Kyrö- Kunkku

Tuomas Kyrö:
Kunkku
Siltala
2013

Kunkku on Kyrön julkaisuista uusimmasta päästä, ainoa tuoreempi teos on tänä vuonna ilmestynyt Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja. Kunkku kertoo lempeän ironisesti monarkiasta, ihannevaltiosta, tekojen seurauksista ja seurauksien vastuun kantamisesta, elämän perusasioidena hallitsemisesta ja tenniksestä. Päähenkilö Kunkku, Kalle XIV Penttinen, tuttavallisemmin Pena joutuu tyhjän päälle monarkiaa lakkautettaessa. Alkaa uudenlainen elämä elektroniliikkeen varastomiehenä, syrjäytyvää tytärtä elättäen ja omista asioistaan itse huolehtien. Eikä nippa nappa lukutaitoiselle Kunkulle elämä käännny heti helpoimmin päin, kun pitäisi pelastaa poika vankilatuomiolta, yhyttää vaimo Vironmaalta, selvittää velipuolen henkilöllisyys ja ratkaista tyttären ja tämän ex-miehen rahakiista.

Kunkun rakenne on hieno, sillä luvuissa nykyhetki, menneisyys ja kertoja vuorottelevat. Nykyhetkessä pulmallinen asia saa valaistusta kun puhutaan entisistä ajoista. Teoksessa ikään kuin kaksi tarinaa kulkee rinnakkain, toisiinsa kietoutuneina paljastaen hiljalleen mikä johti mihinkin. Myös runsaasti esiintyvät henkilöhaastattelut elävöittävät tarinaa.

Yksi asia, josta pidin romaanissa erityisesti, oli aitous ja vilpittömyys hahmoja kuvatessa. Kunkku tahtoo kaikille hyvää, joskus kun vaan ei oikein tiedä, mikä on sopivaa käytöstä, joutuu hankaluuksiin. Sivuhenkilöt ovat kokonaisia ihmisiä, heillä on omat tarinansa. Sivuhenkilöiden kautta aiheina häilyvät myös muun muassa kahden naisen välinen rakkaus, huoltajuuskiistat, lapsuudenystävien ajautuminen täysin eri reiteille ja läheisten merkitys elämässä.

Jansson: Vaarallinen juhannus & Taikatalvi

Hellou! Tässäpä olisi vähän juttua parista muumikirjasta :)

Tove Jansson-
Vaarallinen juhannus
WSOY
1954/2014

Eli luin ensinnäkin Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen. Se on ilmestynyt vuonna 1954 ja kyseessä on 23. painos- voitaisiin siis jo melkein puhua, että muumikirjat ovat klassikoita, sillä ne siirtyvät aina uusien sukupolvien rakastamaksi.

Vaarallinen juhannus on tarina luonnonmullistuksesta ja teatterimaailmasta. Muumiperhe joutuu pois kotoaan suuren tulvan seurauksena ja ajautuu teatteriin. He eivät ensin tajua, minne ovat salonginkalusteensa laskeneet, mutta teatterissa asuva Emma alkaa lopulta selittää heille kuinka teatteri toimii. Ajautuvatpa muumit kehittämään oman näytelmänkin.

Vaarallisesta juhannuksesta on kyse esimerkiksi siksi, että Muumipeikko, Niiskuneiti ja Vilijonkka joutuvat vannkilaan, ja Poliisimestari jahtaa Nuuskamuikkusta, joka on sattunut saamaan 24 lasta huolehdittavakseen.

Romaani on hyvin kepeä ja sadunomainenkin. Alitajuisesti odotin, että "voi kauheaa, mitkä vahingot tulvavesi on aiheuttanut, rakenteet ja seinät ovat pilalla..." ja kun Muumiperhe palasi laaksoon, kaikki oli kuten ennenkin. Oli erittäin hauskaa huomata oma reaktioni ja muistaa, että kirjoissa kaikki todella on mahdollista. Jos kirjailija niin haluaa, niin vesivahinkoa ja homeongelmaa ei tule.

Teoksen kirjoittamisen aikaan Jansson itse oli kiinnostunut teatterimaailmasta. Hän rakasti tuohon aikaan Vivica Bandleria, joka oli teatteriohjaaja. Teoks onkin omistettu "Vivicalle." Oman elämäntilanteen vaikutuksen teoksen syntyyn siis huomaa helposti: siitä käy ilmi tuo riemu ja innostus uuden asian edessä. Jansson itse pitikin suuresti teatterista.

Tove Jansson-
Taikatalvi
WSOY
1957/2014

Taikatalvi taas on selkeästi aikuisempi kirja. Se on kirjoitettu vuonna 1957, ja Janssonin maailma on täysin erilainen. Teos kertoo Muumipeikon talvesta. Yleensä muumit nukkuvat talviunta, mutta Muumipeikko herää eikä saa enää unta. Se lähtee ulos tutustumaan uuteen vuodenaikaan. Se joutuu kohtaamaan kokonaan erilaisen maailman, jossa mikään ei ole niin kuin on tottunut ja kaikkeen pitää keksiä uusi tapa toimia.

Taikatalvi on synkkä kuvaus uuden asian pelosta ja yksinjäämisen kauhusta. Toisaalta siinä myös päähenkilö kasvaa voittaen pelkonsa ja löytää uuden ystävyyden, suuren rakkauden. Teoksessa Tuu-tikki symboloi Janssonin elämänkumppania Tuulikki Pietilää. Muumipeikolla on turvallinen olo, hän on löytänyt tärkeän henkilön elämäänsä kuten Janssonkin löysi.

http://www.kirja.fi/kirja/?ean=9789510364215
http://www.kirja.fi/kirja/?ean=9789510364192

Luettavaa riittää!

Moi kaikki!
Tässä tällaista kuvallista tilapäivitystä. Tällä hetkellä luen kaikkia kuvassa näkyviä kirjoja eli:

Iso suomen kielioppi
Karlsson: Yleinen kielitiede
Lieko: Fonologia ja morfologia ulkomaalaisille
Laaksonen & Lieko: Suomen kielen fonologia ja morfologia
Näitä kaikkia luen suomen kielen perusopintoihin.

Lisäksi:
Kyrö: Kunkku
Kuntoplus: Juoksijan uusi käsikirja
Jansson: Näkymätön lapsi, Taikurin hattu, Taikatalvi ja Vaarallinen juhannus.

Hetkeen minusta ei ole kuulunut siksi, että luin Linnan Tuntemattoman sotilaan uudestaan mutten viitsinyt kirjoittaa siitä tänne toistamiseen, ja olen lukenut tosiaan koulukirjoja nyt aika paljon. Kunkusta olen kuitenkin lukenut jo kolmasosan ja Juoksijan uuden käsikirjan lähes kokonaan, joten niistä kuullaan kyllä pian täällä :)

Hyvää syksyä kaikille! :)

Karjalainen: Tove Jansson-tee työtä ja rakasta

Tuula Karjalainen:
Tove Jansson-
Tee työtä ja rakasta
Tammi 2014

Tunnustan. En ole lukenut aiemmin kuin yhden elämäkerran, joten en oikein osaa arvostella niitä. Mutta kuitenkin tällaisena kokemattomanakin elämäkertalukijana voin vakuuttaa, että Tove Jansson- Tee työtä ja rakasta on loistava elämäkerta ja kurkistus Tove  Janssonin elämään.

Teos on erittäin monipuolinen. Siinä kerrotaan koko Janssonin urasta- maalaamisesta, kuvittamisesta, kirjojen ja novellien kirjoittamisesta, muumeista, perheestä ja ystävyyssuhteista. Tätähän kuvaa kirjan nimikin: Tee työtä ja rakasta. Kirjasta saa käsityksen, että Jansson olisi halunnut vain maalata, mutta tottahan jollakin on elätettävä itsensä. Hän esimerkiksi maalasi Auroran lastensairaalaan seinämaalauksen, teki kaksi freskoa Helsingin kaupungintaloon ja teki Garm-lehden kansikuvia kauan. Onkin mielenkiintoista, miten Jansson on löytänyt aikaa kaikelle: kaiken muun lisäksi hän esimerkiksi vastasi lasten lähettämiin kirjeisiin henkilökohtaisesti.

Opin teoksesta paljon, en edes tiennyt, että Jansson maalasi ja kirjoitti niin paljon muumien lisäksi. Hänelle työ oli tärkeä osa elämää- pahinta oli, jos inspiraatio maalaamiseen tai kirjoittamiseen oli kadonnut hetkeksi. Hän teki työtä elämänsä loppuun asti: viimeinen novellikokoelma Viesti, Valitut novellit 1971-1997 ilmestyi Janssonin ollesa 84-vuotias. Ura oli kestänyt 70 vuotta.

Vaikka Tove Jansson tunnetaankin parhaiten muumeista, hän halusi aina tulla muistetuksi taidemaalauksistaan. Teokseen kopioiduista Janssonin kirjestä voi huomata, että hän alkoi kyllästyä muumeihin: hän ei päässyt niistä eroon, vaikka olisi halunnut tehdä aivan muita asioita. Erittäin kuvaava olikin eräs kirjassa esitetty lehtiotsikko: Muumimamma haluaa olla pääasiassa taidemaalari. 

Eräs mielenkiintoinen asia on Janssonin ajatusten autenttinen esittäminen teoksessa. Lähteinä on käytetty paljon Janssonin kirjeitä ja muistiinpanoja, joten niiden aitoudesta voi olla varma. Tuula Karjalainen on myös onnistunut vetämään punaista lankaa halki Toven elämän ja tapahtumien. Hän summaa, mitä ilmiöitä milloinkin oli ja miksi Tove Jansson tunsi miten tunsi. Janssonin suhteista hänen rakkaisiinsa on kerrottu mielestäni hyvin: paljon, selittävästi ja hienotunteisesti. Nyt ymmärrän Tiuhti ja Viuhti, sekä Tuutikki-hahmot.

Teoksessa käsiteltiin paljon Janssonin maalauksia, ja tässä tulee kirjan ainoa huono puoli: kaikista kuvailluista maalauksista ei ollut kuvia. Karjalainen on saattanut kertoa pitkään, miten surrealismi vaikutti siihen ja siihen maalaukseen tänä ja tänä aikakautena, mutta kohta menee hukkaan kun lukija ei näe kuvaa kyseisestä teoksesta. Voihan siinä olla kyse vaikka kuvan käyttöoikeuksista, en tiedä- mutta turhauttavaa se oli.

Suosittelen kyllä teosta kaikille luettavaksi, Tove Janssonilla on ollut suurempi merkitys kuin osasin kuvitellakaan. Tänä vuonna, kun on kulunut sata vuotta Janssonin syntymästä, on hyvä kunnioittaa häntä tutustumalla hänen elämäänsä.

..."Toven elämässä tärkeintä oli ollut luova työ. Hän loi, maalasi, piiris ja kirjoitti usean ihmisen täyden uran verran. Hänen luovuutensa ja taiteensa alueet olivat olleet valtavan laajat aina maalauksista, saduista, novellikokoelmista, romaaneista, näytelmien käsikirjoituksista, runoista, lauluista, lavasteista, monumentaalimaalauksista, kuvituksista ja maalauksista poliittisiin piiroksiin ja karikatyyreihin."...

Hyvää syksyä kaikille! :) 

kuvat: http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513169633

http://www.tntnphotos.com/2014/07/autumn/

Leppänen: Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet

Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet on teos muumituotteista. Tänä vuonnahan on Tove Janssonin satavuotissyntymäpäivä, ja sen kunniaksi ilmestyy teoksia häneen liittyen, ja esimerkiksi kirjakaupat laittavat esille hänen muumikirjojaan ja hänestä kirjoitettuja elämäkertoja.

Muumimukit ovat kasvattaneet suosiotaan kiihtyvällä vauhdilla, ja tänä päivänä vanhimmat mallit ovat oikein rahanarvoisia. Konseptiin kuuluukin nykyään lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa aina niistä perinteisistä mukeista ja lautasista kannuihin ja kattiloihin, ja Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet on kätevä teos kaikkien tuotteiden näkemiseen.

Teos on myös muutakin kuin vain katalogi muumituotteista. Se sisältää muun muassa keräilijöiden kertomuksia, Tove Janssonin esittelyä ja tarinaa muumimukin takana. Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet onkin erinomainen lahjaidea keräilijälle tai muuten vain mukeista kiinnostuneille. Siinä saa myös pikakatsauksen Tove Janssoniin ;)

Leppänen Helena:
Kerälijän aarteet-
Muumilaakso Arabiassa
Wsoy 2014

kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510402047

Kim Hyun Hee- Sieluni kyyneleet

Kim Hyun Hee (27.1.1962-) on nykyään etelä-Koreassa asuva entinen Pohjois-Korean erikoisagentti. Hän räjäytti vuonna 1987 Korean Airin lennnon 858 työkumppaninsa Kim Seung Ilin kanssa aiheuttaen 115 ihmisen kuoleman. Hänet tuomittiin kuolemaan, mutta armahdettiin myöhemmin, koska tuomari katsoi, että hänet oli aivopesty. Kirjassa Sieluni kyyneleet Hyun Hee kertoo itse taustastaan, pommin räjäyttämisestä ja vankeusajasta.

Kim Hyun Hee:
Sieluni kyyneleet
wsoy 1994

Kuten kaikki muutkin lapset, Kim Hyun Hee kasvatettiin kumartamaan Pohjois-Korean hallitsijaa Kim Il Sungia jumalana. Koulussa oppiaineisiin käytettiin aikaa vain puolet, toinen puoli ajasta päntättiin johtajan elämänvaiheita. Illalla koulun jälkeen ei saanut leikkiä, vaan piti suorittaa erinäisiä pioneeritehtäviä ja vahtia kaduilla käyttivätkö naiset housuja. Lapsille annettiin ymmärtää, että heidän piti kritisoida kaikkea. Kim Hyun Hee luuli edesauttavansa Koreoiden yhdistymistä ja tuottavansa kunniaa perheelleen ja isänmaalleen, ennen kuin kohtasi oikeussalissa kuolleiden omaiset ja ymmärsi, mitä todella oli tehnyt.

Hyvän koulumenestyksensä ja tietämyksensä johtajan elämänvaihesta takia Hyun Hee valittiin agenttikoulutukseen. Siellä päivittäinen ohjelma koostui Kim Il Sungin filosofiaan ja hyveisiin tutustumisesta, oppitunneista, liikunnasta, taistelutaitojen opettelusta ja marssimisesta. Hän oppii korjaamaan ja kokoamaan aseita, varastamaan, ajamaan autoa nopeasti, vakoilemaan ja tappamaan.

Sieluni kyyneleet on uskomaton tarina. Se avarsi omaan maailmankuvaani: terroristit ovat vain ihmisiä, jotka yrittävät edistää jotakin tavoitetta. Toisaalta vaikka Hyun-Heekin yritti vilpittömästi edistää kunnialliseksi käsittämäänsä asiaa, hän on tottakai itse vastuussa teoistaan huolimatta siitä, kuka tappokäskyn antaa. Minulle oli vaikeaa käsittää, miten Hyun Hee ei ikinä kyseenalaistanut koulutustaan tai Il Sungia, mutta toisaalta kun ajattelee, että lapsesta asti on käytetty propagandaa ja vahvaa kuria, mikä muukaan voisi olla lopputulos. Etelä-Koreassa Hyun Hee ihmetteli koneita ja ihmisten vapautta.

Sieluni kyyneleet saa ajattelemaan kysymystä ihmisyydestä ja inhimillisyydestä: onko kuolemantuomio oikeutettua? Ainakin itse tulin siihen lopputulokseen, että vaikka voisi ajatella niin, että vähintä mitä terroristi voisi tehdä tappamiensa ihmisten perheiden hyväksi on antaa oma henkensä, ei se kuitenkaan olisi hyvä vaihtoehto. Omasta mielestäni emme ole yhtään muita surmannutta terroristia parempia, jos tapamme hänet eikä kostamisen kierre lopu sillä ikinä. Terroristi saa kuitenkin elää loppuelämänsä tappo omallatunnollaan, puhumattakaan siitä, miten vaikeaa on saada enää asuntoa, työtä, ystäviä ja niin edelleen. Ennemmin terroristin pitäisi mielestäni pyytää julkisesti anteeksi, istua vankilassa ja tehdä vaikkapa jotain yhteiskuntaa hyödyttävää työtä.

Teosta lukiessani ihmettelin, miten on mahdollista, että tämänkaltainen kirja on ollut mahdollista julkaista, ja miten Hyun Hee on voinut päästä tutkintavankeuden aikana ulos, kiertelemään Seoulin katuja edes valvonnassa. 

Sieluni kyyneleet on ajatuksia herättävä kirja, ja haluaisinkin lukea nyt enemmän tämän tyylisiä kirjoja. Aion lukea Åsne Seierstadin kirja Yksi meistä, ja katsotaan, miten siinä terroristia käsitellään!

Meyer- Breaking dawn

Stephenie Meyer:
Breaking dawn
Atom, 2008

Stephenie Meyerin Breaking dawn, suomeksi Aamunkoi, on muutama vuosi sitten paljonkin kohutun Twilight-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Se päättää 18-vuotiaan Bellan, hänen vampyyrisulhasensa Edwardin ja parhaan ystävänsä, ihmissusi Jacobin tarinan.

Breaking dawn oli ensimmäinen kokonaan englanniksi lukemani kirja. Olen joskus aiemmin aloitellut joitain kirjoja, mutten ole koskaan jaksanut lukea niitä kovin pitkälle. Tämä oli erilaista: kieli oli niin helppoa, että ei ollut väliä, lukiko teosta suomeksi vai englanniksi. Koko kirja perustuu lähinnä vain puheeseen, eikä siellä ollut mitään vanhoja tai vaikeita sanoja, kuten esimerkiksi Harry Potterissa tai Jane Austenin kirjoissa on. Todella helppoa luettavaa siis, suosittelen ihan yläasteikäisiäkin kokeilemaan! :)

Koska teos oli niin helppo ymmärtää, en oikeastaan oppinut 754 sivun aikana juurikaan uusia sanoja tai idiomeja. Opin ainoastaan seuraavat sanat:

veins=verisuonet

venom=myrkky

mutter=mutista

Silti mielestäni vieraalla kielellä lukeminen kannattaa, koska siinä saa kuitenkin käyttää aivojaan. Eihän siitä nyt haittaakaan ole, eikä kieli sillä ainakaan pääse unohtumaan, vaikkei juuri uutta välttämättä oppisikaan. Rohkeasti vaan kiinni siis! Nyt uskallan alkaa itsekin lukea jotain vähän haastavampaa englanniksi (;