Stephenie Meyer: Breaking dawn
"We were less than a mile out now. I think so. Hey, Edward. If you can hear me- circle the wagons, bloodsucker. You've got a problem."
Eli vapaasti käännettynä: Olimme noin kilometrin päässä nyt, luulisin. Hei, Edward. Jos kuulet minut, tule takaisin, verenimijä. Sinulla on ongelma.
Nauroin tuolle circle the wagons-kohdalle ääneen, se oli vain jotenkin niin tilanteeseen sopiva. Suomeksi ilmaisua ei oikein pysty kääntämään. Juuri tämän takia on niin mahtavaa osata vieraita kieliä ja lukea kirjoja niiden alkuperäiskielillä!
Ville Kivimäki: Murtuneet mielet
 |
| http://www.wsoy.fi/kirjat/-/ product/no/9789510374665 |
..."Suru, ahdistus, sääli ja häpeä eivät ole sairauksia vaan inhimillisiä tunteita. Missä kohden näitä kokemuksia ja niiden psyykkisiä seurauksia on syytä alkaa kutsua traumaattisiksi? Tässä on sotatraumojen todellinen "harmaa vyöhyke", vielä paljon suurempi kuin kysymys siitä, kuinka moni psyykkisistä häiriöistä kärsinyt suomalaissotilas jäi pois armeijan virallisesta psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja tilastoista."
Edellä Kivimäki oli siis pohtinut, kuinka monta suomalaissotilasta sai hoitoa psyykkisiin traumoihin, millä tavalla ja misää sodan vaiheessa, aina verranneena ikään, siviilisäätyyn, ammattiin, sotilasarvoon ja sitten kaatuneiden vastaaviin. Iso kiitos Kivimäelle tarkasta ja analyyttisestä työstä.
Väinö Linna: Tuntematon sotilas
"Kariluoto kävellä veuhkaisi innostuneena Rokan luokse."
Tuntemattomasta olenkin kirjoitellut jo aiemmin täällä blogissa, joten olen nyt lyhytsanainen. Haluan vain mainita jälleen kerran, miten mahtavasti Linna on kirjoittanut murteita romaaniin. Mutta tuo sana veuhkaisi, ai että.
Juhana Torkki: Tarinan valta
(Kun paavi Benedictus antoi eroilmoituksensa, salama iski samana iltana Pietarinkirkon kupoliin. Kaikkialla pidettiin tätä kohtalona, enteenä ja niin edespäin...)
-> "Poissaoloaan loistivat analyysit siitä, miten paavin ero voisi liittyä vatikaanissa riehuvaan valtataisteluun ja Vatikaanin pankin harjoittamaan rahanpesuun."
Tästä kirjasta tuntuu, kuin se olisi kirjoitettu juuri minulle! Torkki lähestyy lukijaa niin loistavasti, että tuntuu siltä, kuin side poistettaisiin silmiltä. Hän osoittaa niin selväsanaisesti vaikeat ilmiöt, että nostan hattua ja korkealle.
Pablo Neruda: Haluan takaisin etelään (1941)..."kulkea läpi sähköä ritisevän pähkinäpensaikon valon..."
Nerudan runoja lukiessani hämmennyn joka kerta. Runot ovat aina sellaisia, että niissä yhdistellään jotain ihan toisiinsa liittymättömiä asioita, niin, että lopputulos on yleensä aika sekava. Miten pähkinäpensaikko voi ritistä sähköä, ja miten siitä voi loistaa valoa? Onko pähkinäpensaikko symboli jostain muusta? Miten sen valon läpi voisi kävellä, ja minne?
Silti runoissa on vain jotain, joka toimii. Ehkä osaan eritellä sitä tarkemmin sitten, kun olen lukenut koko kokoelman.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti