Kyrö: Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö:
Iloisia aikoja,
mielensäpahoittaja
WSOY
2014

Viimeisiä päiviä viedään vuodesta 2014! Toivottavasti teillä kaikilla on ollut enemmän hyvä kuin huono vuosi ja voitte pitää lomaa nyt ja rentoutua vaikkapa joululahjakirjoja lukien. Tässä on pieni vuoden viimeinen postaus!

Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja on Tuomas Kyrön tuorein romaani, se on tämän vuoden heinäkuulta ja järjestyksessään neljäs Mielensäpahoittaja-aiheinen teos. Romaani on hienoa luettavaa, sillä nyt siirrytään eteenpäin mielensäpahoittamisesta, muttei yhtään sen elämäniloisempaan asiaan, nimittäin arkunveistoon ja testamenttiin. Mielensäpahoittaja ehtii kokea monenlaista aina Meilahden kuntoutuksesta iPadin käyttämiseen.Yhdistellään siis päähenkilön kehittymistä ja samanlaisena pysymistä, ylipäätään luonnetta valotetaan tarkemmin.

Teoksena Iloisia aikoja, Mielensäpahoittaja kruunaa koko sarjan. Se näyttää lähemmin kuin mikään aikaisempi teos päähenkilön ajatuksia maailmasta. Romaanissa on paljon yllättäviä juonenkäänteitä, nokkelaa sananvaihtoa ja tuttua "ennen kaikki oli paremmin"-asennetta. Lukunautinto on taattu :)

Teosta lukiessani tulin ajatelleeksi sellaista, että Kyrön on täytynyt tehdä todella iso taustatyö kaikkia teoksiaan tehdessään, ja tämä romaani vahvistaa säännön. Kyrö laittaa päähenkilönsä pahastumaan asioista, jotka hänen täytyy itse ensin selvittää hahmoa varten. Se on mielestäni kunnioitettavaa.

Mitäs sieltä kellarin uumenista löytyikään, ellei vuoden 1991 painokset Tove Janssonin muumikirjoista Taikatalvi, Näkymätön lapsi, Muumipappa ja meri, Vaarallinen juhannus, Muumilaakson marraskuu, Taikurin hattu ja Muumipapan urotyöt. Ihanasta kirjanmerkistä kiitos kuuluu ystävälleni Emilialle. :)

Elikkä homman nimi oli se, että keksin syksyllä, että tänä vuonna voisin lukea Tove Janssonin teoksia hänen 100-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi. Ehdinkin lukea muutaman muumikirjan, ja  esimerkiksi Kuvanveistäjän tytär odottaa valmiina. Pidin todella paljon Janssonin muumiteoksista, ja aion jatkaa hänen töihinsä tutustumista :)

kuva osoitteesta https://tiedebasaari.wordpress.com/tag/ilotulitus/

Hyvää uutta vuotta 2015!

Jansson: Muumilaakson marraskuu

Tove Jansson
Muumilaakson marraskuu
WSOY
1970

Heippa! Marraskuu tuli ja kohta se on myös mennyt, joten pakkohan se oli sitten lukea Muumilaakson marraskuu. Teemana teoksessa on ajattelun voima, ja se on hyvin erilainen kuin muut muumikirjat. Kun yleensä Muumilaaksossa on kesä ja romaani kertoo muumiperheen elämästä, niin nyt olikin syksy, ja koko perhe ei ollut ollenkaan paikala koko kirjan aikana. Teos kertoo siis sarjan sivuhenkilöistä, kuten Vilijonkasta ja Nuuskamuikkusesta, eikä lainkaan muumiperheestä. Tämä oli omasta mielestäni aikamoinen repäisy, enkä itse pitänyt siitä erityisesti.

Sivuhenkilöistä paljastuu Muumilaakson marraskuussa uusia puolia. Vilijonkka väsyy siivoamiseen, hemuli asioiden järjestelyyn ja Ruttuvaari holhoukseen. Kaikki suuntaavat Muumitaloon vapauden ja seuran toivossa, mutta he kohtaavat vain hylätyn talon. Alkaa työn tekeminen: pitää toimia yhteisönä. Kaikkien pitää ajatella muitakin kuin itseään, ja kuukauden loputtua he ovat kenties paremmin kehittyneitä kuin jos olisivat olleet mumumiperheen "hoidettavina".

Ajattelun voimasta kirjassa myös puhutaan paljon, etenkin erään homssun Tuhdon suhteen. Hän lukee kirjasta mummuliitista, ja luo sen omalla ajattelullaan. Tämä osio oli mielestäni vähän outo, en oikein loppujenkaan lopuksi ihan ymmärtänyt, mistä oli kyse. Ruttuvaari taas luo itselleen ystävän peilikuvastaan, jota hän luulee muumiperheen esi-isäksi. Tämä oli hauskaa luettavaa, mutta se myös herättää huolta vanhuudesta: olenko minä vanhana tuollainen, etten muista omaa nimeäni tai tunnista peilikuvaani? Toisaalta unohdus myös toi helpotusta Ruttuvaarille: ei häntä haitannut yhtään asioiden unohtaminen, jollakin tasolla se teki hänen olostaan jopa levollisemman kun sai vain päättää kuka on eikä ole kenellekään vastuussa.

Vilijonkka taas kokee omassa kodissaan traumaattisen kokemuksen siivotessaan; hän melkein putoaa katolta ikkunoita pestessään. Hän hakee muumitalosta turvaa ja loppujen lopuksi hän voittaa pelkonsa; hän pystyy taas siivoamaan ja saa näin rauhan.

Nyt muutaman muumikirjan luettuani tulen siihen tulokseen, että ne ovat klassikoita. Muumitarinat käsittelevät vakavia aiheita kevyesti mutta tarkkaavaisesti, ja niiden vetovoima elää aina uusissa sukupolvissa.

Jansson- Taikurin hattu

Tove Jansson:
Taikurin hattu
WSOY
1948/2010

Heippa ja hyvää isänpäivää kaikille isille! Tässä olisi isänpäivän kunniaksi vähän ajatuksia muumikirja Taikurin hatusta.

Taikurin hattu on ilmestynyt vuonna 1948, eli se on kaikkiaan kolmas muumiromaaneista. 50-luvun taitteessa Jansson eli voimakasta aikaa esimerkiksi Vivica Bandlerin kanssa, ja se näkyy myös häänen teoksissaankin, kuten Taikurin hatun Tiuhti ja Viuhti- hahmoissa ja Vaarallisen juhannuksen teatteriteemassa.

Taikurin hattu- teos itsessään on aika polveileva. Taikurin vanha hattu ilmestyy muumilaaksoon ja aiheuttaa kummallisuuksia, se esimerkiksi kasvattaa viidakon muumitaloon. Teoksessa kuitenkin tapahtuu paljon muutakin; hahmot tekevät retken hattivattien saarelle, muumipeikko muuttu vahingossa kummituseläimeksi, Niiskuneiti löytää kauniin aarteen, Niisku johtaa oikeudenkäyntiä, Möröltä piiloudutaan, Hemuli aloittaa uuden keräilyn ja Tiuhti ja Viuhti piilottelevat salaisuutta matkaöaukussaan.

Tarinassa hahmot ja heidän keskinäiset suhteensa ovat tärkeässä roolissa. Teoksessa tärkeässä osassa ovat myös oikeusfilosofiset kysymykset: kuka saa pitää matkalaukun sisällön? On mielestäni tärkeää, että tällaista asiaa käsitellään lastenkirjassa.

Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Tove Jansson:
Näkymätön lapsi ja
muita kertomuksia
WSOY
1962/2013

Luulin alunperin, että Näkymätön lapsi olisi ollut kokonaan oma kirjansa, mutta se olikin kertomus ns. Muuminovellien joukossa. Eihän se mitään haittaa :) Teoksen nimi on siis Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, ja näitä muita ovat muun muassa Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Sedrik, Hattivattien salaisuus ja Kevätlaulu.

Kokoelmassa nostetaan esille tärkeitä asioita mielikuvituksesta, tunteista, ajattelusta ja muiden kohtelemisesta. Esimerkiksi Vilijonkan peloista voi oppia sen, että omat pelkonsa voi voittaa. Kun on niin sanotusti vapautunut pelon kahleista, on vapaa tekemään mitä vain. Kertomuksessa Sedrikistä huomataan, etteivät tavarat tuo onnea, vaan ystävät, perhe, seikkailut ja juhlat tekevät onnelliseksi. Tämä on tänäkin päivänä tärkeää muistaa materian suhteen.
Näkymätön lapsi-novelli taas opettaa sen, että ihmisille pitää olla ystävällinen. Varsinkin lapset ovat herkkiä arvostelulle ja komentelulle. Vaikka he eivät kirjaimellisesti muutukaan näkymättömiksi, on alistavalla kohtelulla alistava vaikutus. Silloin he eivät uskalla suuttua ja haluavat olla ikään kuin "poissa silmistä, poissa mielestä" ettei mikään heidän käytöksessään antaisi aihetta suuttumiseen.
Kevätlaulu taas muistuttaa ystävälliyydestä. Nuuskamuikkunen kohtaa matkoillaan pienen olion, joka ihailee häntä. Nuuskamuikkunen tahtoisi olla rauhassa, mutta olento vain pyörii ympärillä. Hän saa huomata, että omalla viitseliäisyydellään hän pystyy tekemään jonkun toisen iloiseksi. Tämäkin aihe on aikaa kestävä, sillä aina on tilanteita, joissa pystyy tekemään jonkun toisen onnelliseksi. :)

Jansson: Vaarallinen juhannus & Taikatalvi

Hellou! Tässäpä olisi vähän juttua parista muumikirjasta :)

Tove Jansson-
Vaarallinen juhannus
WSOY
1954/2014

Eli luin ensinnäkin Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen. Se on ilmestynyt vuonna 1954 ja kyseessä on 23. painos- voitaisiin siis jo melkein puhua, että muumikirjat ovat klassikoita, sillä ne siirtyvät aina uusien sukupolvien rakastamaksi.

Vaarallinen juhannus on tarina luonnonmullistuksesta ja teatterimaailmasta. Muumiperhe joutuu pois kotoaan suuren tulvan seurauksena ja ajautuu teatteriin. He eivät ensin tajua, minne ovat salonginkalusteensa laskeneet, mutta teatterissa asuva Emma alkaa lopulta selittää heille kuinka teatteri toimii. Ajautuvatpa muumit kehittämään oman näytelmänkin.

Vaarallisesta juhannuksesta on kyse esimerkiksi siksi, että Muumipeikko, Niiskuneiti ja Vilijonkka joutuvat vannkilaan, ja Poliisimestari jahtaa Nuuskamuikkusta, joka on sattunut saamaan 24 lasta huolehdittavakseen.

Romaani on hyvin kepeä ja sadunomainenkin. Alitajuisesti odotin, että "voi kauheaa, mitkä vahingot tulvavesi on aiheuttanut, rakenteet ja seinät ovat pilalla..." ja kun Muumiperhe palasi laaksoon, kaikki oli kuten ennenkin. Oli erittäin hauskaa huomata oma reaktioni ja muistaa, että kirjoissa kaikki todella on mahdollista. Jos kirjailija niin haluaa, niin vesivahinkoa ja homeongelmaa ei tule.

Teoksen kirjoittamisen aikaan Jansson itse oli kiinnostunut teatterimaailmasta. Hän rakasti tuohon aikaan Vivica Bandleria, joka oli teatteriohjaaja. Teoks onkin omistettu "Vivicalle." Oman elämäntilanteen vaikutuksen teoksen syntyyn siis huomaa helposti: siitä käy ilmi tuo riemu ja innostus uuden asian edessä. Jansson itse pitikin suuresti teatterista.

Tove Jansson-
Taikatalvi
WSOY
1957/2014

Taikatalvi taas on selkeästi aikuisempi kirja. Se on kirjoitettu vuonna 1957, ja Janssonin maailma on täysin erilainen. Teos kertoo Muumipeikon talvesta. Yleensä muumit nukkuvat talviunta, mutta Muumipeikko herää eikä saa enää unta. Se lähtee ulos tutustumaan uuteen vuodenaikaan. Se joutuu kohtaamaan kokonaan erilaisen maailman, jossa mikään ei ole niin kuin on tottunut ja kaikkeen pitää keksiä uusi tapa toimia.

Taikatalvi on synkkä kuvaus uuden asian pelosta ja yksinjäämisen kauhusta. Toisaalta siinä myös päähenkilö kasvaa voittaen pelkonsa ja löytää uuden ystävyyden, suuren rakkauden. Teoksessa Tuu-tikki symboloi Janssonin elämänkumppania Tuulikki Pietilää. Muumipeikolla on turvallinen olo, hän on löytänyt tärkeän henkilön elämäänsä kuten Janssonkin löysi.

http://www.kirja.fi/kirja/?ean=9789510364215
http://www.kirja.fi/kirja/?ean=9789510364192

Luettavaa riittää!

Moi kaikki!
Tässä tällaista kuvallista tilapäivitystä. Tällä hetkellä luen kaikkia kuvassa näkyviä kirjoja eli:

Iso suomen kielioppi
Karlsson: Yleinen kielitiede
Lieko: Fonologia ja morfologia ulkomaalaisille
Laaksonen & Lieko: Suomen kielen fonologia ja morfologia
Näitä kaikkia luen suomen kielen perusopintoihin.

Lisäksi:
Kyrö: Kunkku
Kuntoplus: Juoksijan uusi käsikirja
Jansson: Näkymätön lapsi, Taikurin hattu, Taikatalvi ja Vaarallinen juhannus.

Hetkeen minusta ei ole kuulunut siksi, että luin Linnan Tuntemattoman sotilaan uudestaan mutten viitsinyt kirjoittaa siitä tänne toistamiseen, ja olen lukenut tosiaan koulukirjoja nyt aika paljon. Kunkusta olen kuitenkin lukenut jo kolmasosan ja Juoksijan uuden käsikirjan lähes kokonaan, joten niistä kuullaan kyllä pian täällä :)

Hyvää syksyä kaikille! :)

Leppänen: Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet

Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet on teos muumituotteista. Tänä vuonnahan on Tove Janssonin satavuotissyntymäpäivä, ja sen kunniaksi ilmestyy teoksia häneen liittyen, ja esimerkiksi kirjakaupat laittavat esille hänen muumikirjojaan ja hänestä kirjoitettuja elämäkertoja.

Muumimukit ovat kasvattaneet suosiotaan kiihtyvällä vauhdilla, ja tänä päivänä vanhimmat mallit ovat oikein rahanarvoisia. Konseptiin kuuluukin nykyään lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa aina niistä perinteisistä mukeista ja lautasista kannuihin ja kattiloihin, ja Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet on kätevä teos kaikkien tuotteiden näkemiseen.

Teos on myös muutakin kuin vain katalogi muumituotteista. Se sisältää muun muassa keräilijöiden kertomuksia, Tove Janssonin esittelyä ja tarinaa muumimukin takana. Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet onkin erinomainen lahjaidea keräilijälle tai muuten vain mukeista kiinnostuneille. Siinä saa myös pikakatsauksen Tove Janssoniin ;)

Leppänen Helena:
Kerälijän aarteet-
Muumilaakso Arabiassa
Wsoy 2014

kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510402047