tiistai 30. joulukuuta 2014

Kyrö: Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja


Tuomas Kyrö:
Iloisia aikoja,
mielensäpahoittaja
WSOY
2014
Viimeisiä päiviä viedään vuodesta 2014! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut enemmän hyvä kuin huono vuosi ja voitte pitää lomaa nyt ja rentoutua vaikkapa joululahjakirjoja lukien. Tässä on pieni vuoden viimeinen postaus!

Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja on Tuomas Kyrön tuorein romaani, se on tämän vuoden heinäkuulta ja järjestyksessään neljäs Mielensäpahoittaja-aiheinen teos. Romaani on hienoa luettavaa, sillä nyt siirrytään eteenpäin mielensäpahoittamisesta, muttei yhtään sen elämäniloisempaan asiaan, nimittäin arkunveistoon ja testamenttiin. Mielensäpahoittaja ehtii kokea monenlaista aina Meilahden kuntoutuksesta iPadin käyttämiseen.Yhdistellään siis päähenkilön kehittymistä ja samanlaisena pysymistä, ylipäätään luonnetta valotetaan tarkemmin.

Teoksena Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja kruunaa koko sarjan. Se näyttää lähemmin kuin mikään aikaisempi teos päähenkilön ajatuksia maailmasta. Romaanissa on paljon yllättäviä juonenkäänteitä, nokkelaa sananvaihtoa ja tuttua "ennen kaikki oli paremmin"-asennetta. Lukunautinto on taattu :)

Teosta lukiessani tulin ajatelleeksi sellaista, että Kyrön on täytynyt tehdä todella iso taustatyö kaikkia teoksiaan tehdessään, ja tämä romaani vahvistaa säännön. Kyrö laittaa päähenkilönsä pahastumaan asioista, jotka hänen täytyy itse ensin selvittää hahmoa varten. Se on mielestäni kunnioitettavaa.


Mitäs sieltä kellarin uumenista löytyikään, ellei vuoden 1991 painokset Tove Janssonin muumikirjoista Taikatalvi, Näkymätön lapsi, Muumipappa ja meri, Vaarallinen juhannus, Muumilaakson marraskuu, Taikurin hattu ja Muumipapan urotyöt. Ihanasta kirjanmerkistä kiitos kuuluu ystävälleni Emilialle. :)

Elikkä homman nimi oli se, että keksin syksyllä, että tänä vuonna voisin lukea Tove Janssonin teoksia hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Ehdinkin lukea muutaman muumikirjan, ja  esimerkiksi Kuvanveistäjän tytär odottaa valmiina. Pidin todella paljon Janssonin muumiteoksista, ja aion jatkaa hänen töihinsä tutustumista :)

Ilotulitus tuo ilmaan ilon lisäksi murheellisiakin seurauksia.
kuva osoitteesta https://tiedebasaari.wordpress.com/tag/ilotulitus/

Hyvää uutta vuotta 2015!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Kyrö: 700 grammaa

Tuomas Kyrö:
700 grammaa
WSOY
2009
Täytyy myöntää, että  olen aika sanaton luettuani Tuomas Kyrön romaanin 700 grammaa. Nyt jo muutaman Kyrön kirjan lukeneena voisin sanoa, että hänen romaaneissaan toistuu eräs piirre: tykitys. Juonenkäänteitä on paljon ja ne ovat odottamattomia. Henkilöhahmot ovat hyvin erilaisia keskenään, ja hahmojen välillä onkin jännitteitä. Asioita rinnastetaan yllättävästi keskenään. Sama piirre toistuu Kerjäläisessä ja jäniksessä ja Kunkussa.

700 grammaa on teos isästä ja pojasta, Ilmarista ja Rainerista. Yleisurheilusta, pituushyppäämisestä ja Varsovan liitosta. Äidin ajan jakamisesta kirjoittamisen ja lapsien välillä. Jumalan kaikkivoipaisuudesta. Kaksoisveljesten elämästä. Elämästä ylipäätään, yksityisestä yleiseen, kaikesta maan ja taivaan, Muumäen ja lähiön takapihan välillä.

Teos kertoo isän ja pojan sopimuksesta: koska poika painoi syntyessään vain 700 grammaa ja eloonjäämistodennäköisyys oli pieni, lupasi Ilmari hypätä yli seitsemän metriä pituutta jos poika selviäisi. Tätä tavoitetta yritetään sitten täyttää keinoilla millä hyvänsä. Teoksessa vahva teema on vastuun kantaminen; Ilmarilta uhkaa koti lähteä alta, ja jotain pitää keksiä.

..." Ennen määräpaikkaan kotiutumistani minun oli päätettävä elämäänpuuttumisajankohta. Se on iso ja peruuttamaton päätös, liian aikaisista tahi myöhäisistä puuttumisista on seurannut Kolmas valtakunta, mikroateriat ja Forssa."...

..." Tutkimusteni mukaan nälkäinen ihminen on kiukkuinen ja kiukku ei edesauta kuin avioeroja ja vanhempien totaalista kyrpiintymistä lapsiinsa."...

torstai 4. joulukuuta 2014

Seierstad: Yksi meistä- Kertomus Norjasta

Åsne Seierstad:
Yksi meistä.
Kertomus Norjasta
WSOY
2014
22.7.2011 Norjassa tapahti traaginen terrori-isku. Oslossa räjäytetyssä autopommi-iskussa kuoli kahdeksan ihmistä, ja Utoyassa kuoli 69 nuorta ammuskelussa. Kaiken tämän takana ei ollut kukaan ulkomaalainen, ei al-Qaida, ei maahanmuuttaja, ei somali, kurdi tai muslimi. Nämä 77 ihmistä kuolivat norjalaisen Anders Behring Breivikin surmaamina. Hän on tavallinen norjalainen, Yksi meistä. Tavoitteena tekoa tehdessään hänellä oli saada maahanmuutto poistettua. Tätä tekoa kuvaa Åsne Seierstad: teoksessaan hän kertoo Breivikin taustasta, idelogiasta, poliittisesta ajattelusta, motiiveista ja pomminrakentamisesta. Hän kuvailee heinäkuun iskun minuutti minuutilta, mitä Breivik teki mihinkin aikaan. Samalla hän kertoo myös uhreista ja selviytyjistä.

Teos on erittäin monipuolinen ja kattava, Seierstad ei jätä mitään arvailun varaan. Kirjaa voisi kuvailla tyhjentäväksi, aivan kaikkiin kysymyksiin selvitetään vastaus. Teos on avartava, ja tietyssä mielessä sitä on huojentavaa lukea. Tämä on mielenkiintoinen huomio: huomasin, että tietämättömyys terrori-iskusta, sen motiiveista ja seurauksista aiheutti pelkoa ja pelko ilmeni minulöa vihana Breivikiä kohtaan. Nyt, teoksen ljettuani, voin sanoa tietäväni mitä tapahtui, ja siksi tietämättömyys ei pelota minus enää. Lähteet ovat luotettavia. Ainoa miinus tulee mielestäni rakenteesta: välillä oli vaikeaa muistaa kuka kukin oli, koska teoksessa käsiteltiin vuorotellen tekijän ja uhrien elämää.

Jos jokin kirja herättää tunteita, niin tämä. Itkin monesti kirjaa lukiessani. Mainitsen muutamia päällimmäisiä tunteitani teoksesta:

Viha. En sano Breivikiä hirviöksi, vaan itsekkääksi. Hänen mielestään hänellä oli suurempi oikeus toteuttaa ideologiaansa kuin muilla ihmisillä oli oikeus elää. Mielestäni Breivikillä oli oikeus poliittiseen kantaansa, mutta hän ei ottanut huomioon sitä, että myös muilla ihmisillä on oikeus heidän poliittisiin mielipiteisiinsä. Jos demokrataattisessa valtiossa enemmistö on maahanmuuton puolella, ei yksi ihminen voi silloin asettua sen kannan yläpuolelle ja tarttua aseisiin. Enemminstön pätöksien kanssa pitää elää, ja jos ei pidä niistä, se on ilkeästi sanottuna voi voi.

Hämmästys. Tapahtumia ikään kuin sivusta seuraten ei voi muuta kuin ihmetellä poliisin saamattomuutta. En haluaisi heittää ensimmäistä kiveä, mutta kymmenien nuorten henki on aivan liian kova hinta välinpitämättömyydestä. Kyseessä on siis se, että tiesulkuja ei pysäytetty, tekijän tunnusmerkkejä ei välitetty eteenpäin, helikopterilentäjän avuntarjous kiellettiin.

Halveksunta. Lopussa oli lyhyehkö kuvaus Breivikistä vankilassa. Hän oli kuulemma valittanut vääränlaisesta kynästä ja juoksumatosta. Eikö tuo mies lainkaan ymmärrä mitä hän teki? Samoin AUF esitetään melko tylyssä valossa iskun jälkeen. Teoksessa esitetään, että uhrien vanhemmat eivät meinanneet päästä saarelle muistojuhlaan. En tiedä, mikä on totta ja mikä ei, mutta tämän poliittisen järjestön toimet näyttävät erittäin tylyiltä uhrien omaisia kohtaan,

Järkytys. Kuinka tuo oli mahdollista? Miten kukaan ei huomannut mitä oli tapahtumassa? Miksi poliisi suoraan sanottuna sähläsi? Miksei Breivikiä otettu huostaan lapsena, vaikka kotiolot olivat huonot? Miksi joku tappaa armoa anelevan alaikäisen? Kysymykset seuraavat toisiaan.

Suru. Olen niin pahoillani uhrien ja heidän omaistensa puolesta. Kaikki ne elämät, tulevaisuudensuunnitelmat, kaikki vain pyyhkäistiin pois.

Suzanne Collins esitää teoksessaan Matkijanärhi ajatuksen, joka sopii mielestäni niin hyvin asiayhteyteen, että kirjoitan sen tähän:
(Katniss)..."Minusta Peeta oli oikeilla jäljillä puhuessaan siitä, että me tuhoamme toisemme, ja jokin säällisempi laji nousee valtaan. Sillä olennossa, joka uhraa jälkeläistensä hengen ratkaistakseen kiistansa, on jotakin pahasti pielessä. Sitä voi käännellä miten päin vain..."
Niinpä.

Mittakaava on tärkeää muistaa. Eihän länsimaissa tapahdu terroritekoja kovin usein, mutta toisaalta yksikin on liikaa. Muualla maailmassa niitä tapahtuu vielä useammin.
... Niin.

Lopuksi en voi todeta mitään hienoa tai maatamullistavaa. Voin vain toivoa, ettei tällaista tapahtuisi ikinä enää. Make love, not war. Pidetään läheisistämme huolta.