Nurminen: Kiira - ehjäksi särkynyt

Kiira - Ehjäksi särkynyt on pitkän linjan urheilutoimittajan, nykyisin Ylen viestintäpäällikön Jere Nurmisen kirjoittama elämäkerta taitoluistelija Kiira Korvesta. Korpi ei sen kummempia esittelyjä kaipaa, hän on yksi Suomen menestyneimmistä taitoluistelijoista ja kasvot ovat maitopurkin kyljestäkin tutut. Nainen on kuitenkin valoisan ja kauniin pintakerroksensa alla kulkenut henkisesti ja fyysisesti rankan matkan kilpaurheilijana, oma itsensä rajuimpana kritisoijanaan. Kokonaisvaltaisen loppuunpalamisen seurauksena Korpi lopetti ammattilaisuransa vuonna 2015, ja siitä asti hän on tehnyt töitä löytääkseen lempeämmän asenteen itseään kohtaan. Koko tämä matka avataan nyt suomalaisille sydämille, ja Korpi toivoo pystyvänsä tämän kirjan myötä kannustamaan muita jaksamaan ja antamaan oivalluksia vaikeassa elämäntilanteessa.

Olin sisäisesti niin rikki, että luistelu ei enää ollut ykkösarvoni elämässä. Tärkeintä oli toipua uupumuksesta hyväksi ihmiseksi, ja muut määritelmät olivat loppujen lopuksi turhia.

Vaikka Kiira Korpi on ollut lapuusidolini, ja odotin innokkaasti hänen kirjaansa, pelkäsin näillä spekseillä saavani ympäripyöreää, mitäänsanomatonta liibalaabaa itsensä löytämisestä ja harmonisesta tasapainosta. Teoksen teemoja, Korven rehellisyyttä ja oivalluksia, olisi voinut mielestäni mainostaa paljon nykyistä selkeämmin. Tähän voisi Otavan markkinointiosasto kiinnittää huomiota, Otava ei esitä kirjaa ollenkaan instagram-sivullaan, ja sen omalla sivulla kerrotaan kirjasta vain muutamalla lauseella. Otavan sivuilla ei myöskään löydy kirjailijasivua Jere Lahtisesta, miksiköhän? Mielestäni on vähän outoa, että takakansiteksti on paljon kattavampi kuvaus kuin inforointi kustantajan sivuilla, kaikki mahdolliset lukijat kun eivät saa ensin kirjaa käteensä ja pääse takakansitekstin perusteella tekemään päätöstä lukemisesta. Näin lukija ei saa tarpeeksi informaatiota ja mielikuva kirjasta lähtee syntymään kansikuvan ja nimen perusteella. Itsekin lainasin kirjan kirjastosta, joten kirjastoteippaus peittää vieläpä ison osan takakansiteksistä. Toisekseen terveisiä kustantajalle ja kirjan tekoon osallistuneille, että teoksen nimi ei ole mielestäni paras mahdollinen. Suomen kielessä ehjäksi ei vain voi särkyä näiden ollessa vastakohdat toisilleen. Ymmärrän Korven prosessin ja symbolismin nimen takana, mutta mielestäni teoksen työryhmä olisi voinut vielä vähän pyöritellä ehjä- ja särkynyt-termejä.

Juuri epätäydellisenä ja rikkinäisenä voin olla ihmisenä kokonainen.

Lukukokemus oli kuitenkin onneksi rosoista ja elämänmakuista. Korven avoin kuvaus tyhjyydestä ja ja ankarasta itsekritiikistä puhuttelee varmasti lukijoita. Hän kertoo rehellisesti tunnistettavista ja samaistuttavista kokemuksista, mikä murentaa kiiltokuva-Kiiran kuvaa ja tuo hänet lähemmäs oikeana ihmisenä. Teoksesta välittyy vahva viesti: itsekriittisyys on hyvä asia, mutta armollisuutta itseään kohtaan ei saa unohtaa sen kustannuksella. Mikään maailmassa ei loppujen lopuksi ole tärkeämpää kuin itsensä ja läheistensä rakastaminen.

Pidin teoksessa esiintyneestä avoimesta pohdinnasta: sain tunteen että Korpi haluaa kertoa kaikesta mielessään olevasta, myös sellaisista asioista joihin hän ei tiedä vastausta.

Minulla joustoa ei ollut, ja uskon että vammoja alkoi kasaantua juuri siksi.

Rakas Kiira. Jotta pääset eroon uupumiskierteestä, ylisuorittamisesta ja tyhjästä tunteesta ulkoisen menestyksenkin hetkellä, anna mulle, todelliselle persoonallesi nyt tilaa ja aikaa pohtia asioista ja ohjata sua oikeaan suuntaan. Sellaiseen suuntaan, jossa ihmisen olemisessa on pelkoa, epävarmuutta, riskejä, empimistä, epäröintiä, pettymystä ja surua, mutta jossa on myös aitoa rakkautta, hyväksyntää, yhteyttä luontoon, toisiin ihmisiin, Universumiin, omaan itseesi, ja ennen kaikkea siellä kaikki on todellista ja siksi sielä on niin vapauttavaa ja hyvä olla.