Alan Weisman: Maailma täynnä meitä- viimeinen yritys maapallon pelastamiseksi

Alan Weisman:
Maailma täynnä meitä
viimeinen yritys
maapallon pelastamiseksi?
Little, Brown and Company
2013
Atena kustannus oy
2014

Maailma täynnä meitä on tietokirja väestönräjähdyksestä. Ihmisten määrä ja kulutus lisääntyvät, mutta luonnonvarat eivät kasva samassa suhteessa. Makeaa vettä, ruokaa ja tilaa ei riitä kaikille jos meitä on joka päivä enemmän.

"Mutta jos ihmisiä halutaan siirtää pois paikasta, jossa heidän ylenpalttinen määränsä on uhka elämälle, heillä täytyy olla paikka minne mennä.- - Jossain vaiheessa enemmille kaupungeille ei ole enää tilaa."

Ympäristöjournalisti Alan Weisman pitää lähes kaikkiin ympäristöongelmiin ratkaisuna väestömäärän vähentämistä, ja kirjassa hän matkustaa maapallon ympäri ja selvittää kirjassaan eri alueiden kulttuurisia ja uskonnollisia tekijöitä isoihin perheisiin, perhesuunnitteluun, naisten asemaan, viljelyyn ja ympäristöongelmiin. Hän puhuu lukuisien tutkijoiden, pappien, rehtorien ja ympäristönsuojelijoiden kanssa eri maissa.

"Pienimmänkin hyönteisen olemassaololla on syynsä."

Teos on todella kattava ja sen eteen on nähty todella paljon vaivaa. Weisman matkustaa mantereelta toiselle tutustumassa luonnosuojeluprojekteihin, viljelyyn ja sen kehitykseen, ympäristöongelmiin ja perhesuunnitteluun. Kirjassa on otettu huomioon monia ihmisten aiheuttamia vaikutuksia maapalloon; pääasiassa viljelyä, aavikoitumista, suojelualueiden perustamista ja salaista nakertamista, metsienhakkuuta, makean veden kuivumista ja merenpinnan nousua. Paljon puhutaan keskilämpötilan noususta.

"Toiveet lämpimämmän ilmaston tehostamista viljasadoista murskaantuvat kasvien kestämiin maksimilämpötiloihin- maissilla se on keskimäärin 28 celsiusastetta, soijalla 30- joiden ylittyessä sadot heikkenevät. - - Kestäisi vuosituhansia ennen kuin taigan hapan, havumetsävaltainen maapohja sopeutuisi viljakasvien hiesuvaatimuksiin. Maapallon jäljellä oleva pintamaa, jota tuulet ja tulvat eivt ole vieneet mennessään tai kuivuus muokannut tomuksi, on ylimuokattua, ylilannoitettua ja ylimyrkytettyä eikä tuota enää yhtä paljon kuin viisikymmentä vuotta sitten."

Yksi tärkeä huomio jonka Weisman tekee monissa paikoissa, on se, että kun naisia koulutetaan ja yhteisöille annetaan perhesuunnitteluapua, ongelmat vähenevät. Kirjailija puhuu edullisen ja helposti saatavilla olevan ehkäisyn ja turvallisen abortin puolesta ei-toivottujen raskauksien ja naisten oman terveyden ylläpidossa.

"Kaikissa tunnustuksissa, joita Iranin perhesuunnitteluohjelmalle seuraavina vuosina myönnettiin, mainittiin yksi korvaamattoman tärkeä seikka: naisten koulutus. Se ei tarkoittanut vain peruskoulua ja lukiota, vaan yliopistoa.- - Kun naiset saivat itse päättää kohdustaan ja koulutuksestaan, työpaikan evääminen heiltä kävi aina vain vaikeammaksi."

Minun mielestäni kirjassa ehkä nähtiin vähän liikaa ratkaisuna kaikkiin ihmisten kehittämiin ongelmiiin väestömäärän pienentäminen. En kiellä asian tärkeyttä, mutta luulen, että ongelmiin, esimerkiksi saasteiden lisääntymiseen, on myös muita vaikutuskeinoja kuin vain ja ainoastaan väkimäärän vähentäminen.

Kirjassa pidin siitä, että kirjailija oli todella matkustanut paikan päälle niin Lähi-Itään kuin Afrikkaankin katsomaan omin silmin ja kysymään paikallisilta, mistä ongelmat oikeastaan johtuivat. Samoin hän haastatteli tutkijoita ja ympäristönsuojelijoita eri puolilta maailmaa ja näki miten ongelmia on ratkaistu. Weisman on todella perehtynyt asiaansa.

"Kulutuksen juurimisen ohella Paul Ehrlichiä askarruttaa erityisesti se, miksi luontoöidin- meille elämän antavan äidin- terveyttä koskevista asioista päättävät poliitikot eivätkä tieteentekijät, jotka ovat tietoisia luontoäidin kriittisestä tilasta."

Kirja on julkaistu vuonna 2013, ja paljon sen aineistosta on ollut jo silloin pari vuotta vanhaa, joten haluaisin kuulla, mitä Weisman tällä hetkellä sanoisi kun esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden käyttö on lisääntynyt ja halventunut huomattavasti.

Kirjassa minut yllätti se, miten paljon maailmassa kirjassa mainitut ympäristönsuojelu- ja perhesuunnitteluprojektit saavat rahoituksensa erinäisiltä säätiöiltä valtion tuen sijaan ja miten riippuvaisia yksinkertaisetkin suojelu- tai perhesuunnittelutoimenpiteet ovat apurahoista. Surullista oli myös huomata, miten paljon me ihmiset olemme pilanneet esimerkiksi maaperää ja vesistöjä toimillamme. Toisaalta voin olla iloinen ihmisten halusta suojella ympäristöämme: Pariisissa on tälläkin hetkellä meneillään kansainvälinen ilmastokokous, otsonikerroksen oheneminen saatiin hidastumaan laajoilla toimilla ja on syntynyt kansainvälisiä sertifikaatteja auttamaan kuluttajia tekemään parempia päätöksiä, kuten Reilu kauppa ja Rainforest alliance.