Tammikuu onkin ollut aikamoinen lukukuu, Satavuotias on mitä, viides lukemani kirja kuukauden sisällä? Mutta mikäs lukiessa kun on hyvää luettavaa! Kävin lainaamassa kirjastosta kasan kirjoja lisää, ja nyt en tiedä mistä niistä pitäisi aloittaa kun kaikki ovat niin houkuttelevia... Pinossa ovat muun muassa Minä olen Malala, Kamppailu merta vastaan ja Totuus Harry Quebertin tapauksesta. En malta odottaa että saan lukea ne kaikki!
 |
| Jonas Jonasson Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi WSOY 2009 |
Sitten asiaan. Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on ilmestynyt Ruotsissa vuonna 2009, ja se on Jonas Jonassonin esikoisteos. Mies oli työkseen media-alalla, mutta alkoi kaivata vaihtelua ja kirjoitti sitten ensimmäisen romaaninsa. Kannattava veto, etten sanoisi. Satavuotias on julkaistu 42 maassa, sitä on myyty kahdeksan miljoonaa kappaletta, se oli vuonna 2010 Ruotsin myydyin kirja ja siitä on tehty elokuva ja tv-sarja.
Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi kertoo Allan Karlssonista, joka karkaa satavuotispäivänään vanhainkodin ikkunasta tylsiä juhlia pakoon, ja saa yllätyksekseen haltuunsa matkalaukullisen rahaa. Kohta häntä jahtaavat niin poliisit ja syyttäjät kuin kansainväliset rikollisetkin, mutta maailmaa nähnyttä satavuotiasta ei niin vain jekutetakaan.
Kirja liikkuu kahdella aikatasolla: vuorotellen seurataan tarinan etenemistä nykyhetkessä ja Allanin elämässä ennen vanhainkotia. Koska Allan Karlsson on jo satavuotias, hän on ehtinyt tehdä elämässään uskomattoman monenlaista. Teoksesta tuleekin vähän mieleen Vikas Swarupin romaani Slummien miljonääri, jossa nuori intialaismies onnistui pelkän elämänkokemuksensa avulla vastaamaan kysymyksiin oikein paikallisessa Halutatko miljonääriksi-kilpailussa.
Olen lukenut aiemmin Jonassonin teoksen Lukutaidoton joka osasi laskea ja pidin siitä todella paljon. Satavuotias on samantyylinen, ja lukunautinto on taattu. Kuten Jonasson kommentoi Satavuotiasta Lukutaidottomaan joka osasi laskea näin: "Samanlainen, mutta erilainen." Eroja teoksissa on, mutta pääasiassa molemmissa teoksissa on hervotonta koheltamista, joiden keskelle päähenkilö ajautuu. Pidän siitä miten myös molemmissa romaaneissa henkilöt selviävät tiukoistakin paikoista rentoudella ja tyyneydellä. "Tulee mitä tulee ja käy niin kuin käy", kuten Satavuotiaan päähenkilö Allan Karlsson toteaa.
Voin todella lämpimästi suositella Jonassonin kirjoja. Ne ovat rentoja ja positiivisia, ja niitä lukiessa saa nauraa. Tällä hetkellä kirjallisuudessa on vahva muotiaalto esimerkiksi toisen maailmansodan kuvaamisessa (esim. Katja Ketun romaanit), ja Jonassonin kirjat tuovat mukavaa vaihtelua siihen. Aina ei tarvitse synkistellä.
Helmet-lukuhaasteessa sopivan kohdan miettiminen oli hiukan vaikeaa. Lopulta päädyin kohtaan 2. Matkakertomus, koska teoksessa matkustetaan maailman ympäri varmaan pariinkin kertaan, Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, Espanjassa, sukellusveneessä, Himalajan yli jalkapatikassa ja Ruotsin sisällä. Teos kuitenkin menee tähän kategoriaan aika väljästi, koska matkustaminen itsessään ei ole kirjassa varsinaisesti oleellista, se vaan sattuu tapahtumaan olosuhteiden takia. Mutta matka mikä matka, eikö?
"Tunnelma muuttui omituiseksi ja muutaman viikon kuluttua Allan tuumasi, että oli tullut aika siirtyä eteenpäin. Asian ratkaisi puhelu, jonka mr Karlsson sai Washingtonista:
- Hei Allan, Harry tässä.
- Kuka Harry? kysyi Allan.
- Truman. Harry S. Truman. Presidentti, peeveli sentään.
-Ei mutta tämäpä hauskaa! Kiitos viimeisestä, herra presidentti. Ettehän vain joutunut itse puikkoihin kotimatkalla?"
Lähteet: http://jonasjonasson.com/books/hundred-year-old-man-climbed-window-disappeared/
Minäkin pidän Jonas Jonassonin tavasta kirjoittaa. Aloitin about vuosi sitten tuon "Lukutaidoton, joka osasi laskea", mutta en ole vielä saanut sitä loppuun. Minua ehkä häiritsi vähän liikakin samanlaisuus 100 vuotiaan kanssa. Mutta ehkä olin turhan kriittinen, koska olin juuri ennen lukenut 100-vuotiaan ja olin vielä kiinni siinä heh heh. Pitää kokeilla uudelleen. Tuli mieleen, että jos tykkäsit noista, niin oletko lukenut Romain Puértolasin "Fakiiri joka juuttui ikea-kaappiin"? Se oli mielestäni hauska ja vähän sama idea kuin näissä kirjoissa = päähenkilö päätyy absurdeihin tilanteisiin. Suosittelen!
VastaaPoistaMoikka Julia, ja kiitos kommentistasi! Onpa hauska sattuma, katselin Fakiiria ensimmmäisen kerran jo kesällä 2014 ja päädyin ostamaan sen nyt joulun jälkeen alesta, joten kyllä, aion lukea sen lähiaikoina!
VastaaPoista