Näitä seuraavaksi

Heipähei kaikki! Hetki sitten koin pientä ahdistusta seuraavaksi luettavista kirjoista. Vaan ei hätää, nyt minulla on kirjastosta lainassa 18 kirjaa ja varauksessa toiset 18, eiköhän näillä selvitä hetki!

Tässä vaiheessa varmaan kysytte, että mistä ihmeestä olen yhtäkkiä keksinyt 36 luettavaa kirjaa? No, minulla on tapana ottaa ylös kiinnostavia kirjoja. Kulkiessani yliopistolle kävelen päivittäin Helsingin rautatieaseman Pocket Shopin kautta, ja käyn katselemassa uutuuksia ja suosittuja kirjoja. Tällöin otan monesti kuvan mielenkiintoisesta kirjasta. Aion myös suorittaa kesän aikana pari opiskeluun liittyvää kirjallisuudenkurssia, joihin pitää lukea muutama kirja. Lisäksi olen erinäisillä kirjallisuuteen liittyvillä sähköpostituslistoilla, kuten #kirjan ja Adlibriksen. Sieltäkin saa tietoa uutuuksista. Tässä eräänä iltana rupesin sitten käymään läpi puhelimestani löytyneitä kuvia ja tallennettuja suositussähköposteja, ja laitoin varaukset vetämään paikalliseen kirjastooni. Tässä ovat siis kirjat jotka luen seuraavaksi:

kuva: #kirja

Kiinnostavat uutuudet:
Elena Ferrante: Loistava ystäväni
Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista
Sara Stridsberg: Niin raskas on rakkaus
Andres Neuman: Vuosisadan matkustaja
Kyung-Sook Shin: Pidä huolta äidistä
Marie Jalowicz Simon: Sitten juoksin pakoon
Alice Munro: Liian paljon onnea
David Ebershoff: Tanskalainen tyttö

kuva: #kirja

Yliopiston Mielikirjani-kurssille:
Jonas Jonasson: Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä
Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni

kuva: #kirja

Yliopiston Keskiajan kirjallisuudesta romantiikan kirjallisuuteen- kurssin kesätenttiin:
Geoffrey Chaucer: Canterburyn tarinoita
William Shakespeare: Hamlet
William Shakespeare: Kesäyön unelma
Miguel de Cervantes: Don Quijote
Laurence Sterne: Tristram Shandy
Voltaire: Candide
Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
Teemu Ikonen: 1700-luvun eurooppalaisen kirjallisuuden ensyklopedia

kuva: kustantamo s&s

Tietokirjat:
Kehityksen tutkimus: johdatus perusteisiin
Jenny Nordberg: Kabulin tyttöjen salaisuus
Schildts&Söderströms: Filosofit
Naomi Klein: Tämä muuttaa kaiken

kuva: Dreamcozy

Kasvis- ja terveellisempää ruokaa käsitteleviä kirjoja:
Virpi Mikkonen: Hyvän olon jäätelökirja
Joe Wicks: Lean in 15
Karita Tykkä: Sokeriton: Herkkuja ilman valkoista sokeria
Salla Korpela: Kasvisruokaa kaikille!
Sally Voltaire: Vegekeittiö: Kasvisruokaa uudella otteella
Liisa Westerberg: Makeaa marjoista ja hedelmistä
Marianne Kiskola: Papu, porkkana ja hillopulla: Kasvisruokaa perheelle

Eiköhän näillä ainakin alkuun päästä (; Hyvää kesää kaikille!

Lipson: Detroit

Moikka moi! Eihän sitä montaa päivää tarvinnutkaan miettiä mitä lukisi seuraavaksi, kuten edellisessä postauksessani valittelin, kun kirjastosta ilmoitettiin Detroitin olevan noudettavissa :D

Detroit
Katri Lipson
Tammi
2016

Luin tämän kirjan eilen noin kuudessa tunnissa, koska eihän sitä voinut laskea käsistään.

Deroit on palkitun nykykirjalija Katri Lipsonin (s.1965) kolmas teos. Ensimmäiset kirjat Kosmonautti (2008) ja Jäätelökauppias (2012) keräsivät positiivisen vastaanoton, Kosmonautti esimerkiksi Finlandia-ehdokkuuden muodossa.

Detroit on kirja jääkiekosta ja ystävyydestä, kahdesta nuoresta lupauksesta, joista tulee erottamaton tutkapari, rakkaudesta, ja salaisuudesta joka paljastuessaan tuhoaa kaiken.

"Niin turhiksi tulevat kaikki muut selitykset paitsi liikkumisen turhuus kohdassa, jossa kaikki on läsnä."

Romaanissa seurataan vuorotellen menneisyyttä ja nykyhetkeä: kerrotaan kuinka parikymppiset jääkiekkoilijat Nathan ja Timothy tutustuvat NHL-kaukalossa ja kasvavat yhteen. Nykyhetkessä taas Timothy on neliraajahalvaantunut ja odottanut yli vuoden Nathania käymään hoitolaitoksessa vierailemassa. Hän käänsi katseensa pois satakiloisen toisen joukkueen luistelijan rynniessä päälle ja löi niskansa kaukalon laitaan. Mutta ei Nathanillakaan hyvin mene. Tuosta ottelusta, josta toinen kannettiin ulos, alkoi myös toisen alamäki. Kirjassa kuljetaan koko ajan kohti syytä, miksi Timothy ei väistänyt.

Detroit on erittäin intensiivinen kirja, sitä on helppoa lukea. Sivuhenkilöitä on melko vähän, ja tapahtumat etenevät nopeasti. Kirja kuitenkin tuntuu hiukan viimeistelemättömältä, sillä esimerkiksi takakannessa kerrottu reportteri jää lehdelle soittelemaan: Tämä kiinnostaa Kojoottia, skandaalin haistavaa lehtimiestä, joka ainoana on aavistanut, miksi Timothy onnettomuushetkellä katsoi muualle. Tästä Kojootista itsestään kerrotaan pari lukua, ja kirjan alkupuolella hän on välillisesti mukana tapahtumissa, mutta sitten hän vain ykskaks häviää. Muista sivuhenkilöistä vain sokea Janet tulee melko tutuksi; kaikki muut jäävät melko etäisiksi. Kirja on menevä, mutta en lukisi uudestaan kiinnostavasta aiheestaan huolimatta. Huumoria sentään löytyy:

"Niin kauan kuin mä en tiedä enempää, sä oot puhelinmyyjä tai kopiokoneenhoitaja. Tai sulla on veritimantteja takakontissa.

- Sovitaan, että mä oon vaan kusipää. Työnkuvasta riippumatta."

"Mä rakennan sulle järvelle kaksikerroksisen iglun ja toisen kerroksen parvekkeelta sä hyppyytät ja huudat "Voi vittu mikä tumpelo! Uudestaan!"

Helmet-lukuhaasteessa Detroit menee kohtaan 49. Vuonna 2016 kirjoitettu kirja.

Mitä seuraavaksi?

Blogissani saattaa esiintyä hetken aikaa alkuvuotta hiljaisempaa julkaisutahtia, sillä suoritan paraikaa ensimmäisen yliopistovuoteni viimeisiä palautettavia tehtäviä töiden ohessa enkä ehdi lukea niin paljon kuin alkuvuonna. Juuri nyt työstän murrekirjoitelmaa Heli Laaksosen runosta, palautus olisi keskiviikkona.

Ennemminkin ongelma kuitenkin on, etten oikein tiedä mihin kirjaan tarttua seruraavaksi. Minun pitäisi kirjoittaa essee kirjallisuudenkurssille vähintään kuudesta eri kirjasta, mutten oikein tiedä mitä nämä kirjat voisivat olla. Kategorioita on kolme ja jokaisesta pitää kirjoittaa vähintään kahdesta kirjasta: populaarikirjallisuus, taidekirjallisuus ja asiaproosa. Populaarikirjallisuus on helppo, siihen luen teokset Fakiiri joka juuttui ikea-kaappiin ja Murhaaja-Anders ja hänen ystävänsä. Taidekirjallisuuteen olen miettinyt lähinnä Lokki Joonatania ja Pikku Prinssiä, mutta jotkut muutkin teokset voisivat olla mielenkiintoisia. Voisiko vaikkapa Victor Hugon Kurjat olla sopiva? Asiaproosaan ajattelin lukea lähinnä elämäkertoja. Mutta kenen? Tove Janssonin elämäkerran Tee työtä ja rakasta olen lukenut, mutten tiedä haluanko sitä tähän esseeseen...

Entä mitä lukisin kesällä? Rehellisesti sanoen suoritan varmaan joitain kirjallisuudenkursseja wkesätentteinä, joten eiköhän aikani aika paljon kulu Odysseuksen ja Humisevan harjun parissa (; mutta täytyyhän sitä ihmisellä jotain suunnitelmia olla, eikö? Tähän mennessä olen vähän ajatellut paikata aukkoa sivistyksessäni ja lukea kesällä kaikki Taru sormusten herrasta-kirjat. Mutta katsotaan miten käy.

Lauerna: Usko, toivo ja huijaus

Hannu Lauerna
Usko, toivo ja huijaus
2., uud. painos
Duodecim
2015

Hannu Lauernan teos Usko, toivo ja huijaus- Rohkaisusta johdattelun kautta psykoterroriin on lääkäriseura Duodecimin vuonna 2015 julkaisema tietokirja järjen käyttämisen tärkeydestä. Kirjassa käsitellään niin hypnoosia, skientologiaa, psykoterroria ja kuoleman kultteja.

Lauernan ansiot ovat päätähuimaavia. Hän on psykiatrisen vankisairaalan vastaava ylilääkäri ja psykiatrian dosentti. Koulutukseltaan hän on lääketieteen tohtori, psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti. Hän on julkaissut tieteellisiä julkaisuja ja oppikirja-artikkeleita niin unesta ja unihäiriöistä, hypnoosista, psykiatrisesta epidemologiasta, farmakologiasta, aivojen puolieroista, dissosiaatiohäiriöistä, väkivallasta ja psykodynamiikasta. Huh huh etten sanoisi.

Usko, toivo ja huijaus-teoksen uudistetussa painoksessa kerrotaan niin koti-Suomesta kuin ulkomailtakin löytyvien esimerkkien avulla ihmisten herkkäuskoisuutta hyväksi käyttävistä tahoista esimerkiksi uskonnollisissa lahkoissa ja kulteissa. Kirjan tärkein sanoma tulee hyvin esiin: ihmisen tulee käyttää maalaisjärkeään ja arvioida saamaansa tietoa kriittisesti, ja muistaa, että jos jokin on liian hyvää ollakseen totta, silloin se yleensä on liian hyvää ollakseen totta.

"Turhin mahdollinen luulo näissä kysymyksissä on se, että tieto jostain syystä kilpailisi eläytymisen, tuntemisen, inhimillisen ymmärryksen ja rakkauden kanssa. Tieto on niiden hyvä liittolainen. Tieto on niiden hyvä liittolainen. Hitunen lisää järjen ja kritiikin käyttöä esimerkiksi terveyteen liittyvissä kysymyksissä ei tee meistä tunnekylmiä robotteja, ei edes jäykkiä tekokranaatteja. Rahaa se voi säästää. Lisäksi järjen käyttö voi olla oivaltamisen iloa, huumoria ja aitoa tietämättömien mutta uteliaiden vuoropuhelua."

Opin teoksesta valtavasti. Tuntuu uskomattomalta, miten ihmiset uskovat viattomasti järjettömiäkin asioita joita heille totena esittää. Varsinkin nykyään, terrorismin aikakaudella, on järkyttävää miten samat ihmiset kauhistelevat esimerkiksi itsemurhapommittajia mutta uskovat itse järjettömyyksiä tieteelliseen asuun puettuna. Totta kai kuulun itsekin tähän porukkaan. Kuten Lauerna toteaa, itse kunkin kannattaa lakata uskomasta liikaa omasta kyvystään nähdä vaivatta puhtain totuus. Huippututkijatkin tietävät, etteivät he voi tietää kaikkea. Aion kuitenkin itse lisätä kriittistä ajattelua omassa arjessani ja valmistuttuani äidinkielen opettajaksi opettaa sen oppilaillenikin.

"Puhuessaan jostain asiasta vähättelevään sävyyn erityisesti suomalaisena kertoja on tuonut esiin oman, huomattavasti laajemman perspektiivinsä ja kansainvälisen perehtyneisyytensä. Valitettavan usein tällaista argumenttia käyttävä henkilö ei tarkemmassa selvityksessä tunne asian suomalaisiakaan alkeita, puhumattakaan siitä, että hänellä olisi edellytyksiä maakohtaiseen vertailuun."