| Sadie Jones Ehkä rakkaus oli totta (The Fallout) 2014/2015 Otava suom. Marianna Kurtto |
Kustantajan sivulta kopioitu:
Nämä ihmiset muuttavat sydämeesi. Neljä nuorta etsii paikkaansa 1970-luvun Lontoon teatterimaailmassa. Syvälle syöpyvä romaani nuoruudesta ja taiteesta, rakkaudesta ja intohimon tuhovoimasta.
Luke kirjoittaa yökaudet. Kun hän sattumalta kohtaa teatterilaiset Paulin ja Leighin, hän tietää tulleensa kotiin. Poikkeuksellisen lahjakkaasta Lukesta tulee Lontoossa tähti.
Sitten Luke rakastuu hurjalla voimalla. Toissijaisilta tuntuvat niin sitoumukset ja oma ura kuin ystävätkin. Minkä kaiken Luke on valmis uhraamaan pitääkseen Ninan ihollaan?
Teoksen päähenkilö on 25-vuotias Luke, joka tavattuaan teatterilaiset Paulin ja Leighin lähtee pikkukylästä etäisen isän ja mielisairaan äidin luota Lontooseen kokeilemaan siipiään teatterissa. Kolmikko muuttaa yhteen, ystävystyy ja aloittaa yhteisen elämän: Leigh toimii näyttämömestarina muualla palkkatyössä, kun Paul perustaa omaa teatteria tuottajana ja Luke kirjoittaa näytelmiä. Sitten Luke näkee Ninan ja rakastuu jerjettömästi. Hän on valmis antamaan mitä tahansa Ninan vuoksi, mutta mihin Nina on valmis?
Ihmissuhteet ovat tärkeä teema teoksessa. Luke rakastaa Ninaa järjettömästi, mutta se ei ole hyväksi hänelle; hän kamppailee itsensä toteuttamisen ja muille antamiensa lupausten ja Ninan välillä. Luke päätyy jopa haavoittamaan parhaita ystäviään Paulia ja Leighiä Ninan vuoksi. Nina taas haluaisi kaiken: sekä menestyksellisen uran että rakkauden ja hyväksymisen. Vaikka Ninan avioliitto ei ole onnellinen, hän ei kuitenkaan osaa lähteä. Nousee esiin kysymys siitä, että miten paljon voi tehdä rakkaansa eteen? Voiko olla onnellinen ihmisen kanssa, joka pyytää ehtona yhdessäololle jättämään kaiken muun? Rakastaa voi silloinkin, mutta onko se pidemmän päälle sen arvoista?
Tapahtumat sijoittuvat 60-luvun Lontooseen, ja aikakausi onkin elävästi kuvattu. Teosta lukiessaan tuntee todella katsovansa toiseen aikaan. Jones on siis tehnyt taustatyönsä hyvin. Luin juuri Riikka Pulkkisen Totan, joka sijoittui myös 60-luvulle, mutta siinä kuvaus oli paljon, paljon ylimakaisempaa. Tässä romaanissa todella tunsi seuraavansa eri aikakauden tapahtumia.
Sivuhenkilöt jäivät valitettavasti vähän yksiulotteisiksi. Hahmot olivat mielenkiintoisia, heidän luomiseensa oli nähty vaivaa ja he todella tuntuivat oikeilta ihmisiltä. He kuitenkin olisivat voineet olla esillä enemmänkin, olisin mielelläni lukenut lisää Luken äidistä ja isästä, Leighistä, Ninan tädistä ja Ninan puolisosta Tonysta. He tuntuivat valitettavasti vain yhden ominaisuuden omaavilta. Pääasiassa kirjassa siis keskityttiin Luken ja Ninan suhteeseen, kun olisin halunnut tietää heidän elämästään enemmän kaikkien näiden muiden ihmisten ympäröiminä. Toisaalta ehkä kirjoittaja juuri siksi teki heidät "ohuiksi", jotta lukija voisi itse täydentää loput aukoista.
Kaiken kaikkiaan minusta Ehkä rakkaus oli totta oli hyvä teos, mutta kaiken kuulemani kehun jälkeen odotin siltä enemmän. Teos vähän junnaa paikoillaan; tuntuu kuin siinä toisteltaisiin samoja asioita. Mainiota kesälukemista se on siitä huolimatta.
http://www.otava.fi/kirjat/9789511284987/#.Va9i9Pntmko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti