Yksi lempirunoistani

Täytyy myöntää, että pääasiassa luen aina proosaa, paljon vähemmän runoja. Viimeisin kokonaan lukemani runoteos on Pablo Nerudan Valitut runot. Bongasin tämän runon siitä kokoelmasta ja pidin siitä kovasti. Näin sateisen päivän piristykseksi laitan runon tänne.

Haluan takaisin etelään (1941)

Sairasvuoteella Vera Cruzissa muistuu mieleeni Etelän päivä, kotiseutuni hopeinen päivä
kuin välähtävä kala taivaan vedessä.
Loncoche, Lonquimay, Carahue, korkealta
varisseet, hiljaisuuden ja juurten kietomat
istuvat vuotaisilla ja puisilla valtaistuimillaan.
Etelä on mereen vajonnut ratsu
jota hitaat puut ja kaste kruunaavat,
pisarat karisevat kun se kohottaa vihreän turpansa, sen hännän varjo kastelee laajan saariston, ja sen sisuksissa kasvaa jumaloitu hiili.
Koskaanko enää, et, varjo, koskaanko enää et, käsi, koskaanko enää et antura, portti, jalka, taistelu, hämmennä metsiä, teitä, okaita, usvaa
ja sinistä vilua joka ennen määräsi
joka ainoan altasi häipyvän askelen?
Taivas, suo minun jonakin päivänä kulkea tähdestä tähteen
Polkea valoon ja ruutiin, tuhlata vertani kunnes saavutan sateen pesät!

Haluan ylittää tuoksuvan Toltén-virran uitot,
Haluan lähteä sahoilta,
Astua kengät märkinä kanttiineihin,
kulkea läpi sähköä ritisevän pähkinäpensaikon valon,
painua pitkäkseni lehmänsontien keskelle,
Kuolla ja herätä vehnää purren uudestaan eloon.
Meri, tuo tänne etelän päivä, aaltoihisi takertunut päivä,
Kostea oksiston päivä, puhalla kylmään viiriini napaseudun sininen tuli!

Erityisesti minua kiehtoo kohta /kulkea läpi sähköä ritisevän pähkinäpensaikon valon/. Kyllä Neruda osaa.

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green
Tähtiin kirjoitettu virhe
The fault in our stars
2012
WSOY

Sain vihdoinkin aikaiseksi lukea tämän suuren suosion saavuttaneen nuortenkirjan (130 viikkoa New York Timesin bestseller-listalla, Wall Street journalin bestseller, käännetty 46 kielelle).  Kirjailija John Greenhan on siis sama henkilö, jolta olen lukenut aiemmin teoksen Arvoitus nimeltä Margo.



Tähtiin kirjoitettu virhe kertoo epätavallisista lähtökohdista syntyneen rakkaustarinan: Hazel sairastaa keuhkoihin levinnyttä kilpirauhassyöpää, ja sen takia hänen keuhkonsa eivät toimi kunnolla ja hän joutuu kuljettamaan happilaitetta mukanaan. Syöpää sairastavien lasten tukiryhmässä hän tapaa yhteisen ystävän Isaacin mukaan lähteneen Augustuksen, jolta on aiemmin amputoitu toinen jalka luusyövän vuoksi. Hazel pelkää rakastua Augustukseen, sillä hän ei halua satuttaa lähellään olevia ihmisiä kuollessaan, mutta lopulta rakkaus voittaa.

"Minä olen kranaatti. Haluan vain pysyä kaukana kaikista ja lukea kirjoja ja ajatella ja olla teidän kahden kanssa, koska te ette mahda mitään sille, että te joudutte kärsimään. Te olette pakostakin mukana."

Teoksessa positiivista ovat ennalta-arvaamattomat juonenkäänteet ja nuortenkirjassa harvinaisempi syvällinen taso. Tähtiin kirjoitettu virhe on jollain tavalla runollinen, siinä käsitellään paljon erästä hollantilaisen kirjailijan teosta, joka on Hazelin ja Augustuksen lempikirja. Nuoret osaavat myös siteerata runoja ulkomuistista. Tästä päästäänkin asiaan, josta en pitänyt kirjassa: Hazel on 16- vuotias ja Augustus 17. Ainakin minä miellän heidät kyllä aivan liian viisaiksi ikäisikseen, he puhuvat asioista joista en ole kuullut kaksi kertaa heidän ikäistenkään ikinä puhuvan oikeassa elämässä, kuten "Joskus tuntuu siltä, että maailmankaikkeus haluaa tulla huomatuksi."  Hahmoihin ei oikein voi samaistua, ja surullista on, että se ei johdu heidän sairaudestaan vaan puheistaan. Esimerkiksi aiemmin lukemassani Jojo Moyesin teoksessa Kerro minulle jotain hyvää hahmoille voisi antaa syntymätodistukset, he tuntuvat niin aidoilta ja oikeilta ihmisiltä.


 Vähäpätöisempi asia, joka kiinnitti huomioni ja josta haluan tässä mainita on se, että kirjailija käytti samaa tehokeinoa kuin toisessa teoksessaan. Arvoitus nimeltä Margossa päähenkilö Quentin aina ajattelee Margoa Margo Roth Spiegelmanina, samoin kuin tässä teoksessa Augustus puhuttelee Hazelia tämän koko nimellä, Hazel Grace. Tehokeino oli hauska yhdessä teoksessa, mutta minun mielestäni se menettää aika paljon tehoaan kun siitä tulee kirjailijan "merkki", asia jota hän käyttää useammassa kirjassaan.

Kaiken kaikkiaan Tähtiin kirjoitettu virhe oli mukava ja koskettava lukukokemus. On hienoa, että kirjoja kirjoitetaan erilaisista ihmisistä, kuten tässä syöpälapsista. On myös hienoa, että nuortenkirjaan sisällytetään runoja ja syvällisempää tasoa maailmasta, jotta lukija joutuu ajattelemaan omilla aivoillaan lukiessaan.

Lopuksi haluan laittaa sitaatin, joka jää vaikuttamaan omaan elämääni eniten:

"Maailma ei ole toiveidentoteuttamistehdas."

Minulle se merkitsee sitä, että kuten kirjassakin, unelmiaan kohti voi ja kannattaa pyrkiä, mutta joskus asiat vain epäonnistuvat. Kaikkea ei voi saada ja se kuuluu elämään, ja pitää olla kiitollinen siitä mitä on nyt eikä haluta koko ajan lisää.