 |
| Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär WSOY 1968 |
Kuvanveistäjän tytärtä voisi kuvailla Tove Janssonin lapsuudenmuistelmiksi. Kertomuksessa seurataan suoraan lapsensilmien läpi kesiä merellä Pellingissä ja kuvanveistäjä-isän työskentelyä 20-luvun Katajanokan ateljeessa. Juututaanpa sitä muutamaksi päiväksi lumen saartamaan taloonkin, ja seurataan geologien työtä.
Tove Jansson on syntynyt vuonna 1914, ja teos on ilmestynyt 1968. On erittäin merkillepantavaa, miten Jansson on onnistunut luomaan koko kirjan läpi kestävän vaikutelman minäkertojan nuoruudesta. Jansson oli 54-vuotias teoksen ilmestyessä, mutta kertoja ei ole ala-aste-ikäistä vanhempi.
..."Minä kuulin kyllä kun isä sanoi äidille, että se oli lahjakas runo. Ehkä se runo vähentää isän surua. Ehkä se auttaa minuakin. Muuten variksen henki vainoaa minua kuolinpäivääni saakka. Mutta vähät siitä, minä se voitin."
Vaikutelma nuoresta kertojasta luodaan minäkertojaa käyttämällä sekä siten, että mielikuvitus ja satu ovat suuressa osassa. Kuitenkin myös realismia ja tiettyä lasten ehdottomuutta on mukana.
..."Jumala asui vuorella kivikkopuutarhan takana, sielläpäin oli suo jonne pääsy oli kielletty. Aurongon laskiessa hän levittäytyi lepäämään usvana talon ja niityn yllä. Hän osasi tehdä itsensä kapeaksi ja ryömiä sisälle mihin tahansa nähdäkseen mitä toinen puuhasi, ja joskus hän oli pelkkä iso silmä.. Hän oli muuten ukin näköinen."
Kuvanveistäjän tytär on erittäin kaunis kertomus taiteilijan lapsuudesta: taiteilijavanhemmista, rakastavan ja yhtenäisen perheen merkityksestä, varhain opituista merelläliikkumistaidoista. Kaikkein tärkeinpänä teemana esiin nousee muumeistakin huokuva Tove Janssonin koko elämäntyyli: mielikuvitus, sadut, rakkaus, huumori, työnteko ja hyväksyminen.
..."Ei sitä koskaan tiedä, miksi ja millä tavalla ihminen tulee iloiseksi ja työnteko alkaa häntä huvittaa. Ja basillit, niistäkään ei oikein tiedä."...
