Jäljellä olevat haastekohdat?

Heippa!

Huomasin päivämäärän lähestyessä lokakuuta, että tässähän alkaa olla kolme neljäsosaa vuodesta mennyt  ja vielä on muutama haastekohta suorittamatta helmet-lukuhaasteeseen. Tajusin että voisi olla hyödyllistä katsoa tässä vaiheessa mitä kaikkea vielä puuttuu että osaa suunnitella omaa lukemistaan :D

Puuttuvat haastekohdat:

5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman

9. Sinulle vieraalla kielellä kirjoitettu kirja Jules Verne: Jorden runt på 80 dagar. Suoritan paraikaa yliopistossa virkamiesruotsin kurssia, joten haluan lukea sinne jotakin ruotsiksi ja saada näin kielitaitoani vähän aktivoitua.


11. Sarjakuvakirja

12. Näytelmä J.K.Rowling, Jack Thorne, John Tiffany: Harry Potter ja kirottu lapsi: vannoutuneelle Harry Potter-fanille tämä on ehdoton. Olen harkinnut kirjan lukemista suoraan englanniksi, mutta tulin siihen tulokseen, että koska tunnen kaikki tarinaan liittyvät käsitteet suomeksi, luen seuraavankin kirjan suomeksi.

13. Kirjan nimi on kysymys Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla: kiitokset taas Helsingin rautatieaseman Pocket shopiin, näin tämän teoksen siellä ja nyt olen lainannut sen paikallisesta kirjastosta (;


15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma Fredrika Runeberg: Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä: Anteeksi vain, mutta en ole pitkään aikaan nähnyt näin rumaa kirjankantta.

18. Lastenkirja Timo Parvela: Ella ja Paterock: Riihimäen Nuorisoteatteri esittää tänä syksynä Timo Parvelan kirjaan pohjautuvan esityksen Ella ja Paterock. Hyvä ystäväni on mukana tässä näytelmäsovituksessa melko isossa roolissa, joten suunnittelin lukevani Paterockin ennen kuin menen katsomaan näytelmää. Ella-kirjat olivat tärkeitä minulle lapsena, joten tulee olemaan hauskaa verestää muistoja!

21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja Daniel Defoe: Robinson Crusoe: Robinson Crusoe on ollut jo pitkään lukulistallani, joten eiköhän nyt ole aika lukea se. Julkaisuvuosi on siis 1719.


22. Kirjassa on mukana Marilyn Monroe Hmm... Laura paloheimo: Puppiduu kenties...

23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja

24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja

27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja


31. Olympialaisista kertova kirja Karo Hämäläinen: Yksin. Romaani Paavo Nurmesta voisi sopia tähän.

35. Kirjassa ollaan avaruudessa Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille: olen lukenut tämän kirjan monta vuotta sitten ja pidin siitä, joten nyt onkin hyvä syy lukea se uudestaan.

37. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan Tove Jansson: Taikatalvi Olen lukenut Taikatalven itse asiassa viimeksi vasta vuosi, pari sitten kai? Se on kuitenkin minulle ehdottomasti rakas kirja ja saan tästä hyvän syyn lukea sen uudestaan <3

38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja tähän voisi sopia vaikkapa Nabokov: Lolita tai Hasek: Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa. Tutkittuani kiellettyjen kirjojen listoja huomasin lukeneeni muutamankin niillä esiintyneen kirjan, kuten Sinuhen egyptiläisen  ja Salingerin Sieppari ruispellossa.


40. Eläkeläisen suosittelema kirja täytyykin kysyä isovanhemmilta suosituksia...

42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja Khaled Hosseini: Tuhat loistavaa aurinkoa

43. Kirjassa on mukana Pablo Picasso

48. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja Helmet-nettisivulla tet-harjoittelijat suosittelevat John Boyne: Poika raidallisessa pyjamassa- teosta, joten voisin lukea vaikkapa sen!

47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja Andres Neuman: Vuosisadan matkustaja

48. Kirjassa on alle 150 sivua Richard Bach: Lokki Joonatan 92 sivullaan saan hyvän syyn lukea yhden lempikirjoistani taas uudestaan.

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville: Tätä kirjaa minulle suositeltiin ehkä vuosi sitten kirjastosta, mutten itse asiassa ikinä lukenut sitä! Nyt on siis tullut korkea aika!

Vau! Tämän päivän aikana keksin kirjan melkein jokaiseen puuttuvaan haastekohtaan! Nyt olen tosi innoissani, antakaa kirjat heti tänne että pääsen lukemaan ne nyt ;D

Mukavaa syksyä kaikille! :)

Edit / / 3.10. Päivän täky-kohtaan saan Kirjasammon sivua tutkailtuani teoksen Edelleen Alice!

Schildts & Söderströms: Filosofit

Filosofit
Schildts & Söderströms
suom. J. Korhonen
& S. Korpela

Filosofit on kustantamo S&S:än toimittama tietokirja maailman kuuluisimmista filosofeista. Siinä käydään läpi suuria ajattelijoita Platonista lähtien. Kirjassa havainnollistetaan oikein kaavioiden kautta teorioita, kuten Schopenhauerin "Pidän oman maailmankuvani rajoja maailman rajoina." Teoksen ovat suomentaneet Jussi Korhonen ja Salla Korpela.

Pidin siitä, miten kirja on toimitettu. Siinä on jokaisen filosofin kohdalla esitelty tämän tutkima filosofian suuntaus ja sen haara, ja tätä suuntausta aiemmin ja myöhemmin tutkineet. Jotkut filosofit on esitelty tarkemmin, ja joistakuista on kuvakin. Teos on hyvin värikäs selkeästi jäsennelty. Ainoastaan kansi on kirkkaan keltaisella taustallaan ja eri teksteillään ja kuvillaan hiukan psykedeelinen, kuten ystäväni kuvaili.

Pidin kirjasta! Tällaiselle filosofiaa tuntemattomalle teos oli aika raskastakin luettavaa välillä, ja siksi suosittelisinkin kirjaa esimerkiksi filosofiaan edes hieman perehtyneelle. Ihan mitään kevyttä iltalukemista tämä ei ollut. Mutta pidän silti hyvänä että tällainen teos on tehty. ei kaiken tietokirjallisuuden kuulukaan olla helppoa luettavaa (;

Esimerkki kirjan raskaudesta, ymmärtääkseen lukemaansa täytyy tietää käsitteitä (jotka selitetään kirjan lopussa):

"Jamesin pragmaattinen tulkinta totuudesta vaikutti John Deweyn filosofiaan ja synnytti Yhdysvalloissa uuspragmaattisen koulukunnan, johon kuului muun muassa Richard Rorty."

Melko hepreaa jos ei tunne pragmatismin tai uuspragmatismin käsitteitä.

Minulle itselleni läheisimpänä näin tanskalaisen Søren Kierkegaardin ajattelun. Kirjan mukaan Kierkegaard piti ihmistä itseohjautuvana yksilönä eikä osana suurta filosofista järjestelmää. Hän uskoi, että elämämme määrittyy teoistamme käsin, jotka puolestaan määrittyvät valintojemme kautta. Se mitä valintoja teemme on siis ratkaisevan tärkeää.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Filosofit kohtaan 36. Kokoelma esseitä tai novelleja. Kokonaisia esseitä tässä ei nyt varsinaisesti ole, mutta close enough, esseistä kerrotaan tässä.

Moriarty: Mustat valkeat valheet

Liane Moriarty
Mustat valkeat valheet
Big little lies/2014
Helene Butzow ja
WSOY/2015

Tällä kertaa edellisestä postauksestani ei olekaan niin pitkää aikaa! Kolme päivää, heh. Muutenkin olen tässä ajatellut että täytyy prepata lukemisen ja bloggaamisen kanssa. Minulla on kotona varmaan puolitoista metriä lukemista odottavia kirjoja, en malta odottaa että saan iskeä sormeni niihin ja uppoutua niiden maailmaan!

Nyt puhun kuitenkin Liane Moriartyn teoksesta Mustat valkeat valheet. Moriarty on viisikymppinen australialainen kirjailija, joka toimi ennen mainos- ja markkinointibisneksessä ja copywriterinä, Hän on nyttemmin kirjoittanut seitsemän menestysteosta ja kolme lastenkirjaa. Muita hänen suomennettuja teoksiaan ovat Hyvä aviomies, Nainen joka unohti ja ensi vuonna ilmestyy Tavalliset pienet pihajuhlat. Moriarty asuu Sydneyssä miehensä ja kahden lapsensa kanssa.

Mustat valkeat valheet (alk. Big little lies) on ilmestynyt vuonna 2014 ja suomennettu vuonna 2015. Se kertoo kolmen naisen elämästä ja ystävyydestä sekä murhamysteeristä. Se kertoo miten vaikeaa on kasvattaa lapsensa täydellisesti ja mitä kaikkia haasteita vanhemmuus tuokaan tullessaan.

Madeline on uusperheen äiti. Hänellä on 14-vuotias, omapäinen tytär Abigail aiemmasta avioliitostaan sekä alakouluikäinen poika Fred ja esikoulun aloittava kuopus Chloe uuden kumppanin Edin kanssa. Madeline on hössöttävä, niin vihattu kuin rakastettukin, suuna päänä puhetta pulputtava nainen.

"Eksäni on nyt uudestaan naimisissa. Heillä on suunnilleen Chloen ikäinen tyttö, ja Nathanista on tullut vuoden isä. Niinhän miehille usein käy, kun he saavat toisen mahdollisuuden. Abigailin mielestä hänen isänsä on mahtava. Minä olen ainoa joka kantaa kaunaa. Sanotaan, että vanhoista kaunoista kannattaa päästää irti, mutta enpä tiedä, minä olen kyllä aika kiintynyt omaani. Hoivaan sitä kuin pientä lemmikkiä."

Celestellä on kaikkea, mitä nainen voi haluta: terveet kaksospojat, rakastava mies, upea talo meren rannalla ja henkeäsalpaava ulkonäkö. Kaikki ei kuitenkaan oikeasti ehkä olekaan niin upeasti pinnan alla kuin voisi kuvitella...

"Ystäväni Celeste tulee pian", Madeline sanoi. "Ehkä näitkin hänet tuomassa poikia kouluun. Kaksi pientä vaaleaa vintiötä. Celeste on pitkä, vaalea, kaunis ja hermostunut." 

"En tainnut nähdä", Jane sanoi. Mitä syytä hänellä on olla hermostunut, jos hän on pitkä, vaalea ja kaunis?"

"Siinäpä se", Madeline sanoi, kuin se olisi ollut vastaus kysymukseen. "Celestellä on yhtä upea, rikas mies. He kulkevat vieläkin käsi kädessä."

Jane on uusi tulokas Pirriween yhteisössä. Hän on viisivuotiaan Ziggy-pojan yksinhuoltaja ja hiukan juureton. Hän muuttaa merenrantakylään halutessaan tarjota Ziggylle paremman lapsuuden kuin lähiökoulun kaupungin huonoimmalla alueella.

"Vuokrattava kolmio oli rumassa, sieluttomassa punatiilisessä kerrostalossa, mutta siitä oli vain viiden minuutin kävelymatka rantaan. "Mitä sanoisit, jos muutettaisiin tänne?" Jane oli sanonut Ziggylle, ja pojan silmät olivat kirkastuneet, ja yhtäkkiä oli tuntunut siltä, että asunto oli juuri oikea ratkaisu Janen ongelmaan, mikä se sitten olikin. Sitä sanottiin muutokseksi. Miksi Jane ja Ziggy eivät voisi tehdä muutosta?

Idylli kuitenkin särkyy melko pian, kun esikoulun tutustumispäivässä joku satuttaa erästä luokan pientä tyttöä, ja syyttävä sormi kohdistuu Ziggyyn. Poikaa kohtaan alkaa noitavaino, joka jakaa lasten vanhemmat kahteen leiriin: Amabellan, satutetun tytön äidin Renatan puolelle ja Ziggyn syyttömyydestä vakuuttuneiden Madelinen ja Janen puolelle.

Pari sanaa teoksesta rakenteellisemmin: kieli on konstailematonta ja sujuvaa. Kirjaa on erittäin nopeaa lukea kielen puolesta, tuntuu kuin katsoisi tapahtumia televisiosta tai olisi itse paikalla näkemässä ne. Kaikki kunnia sanataiteelle, mutta tässä kirjassa pelkkä tarina onnistuu pitämään lukijan tyytyväisenä ja jännittyneenä.

                 Minulla kesti hetken tottua kirjan rytmiin. Celeste, Madeline ja Jane vuorottelevat kertojina, ja joka luvun lopulla on poliisin kuulustelujen todistajalausuntoja. Suosittelenkin siis lukemaan tämän kirjan melko tiiviissä tahdissa, koska silloin pysyy kärryillä tapahtumista kaikkein helpoimmin.

                Teoksen kuvaus vanhemmuudesta ja varsinkin äitiydestä on satiirinen. Se kuvaa lempeästi naureskellen äitiyden tosissaan ottamista, sitä, kuinka tikkareiden sijaan olisi hyvä antaa lapsen syödä päärynöitä ja että erityislahjakkaat tarvitsevat omantasoistaan opetusta. Yhtä lailla tehdään pilaa myös dekkareista, sillä poliisin haastatteluissa milloin murhan syyksi epäillään täitä, milloin jotakin muuta. Puheenvuoroissa myös paljastetaan aina jotakin kyseisestä puhujasta, mitä tuskin oikeassa murhatutkintakuulustelussa tapahtuu. Esimerkiksi Garbrielle kertoo tulleensa visailuiltaan myöhässä, ja huomanneensa sattumalta Perryn ja Celesten istumassa autossa. Murhatutkintahaastattelussa hän kuitenkin sanoo näin:

"Celeste näytti tietysti upealta. Olen nähnyt omin silmin, kuinka hän popsii täysin suruttomasti hiilihydraatteja, joten minulle ei kannata tullaa sanomaan, että tässä maailmassa on oikeutta."

Yksi asia, johon kirjassa rakastuin, oli pilailu. Kuinka Moriarty on onnistunut vangitsemaan ajatuksia, joita jokainen joskus ajattelee, ja vielä esittämään ne luontevasti.

He menivät omille puolilleen vuodetta, sytyttivät lukulamput ja vetivät päiväpeiton pois sulavin, samanaikaisin liikkein, jotka olivat Madelinen mielialasta riippuen merkki joko täydellisestä avioliitosta tai siitä, että he olivat jämähtäneet keskiluokkaiseen esikaupunkirutiiniin, ja heidän oli myytävä talo ja lähdettävä kiertämään Intiaa.

Voi luoja, lukekaa tämä kirja.

Helmet-lukuhaasteessa sijoitan Mustat valkeat valheet kohtaan 16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta, sillä en todellakaan oikeastaan ole. Näin siitä ilmestyneen pokkarin Helsingin rautatieaseman Pocket Shopissa, ja kiinnostuin kirjasta sen takakansitekstin perusteella tietämättä kirjasta oikeastaan mitään muuta.

Runeberg: Vänrikki Stoolin tarinat

J.L.Runeberg
Vänrikki Stoolin tarinat

J.L.Runebergin kirjoittamat Vänrikki Stoolin tarinat ilmestyivät kahtena kappaleena vuosina 1848 ja 1860. Ne kertovat Suomen sodasta vuosina 1808-1809. Kokoelmasta löytyvät muun muassa Suomen kansallislaulu Maamme ja puolustusvoimien tunnussävel Porilaisten marssi.

Vänrikki Stoolin tarinat on Runebergin pääteos, joka teki hänestä kansallisrunoilijan ja se loi suomalaisista kansakunnan romanttisella nationalismillaan. Suomalainen sotilas on teoksen mukaan rohkea ja jalo sankari jolle on suuri kunnia kuolla isänmaansa puolesta. Kirjaa luettiin vuosia äidinkielen tunneilla 1900-luvun alkupuolella. Sitä myös sanotaan merkittävimmäksi suomalaiseksi kirjalliseksi teokseksi 1800- luvulta ja 1900-luvun alusta.

Suurin osa runoista kertoo joko todellisista tai keksityistä sotasankareista ja heidän kokemuksistaan. Kertoja on vänrikkiä haastatteleva nuori ylioppilas, ja onkin sanottu, että kertoja olisi nuori Runeberg itse.

"En tiennyt muiden hädäst' en,

ilosta sydän sykki;

vahv'olin, punaposkinen,

ja kaikki suonet tykki.

Niin nuori olin, riehakas,

ja ylpeä kuin kuningas."

Runoista todella huomaa niiden olevan vanhoja: kaikissa säkeissä on loppusoinnut ja sanasto on vanhahtavaa:

"Mut käsitätkö mieleni

ja kyynelen, mi vierevi

nyt hiljaa silmästäni,

ja muistoa miks herättää

niin suloista, niin synkeää

tää päivä mielessäni?

On viides heinäkuuta tää."

Tartuin  Vänrikki Stooliin siksi, että suoritan paraikaa yliopistossa kurssia 1800-luvun kirjallisuudesta, ja tämä teos oli yksi sinne luettavista kirjoista. Ja ihan hyvän annoksen yleissivistystä sainkin samalla! Kuvitella, miten vaikuttava tämä teos on aikanaan vuosia ollut.
Täällä blogissa tuleekin siis varmaan näkymään lähiaikoina vähän vanhempaa tuotantoa, koska luen tosiaan joitain kirjoja kurssille. Olen kuitenkin hakenut kirjastosta jo valmiiksi pari tuoreempaakin, joten älkää huoliko, ihan 2010-lukuakin täällä tulee näkymään (;

Rubin: Onnellisuusprojekti

Moikka!

Blogissa on ollut vähän hiljaiseloa kesän jälkeen. Se johtuu pääasiassa siitä, että olen käyttänyt paljon aikaa kahden kirjan lukemiseen, nimittäin Schilds&Söderströmsin Filosofit- ja Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti- teoksiin. Varsinkin Filosofit (joka on siis edelleen kesken) tuntuu olevan niin sanottu ikuisuusteos, sen lukeminen vie pitkän ajan painavasta sisällöstään johtuen.

Rubin: Onnellisuusprojekti
2013
Nemo Kustannus

Nyt sain siis luettua Gretchen Rubinin teoksen Onnellisuusprojekti, ja tässä sanon muutaman sanan siitä. Rubin on newyorkilainen kirjailija ja entinen lakinainen sekä vaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Hän huomasi vuosien kuluvan nopeasti, ja ettei hän keskity tarpeeksi oikeasti tärkeisiin asioihin. Tutkittuaan kuukausia tutkimustietoa onnellisuudesta,  kyseltyään ystäviltään neuvoja ja mietittyään mikä hänelle itselleen on tärkeää Rubin päätti omistaa yhden vuoden onnellisuusprojektille, jossa hän elämän osa-alue kerrallaan parantaa elämänlaatuaan onnellisemmaksi.

"En ollut niin onnellinen kuin voisin olla, eikä elämäni muuttuisi, ellen panisi sitä muuttumaan"

Rubin rupesi suunnittelemaan projektiaan järjestelmällisesti: hän tunnistaisi ensin panostusta vaativat alueet ja keksisi sitten onnellisuuttaan parantavat päätökset, jotka olisivat konkreettisia ja mitattavia. Hänellä tulisi olla selkeä visio jota seurata arjessa joka päivä.

Esimerkki: Rubin halusi parantaa ihmissuhteitaan ja itseään ystävänä. Hän päätti muistaa ystäviensä syntymäpäivät, saattaa ihmisiä yhteen, mennä käymään useammin, juoruta vähemmän, tutustua kolmeen uuteen ihmiseen ja tuomita muita vähemmän. Ja arvaatteko mitä? Kun hän käyttäytyi ystävällisemmin hän tunsi olonsa ystävällisemmäksi ja onnellisemmaksi.

Syy, miksi Onnellisuusprojekti on minulle tärkeä, on, että voin samaistua Rubinin tilanteeseen. Hän ei halunnut lähteä vuodeksi maailmanympärimatkalle, muuttaa toiselle puolelle maata, erota tai vaihtaa työpaikkaa. Hän halusi jatkaa päivittäistä elämäänsä täysin samanlaisena, mutta löytää enemmän onnea siitä. Hän tunnisti elävänsä hyvää elämää ja halusi arvostaa sitä enemmän ja elää elämäänsä täydemmin. Rubin halusi vähentää mielensäpahoittamista ja siten vaikuttaa myös läheisiinsä vähentämällä nalkutusta ja olemalla innostuneempi vanhempi.

Pidin myös kirjan kerronnasta. Teoshan on siis täyttä totta, ja Rubin kertoo omista mietteistään ja epäonnistumisistaankin hyvin rehellisesti. Tämän takia kirjan luettuani kirjailija tuntuu kuin melkein omalta tutultani! Voin suositella, kirja on hyvin helppolukuinen ja hyvin jäsennelty,

Valitettavasti Onnellisuusprojekti ei sovi Helmet-lukuhaasteen minkään kohtaan. Ajattelin sitä "Kokoelma esseitä tai kolumneja"-kohtaan, sillä kirjassa esiintyy tapahtumia joista kirjailija on myös kirjoittanut blogiinsa tai kolumniksi, mutta olisi vähän huijaamista laittaa kirja siihen kun se ei kuitenkaan oikeasti ole kokoelma esseitä tai kolumneja. Seuraava kirja sitten taas haasteeseen mukaan :)