Jansson: Muumilaakson marraskuu

Tove Jansson
Muumilaakson marraskuu
WSOY
1970

Heippa! Marraskuu tuli ja kohta se on myös mennyt, joten pakkohan se oli sitten lukea Muumilaakson marraskuu. Teemana teoksessa on ajattelun voima, ja se on hyvin erilainen kuin muut muumikirjat. Kun yleensä Muumilaaksossa on kesä ja romaani kertoo muumiperheen elämästä, niin nyt olikin syksy, ja koko perhe ei ollut ollenkaan paikala koko kirjan aikana. Teos kertoo siis sarjan sivuhenkilöistä, kuten Vilijonkasta ja Nuuskamuikkusesta, eikä lainkaan muumiperheestä. Tämä oli omasta mielestäni aikamoinen repäisy, enkä itse pitänyt siitä erityisesti.

Sivuhenkilöistä paljastuu Muumilaakson marraskuussa uusia puolia. Vilijonkka väsyy siivoamiseen, hemuli asioiden järjestelyyn ja Ruttuvaari holhoukseen. Kaikki suuntaavat Muumitaloon vapauden ja seuran toivossa, mutta he kohtaavat vain hylätyn talon. Alkaa työn tekeminen: pitää toimia yhteisönä. Kaikkien pitää ajatella muitakin kuin itseään, ja kuukauden loputtua he ovat kenties paremmin kehittyneitä kuin jos olisivat olleet mumumiperheen "hoidettavina".

Ajattelun voimasta kirjassa myös puhutaan paljon, etenkin erään homssun Tuhdon suhteen. Hän lukee kirjasta mummuliitista, ja luo sen omalla ajattelullaan. Tämä osio oli mielestäni vähän outo, en oikein loppujenkaan lopuksi ihan ymmärtänyt, mistä oli kyse. Ruttuvaari taas luo itselleen ystävän peilikuvastaan, jota hän luulee muumiperheen esi-isäksi. Tämä oli hauskaa luettavaa, mutta se myös herättää huolta vanhuudesta: olenko minä vanhana tuollainen, etten muista omaa nimeäni tai tunnista peilikuvaani? Toisaalta unohdus myös toi helpotusta Ruttuvaarille: ei häntä haitannut yhtään asioiden unohtaminen, jollakin tasolla se teki hänen olostaan jopa levollisemman kun sai vain päättää kuka on eikä ole kenellekään vastuussa.

Vilijonkka taas kokee omassa kodissaan traumaattisen kokemuksen siivotessaan; hän melkein putoaa katolta ikkunoita pestessään. Hän hakee muumitalosta turvaa ja loppujen lopuksi hän voittaa pelkonsa; hän pystyy taas siivoamaan ja saa näin rauhan.

Nyt muutaman muumikirjan luettuani tulen siihen tulokseen, että ne ovat klassikoita. Muumitarinat käsittelevät vakavia aiheita kevyesti mutta tarkkaavaisesti, ja niiden vetovoima elää aina uusissa sukupolvissa.