Minä luin teoksen Valitut runot, jossa on on runoja muun muassa teoksista Veinte poems de amor y una cancion desesperada, Recidencia en la tierra I & II, Tercera recidencia, Macchu Picchun huiput, Vapauttajat, Amerikka, minä en huuda nimeäsi suotta ja niin edelleen.
Nerudan runous on yhdistelmä perinteistä ja modernia runoutta. Siinä on säkeistöt, mutta se on vapaarytminen, alku- ja loppusoinnuton ja riimitön. Runoissa ei varsinaisesti tapahdu mitään, vaan ne kuvaavat asiantilaa tai runon puhuja pohtii jotakin, kuten
..."On ihmisiä
puoliksi kaloja, puoliksi tuulta
ja toisia jotka on vedestä tehty."... (Milloin, oi Chile)
Kielen keinot runoissa ovat monimuotoisia. Lauseet ovat välillä vajaita, kuten
"Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.
Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet."
(Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni)
Muoto syntyy siitä, että sanajärjestys on epätavanomainen, välimerkkejä käytetään vähän ja välillä lauseissa ei ole mitään kantavaa ajatusta, kuten seuraavassa runossa:
"Alkuvettä, vesiseinää, maahanpiestyä
apilaa ja kauraa,
kostean, pisaroivan, villisti punotun yön
verkkoon tarttuneita rihmoja,
vihlova pisara jota vaikerrus toistaa,
taivasta leikkaava, läpitunkeva raivo." (Ratsastaja sateessa)
Tässä taas on esimerkki välimerkkien käyttämättömyydestä:
"Lokakuu on tullut niin
vähän aikaa edellisen lokakuun jälkeen
että kun se saapui niin tuntui
kuin minua olisi tuijottanut liikkumaton aika." (Milloin, oi Chile)
Sanasto tekee runoista odottamattomia. Elämän ilmiöitä rinnastetaan ja asetetaan vastakkain tavalla, joka on hyvin epätavanomainen.
"Minä ehdotan että me kerralla
väsymme moniin asioihin,
kehnoihin aperitiiveihin
ja hyvään kasvatukseen." (Tietty uupumus)
Runossa siis rinnastetaan kehnota aperitiivit ja hyvä kasvatus.
Runot ovat erittäin kuvallisia, ja niissä käytetään myös paljon metaforia
"Minä olen elämän professori,
kuoleman joutilas opiskelija..." (Maan tasalta)
ja vertauksia
"Kuin maissi varisi ihmisolento hukkatöiden
ja viheliäisten sattumusten tyhjentymättömään laariin..." (Macchu Picchun huiput/II)
ja personifikaatiota
"Niin paljon synkkää valoa on avaruudessa
ja niin paljon äkkiä kalvenneita ulottuvuuksia
koska tuuli ei käy
eivätkä lehdet hengitä." (Mereen uponnut kello)
Lopuksi voisi pohtia, miksi Neruda kirjoitti runot. Neruda itse kirjoittaa kuinka hyödyllistä on lähestyä maailman todellisuutta "tavalla jota ei pidä halveksua"; tarkastelemalla lepääviä esineitä. Hän kuvaa niistä huokuvan ihmisen ja maan yhteyden. Nerudan runoja luettuani voin olla samaa mieltä. Runoissaan hän todella pohtii todellisuutta ja asioiden yhteyksiä.
http://www.quotecollection.com/author/pablo-neruda/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti