sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Annila, Pekkonen, Uusitalo: Tekoja nyt! Maailmanpelastajan käsikirja

Ensiapukirja akuuttiin maailmantuskaan (linkki kustantajan sivuille) kaikille, joita huonot uutiset ahdistavat
Onko mitään tehtävissä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi? Miten voin puuttua syrjintään tai auttaa säilyttämään luonnon monimuotoisuutta? Kuinka käyn keskustelua jakautuneessa maailmassa?

Asiantuntijahaastatteluihin perustuva tiivis tietopaketti tarttuu rohkeasti tämän päivän polttavimpiin ongelmiin ja antaa käytännön vinkkejä siihen, mitä niille voi tehdä niin omassa arjessa kuin yhteiskunnassa. Nuorten vaikuttajien tarinat inspiroivat löytämään juuri oman tavan osallistua, ja mukana on neuvoja myös omasta jaksamisesta huolehtimiseen.


Teemoina tässä jokaisesta koululuokasta toivottavasti löytyvässä teoksessa ovat yhdenvertainen maailma, kestävä maailma ja vaikuttava maailma. Maailmanpelastajan tietopakettiin kuuluvat muun muassa kierrättäminen, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, köyhyys ja taloudellinen eriarvoisuus sekä ilmastonmuutos. Tämä on oikein oivallinen teos, suosittelen! 

Pääskysaari: Hetki ennen kuin maailma muuttui

 

Hetki ennen kuin maailma muuttui on kirja maailmaa muuttaneista tuntemattomista suuruuksista, ratkaisevista askelista, tärkeistä tapahtumista, teoista, oivalluksista ja kannanotoista, jotka ovat edeltäneet historiallisia käännekohtia ja sysänneet muutoksen liikkeelle. 

Esiintymiskammoisesta cowboysta kuoriutui rockin kuningas. Raskas kaasujalka vaaransi Tähtien Sota - saagan. Ympäristöongelmaan havahtuneet teinitytöt nousivat sankareiksi älypuhelinsovelluksellaan, ja kahvinhimoiset tutkijat koodasivat maailman ensimmäisen nettikameran. Nakupellevaroitus lopetti 14 vuotta kestäneen sisällissodan, ja päättäväinen muslimityttö suunnitteli miljoonien ihmisten kaipaaman emojin.

Minkälainen maailmamme on viiden, kymmenen, viidenkymmenen tai viidensadan vuoden päästä? Millainen haluaisit sen olevan?

Sinäkin voit teoillasi vaikuttaa tulevaisuuteen.


Hetki ennen kuin maailma muuttui on Jenni Pääskysaaren kirjoittama ja Matti Pikkujämsän kuvittama lastenkirja, jossa esitellään niin yksittäisten ihmisten elämän ja koko maailmanhistorian muutoksia aina alkuräjähdyksestä teinityttöjen ympäristöongelman ratkaisuun. Esimerkiksi nykyisin tuntemamme sushin keksi yksittäinen ihminen Hanaya Yohei kyllästyttyään odottamaan päiväkausia kalan tekeytymistä. Lempeällä ja innoittavalla äänellä Pääskysaari rohkaisee lukijaa tunnistamaan hetket, jolloin hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämäänsä ja tarttumaan niihin. Ne saattavat olla hetkiä ennen kuin koko maailma muuttuu. Matti Pikkujämsän kuvitukset ovat oivallisia.




tiistai 16. maaliskuuta 2021

Groskop: Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista

Viime syksynä julkaisin postauksen kotimaisesta Taltuta klassikko-teoksesta, ja kirjoitukseni pääset lukemaan tästä. Ihastelin tuota teosta ja toivoin lisää samanlaisia. Ja nyt löysin toisen!


Mitä on hyvä elämä?

Entä jos en saa vastarakkautta?

Onko kaikki pelkkää sattumaa?

Elämäntaito-oppaat eivät aina osaa vastata tärkeisiin kysymyksiin, mutta Venäjän kirjallisuuden mestariteokset osaavat. Ne avaavat ihmisen sielunelämää ja paljastavat yhteisen inhimillisyytemme osuvasti ja ajankohtaisesti. Tämä letkeä kirjallinen elämäntaito-opas/tietokirja esittelee yksitoista venäläistä mestariteosta kirjailijoineen sekä huvittaa wanna-be-venäläisen, kirjailija Viv Groskopin Venäjän-kokemuksilla. Vankka kirjallinen sivistys yhdistettynä nyky-Venäjän elämänmenoon tekee kirjasta riemastuttavaa luettavaa. Kuin varkain saa paljon tietoa niin itsestä, ystävistä, rakastetuista (myös niistä, joilta ei saanut vastarakkautta) ja venäläisistä klassikoista. (takakansi ja kustantajan sivu)


En voi tarpeeksi hehkuttaa tätä kirjaa. Hyvät ihmiset, lukekaa tämä kirja! Se on samaan aikaan syvällinen ja hauska. Vaikka itse olen jopa opiskellut kirjallisuutta yliopistossa, minusta tuntuu monesti siltä, etten saa maailmankirjallisuuden helmistä irti läheskään kaikkea sitä mistä niitä kehutaan. Nyt saan! Groskop moneen kertaan tähdentää, että kaikki kirjallisuus on kaikkia varten. Nauttiakseen klassikoista ei tarvitse olla salaseuran jäsen tai Matti Meikäläistä fiksumpi ja sivistyneempi ihminen.


Romaanissa Rodion Romanovits Raskolnikov (erinomainen nimi ja myös hurmaava patronyymi) on entinen opiskelija, joka etsii polkuaan elämässä. Hän on komea ja koppava. Hänellä on harhakuvitelmia omasta erinomaisuudestaan, ja hän haaveilee saavansa aikaan jotain mahtavaa, mikä kääntää hänen perheensä onnen. Hänen haaveensa eivät kuitenkaan ole epäitsekkäitä. Tosiassa hän tahtoo saavuttaa suuruuden. Raskolnikovin mukaan tylsät, tavalliset ihmiset "säilyttävät maailmaa ja lisäävät sitä lukumääräisesti" ja poikkeukselliset ihmiset "panevat maailman liikkeelle ja vievät sitä kohti päämääriä". En voi olla ajattelematta, että jos Ra
skolnikovilla olisi ollut Twitter, hänen ei olisi tarvinnut tappaa ketään. Hän olisi voinut toteuttaa kaikki suureelliset fantasiansa Twitterissä naputtelemalla ja trollaamalla. Miksi ratkaista sisäinen ristiriita, kun voi kiusata muita ihmisiä ärsyttävillä hashtageilla? Sehän vaatii niin paljon vähemmän vaivaa kuin rahanlainaajien jahtaaminen ja tappaminen.

Käännöksen suomeksi on tehnyt Heli Naski, ja työn jälki on erinomaista. Kirjassa moneen kertaan pohditaan, pystyykö käännetystä kirjallisuudesta koskaan saamaan läheskään sitä irti mitä kirjailija on tarkoittanut. Kuitenkin Naski on tehnyt mainiota työtä, ja se näkyy jo teoksen nimessä. Alkuperäinen englanninkielinen nimi on The Anna Karenina Fix. Life lessons from Russian Literature, ja käännös tosiaan on Anna Kareninaan viittaava Älä heittäydy junan alle ja muita elämänoppeja venäläisistä klassikoista. Mielestäni tämä toimii jopa paremmin kuin alkuperäinen! 

Lisäksi maininnan ansaitsee myös kannen kuvituksen tehnyt John Gray. Kansi on mielestäni moderni ja houkuttelee tarttumaan teokseen.

Marshall: Maapallo hallussa - karttoja, jotka kertovat kaiken meistä ja maailmasta

Maapalo hallussa lapsille ja nuorille suunnattu karttateos, joka on lyhennetty ja kuvitettu versio Tim Marshallin teoksesta Maantieteen vangit. Värikäs ja elävästi piirretty kuvateos houkuttelee tutkimaan karttojen avulla, miten maantiede on muokannut historiaa. Moniin kysymyksiin esimerkiksi sotiin ja luonnonvaroihin liittyen annetaan vastaus.



Suosittelen tätä teosta lämpimästi! Kuvitukset ovat kauniita katsella ja joka sivulta oppii jotain uutta. Joihinkin muihin lasten kuvitettuihin karttakirjoihin verrattuna pidin myös siitä, että sivuja ei ole tungettu liian täyteen ja yleisvaikutelma on väljä ja ilmava.




keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Tietokirjojen lähdekritiikki: Tuomo Karsikas - Metsästyskoirien koulutusopas

Hyvä lukija.

Haluan käsitellä asiaa, jota minun on vähän vaikeaa pukea sanoiksi. Haluan käsitellä tietokirjojen ja erilaisten oppaiden välistä luotettavuutta. Lähdetään siitä, että asiantuntijoiden ja tutkijoiden kirjoittamat ja tomittamat tietokirjat ovat luotettavia lähteitä. Mutta on olemassa painettuja oppaita, jotka näyttävät luotettavilta, mutta saattavat sisältää vain yhden ihmisen asenteellisia, vanhanaikaisia näkemyksiä. Jos saat kummallisia neuvoja toivon ja suosittelen että luet aiheesta lisää eri kirjoittajilta ja eri kustantajilta. Tähän kuitenkin liittyy koko asian vaikeus: jos ei tiedä jostain asiasta lähtökohtaisesti mitään ja lukee jotakin mikä ei pidä paikkaansa, mistä sen voi sitten tietää? Monesti "huuhaa" on sen verran todenmukaisesti kirjoitettu ettei sitä ole mitää syytä epäillä. Karrikoitu esimerkki: jos minä nyt lähtisin opiskelemaan fysiikkaa ja lukisin että kuussa elää pieniä vihreitä miehiä, epäilisin suuresti. Mutta jos lukisin että energia = massa x valonnopeus potenssiin kymmenen, en epäilisi asiaa yhtään. Sama tässäkin: jos joku sanoisi minulle, että koiran kuuluu kävellä vain kahdella etutassullaan, epäilisin, mutta jos joku, kuten Tuomo Karsikas tässä, väittäisi että narttukoirilla ei voi metsästää, uskoisin asian paljon todennäköisemmin jos en aiheesta mitään tietäisi.

Tämä on aihe josta en saa millään kaikkia huomioita samaan postaukseen, joten tulen mahdollisesti kirjoittamaan aiheesta vielä uudestaankin. Tässä postauksessa haluan kertoa nyt kohdalleni sattuneesta yksittäisestä kirjasta: itsessän luotettava tieto on paljon isompi aihealue, johon liittyy paljon huomioita, joita en tässä postauksessa tuo esille, kuten esimerkiksi valeuutiset ja vertaisarviointi.

Otan esimerkiksi Tuomo Karsikkaan kirjoittaman teoksen Metsästyskoiran koulutusopas. Se on vuodelta 2016, eli melko tuore. Silti se sisältää vanhentuneita näkemyksiä joita ei perustella mitenkään. Tässä muutamia niistä:


Toinen vaihtoehto voi olla eri rotujen risteytyksen ottaminen. Tällainen metsästyskoira saattaa olla terveempi ja pitkäikäisempi. Hintakin saattaa vaikuttaa valintaan, kun risteytyksiä ei tarvitse rekisteröidä eikä tarvita muitekaan "nippeleitä", jotka nostavat pennun hintaa - muun muassa erilaiset tarkastukset ja kuvaukset, joilla eläinlääkäreitä elätetään.

Tämä on erittäin vaarallinen väittämä. Näin ei saa missään nimessä tehdä! Puhun nyt siis ensisijaisesti koiranpennun hinnasta ja "nippeleistä", en sekarotuisen tai puhdasrotuisen erosta. 

Mistä edes lähtisin liikkeelle? Ensinnäkin tarkastukset ja kuvaukset ovat koiran omaksi parhaaksi, eivät eläinlääkärien lompakkoa paksuntamaan. Esimerkiksi Suomen Kennelliitto, suomalaisten koiranomistajien, kasvattajien ja yhdistysten kattojärjestö, kertoo näin

Koirien terveys ja hyvinvointi ovat tärkeitä tavoitteita Kennelliiton toiminnassa. Koirankasvattajat ja koiranomistajat voivat edistää niitä hyödyntämällä eläinlääkäreiltä, tutkijoilta ja muilta asiantuntijoilta saatavaa tietoa. Koirien terveyden edistämiseksi on myös olemassa monia työkaluja, kuten terveystutkimuksia ja tietoa koirien terveysongelmien periytyvyydestä.

Näitä terveystarkastuksia ja -kuvauksia ovat esimerkiksi silmätarkistus, polvitarkastus, lonkkakuvaus ja selkäkuvaus. Selkälausunto sisältää muun muassa lausunnon välimuotoisesta lanne-ristinikamasta (LTV). Tämä on synnynnäinen ja perinnöllinen sairaus, joka altistaa lanne-ristiluuliitosalueen aikaiselle rappeutumiselle, mikä voi aiheuttaa kipuja koiran takaselkään ja jopa pahimmillaan halvausoireita. Tämä tarkoittaa siis sitä, että mitä enemmän jalostukseen käytettävien koirien (eli ostamasi pennun vanhempien) terveyttä tutkitaan ja tätä tietoa käytetään hyväksi pennuttamispäätöstä tehdessä, sitä terveempiä pennut ovat. Koiran sanotaan olevan ihmisen paras ystävä: miksi tuomitsisit parhaan ystäväsi kipuihin ja halvaukseen?



Koiranostajan on hyvä osata kysyä tutkimusten tuloksia kasvattajalta, mutta kaikkea ei tarvitse itse tietää, kasvattaja kertoo mielellään näistä lisää. MUTTA sen kasvattajan tiedon ja tutkittujen vanhempien hinta sitten on se, että pentu maksaa enemmän. Pentutehtailu on suuri ongelma, jossa kärsivät koirat ihmisten halutessa vain halvempaa hintaa. Tätä ei pitäisi erikseen joutua sanomaan, mutta jos otat itsellesi elävän olennon, sinä olet vastuussa sen hyvinvoinnista. Tähän kuuluu esimerkiksi se, ettei ehdoin tahdoin siirretä periytyvää sairautta eteenpäin.

Toinen "nippeli" - rekisteröinti. Karsikas todella väittää ylläolevassa katkelmassa, että on ok ottaa halvempi rekisteröimätön koiranpentu. Tämä on valitettavasti meillä Suomessa yleinen mielikuva: "Koira tulee meille vaan kotikoiraksi, ei se tarvitse papereita kun ei aiota käydä näyttelyissä." VÄÄRIN. Paperit eli rekisteröintitodistus tarkoittaa sitä, että koira on virallisesti olemassa, siitä on mustaa valkoisella. Ja tämä on äärimmäisen tärkeä asia nimenomaan pentutehtailua vältettäessä: pentutehtailija haluaa maksimaalisen rahallisen hyödyn. Pentutehtailija ei välitä montako pentuetta (eli pentuerää) narttu synnyttää. Mieti itse onko vaikkapa kymmenen raskautta koiralle tervettä, ja sanotaan että se saa kuusi pentua per raskaus = kuusikymmentä pentua. Pentutehtailijalla on setelinkuvat silmissä kun hän laskee paljonko rahaa kuudestakymmenestä pennusta saa. Mutta luultavasti emon terveyttä ei ole tutkittu, tai vaikka olisikin, tuloksista ei välitetä - ja näin kuusikymmentä koiranostajaa saa todennäköisesti tulevaisuudessa sairaan koiran. Kuusikymmentä ihmisen parasta ystävää, joille ihminen ei tee sitä palvelusta että sallisi niiden elää terveen elämän. Toki pentutehtailija saattaa luvata sinulle kuun taivaalta ja sanoa, että pennut ovat vasta nartun toiset eikä enempää aiota tehdäkään, mutta ilman rekisteröintiä mistään ei voi tietää onko tämä totta. Rekisteröinnillä on myös monia muita hyviä puolia: esimerkiksi kadonnut rekisteröity ja tunnistusmerkitty koira saadaan palautettua omistajalleen heti kun joku sen löytää. Jos koiraa ei ole rekisteröity, ei ole mitään tapaa tietää kenen se on.



- - Yhden asian takia on koiria jätetty jalostuksen ulkopuolelle ja samalla on kavennettu jalostuspohjaa ja tuhottu käyttöominaisuuksia. Tästä yhtenä esimerkkinä on suomenpystykorvan ahdinko. Sen pelastamiseksi "huudetaan" metsästäjiä, joilla on puhdasrotuinen suomenpystykorva, jota ei ole käytetty kokeissa eikä näyttelyissä eikä siis pilattu.

Tähän lainaan suoraan Kennelliittoa: Näyttelyt, kokeet ja kilpailut: tapahtumissa voi testata ja vertailla koirien ominaisuuksia ja valita parhaat koirat jalostuskäyttöön.


Kun on rotu valittu, seuraavaksi tulee valita pennun sukupuoli. Oma kriteerini on, että urokset ovat metsästyskoiria ja nartut jalostusta varten.

Hyvä että Karsikas on muodostanut oman kriteerinsä, mutta sukupuolella ei ole vaikutusta metsästyskäyttöön. Henkilökohtainen mielipide saa olla mikä tahansa, mutta en sanoisi näin koiran ottoa harkitsevalle - kuten Karsikas nimenomaan kirjan kirjoittaneena sanoo.

Kun helpoin valinta - uros vaiko naaras - on tehty, onkin valinnassa siirryttävä seuraavaan vaiheeseen. Jos väritys tai värityksen muoto on tärkeää, keskitytään siihen ja ratkaistaan muut ominaisuudent sen jälkeen. Siten on hyvä siirtyä miettimään omaa luonnetta. Minkä luonteisen koiran minä tarvitsen? Temperamenttisenko vai vähän rauhallisemman, ehkä alistuvan, vaiko seurallisen luonteen?

Pennun luonteella tulisi olla enemmän merkitystä kuin sen värillä. Tämänkin luulisi olevan itsestään selvää.



Tilastojen valossa koira on toiseksi vaarallisin eläin ihmiselle - onhan se suden sukua. Vaarallinen voi varsinkin olla koira, joka on kouluttamaton tai koulutettu "väärin" eli osaamaan vain temppuja. Siksi sinun täytyy ratkaista tämä asia ensimmäisenä: haluatko opettaa koirallesi temppuja vai tuletko vaatimaan tottelevaisuutta. Valitulla linjalla kannattaa pysyä, sillä linjan vaihtaminen ei ole tämän jälkeen järkevää eikä sitä koirakaan ymmärrä. 

Tätä kirjoittaessa minun täytyy hengittää syvään. Koirako on toiseksi vaarallisin eläin ihmiselle, koska sille on opetettu temppuja? En ollenkaan vähättele kouluttamattomasta ja/tai aggressiivisesta koirasta ihmiselle aiheutuvaa vaaraa, mutta tätä vaaraa vain ei voi yhdistää temppuja osaavaan koiraan. Kyllä, koira saattaa osata käskystä istua ja antaa tassua ja silti olla vihainen. Mutta kun tottelevaisuus ja temput eivät sulje toisiaan pois. Sinänsä täysin turhienkin temppujen opetteleminen on koiran kanssa yhdessä vietettyä aikaa, jonka ansiosta varsinainen koulutuskin onnistuu helpommin. Eiköhän yhtä lailla parempi suhde ole esimerkiksi perheessä, jossa vanhemmat leikkivät ja hassuttelevat lastensa kanssa kuin perheessä jossa näin ei tehdä.



Tästä päästäänkin varsinaiseen ongelmaan: mistä lukija osaisi epäillä painettua sanaa? Luulisi, että mitä tahansa puuta heinää ei painettaisi. Jos ihminen etsii jostain aiheesta tietoa esimerkiksi vaikka kirjastossa, mistä hän voisi tietää ettei (nyt vaikka tässä kyseisessä tapauksessa) asialliselta näyttävä teos olekaan sitä. Miten hän voi tietää kertooko teos viimeisimmästä tutkimustiedosta vai yhden ihmisen mielipiteistä? Tällä yhdellä ihmisellä saattaa olla vuosien, jopa vuosikymmenten kokemus asiastaan. Kuitenkin se saattaa olla nimenomaan vain kokemus. Tietty tapa tai tyyli on mahdollisesti toiminut hänellä iän kaiken, mutta niin ei oikeasti enää (jos on koskaan) suositella tekemään. Mistä sen suositellun toimintatavan voi sitten tietää? Olen ainakin itse huomannut, että kapeammilla aloilla tietoa ei välttämättä ole helposti saatavilla.







Harari: 21 oppituntia maailman tilasta

 Yuval Noah Hararin ensimmäinen teos Sapiens katsoi menneisyyteen ja seuraava kirja Homo deus tulevaisuuteen. Teos 21 oppituntia maailman tilasta taas keskittyy tähän hetkeen. Teoksellaan Harari auttaa meitä hahmottamaan yhä monimutkaisemmaksi käyvää maailmaa ympärillämme.

Yuval Noah Harari on historian tohtori ja kansainvälinen luennoija. Hän on voittanut kahdesti Polonsky - palkinnon, joka jaetaan vuosittain luovuudesta ja omaperäisyydestä humanistisissa tieteissä.


Kirja on jaettu viiteen osaan, jotka ovat teknologinen haaste, poliittinen haaste, epätoivo ja toivo, totuus ja sinnikkyys. Näiden aiheiden alle mahtuu 21 lukua koskien muun muassa nationalismia, maahanmuuttoa, sotaa ja oikeudenmukaisuutta.


Suosittelen tätä teosta oikein lämpimästi. Harari esittää todella hyviä huomioita, ja opin paljon uutta. Historian ja tieteen ammattilaisena Harari perustelee väitteensä luotettavilla lähteillä, ja nämä ovat listattuna teoksen lopussa. Käännöstyön suomeksi on tehnyt Jaana Iso-Markku.



Monoteismi ei tuonut minkäänlaista parannusta ihmisten moraalinormeihin - vai uskotko todella, että muslimit ovat luonnostaan eettisempiä kuin hindut vain siksi, että muslimit uskovat yhteen jumalaan ja hindut useisiin jumaliiin ? Olivatko kristityt konkistadorit eettisempiä kuin Amerikan pakanalliset alkuperäisheimot?  Monoteismi teki kiistatta monista ihmisistä paljon aiempaa suvaitsemattomampia ja edisti siten uskonnollisten vainojen ja pyhien sotien leviämistä. Polyteistit pitivät täysin hyväksyttävänä, että eri ihmiset palvovat eri jumalia ja suorittavat erilaisia riittejä ja rituaaleja. He taistelivat, vainosivat tai tappoivat ihmisiä vain harvoin - jos koskaan - ainoastaan näiden uskonnollisten uskomusten takia. Monoteistit puolestaan uskoivat, että heidän Jumalansa oli ainoa jumala ja että Hän vaati kuuliaisuutta kaikissa asioissa. Niinpä kristinuskon ja islamin levitessä eri puolille maailmaa niiden mukana tulivat myös ristiretket, jihadit, inkvisitiot ja uskonnollinen syrjintä. (s.206)



kustantajan sivut:

https://www.bazarkustannus.fi/kirja/21-oppituntia-maailman-tilasta/