeni koskaan ennen.
- - Koska en ole ikinä välittänyt, siksi. Koska ihmiset ansaitsevat rangaistuksen, jos he ovat tehneet jotain väärää.
"Pidätkö sinä kamalana sitä, mitä Angelina teki?" ksyn hiljaa. Hän katsoo minua. "Minä nimittäin olen miettinyt tätä juttua. Koko yön. Eikä se minusta ole niin kamalaa. Ei, jos kerran hänen äitinsä halusi sitä. Osaan kyllä luetella paljon pahempiakin tekoja."
"Tottakai on olemassa paljon pahempiakin tekoja."
"Joten vaikka on pahempiakin tekoja, kaikki polttomerkitään siitä huolimatta?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti