takakansi:
Celestine North elää maailmassa, jossa vaalitaan täydellisyyttä. Oli aika, jolloin hän itsekin sai nauttia täydellisille ihmisille lankeavista eduista. Sitten häneen lyötiin viallisen leima.
Tuomari Crevan on julistanut Celestinen yhteisön suurimmaksi uhaksi, ja nyt Celestine elää maan alla. Hänellä on yksi luotettu: salaperäinen mutta vetovoimainen Carrick. Ja hänellä on yksi valtti: tieto, joka voi romauttaa koko epäoikeudenmukaisen järjestelmän.
Kun tuomari Crevan saa yliotteen, Celestinen täytyy tehdä päätös. Pelastaako hän itsensä vai kaikki vialliset?
Täydellinen päättää Viallisessa alkaneen huikean YA-dystopian. Se muistuttaa, että vasta kun me hyväksymme viallisuutemme, meistä voi tulla täydellisiä.
Viallisessa seitsemäntoistavuotias Celestine North tekee pienen teon, joka muuttaa hänen koko elämänsä. Hyvästä perheestä lähtöisin oleva, etuoikeutettu opiskelijatyttö julistetaan yhteiskunnan pohjasakaksi. Täydellisessä Celestinen on aika muuttaa radikaalisti mielipiteitään ja identiteettiään.
Viallisessa oli monia puolia, joista en pitänyt. Kuvasin teosta pinnalliseksi ja lukijan älykkyyttä aliarvioivaksi, koska Celestine tuntui ylimieliseltä. Hän oli etuoikeutettu joka joutui kohtaamaan syrjimiensä ihmisten todellisuuden eikä silti muuttanut mielipidettään heistä. Koin teoksen myös yksiulotteisena, koska siinä oikeastaan kuvattiin vain Celestinen henkilökohtaista järkytystä statuksen pudotessa. Kuten mainitsin aiemmin, tämä on uudenlainen näkökulma sortamista käsittelevään romaaniin, mutta sen olisi silti voinut toteuttaa paremmin. Täydellisessä taas kuvataan paljon laajemmin sorron vaikutuksia ja tapahtumien välisiä syy-yhteyksiä. Kirjailijalle Ahernille siis kiitokset täältä: Celestine löytää oman äänensä ja voiman käyttää sitä muiden puolesta. Mukaan mahtuu sopivassa suhteessa jännitystä, juonittelua ja pohdintaa perheen merkityksestä. On kissa ja hiiri-leikkiä ja sukulaisuussuhteiden kuvausta.
Kännöstyön on tehnyt Sirpa Parviainen.
Crevan Median radiokanavilla kerrotaan tarinaa, jonka mukaan olen karkuri, jota tulee pelätä ja vältellä. Muilla kanavilla sen sijaan käydään keskustelua siitä, miksi kahdeksantoistavuotiasta nuorta naista jahdataan niin tiiviisti ja onko järjestelmän vältteleminen todella noin helppoa. Onko järjestelmä itsessään viallinen? Onko viallisen noin herkeämättömälle etsinnälle mitään syytä, jos kerran elelen hissukseni enkä aiheuta ongelmia? Mitä Kilta oikein yrittää todistaa? Kaikki oikein hyviä kysymyksiä.
Carrick on oikeassa: olen väsynyt, ja turvassa olemisen tunne on harvinaista herkkua, jotakin niin kaunista, että minun pitäisi haluta taistella sen puolesta myös näiden seinien ulkopuolella.
"Enya Sleepwell sanoo uskovansa, että tämän maan kansalaiset elävät pelossa. Sitäkö te pidätte ihmisten muuttumisena? Sitä, että ihmiset ovat oikeasti kauhusta jäykkänä, eivät uskalla tehdä ainuttakaan virhettä, ainuttakaan päätöstä, eivät uskalla ottaa ainuttakaan riskiä siinä pelossa, että heitä rangaistaan, että heidät heitetään yhteiskunnan ulkopuolelle?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti