Kyrö: Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö:
Iloisia aikoja,
mielensäpahoittaja
WSOY
2014

Viimeisiä päiviä viedään vuodesta 2014! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut enemmän hyvä kuin huono vuosi ja voitte pitää lomaa nyt ja rentoutua vaikkapa joululahjakirjoja lukien. Tässä on pieni vuoden viimeinen postaus!

Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja on Tuomas Kyrön tuorein romaani, se on tämän vuoden heinäkuulta ja järjestyksessään neljäs Mielensäpahoittaja-aiheinen teos. Romaani on hienoa luettavaa, sillä nyt siirrytään eteenpäin mielensäpahoittamisesta, muttei yhtään sen elämäniloisempaan asiaan, nimittäin arkunveistoon ja testamenttiin. Mielensäpahoittaja ehtii kokea monenlaista aina Meilahden kuntoutuksesta iPadin käyttämiseen.Yhdistellään siis päähenkilön kehittymistä ja samanlaisena pysymistä, ylipäätään luonnetta valotetaan tarkemmin.

Teoksena Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja kruunaa koko sarjan. Se näyttää lähemmin kuin mikään aikaisempi teos päähenkilön ajatuksia maailmasta. Romaanissa on paljon yllättäviä juonenkäänteitä, nokkelaa sananvaihtoa ja tuttua "ennen kaikki oli paremmin"-asennetta. Lukunautinto on taattu :)

Teosta lukiessani tulin ajatelleeksi sellaista, että Kyrön on täytynyt tehdä todella iso taustatyö kaikkia teoksiaan tehdessään, ja tämä romaani vahvistaa säännön. Kyrö laittaa päähenkilönsä pahastumaan asioista, jotka hänen täytyy itse ensin selvittää hahmoa varten. Se on mielestäni kunnioitettavaa.

Mitäs sieltä kellarin uumenista löytyikään, ellei vuoden 1991 painokset Tove Janssonin muumikirjoista Taikatalvi, Näkymätön lapsi, Muumipappa ja meri, Vaarallinen juhannus, Muumilaakson marraskuu, Taikurin hattu ja Muumipapan urotyöt. Ihanasta kirjanmerkistä kiitos kuuluu ystävälleni Emilialle. :)

Elikkä homman nimi oli se, että keksin syksyllä, että tänä vuonna voisin lukea Tove Janssonin teoksia hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Ehdinkin lukea muutaman muumikirjan, ja  esimerkiksi Kuvanveistäjän tytär odottaa valmiina. Pidin todella paljon Janssonin muumiteoksista, ja aion jatkaa hänen töihinsä tutustumista :)

kuva osoitteesta https://tiedebasaari.wordpress.com/tag/ilotulitus/

Hyvää uutta vuotta 2015!

Kyrö: 700 grammaa

Tuomas Kyrö:
700 grammaa
WSOY
2009

Täytyy myöntää, että  olen aika sanaton luettuani Tuomas Kyrön romaanin 700 grammaa. Nyt jo muutaman Kyrön kirjan lukeneena voisin sanoa, että hänen romaaneissaan toistuu eräs piirre: tykitys. Juonenkäänteitä on paljon ja ne ovat odottamattomia. Henkilöhahmot ovat hyvin erilaisia keskenään, ja hahmojen välillä onkin jännitteitä. Asioita rinnastetaan yllättävästi keskenään. Sama piirre toistuu Kerjäläisessä ja jäniksessä ja Kunkussa.

700 grammaa on teos isästä ja pojasta, Ilmarista ja Rainerista. Yleisurheilusta, pituushyppäämisestä ja Varsovan liitosta. Äidin ajan jakamisesta kirjoittamisen ja lapsien välillä. Jumalan kaikkivoipaisuudesta. Kaksoisveljesten elämästä. Elämästä ylipäätään, yksityisestä yleiseen, kaikesta maan ja taivaan, Muumäen ja lähiön takapihan välillä.

Teos kertoo isän ja pojan sopimuksesta: koska poika painoi syntyessään vain 700 grammaa ja eloonjäämistodennäköisyys oli pieni, lupasi Ilmari hypätä yli seitsemän metriä pituutta jos poika selviäisi. Tätä tavoitetta yritetään sitten täyttää keinoilla millä hyvänsä. Teoksessa vahva teema on vastuun kantaminen; Ilmarilta uhkaa koti lähteä alta, ja jotain pitää keksiä.

..." Ennen määräpaikkaan kotiutumistani minun oli päätettävä elämäänpuuttumisajankohta. Se on iso ja peruuttamaton päätös, liian aikaisista tahi myöhäisistä puuttumisista on seurannut Kolmas valtakunta, mikroateriat ja Forssa."...

..." Tutkimusteni mukaan nälkäinen ihminen on kiukkuinen ja kiukku ei edesauta kuin avioeroja ja vanhempien totaalista kyrpiintymistä lapsiinsa."...

Seierstad: Yksi meistä- Kertomus Norjasta

Åsne Seierstad:
Yksi meistä.
Kertomus Norjasta
WSOY
2014

22.7.2011 Norjassa tapahti traaginen terrori-isku. Oslossa räjäytetyssä autopommi-iskussa kuoli kahdeksan ihmistä, ja Utoyassa kuoli 69 nuorta ammuskelussa. Kaiken tämän takana ei ollut kukaan ulkomaalainen, ei al-Qaida, ei maahanmuuttaja, ei somali, kurdi tai muslimi. Nämä 77 ihmistä kuolivat norjalaisen Anders Behring Breivikin surmaamina. Hän on tavallinen norjalainen, Yksi meistä. Tavoitteena tekoa tehdessään hänellä oli saada maahanmuutto poistettua. Tätä tekoa kuvaa Åsne Seierstad: teoksessaan hän kertoo Breivikin taustasta, idelogiasta, poliittisesta ajattelusta, motiiveista ja pomminrakentamisesta. Hän kuvailee heinäkuun iskun minuutti minuutilta, mitä Breivik teki mihinkin aikaan. Samalla hän kertoo myös uhreista ja selviytyjistä.

Teos on erittäin monipuolinen ja kattava, Seierstad ei jätä mitään arvailun varaan. Kirjaa voisi kuvailla tyhjentäväksi, aivan kaikkiin kysymyksiin selvitetään vastaus. Teos on avartava, ja tietyssä mielessä sitä on huojentavaa lukea. Tämä on mielenkiintoinen huomio: huomasin, että tietämättömyys terrori-iskusta, sen motiiveista ja seurauksista aiheutti pelkoa ja pelko ilmeni minulöa vihana Breivikiä kohtaan. Nyt, teoksen ljettuani, voin sanoa tietäväni mitä tapahtui, ja siksi tietämättömyys ei pelota minus enää. Lähteet ovat luotettavia. Ainoa miinus tulee mielestäni rakenteesta: välillä oli vaikeaa muistaa kuka kukin oli, koska teoksessa käsiteltiin vuorotellen tekijän ja uhrien elämää.

Jos jokin kirja herättää tunteita, niin tämä. Itkin monesti kirjaa lukiessani. Mainitsen muutamia päällimmäisiä tunteitani teoksesta:

Viha. En sano Breivikiä hirviöksi, vaan itsekkääksi. Hänen mielestään hänellä oli suurempi oikeus toteuttaa ideologiaansa kuin muilla ihmisillä oli oikeus elää. Mielestäni Breivikillä oli oikeus poliittiseen kantaansa, mutta hän ei ottanut huomioon sitä, että myös muilla ihmisillä on oikeus heidän poliittisiin mielipiteisiinsä. Jos demokrataattisessa valtiossa enemmistö on maahanmuuton puolella, ei yksi ihminen voi silloin asettua sen kannan yläpuolelle ja tarttua aseisiin. Enemminstön pätöksien kanssa pitää elää, ja jos ei pidä niistä, se on ilkeästi sanottuna voi voi.

Hämmästys. Tapahtumia ikään kuin sivusta seuraten ei voi muuta kuin ihmetellä poliisin saamattomuutta. En haluaisi heittää ensimmäistä kiveä, mutta kymmenien nuorten henki on aivan liian kova hinta välinpitämättömyydestä. Kyseessä on siis se, että tiesulkuja ei pysäytetty, tekijän tunnusmerkkejä ei välitetty eteenpäin, helikopterilentäjän avuntarjous kiellettiin.

Halveksunta. Lopussa oli lyhyehkö kuvaus Breivikistä vankilassa. Hän oli kuulemma valittanut vääränlaisesta kynästä ja juoksumatosta. Eikö tuo mies lainkaan ymmärrä mitä hän teki? Samoin AUF esitetään melko tylyssä valossa iskun jälkeen. Teoksessa esitetään, että uhrien vanhemmat eivät meinanneet päästä saarelle muistojuhlaan. En tiedä, mikä on totta ja mikä ei, mutta tämän poliittisen järjestön toimet näyttävät erittäin tylyiltä uhrien omaisia kohtaan,

Järkytys. Kuinka tuo oli mahdollista? Miten kukaan ei huomannut mitä oli tapahtumassa? Miksi poliisi suoraan sanottuna sähläsi? Miksei Breivikiä otettu huostaan lapsena, vaikka kotiolot olivat huonot? Miksi joku tappaa armoa anelevan alaikäisen? Kysymykset seuraavat toisiaan.

Suru. Olen niin pahoillani uhrien ja heidän omaistensa puolesta. Kaikki ne elämät, tulevaisuudensuunnitelmat, kaikki vain pyyhkäistiin pois.

Suzanne Collins esitää teoksessaan Matkijanärhi ajatuksen, joka sopii mielestäni niin hyvin asiayhteyteen, että kirjoitan sen tähän:
(Katniss)..."Minusta Peeta oli oikeilla jäljillä puhuessaan siitä, että me tuhoamme toisemme, ja jokin säällisempi laji nousee valtaan. Sillä olennossa, joka uhraa jälkeläistensä hengen ratkaistakseen kiistansa, on jotakin pahasti pielessä. Sitä voi käännellä miten päin vain..."
Niinpä.

Mittakaava on tärkeää muistaa. Eihän länsimaissa tapahdu terroritekoja kovin usein, mutta toisaalta yksikin on liikaa. Muualla maailmassa niitä tapahtuu vielä useammin.
... Niin.

Lopuksi en voi todeta mitään hienoa tai maatamullistavaa. Voin vain toivoa, ettei tällaista tapahtuisi ikinä enää. Make love, not war. Pidetään läheisistämme huolta.

Kyrö: Kerjäläinen ja jänis

Tuomas Kyrö
Kerjäläinen ja jänis
Siltala
2011

Kerjäläinen ja jänis on tarina Vatanescusta ja citykanista. Vatanescu lähtee venäläisen ihmiskauppiaan Jegorin matkaan Suomeen kerjäämään toiveenaan nappulakengät pojalle ja edes vähän paksumpi lompakko kuin lähtiessä. Kani taas meinaa päätyä hansikkaiksi, mutta Vatanescu nappaa sen vaatteisiinsa suojaan. Niinpä siitä tulee Vatanescun seuralainen, inhimillisyys kovassa maailmassa.

Keikasta ei tulekaan niin helppo kuin aluksi luultiin, kenenkään mielestä. Vatanescu päätyy kiinalaisen ravintolan tiskialtaan kautta Lappiin hillasoille, saunomaan suomalaisen miehenkörilään kanssa, Kansallis- Ideaparkin rakennustyömaalle, ja takaisin etelään lähtökohtaansa paljon suurempaan lopputulokseen.

Teos on aika mielenkiintoinen ja sitä ei ihan ymmärrä heti takakannen kiinni painettuaan, sitä täytyy pureskella. Siinä uskottavuus ja epäuskottavuus kietoutuvat yhteen muodostaen kuitenkin viakuttavan kokonaisuuden. Näinä vaikuttavina asioina pidin teoksessa kerjäämisen kuvausta kerjääjän näkökulmasta: siitä näkökulmasta ei vain puhuta ikinä, ja Kyrö saa sankarinsa eläytymään siihen luontevasti. Kani on yllättävä lisä kirjaan, mutta ilman sitä tarina ei olisi kertomisen arvoinen. Myös yksityiskohdat tekevät kirjasta ehdottomasti mukavaa luettavaa: Miten Sanna Pommakka päätyi taikuriksi ja syrjäytyi, Ming Pon elämänkatsomus, kahvittelevat konduktöörit... Samaan aikaan kaiken uskoo siltä istumalta ja kieltää mahdottomana.

Jansson: Muumilaakson marraskuu

Tove Jansson
Muumilaakson marraskuu
WSOY
1970

Heippa! Marraskuu tuli ja kohta se on myös mennyt, joten pakkohan se oli sitten lukea Muumilaakson marraskuu. Teemana teoksessa on ajattelun voima, ja se on hyvin erilainen kuin muut muumikirjat. Kun yleensä Muumilaaksossa on kesä ja romaani kertoo muumiperheen elämästä, niin nyt olikin syksy, ja koko perhe ei ollut ollenkaan paikala koko kirjan aikana. Teos kertoo siis sarjan sivuhenkilöistä, kuten Vilijonkasta ja Nuuskamuikkusesta, eikä lainkaan muumiperheestä. Tämä oli omasta mielestäni aikamoinen repäisy, enkä itse pitänyt siitä erityisesti.

Sivuhenkilöistä paljastuu Muumilaakson marraskuussa uusia puolia. Vilijonkka väsyy siivoamiseen, hemuli asioiden järjestelyyn ja Ruttuvaari holhoukseen. Kaikki suuntaavat Muumitaloon vapauden ja seuran toivossa, mutta he kohtaavat vain hylätyn talon. Alkaa työn tekeminen: pitää toimia yhteisönä. Kaikkien pitää ajatella muitakin kuin itseään, ja kuukauden loputtua he ovat kenties paremmin kehittyneitä kuin jos olisivat olleet mumumiperheen "hoidettavina".

Ajattelun voimasta kirjassa myös puhutaan paljon, etenkin erään homssun Tuhdon suhteen. Hän lukee kirjasta mummuliitista, ja luo sen omalla ajattelullaan. Tämä osio oli mielestäni vähän outo, en oikein loppujenkaan lopuksi ihan ymmärtänyt, mistä oli kyse. Ruttuvaari taas luo itselleen ystävän peilikuvastaan, jota hän luulee muumiperheen esi-isäksi. Tämä oli hauskaa luettavaa, mutta se myös herättää huolta vanhuudesta: olenko minä vanhana tuollainen, etten muista omaa nimeäni tai tunnista peilikuvaani? Toisaalta unohdus myös toi helpotusta Ruttuvaarille: ei häntä haitannut yhtään asioiden unohtaminen, jollakin tasolla se teki hänen olostaan jopa levollisemman kun sai vain päättää kuka on eikä ole kenellekään vastuussa.

Vilijonkka taas kokee omassa kodissaan traumaattisen kokemuksen siivotessaan; hän melkein putoaa katolta ikkunoita pestessään. Hän hakee muumitalosta turvaa ja loppujen lopuksi hän voittaa pelkonsa; hän pystyy taas siivoamaan ja saa näin rauhan.

Nyt muutaman muumikirjan luettuani tulen siihen tulokseen, että ne ovat klassikoita. Muumitarinat käsittelevät vakavia aiheita kevyesti mutta tarkkaavaisesti, ja niiden vetovoima elää aina uusissa sukupolvissa.

Jansson- Taikurin hattu

Tove Jansson:
Taikurin hattu
WSOY
1948/2010

Heippa ja hyvää isänpäivää kaikille isille! Tässä olisi isänpäivän kunniaksi vähän ajatuksia muumikirja Taikurin hatusta.

Taikurin hattu on ilmestynyt vuonna 1948, eli se on kaikkiaan kolmas muumiromaaneista. 50-luvun taitteessa Jansson eli voimakasta aikaa esimerkiksi Vivica Bandlerin kanssa, ja se näkyy myös häänen teoksissaankin, kuten Taikurin hatun Tiuhti ja Viuhti- hahmoissa ja Vaarallisen juhannuksen teatteriteemassa.

Taikurin hattu- teos itsessään on aika polveileva. Taikurin vanha hattu ilmestyy muumilaaksoon ja aiheuttaa kummallisuuksia, se esimerkiksi kasvattaa viidakon muumitaloon. Teoksessa kuitenkin tapahtuu paljon muutakin; hahmot tekevät retken hattivattien saarelle, muumipeikko muuttu vahingossa kummituseläimeksi, Niiskuneiti löytää kauniin aarteen, Niisku johtaa oikeudenkäyntiä, Möröltä piiloudutaan, Hemuli aloittaa uuden keräilyn ja Tiuhti ja Viuhti piilottelevat salaisuutta matkaöaukussaan.

Tarinassa hahmot ja heidän keskinäiset suhteensa ovat tärkeässä roolissa. Teoksessa tärkeässä osassa ovat myös oikeusfilosofiset kysymykset: kuka saa pitää matkalaukun sisällön? On mielestäni tärkeää, että tällaista asiaa käsitellään lastenkirjassa.

Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Tove Jansson:
Näkymätön lapsi ja
muita kertomuksia
WSOY
1962/2013

Luulin alunperin, että Näkymätön lapsi olisi ollut kokonaan oma kirjansa, mutta se olikin kertomus ns. Muuminovellien joukossa. Eihän se mitään haittaa :) Teoksen nimi on siis Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, ja näitä muita ovat muun muassa Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Sedrik, Hattivattien salaisuus ja Kevätlaulu.

Kokoelmassa nostetaan esille tärkeitä asioita mielikuvituksesta, tunteista, ajattelusta ja muiden kohtelemisesta. Esimerkiksi Vilijonkan peloista voi oppia sen, että omat pelkonsa voi voittaa. Kun on niin sanotusti vapautunut pelon kahleista, on vapaa tekemään mitä vain. Kertomuksessa Sedrikistä huomataan, etteivät tavarat tuo onnea, vaan ystävät, perhe, seikkailut ja juhlat tekevät onnelliseksi. Tämä on tänäkin päivänä tärkeää muistaa materian suhteen.
Näkymätön lapsi-novelli taas opettaa sen, että ihmisille pitää olla ystävällinen. Varsinkin lapset ovat herkkiä arvostelulle ja komentelulle. Vaikka he eivät kirjaimellisesti muutukaan näkymättömiksi, on alistavalla kohtelulla alistava vaikutus. Silloin he eivät uskalla suuttua ja haluavat olla ikään kuin "poissa silmistä, poissa mielestä" ettei mikään heidän käytöksessään antaisi aihetta suuttumiseen.
Kevätlaulu taas muistuttaa ystävälliyydestä. Nuuskamuikkunen kohtaa matkoillaan pienen olion, joka ihailee häntä. Nuuskamuikkunen tahtoisi olla rauhassa, mutta olento vain pyörii ympärillä. Hän saa huomata, että omalla viitseliäisyydellään hän pystyy tekemään jonkun toisen iloiseksi. Tämäkin aihe on aikaa kestävä, sillä aina on tilanteita, joissa pystyy tekemään jonkun toisen onnelliseksi. :)

Kyrö- Kunkku

Tuomas Kyrö:
Kunkku
Siltala
2013

Kunkku on Kyrön julkaisuista uusimmasta päästä, ainoa tuoreempi teos on tänä vuonna ilmestynyt Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja. Kunkku kertoo lempeän ironisesti monarkiasta, ihannevaltiosta, tekojen seurauksista ja seurauksien vastuun kantamisesta, elämän perusasioidena hallitsemisesta ja tenniksestä. Päähenkilö Kunkku, Kalle XIV Penttinen, tuttavallisemmin Pena joutuu tyhjän päälle monarkiaa lakkautettaessa. Alkaa uudenlainen elämä elektroniliikkeen varastomiehenä, syrjäytyvää tytärtä elättäen ja omista asioistaan itse huolehtien. Eikä nippa nappa lukutaitoiselle Kunkulle elämä käännny heti helpoimmin päin, kun pitäisi pelastaa poika vankilatuomiolta, yhyttää vaimo Vironmaalta, selvittää velipuolen henkilöllisyys ja ratkaista tyttären ja tämän ex-miehen rahakiista.

Kunkun rakenne on hieno, sillä luvuissa nykyhetki, menneisyys ja kertoja vuorottelevat. Nykyhetkessä pulmallinen asia saa valaistusta kun puhutaan entisistä ajoista. Teoksessa ikään kuin kaksi tarinaa kulkee rinnakkain, toisiinsa kietoutuneina paljastaen hiljalleen mikä johti mihinkin. Myös runsaasti esiintyvät henkilöhaastattelut elävöittävät tarinaa.

Yksi asia, josta pidin romaanissa erityisesti, oli aitous ja vilpittömyys hahmoja kuvatessa. Kunkku tahtoo kaikille hyvää, joskus kun vaan ei oikein tiedä, mikä on sopivaa käytöstä, joutuu hankaluuksiin. Sivuhenkilöt ovat kokonaisia ihmisiä, heillä on omat tarinansa. Sivuhenkilöiden kautta aiheina häilyvät myös muun muassa kahden naisen välinen rakkaus, huoltajuuskiistat, lapsuudenystävien ajautuminen täysin eri reiteille ja läheisten merkitys elämässä.

Jansson: Vaarallinen juhannus & Taikatalvi

Hellou! Tässäpä olisi vähän juttua parista muumikirjasta :)

Tove Jansson-
Vaarallinen juhannus
WSOY
1954/2014

Eli luin ensinnäkin Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen. Se on ilmestynyt vuonna 1954 ja kyseessä on 23. painos- voitaisiin siis jo melkein puhua, että muumikirjat ovat klassikoita, sillä ne siirtyvät aina uusien sukupolvien rakastamaksi.

Vaarallinen juhannus on tarina luonnonmullistuksesta ja teatterimaailmasta. Muumiperhe joutuu pois kotoaan suuren tulvan seurauksena ja ajautuu teatteriin. He eivät ensin tajua, minne ovat salonginkalusteensa laskeneet, mutta teatterissa asuva Emma alkaa lopulta selittää heille kuinka teatteri toimii. Ajautuvatpa muumit kehittämään oman näytelmänkin.

Vaarallisesta juhannuksesta on kyse esimerkiksi siksi, että Muumipeikko, Niiskuneiti ja Vilijonkka joutuvat vannkilaan, ja Poliisimestari jahtaa Nuuskamuikkusta, joka on sattunut saamaan 24 lasta huolehdittavakseen.

Romaani on hyvin kepeä ja sadunomainenkin. Alitajuisesti odotin, että "voi kauheaa, mitkä vahingot tulvavesi on aiheuttanut, rakenteet ja seinät ovat pilalla..." ja kun Muumiperhe palasi laaksoon, kaikki oli kuten ennenkin. Oli erittäin hauskaa huomata oma reaktioni ja muistaa, että kirjoissa kaikki todella on mahdollista. Jos kirjailija niin haluaa, niin vesivahinkoa ja homeongelmaa ei tule.

Teoksen kirjoittamisen aikaan Jansson itse oli kiinnostunut teatterimaailmasta. Hän rakasti tuohon aikaan Vivica Bandleria, joka oli teatteriohjaaja. Teoks onkin omistettu "Vivicalle." Oman elämäntilanteen vaikutuksen teoksen syntyyn siis huomaa helposti: siitä käy ilmi tuo riemu ja innostus uuden asian edessä. Jansson itse pitikin suuresti teatterista.

Tove Jansson-
Taikatalvi
WSOY
1957/2014

Taikatalvi taas on selkeästi aikuisempi kirja. Se on kirjoitettu vuonna 1957, ja Janssonin maailma on täysin erilainen. Teos kertoo Muumipeikon talvesta. Yleensä muumit nukkuvat talviunta, mutta Muumipeikko herää eikä saa enää unta. Se lähtee ulos tutustumaan uuteen vuodenaikaan. Se joutuu kohtaamaan kokonaan erilaisen maailman, jossa mikään ei ole niin kuin on tottunut ja kaikkeen pitää keksiä uusi tapa toimia.

Taikatalvi on synkkä kuvaus uuden asian pelosta ja yksinjäämisen kauhusta. Toisaalta siinä myös päähenkilö kasvaa voittaen pelkonsa ja löytää uuden ystävyyden, suuren rakkauden. Teoksessa Tuu-tikki symboloi Janssonin elämänkumppania Tuulikki Pietilää. Muumipeikolla on turvallinen olo, hän on löytänyt tärkeän henkilön elämäänsä kuten Janssonkin löysi.

http://www.kirja.fi/kirja/?ean=9789510364215
http://www.kirja.fi/kirja/?ean=9789510364192

Luettavaa riittää!

Moi kaikki!
Tässä tällaista kuvallista tilapäivitystä. Tällä hetkellä luen kaikkia kuvassa näkyviä kirjoja eli:

Iso suomen kielioppi
Karlsson: Yleinen kielitiede
Lieko: Fonologia ja morfologia ulkomaalaisille
Laaksonen & Lieko: Suomen kielen fonologia ja morfologia
Näitä kaikkia luen suomen kielen perusopintoihin.

Lisäksi:
Kyrö: Kunkku
Kuntoplus: Juoksijan uusi käsikirja
Jansson: Näkymätön lapsi, Taikurin hattu, Taikatalvi ja Vaarallinen juhannus.

Hetkeen minusta ei ole kuulunut siksi, että luin Linnan Tuntemattoman sotilaan uudestaan mutten viitsinyt kirjoittaa siitä tänne toistamiseen, ja olen lukenut tosiaan koulukirjoja nyt aika paljon. Kunkusta olen kuitenkin lukenut jo kolmasosan ja Juoksijan uuden käsikirjan lähes kokonaan, joten niistä kuullaan kyllä pian täällä :)

Hyvää syksyä kaikille! :)

Karjalainen: Tove Jansson-tee työtä ja rakasta

Tuula Karjalainen:
Tove Jansson-
Tee työtä ja rakasta
Tammi 2014

Tunnustan. En ole lukenut aiemmin kuin yhden elämäkerran, joten en oikein osaa arvostella niitä. Mutta kuitenkin tällaisena kokemattomanakin elämäkertalukijana voin vakuuttaa, että Tove Jansson- Tee työtä ja rakasta on loistava elämäkerta ja kurkistus Tove  Janssonin elämään.

Teos on erittäin monipuolinen. Siinä kerrotaan koko Janssonin urasta- maalaamisesta, kuvittamisesta, kirjojen ja novellien kirjoittamisesta, muumeista, perheestä ja ystävyyssuhteista. Tätähän kuvaa kirjan nimikin: Tee työtä ja rakasta. Kirjasta saa käsityksen, että Jansson olisi halunnut vain maalata, mutta tottahan jollakin on elätettävä itsensä. Hän esimerkiksi maalasi Auroran lastensairaalaan seinämaalauksen, teki kaksi freskoa Helsingin kaupungintaloon ja teki Garm-lehden kansikuvia kauan. Onkin mielenkiintoista, miten Jansson on löytänyt aikaa kaikelle: kaiken muun lisäksi hän esimerkiksi vastasi lasten lähettämiin kirjeisiin henkilökohtaisesti.

Opin teoksesta paljon, en edes tiennyt, että Jansson maalasi ja kirjoitti niin paljon muumien lisäksi. Hänelle työ oli tärkeä osa elämää- pahinta oli, jos inspiraatio maalaamiseen tai kirjoittamiseen oli kadonnut hetkeksi. Hän teki työtä elämänsä loppuun asti: viimeinen novellikokoelma Viesti, Valitut novellit 1971-1997 ilmestyi Janssonin ollesa 84-vuotias. Ura oli kestänyt 70 vuotta.

Vaikka Tove Jansson tunnetaankin parhaiten muumeista, hän halusi aina tulla muistetuksi taidemaalauksistaan. Teokseen kopioiduista Janssonin kirjestä voi huomata, että hän alkoi kyllästyä muumeihin: hän ei päässyt niistä eroon, vaikka olisi halunnut tehdä aivan muita asioita. Erittäin kuvaava olikin eräs kirjassa esitetty lehtiotsikko: Muumimamma haluaa olla pääasiassa taidemaalari. 

Eräs mielenkiintoinen asia on Janssonin ajatusten autenttinen esittäminen teoksessa. Lähteinä on käytetty paljon Janssonin kirjeitä ja muistiinpanoja, joten niiden aitoudesta voi olla varma. Tuula Karjalainen on myös onnistunut vetämään punaista lankaa halki Toven elämän ja tapahtumien. Hän summaa, mitä ilmiöitä milloinkin oli ja miksi Tove Jansson tunsi miten tunsi. Janssonin suhteista hänen rakkaisiinsa on kerrottu mielestäni hyvin: paljon, selittävästi ja hienotunteisesti. Nyt ymmärrän Tiuhti ja Viuhti, sekä Tuutikki-hahmot.

Teoksessa käsiteltiin paljon Janssonin maalauksia, ja tässä tulee kirjan ainoa huono puoli: kaikista kuvailluista maalauksista ei ollut kuvia. Karjalainen on saattanut kertoa pitkään, miten surrealismi vaikutti siihen ja siihen maalaukseen tänä ja tänä aikakautena, mutta kohta menee hukkaan kun lukija ei näe kuvaa kyseisestä teoksesta. Voihan siinä olla kyse vaikka kuvan käyttöoikeuksista, en tiedä- mutta turhauttavaa se oli.

Suosittelen kyllä teosta kaikille luettavaksi, Tove Janssonilla on ollut suurempi merkitys kuin osasin kuvitellakaan. Tänä vuonna, kun on kulunut sata vuotta Janssonin syntymästä, on hyvä kunnioittaa häntä tutustumalla hänen elämäänsä.

..."Toven elämässä tärkeintä oli ollut luova työ. Hän loi, maalasi, piiris ja kirjoitti usean ihmisen täyden uran verran. Hänen luovuutensa ja taiteensa alueet olivat olleet valtavan laajat aina maalauksista, saduista, novellikokoelmista, romaaneista, näytelmien käsikirjoituksista, runoista, lauluista, lavasteista, monumentaalimaalauksista, kuvituksista ja maalauksista poliittisiin piiroksiin ja karikatyyreihin."...

Hyvää syksyä kaikille! :) 

kuvat: http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513169633

http://www.tntnphotos.com/2014/07/autumn/

Leppänen: Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet

Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet on teos muumituotteista. Tänä vuonnahan on Tove Janssonin satavuotissyntymäpäivä, ja sen kunniaksi ilmestyy teoksia häneen liittyen, ja esimerkiksi kirjakaupat laittavat esille hänen muumikirjojaan ja hänestä kirjoitettuja elämäkertoja.

Muumimukit ovat kasvattaneet suosiotaan kiihtyvällä vauhdilla, ja tänä päivänä vanhimmat mallit ovat oikein rahanarvoisia. Konseptiin kuuluukin nykyään lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa aina niistä perinteisistä mukeista ja lautasista kannuihin ja kattiloihin, ja Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet on kätevä teos kaikkien tuotteiden näkemiseen.

Teos on myös muutakin kuin vain katalogi muumituotteista. Se sisältää muun muassa keräilijöiden kertomuksia, Tove Janssonin esittelyä ja tarinaa muumimukin takana. Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet onkin erinomainen lahjaidea keräilijälle tai muuten vain mukeista kiinnostuneille. Siinä saa myös pikakatsauksen Tove Janssoniin ;)

Leppänen Helena:
Kerälijän aarteet-
Muumilaakso Arabiassa
Wsoy 2014

kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510402047

Kim Hyun Hee- Sieluni kyyneleet

Kim Hyun Hee (27.1.1962-) on nykyään etelä-Koreassa asuva entinen Pohjois-Korean erikoisagentti. Hän räjäytti vuonna 1987 Korean Airin lennnon 858 työkumppaninsa Kim Seung Ilin kanssa aiheuttaen 115 ihmisen kuoleman. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin myöhemmin, koska tuomari katsoi, että hänet oli aivopesty. Kirjassa Sieluni kyyneleet Hyun Hee kertoo itse taustastaan, pommin räjäyttämisestä ja vankeusajasta.

Kim Hyun Hee:
Sieluni kyyneleet
wsoy 1994

Kuten kaikki muutkin lapset, Kim Hyun Hee kasvatettiin kumartamaan Pohjois-Korean hallitsijaa Kim Il Sungia jumalana. Koulussa oppiaineisiin käytettiin aikaa vain puolet, toinen puoli ajasta päntättiin johtajan elämänvaiheita. Illalla koulun jälkeen ei saanut leikkiä, vaan piti suorittaa erinäisiä pioneeritehtäviä ja vahtia kaduilla käyttivätkö naiset housuja. Lapsille annettiin ymmärtää, että heidän piti kritisoida kaikkea. Kim Hyun Hee luuli edesauttavansa Koreoiden yhdistymistä ja tuottavansa kunniaa perheelleen ja isänmaalleen, ennen kuin kohtasi oikeussalissa kuolleiden omaiset ja ymmärsi, mitä todella oli tehnyt.

Hyvän koulumenestyksensä ja tietämyksensä johtajan elämänvaihesta takia Hyun Hee valittiin agenttikoulutukseen. Siellä päivittäinen ohjelma koostui Kim Il Sungin filosofiaan ja hyveisiin tutustumisesta, oppitunneista, liikunnasta, taistelutaitojen opettelusta ja marssimisesta. Hän oppii korjaamaan ja kokoamaan aseita, varastamaan, ajamaan autoa nopeasti, vakoilemaan ja tappamaan.

Sieluni kyyneleet on uskomaton tarina. Se avarsi omaan maailmankuvaani: terroristit ovat vain ihmisiä, jotka yrittävät edistää jotakin tavoitetta. Toisaalta vaikka Hyun-Heekin yritti vilpittömästi edistää kunnialliseksi käsittämäänsä asiaa, hän on tottakai itse vastuussa teoistaan huolimatta siitä, kuka tappokäskyn antaa. Minulle oli vaikeaa käsittää, miten Hyun Hee ei ikinä kyseenalaistanut koulutustaan tai Il Sungia, mutta toisaalta kun ajattelee, että lapsesta asti on käytetty propagandaa ja vahvaa kuria, mikä muukaan voisi olla lopputulos. Etelä-Koreassa Hyun Hee ihmetteli koneita ja ihmisten vapautta.

Sieluni kyyneleet saa ajattelemaan kysymystä ihmisyydestä ja inhimillisyydestä: onko kuolemantuomio oikeutettua? Ainakin itse tulin siihen lopputulokseen, että vaikka voisi ajatella niin, että vähintä mitä terroristi voisi tehdä tappamiensa ihmisten perheiden hyväksi on antaa oma henkensä, ei se kuitenkaan olisi hyvä vaihtoehto. Omasta mielestäni emme ole yhtään muita surmannutta terroristia parempia, jos tapamme hänet eikä kostamisen kierre lopu sillä ikinä. Terroristi saa kuitenkin elää loppuelämänsä tappo omallatunnollaan, puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on saada enää asuntoa, työtä, ystäviä ja niin edelleen. Ennemmin terroristin pitäisi mielestäni pyytää julkisesti anteeksi, istua vankilassa ja tehdä vaikkapa jotain yhteiskuntaa hyödyttävää työtä.

Teosta lukiessani ihmettelin, miten on mahdollista, että tämänkaltainen kirja on ollut mahdollista julkaista, ja miten Hyun Hee on voinut päästä tutkintavankeuden aikana ulos, kiertelemään Seoulin katuja edes valvonnassa. 

Sieluni kyyneleet on ajatuksia herättävä kirja, ja haluaisinkin lukea nyt enemmän tämän tyylisiä kirjoja. Aion lukea Åsne Seierstadin kirja Yksi meistä, ja katsotaan, miten siinä terroristia käsitellään!

Meyer- Breaking dawn

Stephenie Meyer:
Breaking dawn
Atom, 2008

Stephenie Meyerin Breaking dawn, suomeksi Aamunkoi, on muutama vuosi sitten paljonkin kohutun Twilight-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Se päättää 18-vuotiaan Bellan, hänen vampyyrisulhasensa Edwardin ja parhaan ystävänsä, ihmissusi Jacobin tarinan.

Breaking dawn oli ensimmäinen kokonaan englanniksi lukemani kirja. Olen joskus aiemmin aloitellut joitain kirjoja, mutten ole koskaan jaksanut lukea niitä kovin pitkälle. Tämä oli erilaista: kieli oli niin helppoa, että ei ollut väliä, lukiko teosta suomeksi vai englanniksi. Koko kirja perustuu lähinnä vain puheeseen, eikä siellä ollut mitään vanhoja tai vaikeita sanoja, kuten esimerkiksi Harry Potterissa tai Jane Austenin kirjoissa on. Todella helppoa luettavaa siis, suosittelen ihan yläasteikäisiäkin kokeilemaan! :)

Koska teos oli niin helppo ymmärtää, en oikeastaan oppinut 754 sivun aikana juurikaan uusia sanoja tai idiomeja. Opin ainoastaan seuraavat sanat:

veins=verisuonet

venom=myrkky

mutter=mutista

Silti mielestäni vieraalla kielellä lukeminen kannattaa, koska siinä saa kuitenkin käyttää aivojaan. Eihän siitä nyt haittaakaan ole, eikä kieli sillä ainakaan pääse unohtumaan, vaikkei juuri uutta välttämättä oppisikaan. Rohkeasti vaan kiinni siis! Nyt uskallan alkaa itsekin lukea jotain vähän haastavampaa englanniksi (;

Torkki- Tarinan valta

Juhana Torkki: Tarinan valta-
 kertomus luolamiehen paluusta.
Otava 2014

Juhana Torkki tunnetaan entuudestaan teoksista Puhevalta (Otava 2006) ja Neuvotteluvalta (yhdessä Sami Miettisen kanssa, 2008 WSOY). Tänä vuonna häneltä on ilmestynyt uusi teos: Tarinan valta- Kertomus luolamiehen paluusta. Se on tietokirja median, markkinoiden ja politiikan hyväkseen käyttämästä tarinankerronnasta.

Juhana Torkki on väitellyt teologian tohtoriksi, ja hän on tunnettu poliittisen puheen kommentoija ja puhekouluttaja. Hän on saanut vuonna 2014 Otavan Kirjasäätiön tietokirjapalkinnon. Teos Puhevalta on suosittu ja paljon siteerattu.

Tarinan valta- kertonus luolamiehen paluusta on tarkkanäköinen ja selvästi kirjoitettu. Se osuu suoraan asiansa ytimeen ja todistaa väittämänsä erittäin konkreettisesti. Välillä vaikuttaisi siltä, kuin Torkki juttelisi rennosti lukijalle kirjan sivujen välityksellä. Ainoa miinus on se, että välillä kärjistetään turhan paljon. Olisin myös kaivannut loppuun yhteenvetoa, ilman sitä kirja tuntuu loppuvan ikään kuin kesken.

Parhaiten teoksen ymmärtää sitä lukiessa, joten lainaan tähän erään katkelman:

"Tässä eräs yksinkertainen sääntö: Jos haluat, että sinua kuunnellaan, puhu kuulijoille hyötä.
Näin Jobs myy iPodia:
Monestiko sinulle on käynyt, että olet lähtenyt kotoa ja huomannut että autsh! Et ottanut mukaan CD:tä, jota halusit kuunnella? Kaikkein cooleinta iPodissa on, että koko musiikkikirjastosi mahtuu taskuusi! Tämä ei ole koskaan ennen ollut mahdollista!
   Jobsin puheen pronomineja ovat sinä, te.
-...- Kuluttajalle koituvia hyötyjä hvainnollistaessaan Jobs on hyvin konkreettinen. Perustelut eivät ole abstrakteja ja akateemisia. Sen sijaan hän näyttää lavalla, miten kevyitä, pieniä, helppokäyttöisiä, kivoja ja nopeita uudet laitteet ovat.
Torkki siis erittelee Jobsin puhetta. Siksi lukija saa välttyy tältä työltä, ja näkee suoraan lopputuloksen: Jobs asettuu kuluttajan asemaan ja puhuu kuluttajan kieltä.

Neruda- Valitut runot

Pablo Neruda (1904-1973) on tunnettu chileläinen kommunistipuolueen johtaja, runoilija ja diplomaatti. Hän on saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon ja Leninin kansainvälisen rauhanpalkinnon.

Minä luin teoksen Valitut runot, jossa on on runoja muun muassa teoksista Veinte poems de amor y una cancion desesperada, Recidencia en la tierra I & II, Tercera recidencia, Macchu Picchun huiput, Vapauttajat, Amerikka, minä en huuda nimeäsi suotta ja niin edelleen.

Nerudan runous on yhdistelmä perinteistä ja modernia runoutta. Siinä on säkeistöt, mutta se on vapaarytminen, alku- ja loppusoinnuton ja riimitön. Runoissa ei varsinaisesti tapahdu mitään, vaan ne kuvaavat asiantilaa tai runon puhuja pohtii jotakin, kuten 

..."On ihmisiä

puoliksi kaloja, puoliksi tuulta

ja toisia jotka on vedestä tehty."...  (Milloin, oi Chile)

Kielen keinot runoissa ovat monimuotoisia. Lauseet ovat välillä vajaita, kuten 

"Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni.

Ajatella ettei minulla ole häntä. Tuntea menettäneeni hänet."

(Tänä yönä voin kirjoittaa surullisimmat säkeeni)

Muoto syntyy siitä, että sanajärjestys on epätavanomainen, välimerkkejä käytetään vähän ja välillä lauseissa ei ole mitään kantavaa ajatusta, kuten seuraavassa runossa:

"Alkuvettä, vesiseinää, maahanpiestyä

apilaa ja kauraa,

kostean, pisaroivan, villisti punotun yön

verkkoon tarttuneita rihmoja,

vihlova pisara jota vaikerrus toistaa,

taivasta leikkaava, läpitunkeva raivo."    (Ratsastaja sateessa)

Tässä taas on esimerkki välimerkkien käyttämättömyydestä:

"Lokakuu on tullut niin

vähän aikaa edellisen lokakuun jälkeen

että kun se saapui niin tuntui

kuin minua olisi tuijottanut liikkumaton aika."  (Milloin, oi Chile)

Sanasto tekee runoista odottamattomia. Elämän ilmiöitä rinnastetaan ja asetetaan vastakkain tavalla, joka on hyvin epätavanomainen.

"Minä ehdotan että me kerralla

väsymme moniin asioihin,

kehnoihin aperitiiveihin

ja hyvään kasvatukseen."   (Tietty uupumus)

Runossa siis rinnastetaan kehnota aperitiivit ja hyvä kasvatus.

Runot ovat erittäin kuvallisia, ja niissä käytetään myös paljon metaforia 

"Minä olen elämän professori,

kuoleman joutilas opiskelija..."   (Maan tasalta)

ja vertauksia

"Kuin maissi varisi ihmisolento hukkatöiden 

ja viheliäisten sattumusten tyhjentymättömään laariin..."  (Macchu Picchun huiput/II)

ja personifikaatiota

"Niin paljon synkkää valoa on avaruudessa

ja niin paljon äkkiä kalvenneita ulottuvuuksia

koska tuuli ei käy

eivätkä lehdet hengitä."     (Mereen uponnut kello)

Lopuksi voisi pohtia, miksi Neruda kirjoitti runot. Neruda itse kirjoittaa kuinka hyödyllistä on lähestyä maailman todellisuutta "tavalla jota ei pidä halveksua"; tarkastelemalla lepääviä esineitä. Hän kuvaa niistä huokuvan ihmisen ja maan yhteyden. Nerudan runoja luettuani voin olla samaa mieltä. Runoissaan hän todella pohtii todellisuutta ja asioiden yhteyksiä.

 http://www.quotecollection.com/author/pablo-neruda/

Kirjaodotuksia (;

Terve taas!

Tällä kertaa mainitsen uusista, mielenkiintoisista kirjoista, jotka haluaisin lukea lähiaikoina, luultavasti tänä syksynä. (Lue: nyt heti!) Pikkulinnut lauloivat tällaisista:

Tuomas Kyrö: Iloisia aikoja,mielensäpahoittaja (wsoy)

Suomalaisen kirjakaupan kuvauksesta lainaten:

"Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja elementtirakentamisen. Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee? Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista. Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen. Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi."



Taattua Mielensäpahoittajaa siis luvassa!

Toinen on Norjan kolmen vuoden takaista surmaa käsittelevä teos; SEIERSTAD, ÅSNE
YKSI MEISTÄ. KERTOMUS NORJASTA. (wsoy)

Wsoyn sivulta lainaan:

"Mikä johti Utøyaan?

Norjan kansainvälisesti tunnetuimman journalistin perusteellinen katsaus Oslon ja Utøyan terrori-iskuihin. Perjantaina 22.7. 2011 autopommi Oslon keskustassa ja verilöyly nuortenleirillä Utøyan saarella romahduttivat kuvan turvallisesta Norjasta.

Kymmenien norjalaisten kuoleman takana ei ollut kansainvälinen terrorismi, vaan tekijä oli nuori norjalainen, yksi meistä. Åsne Seierstad selvittää teon taustat ja tekijän motiivit sekä tuo esiin myös uhrien näkökulman ja Utøyan eloonjääneiden järkyttävät kokemukset.

Åsne Seierstad (s. 1970 Oslossa) on norjalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on toiminut kirjeenvaihtajana Venäjällä ja Kiinassa ja raportoinut sota-alueilta Balkanilta, Afganistanista ja Irakista. V. 2002 ilmestyi suurta huomiota herättänyt reportaasiteos Kabulin kirjakauppias, jota on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Teoksissa Satayksi päivää ja Groznyin enkelit Seierstad kuvaa elämää sodan jaloissa Irakissa ja Tšetšeniassa. Hän on saanut työstään useita kansainvälisiä tunnustuksia, mm. Norjan suuren journalistipalkinnon."


 

Tämäkin siis erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava teos!

Onnittelut!

Hyvää nimipäivää (ex-)äidinkielenopetttajalleni Leena Päres-Schulmanille! Ja kaikille muillekin Leenoille :)

Parhaat palat!

Olen lukenut todella innoissani kirjastosta lainaamiani kirjoja, ja tässä on osa hauskimmista ja mielenkiintoisimmisita katkelmista tähän asti!

Stephenie Meyer: Breaking dawn

"We were less than a mile out now. I think so. Hey, Edward. If you can hear me- circle the wagons, bloodsucker. You've got a problem."

Eli vapaasti käännettynä: Olimme noin kilometrin päässä nyt, luulisin. Hei, Edward. Jos kuulet minut, tule takaisin, verenimijä. Sinulla on ongelma.

Nauroin tuolle circle the wagons-kohdalle ääneen, se oli vain jotenkin niin tilanteeseen sopiva. Suomeksi ilmaisua ei oikein pysty kääntämään. Juuri tämän takia on niin mahtavaa osata vieraita kieliä ja lukea kirjoja niiden alkuperäiskielillä!

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet

http://www.wsoy.fi/kirjat/-/
product/no/9789510374665

..."Suru, ahdistus, sääli ja häpeä eivät ole sairauksia vaan inhimillisiä tunteita. Missä kohden näitä kokemuksia ja niiden psyykkisiä seurauksia on syytä alkaa kutsua traumaattisiksi? Tässä on sotatraumojen todellinen "harmaa vyöhyke", vielä paljon suurempi kuin kysymys siitä, kuinka moni psyykkisistä häiriöistä kärsinyt suomalaissotilas jäi pois armeijan virallisesta psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja tilastoista."

Edellä Kivimäki oli siis pohtinut, kuinka monta suomalaissotilasta sai hoitoa psyykkisiin traumoihin, millä tavalla ja misää sodan vaiheessa, aina verranneena ikään, siviilisäätyyn, ammattiin, sotilasarvoon ja sitten kaatuneiden vastaaviin. Iso kiitos Kivimäelle tarkasta ja analyyttisestä työstä.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

"Kariluoto kävellä veuhkaisi innostuneena Rokan luokse."

Tuntemattomasta olenkin kirjoitellut jo aiemmin täällä blogissa, joten olen nyt lyhytsanainen. Haluan vain mainita jälleen kerran, miten mahtavasti Linna on kirjoittanut murteita romaaniin. Mutta tuo sana veuhkaisi, ai että.

Juhana Torkki: Tarinan valta

(Kun paavi Benedictus antoi eroilmoituksensa, salama iski samana iltana Pietarinkirkon kupoliin. Kaikkialla pidettiin tätä kohtalona, enteenä ja niin edespäin...)
-> "Poissaoloaan loistivat analyysit siitä, miten paavin ero voisi liittyä vatikaanissa riehuvaan valtataisteluun ja Vatikaanin pankin harjoittamaan rahanpesuun."

Tästä kirjasta tuntuu, kuin se olisi kirjoitettu juuri minulle! Torkki lähestyy lukijaa niin loistavasti, että tuntuu siltä, kuin side poistettaisiin silmiltä. Hän osoittaa niin selväsanaisesti vaikeat ilmiöt, että nostan hattua ja korkealle.

Pablo Neruda: Haluan takaisin etelään (1941)

..."kulkea läpi sähköä ritisevän pähkinäpensaikon valon..."

Nerudan runoja lukiessani hämmennyn joka kerta. Runot ovat aina sellaisia, että niissä yhdistellään jotain ihan toisiinsa liittymättömiä asioita, niin, että lopputulos on yleensä aika sekava. Miten pähkinäpensaikko voi ritistä sähköä, ja miten siitä voi loistaa valoa? Onko pähkinäpensaikko symboli jostain muusta? Miten sen valon läpi voisi kävellä, ja minne?
   Silti runoissa on vain jotain, joka toimii. Ehkä osaan eritellä sitä tarkemmin sitten, kun olen lukenut koko kokoelman.

Tuomas Kyrö- Miniä

Miniä ilmestyi vuonna 2012 Kirjan ja ruusun päivänä, jolloin sen sai kaupan päälle ostoksesta. Teos on ikään kuin spin-off eli itsenäinen osa Kyrön Mielensäpahoittaja- teoksiin. Teoksessa päähenkilö on Mielensäpahoittajan pojan vaimo eli Mielensäpahoittajan Miniä. Seuraavaksi Kyröltä varmaan ilmestyy teos Lapsenlapsi tai jotakin. Minä kuitenkin pidin suunnattomasti Miniästä. Se oli rentoa, ja niin humoristista luettavaa, kuten kohta

..."Kun me tapasimme, mieheni oli opinnoissaan minun edelläni, muta oma käännekohtani tapahtui ensimmäisen Sysi-Suomen vierailun jälkeen. Miniälle tuli kiire. En aikonut jäädä mikroaaltouunin, kakkavaippojen ja ostoskeskusten leikkipaikkojen vangiksi. En aikonut olla silmäpussinen, serotoniinilääkitty äiti neuvolan käytävällä, sylissäni rääkyvä nyytti, jonka haluaisin heittää seinään. Minä hoitaisin kerralla koko paketin, opinnot, ukon, uran ja lapset."...

Miniässä yhdistellään oivaltavasti eri yhteiskuntaluokkia. Miniä on kaupunkilainen, naimisissa oleva äiti. Hänellä on loistava koulutus ja työpaikka, ja itsenäisyys ja ura ovat hänelle tärkeitä. Toki hän rakastaa lapsiaan ja kotiaan, mutta perheen mies on poikkeuksellisesti emäntä talossa:

..."Mieheni tietää milloin on vanhempainillat ja lasten hammaslääkärit ja neuvolat, minä tiedän milloin on auton määräaikaishuolto ja pidetäänkö asuntolaina sidottuna kolmen kuukauden euriboriin vai ei."...

Mielensäpahoittaja on kahdeksankymppinen, tiukasti perinteitä noudattava mies.

..."appiukko on itse viljellyt, parkinnut ja rakentanut 90 prosenttia kaiken talossaan näkyvästä."...

Miniä kertoo yhdestä viikonlopusta, kun Mielensäpahoittaja tulee poikansa kotiin parantelemaan jalkaansa. He ovat kahdestaan Miniän kanssa, ja kumpikin yrittää selviytyä parhaansa mukaan kiusallisesta elämäntapaerosta. Työnantaja lähettää Miniän sopimaan miljoonakauppaa venäläisten kanssa, ja appiukko täytyy ottaa mukaan. Katastrofin ainekset ovat siis kasassa, selviytyykö miniä?

..." En minä tiedä mitä 80-vuotiaan miehen ja 43-vuotiaan naisen yhteiselämässä syödään. Appiukon ruokavalio koostuu perunasta, minä olen siirtynyt riisiin, nuudeleihin ja linsseihin jo vuosia sitten. Lisäksi on näitä pikantteja pikkueroja, kuten puoli vuosisataa ja elämänkatsomus. Saako sillä reseptillä gratiinit rakennettua?"...

Kerroksellisuutta Miniään tuovat takaumat. Välillä ollaan 2000-luvulla googlettamassa apiukolle päivähoitopaikkaa, ja välillä 1990-luvulla hiihtämässä postilaatikolle.

Miniässä ei ole mielestäni huonoja puolia. Se on lyhyt, ja ikään kuin välipala suurempien teosten välillä, mutta se on hyvä sellaisena. Ennemminkin teosta kohtaan voi suhtautua kuin pitkähköön novelliin romaanin sijasta, sillä se sivuaa hetkellisesti päähenkilöidensä elämää, mutta sillä ei ole merkittävää muutosta alku- ja lopputilan välillä. Vai onko? ;)

Hyvää Miniässä on tapa, jolla eri ihmisten luonteet ja käytös tuodaan esiin. Kerronta on niin suorasukaista ja sensuroimatonta. Painotan myös lämminhenkisyyttä ja edelleen kertakaikkiesen hauskaa muotoa.

Isku kirjastoon!

Kävin kirjastossa etsimässä kesäluettavaa, ja sieltä löytyi vaikka mitä! Lainasin Tuntemattoman sotilaan, Pablo Nerudan runoja, Miniän, Aamunkoin englanniksi ja varasin Murtuneet mielet. Tästä tulee hyvä lukukesä! :D

Ihastuin Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen lukiessani sitä lukudiplomia varten joulukuussa 2013, ja olen jo pitkään halunnut lukea sen uudestaan. Rankkaa aihetta käsiteltiin niin mukaansatempaavalla otteella ja huumorilla, että klassikko on asemansa ansainnut. 

Olen ollut jo vuosia Serranon perheen fani, ja sarjassa Eva pitää Pablo Nerudan runoista. Aina Serranoa katsoessani muistan, että pitäisi tutustua Nerudan tuotantoon, mutten ole ikinä saanut aikaiseksi. Nyt kirjastossa muistin Nerudan, ja ensimmäinen teos odottaa syventymistäni! Odotukseni ovat korkealla ;)

      




Tuomas Kyrön teos Miniä kertoo Mielensäpahoittajan pojan vaimosta. Teosta sai muutama vuosi sitten Kirjan ja ruusun päivänä kaupanpäälliseksi. Olen lukenut molemmat Mielensäpahoittajat, ja olen kuullut Miniän olevan myös loistava. Haluaisin lukea myös enemmän Kyrön tuotantoa, kuten Kerjäläisen ja jäniksen. :)





Stephanie Meyerin Breaking dawnin lainasin siksi, että saisin vähän kerrattua englannin kieltä :) Tottakai voisin lukea jotakin haastavampaakin, mutta Twilight- sarjaa luin nuorempana sen verran paljon, että osaan kirjat suunnilleen ulkoa. Tätä voisi siis kutsua niin sanotusti pehmeäksi laskuksi :D Syksyn kirjoitusten jälkeen en ole lukenut sitä oikeastaan ollenkaan, joten vähän täytyy kerrata, ihan vain omaksi ilokseni :D


Viimeisenä muutama sana tietokirjoista. Tuosta Tarinan vallasta kirjoittelinkin jo aiemmin, ja sen lisäksi aion lukea Murtuneet mielet. Bongasin sen ajat sitten kirjakaupassa, mutta ajattelin lainata sen ensin kirjastosta ja lukea ennen kuin ostaisin omakseni. Olen hyvin sodanvastainen ihminen, ja Murtuneet mielet valottaa nimenomaan sotilaiden psyykisiä kärsimyksiä.

kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510374665

Kuulumisia :)

Moi vaan kaikki :) Pääsin ylioppilaaksi 31.5 Riihimäen lukiosta, ja nyt on aika suunnata uusiin haasteisiin. Haluan heti alussa kiittää Suomen tietokirjailijat ry:tä saamastani stipendistä, se oli aivan uskomattoman hieno asia! Kiitos! Samoin kiitos Leena Päres-Schulmanille ja Erkki Löfbergille lukion äidinkielenopetuksestani. Iso kiitos!

Tällä hetkellä luen ylioppilaslahjaksi saamaani kirjaa Tarinan valta-kertomus luolamiehen paluusta. En ole ehtinyt lukea vielä kovin paljon, mutta alku on lupaava ja todella kiinnostava ;)

Kesän aikana haluaisin lukea klassikkoja, kuten Tuntemattoman sotilaan uudestaan ja Pablo Nerudaa. Myös Murtuneet mielet houkuttaisi, ekäpä saan sen käsiini kirjastosta :)

Tulen varmaan jatkossa aina kommentoimaan tänne joitakin asioita lukemistani kirjoista, jos ei muuten niin harjoituksena unelma-ammattiani varten... :)

Kuva: Jani Romppanen

Ohi on- mitkä fiilikset?

Se lähes vuosi, joka tätä diplomia suorittaessa kului, on tavallaan todella pitkä ja tavallaan todella lyhyt aika. Paljon asioita mahtui samaan aikaan elämään- kuten ylioppilaskirjoitukset ja lukion viimeinen vuosi. Välillä mietin,tulenko ikinä suorittamaan tätä vaaditussa ajassa. Silti tämä oli oikeastaan todella mukava haaste: 20 kirjaa, aikaa elokuun alusta huhtikuun loppuun. Suorittaminen opetti myös sen, miten vuosi kuluu. Ensimmäisten kirjojen kohdalla tuntui, että kaikki on vielä edessä, kymmenen kohdilla oli hyvin alkanutta ja kulkevaa perustyötä ja kahdenkymmenen lähestyessä alkoi loppukiri- jokaisen yksittäisen kirjan merkityksen ymmärsi paremmin.

Vaikka olenkin aina lukenut paljon, oli 20 kirjaa vuodessa myös minulle aika paljon, sillä välillä oli tilanteita, joissa en normaalisti olisi lukenut kirjaa kirjan perään vaan keskittynyt johonkin muuhun. 20 on kuitenkin hyvä määrä lukudiplomia suorittavalle. Sitä kohti oli myös helppo pyrkiä, sillä määrä oli haastava muttei liian vaikea, ja oman edistymisen todella huomasi koko ajan.

Blogia pitäessä kirjoja tuli luettua tarkemmin kuin normaalisti. Kutakin kirjaa lukiessa mietin, mitä haluan tuoda siitä esille blogikirjoituksessa, mikä kussakkin kirjassa oli itse asiassa oleellista? Huomasin, että jos minun ei olisi tarvinnut tehdä kirjaan liittyvää tehtävää lukemisen jälkeen, olisin unohtanut ne nopeasti. Nyt kun lukukokemuksen jälkeen piti vielä todella pysähtyä miettimään kirjaa, sen ymmärsi paremmin.

En tiedä vielä, että jatkanko blogia. Opin kuitenkin sen, että kirjasta saa asioita irti vielä silloin, kun lukeminen on loppunut, ja sitä taitoa tulen käyttämään vielä tulevaisuudessakin.

Lopuksi kommentoin lyhyesti jokaista diplomiin lukemaani kirjaa ja sitä, minkälaiset fiilikset siitä jäivät.

1. Giovanni Boccaccio- Decamerone

Tämä novellikokoelma oli pidempi lukukestoltaan kuin olin odottanut! Olin ennen tottunut lyhyisiin tilannenovelleihin, mutta tässä oli sata pitkähköä juoninovellia, joten tässä kului aikaa enemmän kuin luulin! Mutta hyödyllinen lukukokemus se oli ehdottomasti.

2. Pirjo Saarnia- Ruoan terveysvaikutukset

Todella mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, suosittelen ehdottomasti!

3. Kari Hotakainen- Juoksuhaudantie

Tässä tuntui olevan sekä suomalaista melankolisuutta että sisua. Plussaa kuitenkin eri näkökulmista kertomisesta!

4. Leo Tolstoi- Anna Karenina

Olen tyytyväinen siihen, että luin tämän klassikon, mutta sitä ei tee mieli lukea uudestaan ihan heti! :D Ehkä joskus vuorokauden kestävällä lennolla kun ei ole mitään muutakaan tekemistä...

5. Peter Hoeg- Lumen taju

Tämä romaani oli aivan loistava, mutta (spoiler alert) avoin loppu pilasi mielestäni teoksen.

6. Väinö Linna- Tuntematon sotilas

On sinänsä ihme, että luin Tuntemattoman sotilaan vasta nyt, mutta pidin siitä, ja haluaisin lukea sen jo kohta uudestaan! Sota on tietenkin rankka aihe, mutta kirjassa oli jotakin rakastettavan  humoristista ja suorasukaista.

7. Stefan Moster- Rakkaat toisilleen

Tästä tuli selvä lempikirjani! Mielestäni teoksessa parasta oli käytetty kieli, sanavalinnat ja lauserakenteet. Niiden puolesta se on mielestäni "ei- niin- tavallista- proosaa".

8. Kira Poutanen- Ihana meri

Tämä teos on onnistunut tallentamaan tarkkasilmäisesti anorektikon maailmaa, ja se on ehdottoman hyvä kirja lukea.

9. Ray Bradbury- Fahrenheit 451

Tästä teoksesta en oikein osaa sanoa. Se oli miellyttävä lukukokemus, mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli todella lyhyt ja nopeatempoinen.

10. Juhani Aho- Rautatie

Tästä teoksesta en oikein pitänyt. Siinä ei ollut mitään kielellisiä hienouksia, yllättäviä juonenkäänteitä tai mielenkiintoisia henkilöitä.

11. Anne Frank- Nuoren tytön päiväkirja

Sanotaanko näin, että Nuoren tytön päiväkirja on mielestäni ansainnut tarinallaan paikan klassikkona klassikoiden joukossa, ja siksi kaikkien pitäisi lukea se edes kerran.

12. Anna-Leena Härkönen- Ei kiitos

Mukaansatempaisevaa suomalaista kirjallisuutta. Tämän teoksen takia haluaisin lukea muitakin Härkösen teoksia :)

13. Petri Pietiläinen- Koirien maailmanhistoria

Voisi sanoa,että teos oli siinä sivussa myös ihmisten maailmanhistoria. Selkeästi jäsennetty kirja oli oiva muistinvirkistys historiasta.

14. J.D.Salinger- Sieppari ruispellossa

Tämä oli todella erilainen kirja kuin olin odottanut. Se oli juoneltaan melko tylsä, mutta opetti silti elämästä ja ihmisistä sen, että epäonnistujallakin on unelmia, ne voivat olla vain erilaisia kuin odotusten mukaiset.

15. Yang Martel- Piin elämä

Uskomaton tarina! Suosittelen sekä lukemaan että katsomaan elokuvana :)

16. Johanna Sinisalo- Auringon ydin

En tiedä näkyykö se asenteestani, mutta jotenkin lukemani suomalaiset romaanit ovat aina olleet jotenkin melankolisia. Tämä oli virkistävä poikkeus: suomalainen dystopiaa kuvaava romaani. Suosittelen!

17. Dan Brown- Da Vinci- koodi

Rakastuin tähän kirjaan! Se oli niin mukaansatempaava ja huolellisesti rakennettu, että se oli siksi aivan ihana! Nyt vain pähkäilenkin, että voinko lukea esimerkiksi Enkeleitä ja demoneita ja Infernoa, sillä oivatko ne yltää da Vinci-koodin tasolle? Haluaisin lukea tämän uudestaan ja uudestaan! :D

18. William Golding- Kärpästen herra

Tämä romaani oli myös erilainen kuin olin odottanut. Sekin oli juoneltaan tylsempi, mutta opetti sitten taas ihmisestä enemmän. Hyvä kirja lukea edes kerran elämässään ja niin edespäin, mutta en kyllä lukisi tätä ihan heti uudestaan.

19. Miika Nousiainen- Metsäjätti

Taattua Nousiaista, jos niin voisi sanoa. Täsmälleen sopiva yhdistelmä huumoria ja alakuloa. Pidin siitä, miten elämän nurjia puolia käsiteltiin kirjassa.

20. Richard Bach- Lokki Joonatan

Klassikko, ja vielä sellainen, jonka voi lukea uudestaan ja uudestaan. Sanoma tulee esiin maniosti.