Jansson- Taikurin hattu

Tove Jansson:
Taikurin hattu
WSOY
1948/2010

Heippa ja hyvää isänpäivää kaikille isille! Tässä olisi isänpäivän kunniaksi vähän ajatuksia muumikirja Taikurin hatusta.

Taikurin hattu on ilmestynyt vuonna 1948, eli se on kaikkiaan kolmas muumiromaaneista. 50-luvun taitteessa Jansson eli voimakasta aikaa esimerkiksi Vivica Bandlerin kanssa, ja se näkyy myös häänen teoksissaankin, kuten Taikurin hatun Tiuhti ja Viuhti- hahmoissa ja Vaarallisen juhannuksen teatteriteemassa.

Taikurin hattu- teos itsessään on aika polveileva. Taikurin vanha hattu ilmestyy muumilaaksoon ja aiheuttaa kummallisuuksia, se esimerkiksi kasvattaa viidakon muumitaloon. Teoksessa kuitenkin tapahtuu paljon muutakin; hahmot tekevät retken hattivattien saarelle, muumipeikko muuttu vahingossa kummituseläimeksi, Niiskuneiti löytää kauniin aarteen, Niisku johtaa oikeudenkäyntiä, Möröltä piiloudutaan, Hemuli aloittaa uuden keräilyn ja Tiuhti ja Viuhti piilottelevat salaisuutta matkaöaukussaan.

Tarinassa hahmot ja heidän keskinäiset suhteensa ovat tärkeässä roolissa. Teoksessa tärkeässä osassa ovat myös oikeusfilosofiset kysymykset: kuka saa pitää matkalaukun sisällön? On mielestäni tärkeää, että tällaista asiaa käsitellään lastenkirjassa.

Jansson: Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia

Tove Jansson:
Näkymätön lapsi ja
muita kertomuksia
WSOY
1962/2013

Luulin alunperin, että Näkymätön lapsi olisi ollut kokonaan oma kirjansa, mutta se olikin kertomus ns. Muuminovellien joukossa. Eihän se mitään haittaa :) Teoksen nimi on siis Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, ja näitä muita ovat muun muassa Vilijonkka joka uskoi onnettomuuksiin, Sedrik, Hattivattien salaisuus ja Kevätlaulu.

Kokoelmassa nostetaan esille tärkeitä asioita mielikuvituksesta, tunteista, ajattelusta ja muiden kohtelemisesta. Esimerkiksi Vilijonkan peloista voi oppia sen, että omat pelkonsa voi voittaa. Kun on niin sanotusti vapautunut pelon kahleista, on vapaa tekemään mitä vain. Kertomuksessa Sedrikistä huomataan, etteivät tavarat tuo onnea, vaan ystävät, perhe, seikkailut ja juhlat tekevät onnelliseksi. Tämä on tänäkin päivänä tärkeää muistaa materian suhteen.
Näkymätön lapsi-novelli taas opettaa sen, että ihmisille pitää olla ystävällinen. Varsinkin lapset ovat herkkiä arvostelulle ja komentelulle. Vaikka he eivät kirjaimellisesti muutukaan näkymättömiksi, on alistavalla kohtelulla alistava vaikutus. Silloin he eivät uskalla suuttua ja haluavat olla ikään kuin "poissa silmistä, poissa mielestä" ettei mikään heidän käytöksessään antaisi aihetta suuttumiseen.
Kevätlaulu taas muistuttaa ystävälliyydestä. Nuuskamuikkunen kohtaa matkoillaan pienen olion, joka ihailee häntä. Nuuskamuikkunen tahtoisi olla rauhassa, mutta olento vain pyörii ympärillä. Hän saa huomata, että omalla viitseliäisyydellään hän pystyy tekemään jonkun toisen iloiseksi. Tämäkin aihe on aikaa kestävä, sillä aina on tilanteita, joissa pystyy tekemään jonkun toisen onnelliseksi. :)

Kyrö- Kunkku

Tuomas Kyrö:
Kunkku
Siltala
2013

Kunkku on Kyrön julkaisuista uusimmasta päästä, ainoa tuoreempi teos on tänä vuonna ilmestynyt Iloisia aikoja, mielensäpahoittaja. Kunkku kertoo lempeän ironisesti monarkiasta, ihannevaltiosta, tekojen seurauksista ja seurauksien vastuun kantamisesta, elämän perusasioidena hallitsemisesta ja tenniksestä. Päähenkilö Kunkku, Kalle XIV Penttinen, tuttavallisemmin Pena joutuu tyhjän päälle monarkiaa lakkautettaessa. Alkaa uudenlainen elämä elektroniliikkeen varastomiehenä, syrjäytyvää tytärtä elättäen ja omista asioistaan itse huolehtien. Eikä nippa nappa lukutaitoiselle Kunkulle elämä käännny heti helpoimmin päin, kun pitäisi pelastaa poika vankilatuomiolta, yhyttää vaimo Vironmaalta, selvittää velipuolen henkilöllisyys ja ratkaista tyttären ja tämän ex-miehen rahakiista.

Kunkun rakenne on hieno, sillä luvuissa nykyhetki, menneisyys ja kertoja vuorottelevat. Nykyhetkessä pulmallinen asia saa valaistusta kun puhutaan entisistä ajoista. Teoksessa ikään kuin kaksi tarinaa kulkee rinnakkain, toisiinsa kietoutuneina paljastaen hiljalleen mikä johti mihinkin. Myös runsaasti esiintyvät henkilöhaastattelut elävöittävät tarinaa.

Yksi asia, josta pidin romaanissa erityisesti, oli aitous ja vilpittömyys hahmoja kuvatessa. Kunkku tahtoo kaikille hyvää, joskus kun vaan ei oikein tiedä, mikä on sopivaa käytöstä, joutuu hankaluuksiin. Sivuhenkilöt ovat kokonaisia ihmisiä, heillä on omat tarinansa. Sivuhenkilöiden kautta aiheina häilyvät myös muun muassa kahden naisen välinen rakkaus, huoltajuuskiistat, lapsuudenystävien ajautuminen täysin eri reiteille ja läheisten merkitys elämässä.

Jansson: Vaarallinen juhannus & Taikatalvi

Hellou! Tässäpä olisi vähän juttua parista muumikirjasta :)

Tove Jansson-
Vaarallinen juhannus
WSOY
1954/2014

Eli luin ensinnäkin Tove Janssonin Vaarallisen juhannuksen. Se on ilmestynyt vuonna 1954 ja kyseessä on 23. painos- voitaisiin siis jo melkein puhua, että muumikirjat ovat klassikoita, sillä ne siirtyvät aina uusien sukupolvien rakastamaksi.

Vaarallinen juhannus on tarina luonnonmullistuksesta ja teatterimaailmasta. Muumiperhe joutuu pois kotoaan suuren tulvan seurauksena ja ajautuu teatteriin. He eivät ensin tajua, minne ovat salonginkalusteensa laskeneet, mutta teatterissa asuva Emma alkaa lopulta selittää heille kuinka teatteri toimii. Ajautuvatpa muumit kehittämään oman näytelmänkin.

Vaarallisesta juhannuksesta on kyse esimerkiksi siksi, että Muumipeikko, Niiskuneiti ja Vilijonkka joutuvat vannkilaan, ja Poliisimestari jahtaa Nuuskamuikkusta, joka on sattunut saamaan 24 lasta huolehdittavakseen.

Romaani on hyvin kepeä ja sadunomainenkin. Alitajuisesti odotin, että "voi kauheaa, mitkä vahingot tulvavesi on aiheuttanut, rakenteet ja seinät ovat pilalla..." ja kun Muumiperhe palasi laaksoon, kaikki oli kuten ennenkin. Oli erittäin hauskaa huomata oma reaktioni ja muistaa, että kirjoissa kaikki todella on mahdollista. Jos kirjailija niin haluaa, niin vesivahinkoa ja homeongelmaa ei tule.

Teoksen kirjoittamisen aikaan Jansson itse oli kiinnostunut teatterimaailmasta. Hän rakasti tuohon aikaan Vivica Bandleria, joka oli teatteriohjaaja. Teoks onkin omistettu "Vivicalle." Oman elämäntilanteen vaikutuksen teoksen syntyyn siis huomaa helposti: siitä käy ilmi tuo riemu ja innostus uuden asian edessä. Jansson itse pitikin suuresti teatterista.

Tove Jansson-
Taikatalvi
WSOY
1957/2014

Taikatalvi taas on selkeästi aikuisempi kirja. Se on kirjoitettu vuonna 1957, ja Janssonin maailma on täysin erilainen. Teos kertoo Muumipeikon talvesta. Yleensä muumit nukkuvat talviunta, mutta Muumipeikko herää eikä saa enää unta. Se lähtee ulos tutustumaan uuteen vuodenaikaan. Se joutuu kohtaamaan kokonaan erilaisen maailman, jossa mikään ei ole niin kuin on tottunut ja kaikkeen pitää keksiä uusi tapa toimia.

Taikatalvi on synkkä kuvaus uuden asian pelosta ja yksinjäämisen kauhusta. Toisaalta siinä myös päähenkilö kasvaa voittaen pelkonsa ja löytää uuden ystävyyden, suuren rakkauden. Teoksessa Tuu-tikki symboloi Janssonin elämänkumppania Tuulikki Pietilää. Muumipeikolla on turvallinen olo, hän on löytänyt tärkeän henkilön elämäänsä kuten Janssonkin löysi.

http://www.kirja.fi/kirja/?ean=9789510364215
http://www.kirja.fi/kirja/?ean=9789510364192

Luettavaa riittää!

Moi kaikki!
Tässä tällaista kuvallista tilapäivitystä. Tällä hetkellä luen kaikkia kuvassa näkyviä kirjoja eli:

Iso suomen kielioppi
Karlsson: Yleinen kielitiede
Lieko: Fonologia ja morfologia ulkomaalaisille
Laaksonen & Lieko: Suomen kielen fonologia ja morfologia
Näitä kaikkia luen suomen kielen perusopintoihin.

Lisäksi:
Kyrö: Kunkku
Kuntoplus: Juoksijan uusi käsikirja
Jansson: Näkymätön lapsi, Taikurin hattu, Taikatalvi ja Vaarallinen juhannus.

Hetkeen minusta ei ole kuulunut siksi, että luin Linnan Tuntemattoman sotilaan uudestaan mutten viitsinyt kirjoittaa siitä tänne toistamiseen, ja olen lukenut tosiaan koulukirjoja nyt aika paljon. Kunkusta olen kuitenkin lukenut jo kolmasosan ja Juoksijan uuden käsikirjan lähes kokonaan, joten niistä kuullaan kyllä pian täällä :)

Hyvää syksyä kaikille! :)

Karjalainen: Tove Jansson-tee työtä ja rakasta

Tuula Karjalainen:
Tove Jansson-
Tee työtä ja rakasta
Tammi 2014

Tunnustan. En ole lukenut aiemmin kuin yhden elämäkerran, joten en oikein osaa arvostella niitä. Mutta kuitenkin tällaisena kokemattomanakin elämäkertalukijana voin vakuuttaa, että Tove Jansson- Tee työtä ja rakasta on loistava elämäkerta ja kurkistus Tove  Janssonin elämään.

Teos on erittäin monipuolinen. Siinä kerrotaan koko Janssonin urasta- maalaamisesta, kuvittamisesta, kirjojen ja novellien kirjoittamisesta, muumeista, perheestä ja ystävyyssuhteista. Tätähän kuvaa kirjan nimikin: Tee työtä ja rakasta. Kirjasta saa käsityksen, että Jansson olisi halunnut vain maalata, mutta tottahan jollakin on elätettävä itsensä. Hän esimerkiksi maalasi Auroran lastensairaalaan seinämaalauksen, teki kaksi freskoa Helsingin kaupungintaloon ja teki Garm-lehden kansikuvia kauan. Onkin mielenkiintoista, miten Jansson on löytänyt aikaa kaikelle: kaiken muun lisäksi hän esimerkiksi vastasi lasten lähettämiin kirjeisiin henkilökohtaisesti.

Opin teoksesta paljon, en edes tiennyt, että Jansson maalasi ja kirjoitti niin paljon muumien lisäksi. Hänelle työ oli tärkeä osa elämää- pahinta oli, jos inspiraatio maalaamiseen tai kirjoittamiseen oli kadonnut hetkeksi. Hän teki työtä elämänsä loppuun asti: viimeinen novellikokoelma Viesti, Valitut novellit 1971-1997 ilmestyi Janssonin ollesa 84-vuotias. Ura oli kestänyt 70 vuotta.

Vaikka Tove Jansson tunnetaankin parhaiten muumeista, hän halusi aina tulla muistetuksi taidemaalauksistaan. Teokseen kopioiduista Janssonin kirjestä voi huomata, että hän alkoi kyllästyä muumeihin: hän ei päässyt niistä eroon, vaikka olisi halunnut tehdä aivan muita asioita. Erittäin kuvaava olikin eräs kirjassa esitetty lehtiotsikko: Muumimamma haluaa olla pääasiassa taidemaalari. 

Eräs mielenkiintoinen asia on Janssonin ajatusten autenttinen esittäminen teoksessa. Lähteinä on käytetty paljon Janssonin kirjeitä ja muistiinpanoja, joten niiden aitoudesta voi olla varma. Tuula Karjalainen on myös onnistunut vetämään punaista lankaa halki Toven elämän ja tapahtumien. Hän summaa, mitä ilmiöitä milloinkin oli ja miksi Tove Jansson tunsi miten tunsi. Janssonin suhteista hänen rakkaisiinsa on kerrottu mielestäni hyvin: paljon, selittävästi ja hienotunteisesti. Nyt ymmärrän Tiuhti ja Viuhti, sekä Tuutikki-hahmot.

Teoksessa käsiteltiin paljon Janssonin maalauksia, ja tässä tulee kirjan ainoa huono puoli: kaikista kuvailluista maalauksista ei ollut kuvia. Karjalainen on saattanut kertoa pitkään, miten surrealismi vaikutti siihen ja siihen maalaukseen tänä ja tänä aikakautena, mutta kohta menee hukkaan kun lukija ei näe kuvaa kyseisestä teoksesta. Voihan siinä olla kyse vaikka kuvan käyttöoikeuksista, en tiedä- mutta turhauttavaa se oli.

Suosittelen kyllä teosta kaikille luettavaksi, Tove Janssonilla on ollut suurempi merkitys kuin osasin kuvitellakaan. Tänä vuonna, kun on kulunut sata vuotta Janssonin syntymästä, on hyvä kunnioittaa häntä tutustumalla hänen elämäänsä.

..."Toven elämässä tärkeintä oli ollut luova työ. Hän loi, maalasi, piiris ja kirjoitti usean ihmisen täyden uran verran. Hänen luovuutensa ja taiteensa alueet olivat olleet valtavan laajat aina maalauksista, saduista, novellikokoelmista, romaaneista, näytelmien käsikirjoituksista, runoista, lauluista, lavasteista, monumentaalimaalauksista, kuvituksista ja maalauksista poliittisiin piiroksiin ja karikatyyreihin."...

Hyvää syksyä kaikille! :) 

kuvat: http://www.tammi.fi/kirjat/-/product/no/9789513169633

http://www.tntnphotos.com/2014/07/autumn/

Leppänen: Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet

Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet on teos muumituotteista. Tänä vuonnahan on Tove Janssonin satavuotissyntymäpäivä, ja sen kunniaksi ilmestyy teoksia häneen liittyen, ja esimerkiksi kirjakaupat laittavat esille hänen muumikirjojaan ja hänestä kirjoitettuja elämäkertoja.

Muumimukit ovat kasvattaneet suosiotaan kiihtyvällä vauhdilla, ja tänä päivänä vanhimmat mallit ovat oikein rahanarvoisia. Konseptiin kuuluukin nykyään lähes kaikkea kuviteltavissa olevaa aina niistä perinteisistä mukeista ja lautasista kannuihin ja kattiloihin, ja Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet on kätevä teos kaikkien tuotteiden näkemiseen.

Teos on myös muutakin kuin vain katalogi muumituotteista. Se sisältää muun muassa keräilijöiden kertomuksia, Tove Janssonin esittelyä ja tarinaa muumimukin takana. Muumilaakso Arabiassa- Keräilijän aarteet onkin erinomainen lahjaidea keräilijälle tai muuten vain mukeista kiinnostuneille. Siinä saa myös pikakatsauksen Tove Janssoniin ;)

Leppänen Helena:
Kerälijän aarteet-
Muumilaakso Arabiassa
Wsoy 2014

kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510402047