Sofi Oksanen: Norma

Sofi Oksanen:
Norma
Like kustannus oy
2015

Sofi Oksasen uutuus Norma on ollut paljon esillä tänä syksynä, esimerkiksi Helsingin Kirjamessuilla ja radiossakin on mainostettu teosta joululahjaksi. Kirjastossa teokseen oli pitkä varausjono tämän suosion takia, mutta sainhan minäkin lopulta käsiini tämän teoksen.

Romaani kertoo nuoresta naisesta Normasta, jonka äiti on kuollut traagisessa itsemurhassa. Norma ryhtyy selvittämään äidin päätökseen vaikuttaneita tekijöitä tämän työpaikalta, kampaamo Tukkataiasta. Pelkästä dekkarista ei kuitenkaan ole kyse, sillä mukana on pieni twist: Norman hiukset kasvavat metrin päivässä, mikä aiheuttaa omat ongelmansa ja salailunsa. Romaanin maailmassa hiustenpidennykset ovat se juttu, ja Norma alkaa huomata pelottavia yksityiskohtia äitinsä kampaamolle toimittaneissa ukrainalaisissa hiuspunteissa. Alkaa kissa ja hiiri-leikki: ehtiikö Norma tehdä ratkaisunsa ennen kuin on liian myöhäistä?

Teos oli melko lyhyt, 303 sivua, ja paljon helpompaa luettavaa kuin vaikkapa Oksasen Puhdistus. Olen iloinen siitä, että kirjailija uskalsi tehdä valinnan kirjoittaa välillä niin sanotusti kevyemmän kirjan. Normassa liikutaan nyky-Helsingissä kampaamojen maailmassa, joten siihen oli helpompi samaistua kuin Oksasen Viroa käsitteleviin kirjoihin.

Valitettavasti täytyy todeta, että mielestäni Norma ei ollut mikään mestariteos. Kirja tuntui keskeneräiseltä ja viimeistelemättömältä, koska lukija ei loppujenkaan lopuksi saanut tietää tarkemmin Norman perheen historiasta, eräästä tietystä hämäräbisneksestä ja pahisten kohtalosta. Myös loppu tuntui hiukan yllättävältä niin Norman kuin toisenkin osapuolen valintojen suhteen. Ehkäpä Oksasta hoputettin kirjoittamaan kirja valmiiksi Kirjamessuille ja joulumyyntiin. Tämä on surullista, sillä kunnollisella viimeistelyllä ja hionnalla Normasta olisi voinut tulla todellinen hitti.