Kim Hyun Hee- Sieluni kyyneleet

Kim Hyun Hee (27.1.1962-) on nykyään etelä-Koreassa asuva entinen Pohjois-Korean erikoisagentti. Hän räjäytti vuonna 1987 Korean Airin lennnon 858 työkumppaninsa Kim Seung Ilin kanssa aiheuttaen 115 ihmisen kuoleman. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin myöhemmin, koska tuomari katsoi, että hänet oli aivopesty. Kirjassa Sieluni kyyneleet Hyun Hee kertoo itse taustastaan, pommin räjäyttämisestä ja vankeusajasta.

Kim Hyun Hee:
Sieluni kyyneleet
wsoy 1994

Kuten kaikki muutkin lapset, Kim Hyun Hee kasvatettiin kumartamaan Pohjois-Korean hallitsijaa Kim Il Sungia jumalana. Koulussa oppiaineisiin käytettiin aikaa vain puolet, toinen puoli ajasta päntättiin johtajan elämänvaiheita. Illalla koulun jälkeen ei saanut leikkiä, vaan piti suorittaa erinäisiä pioneeritehtäviä ja vahtia kaduilla käyttivätkö naiset housuja. Lapsille annettiin ymmärtää, että heidän piti kritisoida kaikkea. Kim Hyun Hee luuli edesauttavansa Koreoiden yhdistymistä ja tuottavansa kunniaa perheelleen ja isänmaalleen, ennen kuin kohtasi oikeussalissa kuolleiden omaiset ja ymmärsi, mitä todella oli tehnyt.

Hyvän koulumenestyksensä ja tietämyksensä johtajan elämänvaihesta takia Hyun Hee valittiin agenttikoulutukseen. Siellä päivittäinen ohjelma koostui Kim Il Sungin filosofiaan ja hyveisiin tutustumisesta, oppitunneista, liikunnasta, taistelutaitojen opettelusta ja marssimisesta. Hän oppii korjaamaan ja kokoamaan aseita, varastamaan, ajamaan autoa nopeasti, vakoilemaan ja tappamaan.

Sieluni kyyneleet on uskomaton tarina. Se avarsi omaan maailmankuvaani: terroristit ovat vain ihmisiä, jotka yrittävät edistää jotakin tavoitetta. Toisaalta vaikka Hyun-Heekin yritti vilpittömästi edistää kunnialliseksi käsittämäänsä asiaa, hän on tottakai itse vastuussa teoistaan huolimatta siitä, kuka tappokäskyn antaa. Minulle oli vaikeaa käsittää, miten Hyun Hee ei ikinä kyseenalaistanut koulutustaan tai Il Sungia, mutta toisaalta kun ajattelee, että lapsesta asti on käytetty propagandaa ja vahvaa kuria, mikä muukaan voisi olla lopputulos. Etelä-Koreassa Hyun Hee ihmetteli koneita ja ihmisten vapautta.

Sieluni kyyneleet saa ajattelemaan kysymystä ihmisyydestä ja inhimillisyydestä: onko kuolemantuomio oikeutettua? Ainakin itse tulin siihen lopputulokseen, että vaikka voisi ajatella niin, että vähintä mitä terroristi voisi tehdä tappamiensa ihmisten perheiden hyväksi on antaa oma henkensä, ei se kuitenkaan olisi hyvä vaihtoehto. Omasta mielestäni emme ole yhtään muita surmannutta terroristia parempia, jos tapamme hänet eikä kostamisen kierre lopu sillä ikinä. Terroristi saa kuitenkin elää loppuelämänsä tappo omallatunnollaan, puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on saada enää asuntoa, työtä, ystäviä ja niin edelleen. Ennemmin terroristin pitäisi mielestäni pyytää julkisesti anteeksi, istua vankilassa ja tehdä vaikkapa jotain yhteiskuntaa hyödyttävää työtä.

Teosta lukiessani ihmettelin, miten on mahdollista, että tämänkaltainen kirja on ollut mahdollista julkaista, ja miten Hyun Hee on voinut päästä tutkintavankeuden aikana ulos, kiertelemään Seoulin katuja edes valvonnassa. 

Sieluni kyyneleet on ajatuksia herättävä kirja, ja haluaisinkin lukea nyt enemmän tämän tyylisiä kirjoja. Aion lukea Åsne Seierstadin kirja Yksi meistä, ja katsotaan, miten siinä terroristia käsitellään!

Meyer- Breaking dawn

Stephenie Meyer:
Breaking dawn
Atom, 2008

Stephenie Meyerin Breaking dawn, suomeksi Aamunkoi, on muutama vuosi sitten paljonkin kohutun Twilight-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Se päättää 18-vuotiaan Bellan, hänen vampyyrisulhasensa Edwardin ja parhaan ystävänsä, ihmissusi Jacobin tarinan.

Breaking dawn oli ensimmäinen kokonaan englanniksi lukemani kirja. Olen joskus aiemmin aloitellut joitain kirjoja, mutten ole koskaan jaksanut lukea niitä kovin pitkälle. Tämä oli erilaista: kieli oli niin helppoa, että ei ollut väliä, lukiko teosta suomeksi vai englanniksi. Koko kirja perustuu lähinnä vain puheeseen, eikä siellä ollut mitään vanhoja tai vaikeita sanoja, kuten esimerkiksi Harry Potterissa tai Jane Austenin kirjoissa on. Todella helppoa luettavaa siis, suosittelen ihan yläasteikäisiäkin kokeilemaan! :)

Koska teos oli niin helppo ymmärtää, en oikeastaan oppinut 754 sivun aikana juurikaan uusia sanoja tai idiomeja. Opin ainoastaan seuraavat sanat:

veins=verisuonet

venom=myrkky

mutter=mutista

Silti mielestäni vieraalla kielellä lukeminen kannattaa, koska siinä saa kuitenkin käyttää aivojaan. Eihän siitä nyt haittaakaan ole, eikä kieli sillä ainakaan pääse unohtumaan, vaikkei juuri uutta välttämättä oppisikaan. Rohkeasti vaan kiinni siis! Nyt uskallan alkaa itsekin lukea jotain vähän haastavampaa englanniksi (;

Torkki- Tarinan valta

Juhana Torkki: Tarinan valta-
 kertomus luolamiehen paluusta.
Otava 2014

Juhana Torkki tunnetaan entuudestaan teoksista Puhevalta (Otava 2006) ja Neuvotteluvalta (yhdessä Sami Miettisen kanssa, 2008 WSOY). Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt uusi teos: Tarinan valta- Kertomus luolamiehen paluusta. Se on tietokirja median, markkinoiden ja politiikan hyväkseen käyttämästä tarinankerronnasta.

Juhana Torkki on väitellyt teologian tohtoriksi, ja hän on tunnettu poliittisen puheen kommentoija ja puhekouluttaja. Hän on saanut vuonna 2014 Otavan Kirjasäätiön tietokirjapalkinnon. Teos Puhevalta on suosittu ja paljon siteerattu.

Tarinan valta- kertonus luolamiehen paluusta on tarkkanäköinen ja selvästi kirjoitettu. Se osuu suoraan asiansa ytimeen ja todistaa väittämänsä erittäin konkreettisesti. Välillä vaikuttaisi siltä, kuin Torkki juttelisi rennosti lukijalle kirjan sivujen välityksellä. Ainoa miinus on se, että välillä kärjistetään turhan paljon. Olisin myös kaivannut loppuun yhteenvetoa, ilman sitä kirja tuntuu loppuvan ikään kuin kesken.

Parhaiten teoksen ymmärtää sitä lukiessa, joten lainaan tähän erään katkelman:

"Tässä eräs yksinkertainen sääntö: Jos haluat, että sinua kuunnellaan, puhu kuulijoille hyötä.
Näin Jobs myy iPodia:
Monestiko sinulle on käynyt, että olet lähtenyt kotoa ja huomannut että autsh! Et ottanut mukaan CD:tä, jota halusit kuunnella? Kaikkein cooleinta iPodissa on, että koko musiikkikirjastosi mahtuu taskuusi! Tämä ei ole koskaan ennen ollut mahdollista!
   Jobsin puheen pronomineja ovat sinä, te.
-...- Kuluttajalle koituvia hyötyjä hvainnollistaessaan Jobs on hyvin konkreettinen. Perustelut eivät ole abstrakteja ja akateemisia. Sen sijaan hän näyttää lavalla, miten kevyitä, pieniä, helppokäyttöisiä, kivoja ja nopeita uudet laitteet ovat.
Torkki siis erittelee Jobsin puhetta. Siksi lukija saa välttyy tältä työltä, ja näkee suoraan lopputuloksen: Jobs asettuu kuluttajan asemaan ja puhuu kuluttajan kieltä.

Neruda- Valitut runot

Pablo Neruda (1904-1973) on tunnettu chileläinen kommunistipuolueen johtaja, runoilija ja diplomaatti. Hän on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon ja Leninin kansainvälisen rauhanpalkinnon.

Minä luin teoksen Valitut runot, jossa on on runoja muun muassa teoksista Veinte poems de amor y una cancion desesperada, Recidencia en la tierra I & II, Tercera recidencia, Macchu Picchun huiput, Vapauttajat, Amerikka, minä en huuda nimeäsi suotta ja niin edelleen.

Nerudan runous on yhdistelmä perinteistä ja modernia runoutta. Siinä on säkeistöt, mutta se on vapaarytminen, alku- ja loppusoinnuton ja riimitön. Runoissa ei varsinaisesti tapahdu mitään, vaan ne kuvaavat asiantilaa tai runon puhuja pohtii jotakin, kuten 

..."On ihmisiä

puoliksi kaloja, puoliksi tuulta

ja toisia jotka on vedestä tehty."...  (Milloin, oi Chile)

Kielen keinot runoissa ovat monimuotoisia. Lauseet ovat välillä vajaita, kuten 

"Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet."

(Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni)

Muoto syntyy siitä, että sanajärjestys on epätavanomainen, välimerkkejä käytetään vähän ja välillä lauseissa ei ole mitään kantavaa ajatusta, kuten seuraavassa runossa:

"Alkuvettä, vesiseinää, maahanpiestyä

apilaa ja kauraa,

kostean, pisaroivan, villisti punotun yön

verkkoon tarttuneita rihmoja,

vihlova pisara jota vaikerrus toistaa,

taivasta leikkaava, läpitunkeva raivo."    (Ratsastaja sateessa)

Tässä taas on esimerkki välimerkkien käyttämättömyydestä:

"Lokakuu on tullut niin

vähän aikaa edellisen lokakuun jälkeen

että kun se saapui niin tuntui

kuin minua olisi tuijottanut liikkumaton aika."  (Milloin, oi Chile)

Sanasto tekee runoista odottamattomia. Elämän ilmiöitä rinnastetaan ja asetetaan vastakkain tavalla, joka on hyvin epätavanomainen.

"Minä ehdotan että me kerralla

väsymme moniin asioihin,

kehnoihin aperitiiveihin

ja hyvään kasvatukseen."   (Tietty uupumus)

Runossa siis rinnastetaan kehnota aperitiivit ja hyvä kasvatus.

Runot ovat erittäin kuvallisia, ja niissä käytetään myös paljon metaforia 

"Minä olen elämän professori,

kuoleman joutilas opiskelija..."   (Maan tasalta)

ja vertauksia

"Kuin maissi varisi ihmisolento hukkatöiden 

ja viheliäisten sattumusten tyhjentymättömään laariin..."  (Macchu Picchun huiput/II)

ja personifikaatiota

"Niin paljon synkkää valoa on avaruudessa

ja niin paljon äkkiä kalvenneita ulottuvuuksia

koska tuuli ei käy

eivätkä lehdet hengitä."     (Mereen uponnut kello)

Lopuksi voisi pohtia, miksi Neruda kirjoitti runot. Neruda itse kirjoittaa kuinka hyödyllistä on lähestyä maailman todellisuutta "tavalla jota ei pidä halveksua"; tarkastelemalla lepääviä esineitä. Hän kuvaa niistä huokuvan ihmisen ja maan yhteyden. Nerudan runoja luettuani voin olla samaa mieltä. Runoissaan hän todella pohtii todellisuutta ja asioiden yhteyksiä.

 http://www.quotecollection.com/author/pablo-neruda/