Power: Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin - yhden naisen yritys selvittää, onko self help - oppaista apua elämänmuutokseen

Marianne Power on kolmekymppinen nainen, joka paiskii töitä, yrittää olla hyvä ihminen ja maksaa vuokransa säntillisesti, mutta on kadottanut elämän tarkoituksen. Koska missään ei ole mitään järkeä, Power päättää lukea 12 self help-opasta ja noudattaa kunkin niistä ohjeita kuukauden ajan. Katoavatko kaaostuneet luottokorttivelat, kun pyytää enkeleiltä apua? Löytyykö puoliso, kun lopettaa nöyristelyn ja viisveisaa kaikesta? - - (takakansi)

Teos on todella ristiriitainen.
En oikein tiennyt mitä odottaa kirjaan tarttuessani, mutta en varmasti ainakaan tätä mitä sain. Power itsekin toteaa, kuinka hänen olisi pitänyt projektin myötä itkeä ja nauraa ja oppia jotain. Tätä odotin alitajuisesti. Sen sijaan lukijan silmien eteen läväytetään Powerin kaikki kipupisteet hyvin henkilökohtaisella tasolla, ja kirjailijan uppoutuminen mitä kummallisimpiin ajatusmalleihin ja hörhöilyyn. Odotin vakavasti otettavia teoksia joiden tutkimista voisin itsekin suunnitella Powerin kokeiltua oliko niissä mitään perää, mutta tämän teoksen anniksi todellakin jäi hämmästynyt olo kaikesta pseudotieteen ja huuhaan määrästä. Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin - teosta todellakin pitäisi mainostaa mielestäni enemmän yhden naisen vuoden kasvutarinana ja tutkimusmatkana omaan itseensä kuin self help-kirjojen oppien tutkimisena.

Oikeasti elämänmuutosta haluaville suosittelisinkin tämän kirjan sijaan lukemiseksi ne pari itsehoito-opusta, jotka saivat Powerin konkreettisesti tekemään jotakin, kuten Susan Jeffersin Uskalla elää - pelossa on voimaa ja Kate Northupin Money, a love story. Näihin aion itse perehtyä, sillä näistä kahdesta uskoisin olevan konkreettisimmin hyötyä Rikkaaksi, hoikaksi, naimisiin-kirjasta kiinnostuneille.

Jeffersin mukaan menestys ja onnellisuus tulevat mukavuusalueelta ulos astumisesta ja pelkojen kohtaamisesta. Tämän teoksen kuukautena Power muun muassa ui avannossa, pitää puheen tuntemattomille, taskuparkkeeraa ja vetää stand up - esityksen.

Susan kertoo, että pienten asioiden välttelemisellä voi olla suuret seuraukset. Jos välttelee moottoritiellä ajamista, tiliotteiden avaamista tai puhelimeen vastaamista, viestittää itselleen, että maailma on pelottava paikka, jossa ei voi pärjätä. Joka kerta kun vitkastelee jonkin asian hoitamisen kanssa, tekee itsestään heikomman, kun taas pienenkin pelon kohtaaminen vahvistaa ja voimaannuttaa.

Saatanan riivaamaksi joutuminen tuntui ihan lässyltä siihen verrattuna, mitä tahmealattiaisen lontoolaispubin lavalla saattoi tapahtua.

Kate Northupin Money, a love story on self help - kirja rahan käsittelemisestä.

Kate kehottaa käymään tiliotteet läpi, jotta niistä voi löytää hänen "taloudellisiksi energiavuodoiksi" kutsumansa lähteet. Siis sellaisen rahanmenon, josta tulee enemmänkin paha kuin hyvä mieli. 

 Olin klassinen esimerkki sukupolvesta, joka "on sen arvoinen, vaikkei siihen olisi varaa".

Ajattelin alussa kirjan olevan todella hyvä, mutta mitä pidemmälle luin, sitä kummallisemmaksi tarina muuttui. Powerin tapa valita kirjat projektiinsa on todella epämääräinen, sillä kirjo vaihteli hyvin suuresti raha-ahdistuksen purkamisesta aina enkeleiden kanssa kommunikointiin. Toisen kuukauden Power eli tehden aktiivisesti töitä, toisena kuukautena hän odotti passiivisesti asioiden tapahtumista kirjan ohjeiden mukaan. Minun teki monta kertaa mieli jättää teos kesken, niin hörhöksi meno muuttui. Power oli myös hyvin naiivi ja teki samoja virheitä monta kertaa. Tämä toki kertoo kirjailijan rehellisyydestä lukijaa kohtaan, mutta ihan kaikkea ei olisi mielestäni tarvinnut lukijalle jakaa.

Olin syyskuun lopussa vihainen: Doreenille, enkeleille, Geoffille ja ennen kaikkea itselleni. Olin viettänyt yhdeksän kuukautta self helpin parissa, mutta olinko saavuttanut minkäänlaisia positiivisia tuloksia? Olin aiempaa pahemmassa rahapulassa. Kun olin vihdoin repäissyt vaa'an päältä tarran, johon olin kirjoittanut leikkipainoni 61kg, huomasin lihoneeni Salaisuuden jälkeen yli kuusi kiloa. Olin sanonut :"vitut siitä, syödään vain jäätelöä/pastaa/kakkua aamiaiseksi." Nyt olin haaskannut kaks viikkoa puhumalla enkeleiden kanssa. Kuka minusta oli oikein tullut? Siis oikeasti. Mitä ihmettä minulle oli tapahtumassa?

Rhonda Byrnen Salaisuus- teoksessa annetaan lupa syödä mitä vain, koska ruoka lihottaa vain jos sen uskoo lihottavan ja niin edelleen ja niin edelleen. Ja Power todellakin elää sen opin mukaan! Lienee turhaa  sanoa, että tällä menetelmällä Prinssi Uljas ei kävellyt ovesta sisään eikä kroppa muuttunut timmiksi.

Kaikkien unelmien toteutuminen on mahdollista, kunhan siihen vain uskoo.

En ollut vielä iltaan mennessä kirjoittanut loppuun artikkelia, josta olisin voinyt saada oikeasti rahaa. Sen sijaan olin valinnut kuvitteelliset vaatteet kuviteltuun elämääni. En vilkaissut tilieni oikeita saldoja. Pelkäsin, että se laskisi taajuuttani.

Jonkinlainen pieni totuuden siemen Salaisuudessakin mainitaan, nimittäin itsensä arvostamisen tärkeys.

Rhonda sanoo: "Silloin kun häpeät itseäsi, estät rakkautta ja kaikkea universumin tarjoamaa hyvää virtaamasta luoksesi."

Tai, kuten eräs ihminen minulle kerran suoremmin sanoi: "Et sä ketään saa jos häpeet ittees." Tämän voin allekirjoittaa ja soisin leviävän laajempaankin tietoisuuteen. Ilmestyisi unelmakumppani tai ei, saisipa miten paljon rahaa hyvänsä, elämä ei muutu paremmaksi niin kauan kun näkee itsensä huonona ja arvottomana. Tästä päästäänkin luontevasti seuraavaan aiheeseen: mielestäni lukijan olisi myös ollut olennaista tietää ihan alusta lähtien, että Powerilla oli masennustaustaa. Näinollen lähtökohta on mielestäni eri kuin täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevalla henkilöllä. Monet Powerin ongelmista johtuivat psyykkisen sairauden pahentamista ajatusmalleista, jolloin ei ollut mikään ihme, kun keskenään hyvin erilaiset itseapukirjat eivät tuoneet tilanteeseen parannusta. Loppujen lopuksi Power saavuttaa hyvän olon - terapian ja läheistensä tuen avulla. Itseapukirjat saivat hänet analysoimaan itseään, mutta lopulta onni tuli yhteydestä muihin ihmisiin ja mielen analysoimisesta ammattilaisen kanssa. Teoksesta olin alun perin ymmärtänyt, että se olisi tutkimus vakavasti otettavien, konkreettisia neuvoja antavien itseapukirjojen toimimisesta. Sen sijaan se on ensimmäisessä kappaleessa mainitsemani hämmentävä kuvaus matkasta milloin faktojen, milloin huuhaan ja enemmän ja vähemmän itsevihan parissa.

En tiennyt mitä sanoisin. Miltä minusta tuntui? Siltäkö, että olin veitsenterällä päivän jokaisena minuuttina, kun yritin pysytellä järjissäni? Vai sitäkö, että ajelehdin merellä enkä tuntenut enää maata jalkojeni alla, koska olin eksynyt kaiken sen parista, mikä joskus oli määrittänyt minua. 

Vaikken ollut sitä aiemmin tajunnut, etsin nimenomaan vapautta. Vapautta tunteesta, että minussa oli jotakin vikaa. Vapautta jatkuvasta kalvavasta ajatuksesta, ettei mikään tekemäni riittänyt.

Yksi pohdittava tekijä kirjassa nousi ylipäätään self help-maailmasta: onko se itsekästä omaan napaansa tuijottamista vai kannustettavaa itsensä kehittämistä? Minun mielestäni vastaus tähän löytyy kultaisesta keskitiestä ja itseapukirjojensa kriittisestä valitsemisesta: self help on hyödyksi, jos se antaa konkreettista apua oman käytöksensä ymmärtämiseen ja hallintaan, ja haitaksi, jos se saa tuntemaan itsensä läheisiään paremmaksi ja kiinnostavammaksi.

Power asettaa itsensä aikamoiseen vuoristorataan lukiessaan suunnilleen päinvastaisia kirjoja. Tässä on esimerkki: Eckhart Tollen Läsnäolon voima- ja John C. Parkin Fuck it - korkein hengellinen voima- teokset luettuaan Power on spirituaalinen ja seesteinen:

Katselin syvänoransseja tulppaaneja, jotka kerjäsivät maljakossa huomiota. Ne näyttivät niin eläväisiltä siinä pöydällä. Ne näyttivät pieniltä ihmisiltä. Sillä hetkellä näin elämän kaikessa. Kaikki näytti maagiselta. (ET)

Puun rauhasta tuli minun rauhaani. Tunsin, kuinka syvälle sen juuret ulottuivat. Tunsin sen syvyyden. Tunsin oman syvyyteni. Energia värähteli minun ja puun välillä. Kaikki tuntui täydelliseltä. Kaikki oli juuri niin kuin sen pitikin olla. (JCP)

Luettuaan taas Tony Robbinsin Vapauta sisäinen voimasi Power taas keskittyy enemmän vapauttamaan intohimon ja kaikkivoipaisuuden sisällään, ja se johtaa erilaiseen lopputulokseen.

Tällaista tunnetta olin hakenut koko elämäni ajan. Tunnetta, että pystyn kaikkeen. Itse-epäilyn, murehtimisen ja yksinäisyyden aika oli ohi. Olin jättänyt ne taakseni. Olin kävellyt tulen läpi. Olin eri ihminen. Uusi elämäni alkaisi tällä sekunnilla. Ei enää vanhaa, neuroottista, vähän masentunutta, ylipainoista minää. Oli koittanut täydellisen minän aika.

Olin palannut alkuperäissuunitelmaani täydellisestä minästä: laiha, rikas ja hyvähampainen. Kaikki viisveisaamisen tuoma zen oli kadonnut.

Lopuksi laitan lainauksen, joka minun mielestäni oli kirjassa merkillepantava: Brené Brown kirjoittaa: "Ilo löytyy hetkistä, ihan tavallisista hetkistä. Emme huomaa sitä jos yritämme koko ajan löytää jotain erikoista ja ihmeellistä." Tämä ajatus on mielestäni todella yksinkertainen mutta myös syvällinen. Minä näen sen kehotuksena viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa ja tehdä asioita joista pitää, vaikka ne olisivat ihan arkisia ja tavallisia. Minä henkilökohtaisesti näen tämän ohjeen neuvona rakastaa lähimmäisiään ja itseään tavallisina hetkinä: et ehkä vieläkään juossut vakiolenkkiäsi ennätysajassa, mutta raitis ilma ja veren kohina suonissa tuntuu hyvältä. Et ehkä saanut kumppanilta tänään isoa kukkakimppua ja rakkauskirjettä, mutta nauroitte yhteisymmärryksessä tyhmälle mainokselle. Elämä voi olla tänään ihan kivaa, ja se riittää.

Kustantajan sivulle pääset tästä.