Teosta on hauskaa lukea, koska Saarikoski on leikitellyt kielellä koko matkan ajan: tämä pitää lukemisen mukavan kevyenä kokemuksena kaikista prosenttiluvuista ja tilastoista huolimatta.
Voiton arvoa nosti se, etteivät Disney Worldin kaupungin pelaajat olleet mitään helinäkeijuja.
Erittäin paljon minä pidin näin koripalloa ja NBA:ta tuntemattomana lukijana Saarikosken kertomuksista: opin paljon uutta ja sain jonkinlaisen käsityksen koripallosta niin urheilulajina kuin viihteen tarjoana Yhdysvalloissa, suomalaisen lukijan mielenkiinnon pysyessä yllä oman pelaajamme toimiessa vähän vertailukuvana.
Niin Bird ja Magic saavuttivat lopulta suurimman voittonsa yhdessä: he veivät NBA:n vanhasta ajasta uuteen aikaan ja tekivät samalla Yhdysvalloista hiukan paremman maan niin mustille kuin valkoisille.
Tämä kirja oli niin mukavaa luettavaa, että lukisin mielelläni muistakin urheilijoista tai vaikkapa taiteilijoista tällaisen teoksen! Elämäkerroissa kun käsitellään yleensä jo niin merkittävästi pidempää aikaa, kuten vuosikymmeniä, joten niissä ehtii kasvaa ja muuttua. Tällaisessa kirjassa ehtii ymmärtää paremmin henkilöä kun keskitytään pienempiin kokonaisuuksiin. Yksi pohdittava tekijä on kuitenkin se, ettei ihminen itse osallistu kirjan tekemiseen: uskoisin, että näin jotain erittäin oleellista jää tavoittamatta. Mutta siihenkin auttanee se, ettei tällaisessa kirjassa yritetäkään kertoa kaikkea jostakusta ihmisestä, vaan kerrotaan ihmisestä sekä ilmiöstä, jonka takia ilmiö on merkittävä ja mahdollisesti lukijalle vieras. Näinollen tällaisen kirjan voisi kirjoittaa esimerkiksi tutkijasta ja vaikkapa hänen tutkimusvuodestaan, koska silloin lukija oppisi jälleen uudesta asiasta ihmisen kautta.
Nuorukainen tuntuu usein siltä kuin haluaisi olla omissa oloissaan,mutta se ilo on häneltä kielletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti