 |
| Tuomas Kyrö Kerjäläinen ja jänis Siltala 2011 |
Keikasta ei tulekaan niin helppo kuin aluksi luultiin, kenenkään mielestä. Vatanescu päätyy kiinalaisen ravintolan tiskialtaan kautta Lappiin hillasoille, saunomaan suomalaisen miehenkörilään kanssa, Kansallis- Ideaparkin rakennustyömaalle, ja takaisin etelään lähtökohtaansa paljon suurempaan lopputulokseen.
Teos on aika mielenkiintoinen ja sitä ei ihan ymmärrä heti takakannen kiinni painettuaan, sitä täytyy pureskella. Siinä uskottavuus ja epäuskottavuus kietoutuvat yhteen muodostaen kuitenkin viakuttavan kokonaisuuden. Näinä vaikuttavina asioina pidin teoksessa kerjäämisen kuvausta kerjääjän näkökulmasta: siitä näkökulmasta ei vain puhuta ikinä, ja Kyrö saa sankarinsa eläytymään siihen luontevasti. Kani on yllättävä lisä kirjaan, mutta ilman sitä tarina ei olisi kertomisen arvoinen. Myös yksityiskohdat tekevät kirjasta ehdottomasti mukavaa luettavaa: Miten Sanna Pommakka päätyi taikuriksi ja syrjäytyi, Ming Pon elämänkatsomus, kahvittelevat konduktöörit... Samaan aikaan kaiken uskoo siltä istumalta ja kieltää mahdottomana.
Pitääpä nostella tätä kirjaa vähän ylemmäksi omalla lukulistalla, herätti jälleen mielenkiintoni. :)
VastaaPoista