tiistai 19. huhtikuuta 2016

Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Joel Dicker
Totuus Harry Quebertin tapauksesta
Tammi
2012
Totuus Harry Quebertin tapauksesta on sveitsiläiskirjailija Joel Dickerin esikoisromaani vuodelta 2012 (suom. 2014). Se on myynyt miljoonia, käännetty 32 kielelle ja syrjäyttänyt muun muassa Dan Brownin Infernon bestseller-listoilta. Monissa kirjakaupoissa romaani on henkilökunnan suosittelema. Dicker itse on kolmekymmentävuotias oikeustieteen maisteri Geneven yliopistosta.

Minä olin katsellut pitkään romaania Helsingin rautatieaseman Pocket shopissa. Se ilmestyi suomeksi pokkarina viime vuoden marraskuussa, ja se on siitä lähtien ollut näkyvästi esillä. Havaintojeni mukaan sitä on myös myytykin paljon, ainakin huvenneista kirjapinoista päätellen... Pakkohan se oli sitten lainata kirjastosta, ja itse asiassa tämä kirja saikin odottaa lukuvuoroaan varmaan viimeiset pari kuukautta, sillä halusin lukea lyhyempiä kirjoja ensin ennen tähän tarttumista. Olisinpa vain silloin tiennyt lukevani 800-sivuisen tiiliskiven kahdessa päivässä.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta on erittäin moniulotteinen kirja. Se on niin murhamysteeri ja onneton rakkaustarina kuin myös  kuvaus 70-luvun amerikkalaisesta maalaisidyllistä ja kirjailijan valkoisen paperin kammostakin. Ajallisesti hypitään 70-luvun ja vuoden 2008 väliä: 15-vuotias Nola Kellergran katoaa jäljettömiin elokuun viimeisenä päivänä vuonna 1975 ja vuonna 2008 nuoren kirjalijalupauksen Marcus Goldmanin opettajan ja vanhan ystävän Harry Quebertin pihalta löytyy nuoren tytön luuranko. Kaikkien syyttävät sormet osoittavat Harryyn, mutta Marcus ei usko ystävänsä syyllisyyteen. Hän alkaa toteuttaa omia tutkimuksiaan tapahtumien selvittämiseksi, mutta huomaa pikkukaupungin piilottelevan enemmän salaisuuksia kuin hän olisi osannut arvatakaan.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta on kirja jota ei voi laskea käsistään. Pidin siitä, miten kokonaisvaltaiselta tarina tuntui: samalla kun Marcus selvittää pikkukaupungin historiaa, hän itse kokee luomistyön tuskaa ja muistelee menneitä. Päähenkilön pitäisi takoa niin kauan kun rauta on kuumaa, kirjoittaa toinen romaani, mutta ideoita ei ole ja deadlinet paukkuvat. Toisaalla taas kerrotaan Marcuksen opiskeluvuosista ja miten paljon Harry Quebert opetti tälle ja miten he ystävystyivät. Myös sivuhenkilöiden vaiheista saadaan tietää paljon.

Romaani pitää otteessaan viimeiselle sivulle asti. Dicker osaa yllättää kerta toisensa jälkeen ja heittää lukijalle aina uuden, yllättävän juonenkäänteen joka vetää maton jalkojen alta ja pakottaa ajattelemaan henkilöiden väliset suhteet ja koko kuvion uusiksi.

New Hampshire
Yksityiskohta, joka yllätti iloisimmin kirjassa, oli sen syvälliset ajatukset. Kirja ei ole pelkästään dekkari vaikka siinä tutkitaan murhaa eikä pelkästään rakkausromaani vaikka siinä kerrotaan rakastavaisista: se tuntuu kevyestä kerronnastaan huolimatta yltäneen viisaaksi kirjaksi hauskojakaan kohtia unohtamatta. Tämä kirja on kokonainen, siihen ei voisi mitään lisätä eikä mitään poistaa.


"- Maistuuko samppanja? Hän kailotti.
-No tuota, totta puhuen en ole oikein samppanjamiehiä, Harry vastasi. 
- Mutta ehkä yksi olut, jos teillä sattuu olemaan...
- No totta hitossa on! Robert innostui.
Oluet hän tunsi. Hänellä oli kirjakin Amerikassa valmistetuista oluista. 
Hän lähti kiireesti hakemaan jääkaapista kylmät pullot ja huikkasi mennessään talon naisille yläkertaan, että tämä Harry Quebert, oikeastaan aika tavallinen jätkä, oli saapunut."


Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Totuus Harry Quebertin tapauksesta kohtiin 3. Kirjassa rakastutaan, 19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi  25. Kirjassa on yli 500 sivua ja 41. Kirjassa lähetetään kirjeitä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti