sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Colfer: Hiuskarvan varassa

Poskettoman mykistävä murhamysteeri

Rauhanturvajoukoissa Libanonissa karaistunut irlantilaissälli Dan elättää itsensä nuhruisen kasinon portsarina New Jerseyn Cloistersissa. Hänen sydänkäpysensä, coctail-emäntä Connie, löytyy parkkipaikalta reikä päässään, ja Dan janoaa kostoa. Sen hintana hän sotkeutuu yhä syvemmälle murhien, kidnappausten ja korruptoituneiden kyttien sekavaa vyyhteä.

Kun lääkäriystävä Zeb katoaa mystisesti, partnerinsa surmanneesta naispoliisista tulee Danin ainoa liittolainen ja armottomasta huumediileristä Mike Maddenista hänen vannoutunut vihamiehensä. Hommaa eivät yhtään edistä yläkerran lemmenkipeä naapurinrouva, hämärät pilleritouhut saati yhä vaarallisemmaksi kehkeytyvä uhkapeli.

Nilkkejä riittää ja ruumiita kasaantuu kuin hiekkasäkkejä...mutta kuka murhasikaan Connien?

Hiuskarvan varassa on pirullisen nerokas rikosromaani Eoin Colferilta, Irlannin omalta luonnonlahjakkuudelta. (takakansi)

Liittäisin tähän kohtaan linkin kustantajan sivulle, mutta jostain syystä WSOY:n nettisivuilla ei ole tästä teoksesta mitään mainintaa? Tästä pääset kuitenkin WSOY:n sivuille lukemaan Eoin Colferista ja hänen muista teoksistaan.


Hiuskarvan varassa on todellakin rikosromaani ja aivan kuin toimintaelokuva. Päähenkilö Dan on rauhanturvaajataustastaan huolimatta samaistuttava ja mielestäni jotenkin jopa sympaattinen antisankari. Sanoisinkin, että tässä teoksessa pääsee hyvin esiin yksi Colferin vahvuusalueista: huumori. Tarina etenee luontevasti  ja lukija voi istua kyydissä mukana kuin elokuvaa katsoen. Oikein mukava peruskirja jota aion suositella eräälle ystävällenikin, mutta moniulotteisuutta tai syvyyttä tämä ei oikein tarjoa sillä tasolla, millä tiedän Colferin pystyvän toimimaan esimerkiksi Artemis Fowl-sarjassa. Mutta kannattaa tämä silti lukea, sillä Danin ajatukset luovat lähtemättömän viihdyttävän maailman, kuten seuraavista esimerkeistä näkee.

Panen kylpyhuoneessa merkille muutakin kuin riutuneet kasvoni. Vessapaperirullat on pinottu vinoneliön muotoon. Über-hermostuttavaa. Kierrän teoksen kaukaa aivan kuin se saattaisi äkkiä herätä ja ryhtyä jakelemaan zen-viisautta. - - Tiedän, kuka tämän teki. Vain yksi ihminen voi tehdä tällaista. Hiki kihoaa niskani tyveen. Kaikista terapiakäynneistäni huolimatta tunnen olevani surkuteltavan kyvytön kohtaamaan ihmistä, joka pinoaa vessapaperirullia vinoneliön muotoon.


Sen täytyi olla epämääräisin työtarjous, mitä olin koskaan saanut, aj ottaen huomioon, että se tuli tyypiltä, jolla oli naisten pöksyt jalassaan. katsoin aiheelliseksi kysellä hiukan tarkemmin.


- Keskity nyt, tai alat tehdä virheitä.

- Just joo. Aika paksua tyypiltä, joka kerran klubi-illan jälkeen nappasi kolme paukkua huonekaluöljyä. Kolme paukkua, ennen kuin hän huomasi, että jotain oli pielessä.

- Siinä oli enemmän potkua kuin missään pitkään aikaan, Aave-Zeb sanoo.


"Mitä sinulla muuten on?" Faber kysäisee muina miehinä ihan kuin oikeasti tietäisi, mitä eroa on Gatling-konekiväärillä ja Colt. 45:llä.

"Kaksi vaiheista ja pierusäde. Mitä se sinulle kuuluu? - -"


"Heitä Steven ase naapurihuoneeseen, ja omat kenkäsi myös. Ja mene sitten nurkkaan seisomaan."

Kengät? Mitä se sitten tarkoittaa? Miksi kenkäninjaksi hän minua kuvittelee?


Teoksen alkuperäinen englanninkielinen nimi on Plugged, ja se on julkaistu vuonna 2011. Suomennoksen on tehnyt Colferin muutakin tuotantoa kääntänyt Jaakko Kankaanpää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti