keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Kirjallisuudessa muodissa nyt: sota ja dystopia

Olen huomannut, että tällä hetkellä todella moni kirja käsittelee joko vanhoja sotia tai sitten dystopiaa, nykyhetkeä pahempaa tulevaisuutta. Käsite on siis utopian, paremman tulevaisuuden vastakohta.

suomenkuvalehti.fi
Huoli maailman nykytilanteesta innoittanee kirjailijoita kirjoittamaan dystopioita. Maailmassa on tällä hetkellä paljon isoja ongelmia: jäätiköt sulavat, merenpinta nousee ja äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät  ilmastonmuutoksen seurauksena, kasvi- ja eläinlajeja kuolee sukupuuttoon liikakalastuksen, järvien kuivumisen ja metsien liikahakkuun seurauksena, maailmassa soditaan, on terrorismia ja vihaa. Monet joutuvat jättämään kotinsa ja etsimään turvaa muualta. Tässä on paljon syitä olla huolissaan tulevaisuudessa. (mainittakoon tähän väliin, että tiedän maailmassa olevan totta kai paljon hyvääkin ja uskoa tulevaisuuteen, mutta käsittelen nyt dystopiaa, jolloin on                                                              oleellisempaa miettiä huonoja asioita.)

Nälkäpeli- Vihan liekit
Kuuluisia dystopiateoksia ovat esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia, Johanna Sinisalon Auringon ydin, Veronica Rothin Divergent-sarja ja James Dashnerin Labyrintti-sarja. Kaikissa näistä lähdetään siitä, että nykymaailma on lähes tuhonnut itesensä ja tulevaisuudessa täytyy elää totalitaristisemmin, esimerkiksi Nälkäpelissä Panemin valtio luotiin sotien ja luonnonkatastrofien jäljelle jääneistä rippeistä, Divergentissä jokaiselle on määrätty tarkasti oma paikkansa ja tehtävänsä järjestelmässä ja Labyrintissä Roihu uhkaa tappaa hirveällä tavalla kaikki ihmiset, minkä takia kokeita järjestetään.

Outolintu- Kapinallinen
On mielenkiintoista huomata, miten paljon varsinkin nuortenkirjallisuudessa käsitellään totalitarismia ja nuorta päähenkilöä, joka nousee tarinan sankariksi. Voidaanko tästä päätellä, että nykymaailma johtaa tuhoutumiseen ja tuhosta selvinneet perustavat totalitarismin ehkäistäkseen uuden tuhon? Ei mitenkään kovin kaukaa haettu teoria.

Dystopia, totalitarismi ja nuori sankari tietysti vetoaa nuoriin lukijoihin ja on mielenkiintoisempi alkuasetelma kuin jos kaikki olisi hyvin. Mutta kun monet bestseller-nuortenkirjat alkavat kertoa nimenomaan huonommasta tulevaisuudesta (poikkeuksena John Greenin kirjat), tästä voisi alkaa päätellä jotain. Ehkä se on kirjailijoiden varoitushuuto nuorille: näin voi tapahtua ihan oikeasti, ja haluatko todella olla siellä?

Otto ja Elise Hampel,
 joista kertoo teos
Yksin Berliinissä
Toinen puoli samassa ilmiössä on vanhojen sotien aiheina käyttäminen kirjallisuudessa, ennemminkin aikuisten kirjoissa, kuten Katja Ketun Kätilö, Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe, Hans Falladan Yksin Berliinissä ja niin edelleen. Nämä kirjat pohjautuvat aikaisempiin sotiin. Ne ovat historiaa, ja ehkäpä nyt niistä on kulunut tarpeeksi aikaa jotta niitä voidaan käsitellä miljöönä kirjoissa. Tosiaalta sota on ajankohtaisempaakin ajankohtaisempi aihe nyt Pariisin terrori-iskujen ja Syyrian sodan aikakaudella. Kirjailijat kirjoittanevat nyt niin paljon sotaan sijoittuvia kirjoja, sillä suuri yleisö haluaa ymmärtää yksittäisen ihmisen asemaa niin ison mullistuksen keskellä; esimerkiksi Yksin Berliinissä-teoksessa valotetaan tavallisen saksalaispariskunnan arkea ja heidän omaa taisteluaan Hitleriä vastaan ja Kaikki se valo jota emme näe-romaanisssa kerrotaan sotaa pakenevasta ranskalaistytötä ja sodassa taistelevasta saksalaispojasta. Sota muutti kaikkien siihen aikaan eläneiden ihmisten elämän hyvin toisenlaiseksi kuin mitä se olisi ollut ilman sotaa, ja tämä kiinnostaa meitä jotka emme ole sitä kokeneet.


2 kommenttia:

  1. Muuten samaa mieltä, mutta dystopiat kirjoina alkavat pikku hiljaa jo mennä ohi. :) Elokuvia tulee, mutta ne tehdään kirjojen pohjalta, ja siten ehkä vähän myöhässä. Kirja ihmiset ovat aikaansa edellä ; ) Ja no vielä on dystopia kirjoja tulee vielä kuin sieniä sateella, mutta ne ovat niin yleisiä, ettei niihin enää kiinnitetä niin paljon huomiota.: :))) Vai mitä olet mieltä??

    VastaaPoista
  2. Sitähän tässä postauksessa juuri kerron että dystopiakirjoja tulee kuin sieniä sateella... :) mutta olet oikeassa, onhan ensimmäinen Nälkäpelikin kirjoitettu jo vuonna 2008 ja vasta nyt ne alkavat olla niin suosittuja elokuvaversioiden takia.
    (Täytyy myöntää, että olen pidellyt kädessäni Nälkäpeliä ennen ensimmäistä elokuvaa ja silloin se ei kiinnostanut, mutta elokuvan nähtyäni ostin heti kyseisen teoksen :D )

    Ehkäpä voitaisiin puhua monta vuotta kestävästä ilmiöstä: nyt suuren elokuvasuosion saavat kirjat on kirjoitettu jo vuosia sitten, ja elokuvien ansiosta ilmestynee uusia dystopiakirjoja vielä jonkin aikaa ennen kuin jokin muu teema alkaa hallita. Ehkäpä joku kirjoittaa tälläkin hetkellä jossakin vuoden 2020 jättimenestyjää? ;)

    VastaaPoista