keskiviikko 13. helmikuuta 2019

Anyuru: He hukkuvat äitiensä kyyneliin

Eräänä talvi-iltana kolme Isisin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Kiistellyn taiteilijan esiintyminen katkeaa laukauksiin, paniikki pääsee valloilleen. Osa yleisöstä jää panttivangeiksi. Mutta kesken hyökkäyksen nuori nainen, jonka tehtävänä on videoida tapahtumat, kääntyy kumppaninsa puoleen ja kuiskaa: "Tämä on väärin. Meidän ei pitäisi olla täällä. Meidän pitäisi häipyä."

Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija vierailee naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla. Hän ojentaa kirjailijalle nipun paperia, tarinansa.

He hukkuvat äitiensä kyyneliin on dystopia tulevaisuuden apartheid-yhteiskunnasta, jossa eurooppalaisista arvoista on tullut totalitäärisiä totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirveälle tulevaisuudelle.


Johannes Anyuru (s.1979) on ruotsalainen kirjailija, runoilija ja luovan kirjoittamisen opettaja. Esikoisrunoteoksessaan hän kuvasi maahanmuuttajien kaupunginosia Homeroksen Ilias inspiraationaan. Anyurun kansainvälinen läpimurtoteos Myrsky nousee paratiisista voitti Svenska Dagbladetin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2012. He hukkuvat äitiensä kyyneliin voitti August-palkinnon vuonna 2017. Minua alkoi kiinnostaa Myrsky nousee paratiisista, ja odotan hänen seuraavia teoksiaan!

Romaanin on suomentanut Outi Menna, ja hän on onnistunut työssään erinomaisesti! Hän on onistunut välittämään suomeksi lukijalle omanlaisensa ilmapiirin, josta lisää vähän myöhemmin.

Mielestäni teoksessa kuvattu terrorismihyökkäys Hondon sarjakuvaliikkeeseen muistuttaa terroristien hyökkäystä 7.1.2015 ranskalaisen Charlie Hebdon satiirilehden toimitukseen. Kummassakin tilanteessa ei-muslimi on tehnyt pilakuvia muslimien jumalasta Allahista, ja terroristijärjestöjen jäsenet ovat kostaneet tämän. Meidän maailmassamme isku johti Je suis Charlie-iskulauseen käyttöön sananvapauden puolesta ja väkivaltaa vastaan pidettyihin mielenosoituksiin, teoksessa taas yhteiskunnan totalitääristumiseen ja muslimien erikoisvalvontaan.

Ehkä kuvat näyttivät miltä näyttivät ainoastaan siksi, että sotilaat oli valokuvattu kaukana aavikon tiheässä ja kaiken läpäisevässä valossa.
Ehkä väkivalta oli niin tyhjää, ettei siinä ollut edes tyhjyyttä.

Romaani oli ehdottomasti vaikuttava lukukokemus, mutta lukuasu ei ollut kaikista helpoin. Teoksessa vuorotellaan kahden kertojan välillä, Tundra-tytön ja tätä haastattelevan kirjailijan. Vaihdokset voivat kestää yksittäisen luvun ajan tai sitten vaihtua kappaleen jälkeen, mikä kyllä hankaloitti lukemista. Lisäksi teoksessa hypitään usealla aikatasolla; teos alkaa tunnista ennen iskua, kirjailija tulee haastettelemaan tyttöä kahden vuoden kuluttua, välillä ollaan lapsuudessa, välillä tulevaisuudessa ja kaikkea siltä väliltä. Jo pari päivää kirjan luettuani suunnittelin sen lukemista uudelleen sisäisten viittausten ja aikajanojen ymmärtämiseksi.

Maininnan ansaitsee myös ehdottomasti romaanin kieli: se vei omaan maailmaansa ja loi tunnelman, jota on yllättävän vaikeaa kuvailla sanoin. Viimeisen sivun luettuani tavallinen arki iski kovana vasten kasvoja turvallisuudestaan huolimatta, joten kieli ehdottomasti vaikutti minuun. Vaikka teoksen maailma oli synkkä, asu jolla siitä kerrottiin oli kaunis.

Elävät muistan vain kuiskauksina, seinään piirtyvinä varjoina.

Rantala: Parintaju - Parisuhde lapsiperheessä

Janna Rantala, lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja pari- ja perhepsykoterapeutti, käsittelee toisessa kirjassaan Parintaju - parisuhde lapsiperheessä parisuhteen ja vanhemmuuden ongelmia. Lapset käyvät läpi kehityskriisejä, jotka vaikuttavat parisuhteeseen ja parisuhteen vaikeudet vaikuttavat lapseen. Näitä sitten ratkotaan selkein esimerkein.
Parintaju
Teoksessa Rantala astuu ikään kuin askeleen kauemmas ja katsoo isompaa kuvaa, mikä tuo lukijalle hengitystilaa. En oikeastaan ole lukenut kasvatus- tai parisuhdeoppaita, joten en tiedä miten yleistä tämä on, mutta tuntuu mukavalta ettei teoksessa ainakaan käytetä mitään self help-kirjojen yksinkertaisia iskulauseita tai ohjeita, vaan katsotaan mietityttävää asiaa monelta kantilta.


Ei enää roskakiista vaan kamppailu huolenpidosta, toive huomioimisesta, uupumuksen jakaminen, tilan tarjoaminen tai myötätunnon herääminen.



kohtaamisenkuutio
Rantala luo kirjassa minun mielestäni asian ymmärtämistä helpottavia mallikuvia, mutta joidenkin lukukokemusta se voi häiritä (katso esimerkiksi Marikan ajatukset Kinttupolut-blogissa tästä.) 

Olen koostanut malliin ajatuskulut ja kommunikoinnin tavat, jotka tavallisimmin vaikeuttavat parin keskinäistä suhdeta ja asioiden selvittelyä. Siksi kohtaamisenkuution malli on erityisen hyödyllinen silloin  kun suhde uhkaa jumiutua.






Teos oli mielestäni oikein mainio, ja suosittelen sitä kaikille joita mietityttää parisuhteen riitatilanteet, oli sitten suhteessa tai sinkku. Teos vain pysyttelee tosiaan vähän abstraktimmalla tasolla kuten aiemmin sanoin, joten mitään selkeitä ohjeita esimerkiksi jo riitantuneille siinä ei anneta. Siksi kirja kannattaa lukea ennemminkin vastaisuuden varalle, ei välttämättä akuuttia kriisiä helpottamaan.

Kustantajan sivuille pääset tästä: https://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512402571/parintaju/
Janna Rantalan omille kotisivuille pääset tästä: http://www.jannarantala.fi/

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Saarikoski: Lauri - Läheltä ja kaukaa

Kuvahaun tulos haulle saska saarikoski lauri markkanenHelsingin Sanomien toimittaja Saska Saarikoski kirjoitti kirjan tähtiin singonneesta koripalloilijasta, Lauri Markkasesta. Nuori mies valittiin ensimmäisellä varauskierroksella maailman suurimmassa koripalloliigassa NBA:ssa kesällä 2017, ja hän onnistui ensimmäisellä kaudellaan ammattiurheilijana vakiinnuttamaan asemansa joukkueensa Chicago Bullsin kivijalkaan. Saarikoski seuraa teoksen nimen mukaisesti läheltä ja kaukaa tätä Markkasen kasvua ammattiurheilijana. Lauri Markkanen ei ole itse osallistunut tämän kirjan kirjoittamiseen, eikä tämä ole elämäkerta. Tämä on kattava kuvaus Lauri Markkasesta koripalloilijana ja koripallon asemasta ja roolista Yhdysvalloissa. Uskoisin teoksen kuitenkin sopivan myös vähän enemmän koripallosta jo tietävälle, jos lukija on yhtään kiinnostunut Lauri Markkasen pelaamisesta.

Teosta on hauskaa lukea, koska Saarikoski on leikitellyt kielellä koko matkan ajan: tämä pitää lukemisen mukavan kevyenä kokemuksena kaikista prosenttiluvuista ja tilastoista huolimatta.

Voiton arvoa nosti se, etteivät Disney Worldin kaupungin pelaajat olleet mitään helinäkeijuja.


Kuvahaun tulos haulle saska saarikoskiErittäin paljon minä pidin näin koripalloa ja NBA:ta tuntemattomana lukijana Saarikosken kertomuksista: opin paljon uutta ja sain jonkinlaisen käsityksen koripallosta niin urheilulajina kuin viihteen tarjoana Yhdysvalloissa, suomalaisen lukijan mielenkiinnon pysyessä yllä oman pelaajamme toimiessa vähän vertailukuvana.
Niin Bird ja Magic saavuttivat lopulta suurimman voittonsa yhdessä: he veivät NBA:n vanhasta ajasta uuteen aikaan ja tekivät samalla Yhdysvalloista hiukan paremman maan niin mustille kuin valkoisille.

Tämä kirja oli niin mukavaa luettavaa, että lukisin mielelläni muistakin urheilijoista tai vaikkapa taiteilijoista tällaisen teoksen! Elämäkerroissa kun käsitellään yleensä jo niin merkittävästi pidempää aikaa, kuten vuosikymmeniä, joten niissä ehtii kasvaa ja muuttua. Tällaisessa kirjassa ehtii ymmärtää paremmin henkilöä kun keskitytään pienempiin kokonaisuuksiin. Yksi pohdittava tekijä on kuitenkin se, ettei ihminen itse osallistu kirjan tekemiseen: uskoisin, että näin jotain erittäin oleellista jää tavoittamatta. Mutta siihenkin auttanee se, ettei tällaisessa kirjassa yritetäkään kertoa kaikkea jostakusta ihmisestä, vaan kerrotaan ihmisestä sekä ilmiöstä, jonka takia ilmiö on merkittävä ja mahdollisesti lukijalle vieras. Näinollen tällaisen kirjan voisi kirjoittaa esimerkiksi tutkijasta ja vaikkapa hänen tutkimusvuodestaan, koska silloin lukija oppisi jälleen uudesta asiasta ihmisen kautta.


Nuorukainen tuntuu usein siltä kuin haluaisi olla omissa oloissaan,mutta se ilo on häneltä kielletty.

Kuvahaun tulos haulle lauri markkanen