sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ohi on- mitkä fiilikset?

Se lähes vuosi, joka tätä diplomia suorittaessa kului, on tavallaan todella pitkä ja tavallaan todella lyhyt aika. Paljon asioita mahtui samaan aikaan elämään- kuten ylioppilaskirjoitukset ja lukion viimeinen vuosi. Välillä mietin,tulenko ikinä suorittamaan tätä vaaditussa ajassa. Silti tämä oli oikeastaan todella mukava haaste: 20 kirjaa, aikaa elokuun alusta huhtikuun loppuun. Suorittaminen opetti myös sen, miten vuosi kuluu. Ensimmäisten kirjojen kohdalla tuntui, että kaikki on vielä edessä, kymmenen kohdilla oli hyvin alkanutta ja kulkevaa perustyötä ja kahdenkymmenen lähestyessä alkoi loppukiri- jokaisen yksittäisen kirjan merkityksen ymmärsi paremmin.

Vaikka olenkin aina lukenut paljon, oli 20 kirjaa vuodessa myös minulle aika paljon, sillä välillä oli tilanteita, joissa en normaalisti olisi lukenut kirjaa kirjan perään vaan keskittynyt johonkin muuhun. 20 on kuitenkin hyvä määrä lukudiplomia suorittavalle. Sitä kohti oli myös helppo pyrkiä, sillä määrä oli haastava muttei liian vaikea, ja oman edistymisen todella huomasi koko ajan.

Blogia pitäessä kirjoja tuli luettua tarkemmin kuin normaalisti. Kutakin kirjaa lukiessa mietin, mitä haluan tuoda siitä esille blogikirjoituksessa, mikä kussakkin kirjassa oli itse asiassa oleellista? Huomasin, että jos minun ei olisi tarvinnut tehdä kirjaan liittyvää tehtävää lukemisen jälkeen, olisin unohtanut ne nopeasti. Nyt kun lukukokemuksen jälkeen piti vielä todella pysähtyä miettimään kirjaa, sen ymmärsi paremmin.

En tiedä vielä, että jatkanko blogia. Opin kuitenkin sen, että kirjasta saa asioita irti vielä silloin, kun lukeminen on loppunut, ja sitä taitoa tulen käyttämään vielä tulevaisuudessakin.

Lopuksi kommentoin lyhyesti jokaista diplomiin lukemaani kirjaa ja sitä, minkälaiset fiilikset siitä jäivät.

1. Giovanni Boccaccio- Decamerone
Tämä novellikokoelma oli pidempi lukukestoltaan kuin olin odottanut! Olin ennen tottunut lyhyisiin tilannenovelleihin, mutta tässä oli sata pitkähköä juoninovellia, joten tässä kului aikaa enemmän kuin luulin! Mutta hyödyllinen lukukokemus se oli ehdottomasti.

2. Pirjo Saarnia- Ruoan terveysvaikutukset
Todella mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, suosittelen ehdottomasti!

3. Kari Hotakainen- Juoksuhaudantie
Tässä tuntui olevan sekä suomalaista melankolisuutta että sisua. Plussaa kuitenkin eri näkökulmista kertomisesta!

4. Leo Tolstoi- Anna Karenina
Olen tyytyväinen siihen, että luin tämän klassikon, mutta sitä ei tee mieli lukea uudestaan ihan heti! :D Ehkä joskus vuorokauden kestävällä lennolla kun ei ole mitään muutakaan tekemistä...

5. Peter Hoeg- Lumen taju
Tämä romaani oli aivan loistava, mutta (spoiler alert) avoin loppu pilasi mielestäni teoksen.

6. Väinö Linna- Tuntematon sotilas
On sinänsä ihme, että luin Tuntemattoman sotilaan vasta nyt, mutta pidin siitä, ja haluaisin lukea sen jo kohta uudestaan! Sota on tietenkin rankka aihe, mutta kirjassa oli jotakin rakastettavan  humoristista ja suorasukaista.

7. Stefan Moster- Rakkaat toisilleen
Tästä tuli selvä lempikirjani! Mielestäni teoksessa parasta oli käytetty kieli, sanavalinnat ja lauserakenteet. Niiden puolesta se on mielestäni "ei- niin- tavallista- proosaa".

8. Kira Poutanen- Ihana meri
Tämä teos on onnistunut tallentamaan tarkkasilmäisesti anorektikon maailmaa, ja se on ehdottoman hyvä kirja lukea.

9. Ray Bradbury- Fahrenheit 451
Tästä teoksesta en oikein osaa sanoa. Se oli miellyttävä lukukokemus, mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli todella lyhyt ja nopeatempoinen.

10. Juhani Aho- Rautatie
Tästä teoksesta en oikein pitänyt. Siinä ei ollut mitään kielellisiä hienouksia, yllättäviä juonenkäänteitä tai mielenkiintoisia henkilöitä.

11. Anne Frank- Nuoren tytön päiväkirja
Sanotaanko näin, että Nuoren tytön päiväkirja on mielestäni ansainnut tarinallaan paikan klassikkona klassikoiden joukossa, ja siksi kaikkien pitäisi lukea se edes kerran.

12. Anna-Leena Härkönen- Ei kiitos
Mukaansatempaisevaa suomalaista kirjallisuutta. Tämän teoksen takia haluaisin lukea muitakin Härkösen teoksia :)

13. Petri Pietiläinen- Koirien maailmanhistoria
Voisi sanoa,että teos oli siinä sivussa myös ihmisten maailmanhistoria. Selkeästi jäsennetty kirja oli oiva muistinvirkistys historiasta.

14. J.D.Salinger- Sieppari ruispellossa
Tämä oli todella erilainen kirja kuin olin odottanut. Se oli juoneltaan melko tylsä, mutta opetti silti elämästä ja ihmisistä sen, että epäonnistujallakin on unelmia, ne voivat olla vain erilaisia kuin odotusten mukaiset.

15. Yang Martel- Piin elämä
Uskomaton tarina! Suosittelen sekä lukemaan että katsomaan elokuvana :)

16. Johanna Sinisalo- Auringon ydin
En tiedä näkyykö se asenteestani, mutta jotenkin lukemani suomalaiset romaanit ovat aina olleet jotenkin melankolisia. Tämä oli virkistävä poikkeus: suomalainen dystopiaa kuvaava romaani. Suosittelen!

17. Dan Brown- Da Vinci- koodi
Rakastuin tähän kirjaan! Se oli niin mukaansatempaava ja huolellisesti rakennettu, että se oli siksi aivan ihana! Nyt vain pähkäilenkin, että voinko lukea esimerkiksi Enkeleitä ja demoneita ja Infernoa, sillä oivatko ne yltää da Vinci-koodin tasolle? Haluaisin lukea tämän uudestaan ja uudestaan! :D

18. William Golding- Kärpästen herra
Tämä romaani oli myös erilainen kuin olin odottanut. Sekin oli juoneltaan tylsempi, mutta opetti sitten taas ihmisestä enemmän. Hyvä kirja lukea edes kerran elämässään ja niin edespäin, mutta en kyllä lukisi tätä ihan heti uudestaan.

19. Miika Nousiainen- Metsäjätti
Taattua Nousiaista, jos niin voisi sanoa. Täsmälleen sopiva yhdistelmä huumoria ja alakuloa. Pidin siitä, miten elämän nurjia puolia käsiteltiin kirjassa.

20. Richard Bach- Lokki Joonatan
Klassikko, ja vielä sellainen, jonka voi lukea uudestaan ja uudestaan. Sanoma tulee esiin maniosti.

20/20- Lokki Joonatan

Halleluja, viimeinen tehtävä on täällä! Eli viimeisenä kirjana luin Richard Bachin Lokki Joonatanin. Se on ilmestynyt 1970, ja sen kauneus on todella ajatonta. Teen tehtävän

15. Kirjoita pohtiva teksti tai mielipideteksti kirjasta.

Lokki Joonatan on erittäin kaunis ja viisas teos. Se johdattaa lukijansa pohtimaan omia käyttäytymismallejaan ja haaveitaan, ja se kehottaa toteuttamaan itseään ja unelmiaan, välittämättä muiden mielipiteistä. 

Yksi teema kirjassa on anteeksiantaminen. Vaikka lauma kohteli Lokki Joonatania kaltoin, hän rakasti sitä silti niin paljon, että halusi palata takaisin näyttämään tietä kiinostuneille lokeille. Se oli pystynyt unohtamaan itsensä ja kaunan, ja ajattelemaan vain toisten etua.

Teoksessa yhdistellään mielenkiintoisesti kristinuskoa ja filosofiaa. Viittaukset Korkeimman Lokin Poikaan ja kuolemattomuuteen tuovat väistämättä mieleen Jeesuksen, sillä hänhän on Jumalan Poika. Jeesus myös kehotti lähimmäisenrakkauteen ja toisen posken kääntämiseen. Filosofista teoksessa oli esimerkiksi pohdinta kaikkialla olemisesta samaan aikaan ja "aikamatkustamisesta", siitä, ettei ole "maata, taivasta ja helvettiä", vaan on ain eri tasoja, joilla sirrytään. Melko filosofista on pohdinta linnun rajoista: ..."se tiesi, ettei se ollut luuta ja höyhentä vaan täydellisen vapauden ja lennon idea, jolle mikään ei pystynyt asettamaan rajoja."..

Mielenkiintoisinta on miettiä, mitä teos yrittää sanoa maailmasta, koska teos tuntuu symboliselta. Lukiessani mietin koko ajan, että se kertoo itse asiassa jostakin ihan muusta kuin lokeista ja lentämisestä, joten mistäköhän se todella kertoo? Tulin siihen tulokseen, että ei saa jumiutua arkirutiineihin, vaan kyseenalaistaa asioita ja miettiä elämän syvempää olemusta.

..." Me voimme kohota pois tietämättömyydestämme, havaita olevamme oivallisia luontokappaleita, joilla on älyä ja taitoa. Meistä tulee vapaita! Me opimme lentämään!"...


Lokki Joonatan
kuva: http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512092734/lokki-joonatan/


perjantai 25. huhtikuuta 2014

19/20- Metsäjätti


Tässä on yhdeksästoista tehtävä, ja tein fakebook-profiilin Metsäjätin päähenkilölle Pasi Kaupille. Toivottavasti linkki aukeaa oikein!
Metsäjätin on kirjoittanut Miika Nousiainen vuonna 2011, ja se on taattua Nousiaista: alakuloisuuden ja huumorin liittoa.

14. Tee kirjasi henkilölle oma Fakebook-profiili.


http://www.classtools.net/FB/1225-6RvMYc


..."Törmäläläisen ihmistyypin voi hahmottaa kuvittelemalla itsepäisen pohjalaisisännän, joka on savolaisittain kiero ja hämäläisittäin empivä. Lisäksi hän puhuu kuin karjalainen, mutta pääasiassa huonoja juttuja. Törmälässä oli iso karjalaissiirtokunta,mutta huumori katosi evakkoretkellä."..


kuva: http://www.otava.fi/kirjat/9789511257097/#.U1qT5_l_vW0


tiistai 15. huhtikuuta 2014

18/20- Kärpästen herra

Loppu häämöttää jo! Tässä on tehtävä William Goldingin Kärpästen herrasta. Se kertoo englantilaisten koulupoikien elämästä autiolla saarella heidän pelastauduttuaan toisen maailmansodan aikana alasammutusta lentokoneesta. Sivistyksen pinnan murentuessa hyvinkasvatetut pojat muuttuvat julmiksi villi-ihmisiksi. Se voitti Nobel-palkinnon vuonna 1983 ja on sir William Goldingin pääteos. Teen tehtävän

2. Kirjoita kirjaan uusi ensimmäinen tai viimeinen tai jokin muu luku- tai epilogi tai prologi.

ja kirjoitan epilogin Ralphin näkökulmasta.

Taivaalla oli edelleen harmaita pilviä äskeisen sateen jäljiltä. Märkä maa tuoksui, ja askeleet upposivat kosteaan sammaleeseen. Kaikkialla oli hiljaista. Hiljaisuus ei ollut painostavaa, se oli vain vaikeaa; kuin liittonsa päähän tullut aviopari, kun ei ollut enää mitään sanottavaa. Puut olivat vihreitä, samoin pensaat ja nurmi. Se ympäröivä vehreys olisi ollut rauhoittavaa, jollei syyllisyys olisi painanut päätä kumaraan ja estänyt näkemästä sitä. Katsomasta maailman kauneutta, joka vakuuttaisi, että toisella on nyt kaikki hyvin, asiat tulevat parantumaan.

Ralph käveli hiljaa muistomerkin luokse. Se oli oikeastaan pystytetty sodassa kaatuneita varten, mutta Ralphilla ei ollut muutakaan järkevää paikkaa minne mennä. Kivi oli hautasmaalla melko uusi, mutta silti sen alusta oli täynnä märkiä kukkia, sammuneita kynttilöitä ja vettyneitä valokuvia. Siellä oli tälläkin hetkellä itkevä nainen, joka puristi kädessään mustavalkoista valokuvaa lasta sylissään pitävästä miehestä. Ralphia nainen ei haitannut, mutta tämä vilkaisi poikaa, nousi nopeasti ylös ja käveli pois. Loittonevien askelten ääni oli niin surullinen, tiesiköhän nainen hänet murhaajaksi? Pitikö hän tätä saastaisena sen vuoksi?

Niin Ralph otti naisen paikan ja asettui tuijottamaan kiveä. Hän olisi itkenyt, muttei vain saanut sitä enää irti itsestään. Hän oli itkenyt sielunsa tyhjäksi, eikä ollut enää mitään annettavaa. 

Ralph tiesi, ja ei tiennyt, miten kaikki olikin päättynyt näin. Hän muisteli kirvellen omaa ilkkuvaa nauruaan. Hän ei ollut tarkoittanut pahaa,eihän? Hän kuitenkin tiesi, että hänen oma naurunsa oli antanut muille rohkeuden vierittää kiven alas. Jos hän olisi toiminut toisin, jos hän olisi ollut alusta asti toisen puolella- tätä ei olisi tapahtunut. Hän ei ollut nuori poika, hän oli hirviö.

Ralph asetti rikkoutuneet silmälasit hellästi muistomerkin juurelle, eivätkä kyyneleet tainneet olla sittenkään kaukana.

Anna anteeksi Possu.

kuva: http://www.otava.fi/kirjat/9789511274285/

..."Mitä sinä teet täällä aivan yksinäsi? Etkö sinä lainkaan pelkää minua?"
Simon värähti.
"Täällä ei kukaan voi auttaa sinua. Täällä olen vain minä. Ja minä olen Peto."
Hirvittävästi ponnistaen Simon sai puhutuksi ääneen. 
"Vain sian pää seipään nokassa."
"Mikä naurettava ajatus, että Peto olisi otus, joka te voisitte ajaa uuvuksiin ja surmata!" pää sanoi. Hetken ajan koko metsä ja muu vain hämärästi tajuttava maailma kaikuivat kammottavan ivallista naurua. "Sinä olet tiennyt sen koko ajan, eikö niin? Että minä olen osa sinusta itsestäsi? Minä olen aina lähellä, lähellä, lähellä! Minä olen syy, jonka vuoksi mikään ei käy niin kuin pitäisi. Minun vuokseni asiat ovat , niin kuin ovat!"
Kammottava nauru kajahteli jälleen.
"Usko minua", Kärpästen Herra sanoi. "Juokse jo toisten luokse, niin unohdamme koko jutun."...

lauantai 12. huhtikuuta 2014

17/20- Da Vinci-koodi

Moikka! Tässä on Da Vinci-koodin tehtävä. Teen tehtävän 

3. Vertaile kirjaa ja siitä tehtyä elokuvaa.

Kirja

Dan Brown kirjoitti Da Vinci-koodin vuonna 2003, ja se on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys. Teos rakentuu historiallisten arvoitusten ympärille, ja se on trilleri. Päähenkilöt symbologian professori Robert Langdon ja poliisi Sophie Neveu selvittävät arvoitusta, jonka Louvren johtava kuraattori Jacques Sauniere jätti heille, ja joka johti tämän kuolemaan.

Minä pidin kirjasta erittäin paljon, sillä se oli huikea tarina ja pitää otteessaan loppuun asti. Romaanihan rakentuu eri tulkintatavoille uskonnollisesta historiasta, ja minä ainakin luin kirjaa pitäen kaikkia huomioita täysin totena, ennen kuin pysähdyin miettimään, että kyseessähän on kuitenkin fiktiivinen romaani, ei tietokirja. Da Vinci-koodi on siis hyvin uskottava. Toisaalta jotkut osat ovat todella sellaisia, jotka oikeasti voisivatkin olla totta- kuten pohdinta nykykristinuskon patriarkaalisuudesta ja alistetusta naiseudesta.

Minun etukäteisoletukseni oli, että kirja voisi olla aika tylsä, sehän käsittelee hyvänen aika uskonnon historiaa ja salaliittoteorioita! Ketä nyt sellainen kiinnostaisi? (kontekstini: olen lukenut erään todella tylsän taidehistoriaan liittyvän romaanin...) Yllätyin siis positiivisesti, ja olin koukussa ensimmäisestä sivusta lähtien. Ainoastaan kerrontatapa vaati totuttelua, sillä en aluksi ymmärtänyt, kun kertojat ja tapahtumat vuorottelivat luvuissa, ja vasta lopussa paljastuu koko kirjan aikana vaikuttavia  asioita. Mutta en todella voi tarpeeksi ylistää kirjaa!

Elokuva

Elokuva ilmestyi vuonna  2006, ja sen on ohjannut Ron Howard ja käsikirjoittanut Akiva Goldsman. Päärooleissa nähdään muun muassa Tom Hanks, Audrey Tatou ja Ian McKellen. Odotin elokuvalta paljon, koska olin niin ihastunut kirjaan. Elokuva kuitenkin oikeastaan petti odotukseni. Elokuvasta oli jätetty niin paljon kirjan tapahtumia pois, että minun oli vaikeaa pysyä tapahtumissa perässä jopa kirjan lukeneena. Siinä myös esitettiin tapahtumat niin eri tavalla, että ihan harmitti katsoa sitä.

Kaiken kaikkiaan olen Da Vinci-koodista samaa mieltä kuin Anna Kareninasta: kannattaa mieluummin lukea kirja kuin katsoa elokuva. Tällöin klassikon todella ymmärtää.

..." ^ "Tämä on alkuperäinen miespuolista tarkoittava symboli", hän selitti. "Alkeellinen fallos." 
        "Kärjistetysti", sanoi Sophie.
        "Niin sanoaksemme", lisäsi Teabing.
        Langdon jatkoi: "Tämä kuvio tunnetaan nimellä miekka, ja se edustaa hyökkäävyyttä ja miehuutta. Itse asiassa täsmälleen tätä fallossymbolia käytetään vielä nykyäänkin sotilaspuvuissa osoittamaan kantajansa sotilasarvoa."
"Aivan." Teabing virnisti. "Mitä enemmän peniksiä, sen korkeampi arvo. Pojat ovat poikia."...




Da vinci koodi.jpg


The-da-vinci-code.jpg

tiistai 8. huhtikuuta 2014

16/20- Auringon ydin

Vihdoinkin takaisin täällä :) Laitan tässä pari tehtävää, ja tässä on Johanna Sinisalon Auringon ytimen tehtävä. Johanna Sinisalosta täytyy mainita sen verran, että hän on tunnettu scifi- ja fantasia kirjallisuudestaan. Hänen esikoisromaaninsa Ennen päivänlaskua ei voi voitti Finlandia-palkinnon, ja hänen romaanejaan on käännetty yli viidelletoista kielelle.

Auringon ydin on uusin teos, ja se kertoo dystopisesta Suomesta,jossa menneisyyden virheistä on opittu. Kaikki epäterveellinen ja riippuvuutta aiheuttava aine on kielletty. Naiset on jalostettu tyhmiksi perheenhoitajiksi ja miestenmiellyttäjiksi. Näissä olosuhteissa Vanna on riippuvainen chilistä, ja aivan muuta, kuin miltä näyttää, ja Jare on tyttöön rakastuva diileri.

Tässä on tehtävän
 4b. Vertaile toisen lukupiiriläisen kanssa mielipiteitä samasta kirjasta.

Keskustelin Miisa Piiponniemen kanssa, tsekatkaa Miisan blogi: http://himechiisain.blogspot.fi/

Miisa: Elikkä kirja oli Johanna Sinisalon Auringon ydin
Riikka: Juu. Mitä pidit kirjasta?
Miisa: Pidin kokonaisuudesta! Dystopinen Suomi oli upeasti luotu ja siiä oli saatu tasapainoinen ja pienetkin yksityiskohdat avattiin, ja ei jäänyt epäilemään, etteikö tuollaista dystopia maailmaa/valtiota voisi ollakkin!

Riikka: Pidin myös. Teos oli jotenkin tuore ja jännittävä, ja oli hauskaa lukea kirjaa, jossa päähenkilö esimerkiksi myönsi riippuvuutensa, ja häntä ei myöskään siloteltu.
Miisa: Niin! Hän oli kuka oli, yhteiskunta paineista riippumatta! Minusta hianoa oli, miten tunnetiloja kuvattiin hajuina ja makuja ääninä, tämä aiheutti sen, että tunteet ja maut tulivat aivan uusina tulkintoina ja antoi kirjaan jotain omaa, mihin en aiemmin ole törmännyt.
Riikka: Saman asian huomasin! Välillä siinä mentiin tosin niinkin pitkälle, että minun piti pysähtyä miettimään, mistä siinä oikeastaan puhuttiin...
Miisa:Totta!

Riikka: Pidin myös tavasta,m iten moniulotteinen kirja on. Siinä yhdistettiin riippuvuuden kuvaaminen, sisarrakkaus, yhteiskunta ja rakkaus.
Miisa: Niin. Riippuvuus oli, mutta se kohdentui mielenkiintoiseen asiaan, nimittäin chiliin. Chilihän on itseasiassa addikotoiva aine! Ja toleranssi kasvaa. Tosin se ei sisällä addiktoivaa ainetta, mutta siihen toodella voi jäädä koukkuun.

Miisa: Yhteiskunta rakenne oli mielenkiintoinen ja naisenasema siellä. Välillä tuntui,kuin nainen ei olisi ollut edes ihminen. Pikemminkin posliini nukke.
Riikka: Joo, se naisasia tuli myös hyvin esiin. Ja varsinkin kun Vannan/Veran piti pohtia itselleen sopivaa käyttäytymistä, ettei hän joutuisi ongelmiin...
Miisa: Huomasitko muuten naisten nimet! Kaikki olivat Vannoja, Mannoja, Jannoja ja mitä lie muuta. Kaikki niin sanottuja helliä nimiä, jotka kuulostavatkin pehmeiltä
Riikka: Juu, ja kiinnitin huomiota siihen, että kaikissa oli osana "anna"-luultavasti siksi, että naisia pidettiin niin tyhminä, että niin toisten nimien muistaminen helpottuisi...
Miisa: Niinpä... Muutenkin tuntui, että kaikki kirjan naiset olivat niin sanottuja "bimboja" tai "blondeja" ja heillä oli kaikki naisen stereotyyppiset piirteet. Kirjasa mielenkiintoista oli se, että seksi oli avoin asia yhteiskunnassa, eikä se ollut tabu, vaan se oli suorastaan sääntö eikä poikkeus.

Riikka: Mitä muuten pidit kirjan rytmistä? Itselleni se ainakin osui ja upposi, en pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni hetkeksikään!
Miisa: Juu tuli itselläkin luettua se kannesta kanteen melkein yhtäjaksoisesti! Tylsää hetkeä ei ollut, ja tarina kantoi koko kirjan ajan! Tosin loppu oli hieman kummalline ja en oikein päässyt siitä selville ja putosin kärryiltä loppuratkaisussa O_o
Riikka: Samoin! Ymmärrän suunnilleen mitä siinä saattoi tapahtua, mutta minä myös putosin kärryiltä. Mutta pidin silti lopusta, sillä Vera  oli sitten lopulta rauhallinen siskonsa suhteen. Toisaalta olisin halunnut kyllä lukea hänen suostuvan Jaren pyyntöön lähtemisestä, eikä vain niin, että Jare teki päätöksen sitten hänen puolestaan.
Miisa: Niinpä, koska silloin Jare kohteli tätä kuin ketätahansa toista naista olisi voinut kohdella.

Miisa: Mutta olihan se koskettavaam että Jare ei halunnut mistään hinnasta erota Vanna/Verasta. Toisaalta välillä koin Jaren jotenkin ahdistavaksi. En oikein saanut otetta hänestä.
Riikka: Samoin. Toisaalta hän oli todella suojeleva ja huomaavainen, toisaalta ehkä kuitenkin piti Vannaa/Veraa siskonsa kaltaisena.
Miisa: Niin. Olisikohan keskustelumme tässä!

Kansi: Miika Immonen
kuva: http://www.teos.fi/uutiset/johanna-sinisalon-auringon-ydin-julkaistu!.html

..."Purua.
Tunsin sylkirauhasteni heräävän aivan kuin niihin olisi johdettu sähköä. Se oli ensimmäinen selvä elonmerkkipääni sisällä vuorokausiin, jotakin muuta kuin Kellarin tähtien välinen pimeys tai sitä laikuttavat vihan supernovat tai syyllisyyden musta neste..."