perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kirjaodotuksia (;

Terve taas!

Tällä kertaa mainitsen uusista, mielenkiintoisista kirjoista, jotka haluaisin lukea lähiaikoina, luultavasti tänä syksynä. (Lue: nyt heti!) Pikkulinnut lauloivat tällaisista:

Tuomas Kyrö: Iloisia aikoja,mielensäpahoittaja (wsoy)

Suomalaisen kirjakaupan kuvauksesta lainaten:

"Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -romaani pysyy sysisuomalaisten perusasioiden äärellä. Elämän, kuoleman ja elementtirakentamisen. Mielensäpahoittaja kirjoittaa oman muistokirjoituksensa, koska kuka muu hänen elämänsä ja tekonsa tuntee? Hautakivi hankitaan ajoissa, kun halvalla saa. Testamenttiinsa Mielensäpahoittaja kirjaa aineellisen ja henkisen perintönsä, joka ei ole sen pienempi kuin kokonaisen sukupolven kokoinen. Mielensäpahoittaja haluaa itse päättää kuka saa talon, kuka Voortti Eskortin ja kummalle miniälle kumpi emännän koruista. Mutta samalla kun peräseinä lähestyy, vanha mies kurkistaa myös lähtöviivoille, syntymään ja lapsuuteen. Mielensäpahoittaja myöntää jopa tehneensä virheitä elämässään. Laskutavasta riippuen yhden tai kaksi."

Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja -

Taattua Mielensäpahoittajaa siis luvassa!

Toinen on Norjan kolmen vuoden takaista surmaa käsittelevä teos; SEIERSTAD, ÅSNE
YKSI MEISTÄ. KERTOMUS NORJASTA. (wsoy)

Wsoyn sivulta lainaan:

"Mikä johti Utøyaan?
Norjan kansainvälisesti tunnetuimman journalistin perusteellinen katsaus Oslon ja Utøyan terrori-iskuihin. Perjantaina 22.7. 2011 autopommi Oslon keskustassa ja verilöyly nuortenleirillä Utøyan saarella romahduttivat kuvan turvallisesta Norjasta.
Kymmenien norjalaisten kuoleman takana ei ollut kansainvälinen terrorismi, vaan tekijä oli nuori norjalainen, yksi meistä. Åsne Seierstad selvittää teon taustat ja tekijän motiivit sekä tuo esiin myös uhrien näkökulman ja Utøyan eloonjääneiden järkyttävät kokemukset.
Åsne Seierstad (s. 1970 Oslossa) on norjalainen toimittaja ja kirjailija. Hän on toiminut kirjeenvaihtajana Venäjällä ja Kiinassa ja raportoinut sota-alueilta Balkanilta, Afganistanista ja Irakista. V. 2002 ilmestyi suurta huomiota herättänyt reportaasiteos Kabulin kirjakauppias, jota on myyty yli puoli miljoonaa kappaletta. Teoksissa Satayksi päivää ja Groznyin enkelit Seierstad kuvaa elämää sodan jaloissa Irakissa ja Tšetšeniassa. Hän on saanut työstään useita kansainvälisiä tunnustuksia, mm. Norjan suuren journalistipalkinnon."


 Yksi meistä. Kertomus Norjasta
Tämäkin siis erittäin mielenkiintoiselta vaikuttava teos!




tiistai 22. heinäkuuta 2014

Onnittelut!

Hyvää nimipäivää (ex-)äidinkielenopetttajalleni Leena Päres-Schulmanille! Ja kaikille muillekin Leenoille :)


torstai 17. heinäkuuta 2014

Parhaat palat!

Olen lukenut todella innoissani kirjastosta lainaamiani kirjoja, ja tässä on osa hauskimmista ja mielenkiintoisimmisita katkelmista tähän asti!

Stephenie Meyer: Breaking dawn
Breaking Dawn cover.jpg
"We were less than a mile out now. I think so. Hey, Edward. If you can hear me- circle the wagons, bloodsucker. You've got a problem."

Eli vapaasti käännettynä: Olimme noin kilometrin päässä nyt, luulisin. Hei, Edward. Jos kuulet minut, tule takaisin, verenimijä. Sinulla on ongelma.

Nauroin tuolle circle the wagons-kohdalle ääneen, se oli vain jotenkin niin tilanteeseen sopiva. Suomeksi ilmaisua ei oikein pysty kääntämään. Juuri tämän takia on niin mahtavaa osata vieraita kieliä ja lukea kirjoja niiden alkuperäiskielillä!

Ville Kivimäki: Murtuneet mielet
Murtuneet mielet
http://www.wsoy.fi/kirjat/-/
product/no/9789510374665

..."Suru, ahdistus, sääli ja häpeä eivät ole sairauksia vaan inhimillisiä tunteita. Missä kohden näitä kokemuksia ja niiden psyykkisiä seurauksia on syytä alkaa kutsua traumaattisiksi? Tässä on sotatraumojen todellinen "harmaa vyöhyke", vielä paljon suurempi kuin kysymys siitä, kuinka moni psyykkisistä häiriöistä kärsinyt suomalaissotilas jäi pois armeijan virallisesta psykiatrisesta hoitojärjestelmästä ja tilastoista."

Edellä Kivimäki oli siis pohtinut, kuinka monta suomalaissotilasta sai hoitoa psyykkisiin traumoihin, millä tavalla ja misää sodan vaiheessa, aina verranneena ikään, siviilisäätyyn, ammattiin, sotilasarvoon ja sitten kaatuneiden vastaaviin. Iso kiitos Kivimäelle tarkasta ja analyyttisestä työstä.

Väinö Linna: Tuntematon sotilas

"Kariluoto kävellä veuhkaisi innostuneena Rokan luokse."

Tuntemattomasta olenkin kirjoitellut jo aiemmin täällä blogissa, joten olen nyt lyhytsanainen. Haluan vain mainita jälleen kerran, miten mahtavasti Linna on kirjoittanut murteita romaaniin. Mutta tuo sana veuhkaisi, ai että.

Juhana Torkki: Tarinan valta

(Kun paavi Benedictus antoi eroilmoituksensa, salama iski samana iltana Pietarinkirkon kupoliin. Kaikkialla pidettiin tätä kohtalona, enteenä ja niin edespäin...)
-> "Poissaoloaan loistivat analyysit siitä, miten paavin ero voisi liittyä vatikaanissa riehuvaan valtataisteluun ja Vatikaanin pankin harjoittamaan rahanpesuun."

Tästä kirjasta tuntuu, kuin se olisi kirjoitettu juuri minulle! Torkki lähestyy lukijaa niin loistavasti, että tuntuu siltä, kuin side poistettaisiin silmiltä. Hän osoittaa niin selväsanaisesti vaikeat ilmiöt, että nostan hattua ja korkealle.

Pablo Neruda: Haluan takaisin etelään (1941)

..."kulkea läpi sähköä ritisevän pähkinäpensaikon valon..."

Nerudan runoja lukiessani hämmennyn joka kerta. Runot ovat aina sellaisia, että niissä yhdistellään jotain ihan toisiinsa liittymättömiä asioita, niin, että lopputulos on yleensä aika sekava. Miten pähkinäpensaikko voi ritistä sähköä, ja miten siitä voi loistaa valoa? Onko pähkinäpensaikko symboli jostain muusta? Miten sen valon läpi voisi kävellä, ja minne?
   Silti runoissa on vain jotain, joka toimii. Ehkä osaan eritellä sitä tarkemmin sitten, kun olen lukenut koko kokoelman.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tuomas Kyrö- Miniä

Miniä ilmestyi vuonna 2012 Kirjan ja ruusun päivänä, jolloin sen sai kaupan päälle ostoksesta. Teos on ikään kuin spin-off eli itsenäinen osa Kyrön Mielensäpahoittaja- teoksiin. Teoksessa päähenkilö on Mielensäpahoittajan pojan vaimo eli Mielensäpahoittajan Miniä. Seuraavaksi Kyröltä varmaan ilmestyy teos Lapsenlapsi tai jotakin. Minä kuitenkin pidin suunnattomasti Miniästä. Se oli rentoa, ja niin humoristista luettavaa, kuten kohta

..."Kun me tapasimme, mieheni oli opinnoissaan minun edelläni, muta oma käännekohtani tapahtui ensimmäisen Sysi-Suomen vierailun jälkeen. Miniälle tuli kiire. En aikonut jäädä mikroaaltouunin, kakkavaippojen ja ostoskeskusten leikkipaikkojen vangiksi. En aikonut olla silmäpussinen, serotoniinilääkitty äiti neuvolan käytävällä, sylissäni rääkyvä nyytti, jonka haluaisin heittää seinään. Minä hoitaisin kerralla koko paketin, opinnot, ukon, uran ja lapset."...

Miniässä yhdistellään oivaltavasti eri yhteiskuntaluokkia. Miniä on kaupunkilainen, naimisissa oleva äiti. Hänellä on loistava koulutus ja työpaikka, ja itsenäisyys ja ura ovat hänelle tärkeitä. Toki hän rakastaa lapsiaan ja kotiaan, mutta perheen mies on poikkeuksellisesti emäntä talossa:

..."Mieheni tietää milloin on vanhempainillat ja lasten hammaslääkärit ja neuvolat, minä tiedän milloin on auton määräaikaishuolto ja pidetäänkö asuntolaina sidottuna kolmen kuukauden euriboriin vai ei."...

Mielensäpahoittaja on kahdeksankymppinen, tiukasti perinteitä noudattava mies.

..."appiukko on itse viljellyt, parkinnut ja rakentanut 90 prosenttia kaiken talossaan näkyvästä."...

Miniä kertoo yhdestä viikonlopusta, kun Mielensäpahoittaja tulee poikansa kotiin parantelemaan jalkaansa. He ovat kahdestaan Miniän kanssa, ja kumpikin yrittää selviytyä parhaansa mukaan kiusallisesta elämäntapaerosta. Työnantaja lähettää Miniän sopimaan miljoonakauppaa venäläisten kanssa, ja appiukko täytyy ottaa mukaan. Katastrofin ainekset ovat siis kasassa, selviytyykö miniä?


..." En minä tiedä mitä 80-vuotiaan miehen ja 43-vuotiaan naisen yhteiselämässä syödään. Appiukon ruokavalio koostuu perunasta, minä olen siirtynyt riisiin, nuudeleihin ja linsseihin jo vuosia sitten. Lisäksi on näitä pikantteja pikkueroja, kuten puoli vuosisataa ja elämänkatsomus. Saako sillä reseptillä gratiinit rakennettua?"...

Kerroksellisuutta Miniään tuovat takaumat. Välillä ollaan 2000-luvulla googlettamassa apiukolle päivähoitopaikkaa, ja välillä 1990-luvulla hiihtämässä postilaatikolle.

Miniässä ei ole mielestäni huonoja puolia. Se on lyhyt, ja ikään kuin välipala suurempien teosten välillä, mutta se on hyvä sellaisena. Ennemminkin teosta kohtaan voi suhtautua kuin pitkähköön novelliin romaanin sijasta, sillä se sivuaa hetkellisesti päähenkilöidensä elämää, mutta sillä ei ole merkittävää muutosta alku- ja lopputilan välillä. Vai onko? ;)

Hyvää Miniässä on tapa, jolla eri ihmisten luonteet ja käytös tuodaan esiin. Kerronta on niin suorasukaista ja sensuroimatonta. Painotan myös lämminhenkisyyttä ja edelleen kertakaikkiesen hauskaa muotoa.



maanantai 9. kesäkuuta 2014

Isku kirjastoon!

Kävin kirjastossa etsimässä kesäluettavaa, ja sieltä löytyi vaikka mitä! Lainasin Tuntemattoman sotilaan, Pablo Nerudan runoja, Miniän, Aamunkoin englanniksi ja varasin Murtuneet mielet. Tästä tulee hyvä lukukesä! :D

Ihastuin Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen lukiessani sitä lukudiplomia varten joulukuussa 2013, ja olen jo pitkään halunnut lukea sen uudestaan. Rankkaa aihetta käsiteltiin niin mukaansatempaavalla otteella ja huumorilla, että klassikko on asemansa ansainnut. 

Olen ollut jo vuosia Serranon perheen fani, ja sarjassa Eva pitää Pablo Nerudan runoista. Aina Serranoa katsoessani muistan, että pitäisi tutustua Nerudan tuotantoon, mutten ole ikinä saanut aikaiseksi. Nyt kirjastossa muistin Nerudan, ja ensimmäinen teos odottaa syventymistäni! Odotukseni ovat korkealla ;)

      




Tuomas Kyrön teos Miniä kertoo Mielensäpahoittajan pojan vaimosta. Teosta sai muutama vuosi sitten Kirjan ja ruusun päivänä kaupanpäälliseksi. Olen lukenut molemmat Mielensäpahoittajat, ja olen kuullut Miniän olevan myös loistava. Haluaisin lukea myös enemmän Kyrön tuotantoa, kuten Kerjäläisen ja jäniksen. :)





Stephanie Meyerin Breaking dawnin lainasin siksi, että saisin vähän kerrattua englannin kieltä :) Tottakai voisin lukea jotakin haastavampaakin, mutta Twilight- sarjaa luin nuorempana sen verran paljon, että osaan kirjat suunnilleen ulkoa. Tätä voisi siis kutsua niin sanotusti pehmeäksi laskuksi :D Syksyn kirjoitusten jälkeen en ole lukenut sitä oikeastaan ollenkaan, joten vähän täytyy kerrata, ihan vain omaksi ilokseni :D


Viimeisenä muutama sana tietokirjoista. Tuosta Tarinan vallasta kirjoittelinkin jo aiemmin, ja sen lisäksi aion lukea Murtuneet mielet. Bongasin sen ajat sitten kirjakaupassa, mutta ajattelin lainata sen ensin kirjastosta ja lukea ennen kuin ostaisin omakseni. Olen hyvin sodanvastainen ihminen, ja Murtuneet mielet valottaa nimenomaan sotilaiden psyykisiä kärsimyksiä.

Murtuneet mielet
kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510374665

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kuulumisia :)

Moi vaan kaikki :) Pääsin ylioppilaaksi 31.5 Riihimäen lukiosta, ja nyt on aika suunnata uusiin haasteisiin. Haluan heti alussa kiittää Suomen tietokirjailijat ry:tä saamastani stipendistä, se oli aivan uskomattoman hieno asia! Kiitos! Samoin kiitos Leena Päres-Schulmanille ja Erkki Löfbergille lukion äidinkielenopetuksestani. Iso kiitos!

Tällä hetkellä luen ylioppilaslahjaksi saamaani kirjaa Tarinan valta-kertomus luolamiehen paluusta. En ole ehtinyt lukea vielä kovin paljon, mutta alku on lupaava ja todella kiinnostava ;)

Kesän aikana haluaisin lukea klassikkoja, kuten Tuntemattoman sotilaan uudestaan ja Pablo Nerudaa. Myös Murtuneet mielet houkuttaisi, ekäpä saan sen käsiini kirjastosta :)

Tulen varmaan jatkossa aina kommentoimaan tänne joitakin asioita lukemistani kirjoista, jos ei muuten niin harjoituksena unelma-ammattiani varten... :)

Kuva: Jani Romppanen

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ohi on- mitkä fiilikset?

Se lähes vuosi, joka tätä diplomia suorittaessa kului, on tavallaan todella pitkä ja tavallaan todella lyhyt aika. Paljon asioita mahtui samaan aikaan elämään- kuten ylioppilaskirjoitukset ja lukion viimeinen vuosi. Välillä mietin,tulenko ikinä suorittamaan tätä vaaditussa ajassa. Silti tämä oli oikeastaan todella mukava haaste: 20 kirjaa, aikaa elokuun alusta huhtikuun loppuun. Suorittaminen opetti myös sen, miten vuosi kuluu. Ensimmäisten kirjojen kohdalla tuntui, että kaikki on vielä edessä, kymmenen kohdilla oli hyvin alkanutta ja kulkevaa perustyötä ja kahdenkymmenen lähestyessä alkoi loppukiri- jokaisen yksittäisen kirjan merkityksen ymmärsi paremmin.

Vaikka olenkin aina lukenut paljon, oli 20 kirjaa vuodessa myös minulle aika paljon, sillä välillä oli tilanteita, joissa en normaalisti olisi lukenut kirjaa kirjan perään vaan keskittynyt johonkin muuhun. 20 on kuitenkin hyvä määrä lukudiplomia suorittavalle. Sitä kohti oli myös helppo pyrkiä, sillä määrä oli haastava muttei liian vaikea, ja oman edistymisen todella huomasi koko ajan.

Blogia pitäessä kirjoja tuli luettua tarkemmin kuin normaalisti. Kutakin kirjaa lukiessa mietin, mitä haluan tuoda siitä esille blogikirjoituksessa, mikä kussakkin kirjassa oli itse asiassa oleellista? Huomasin, että jos minun ei olisi tarvinnut tehdä kirjaan liittyvää tehtävää lukemisen jälkeen, olisin unohtanut ne nopeasti. Nyt kun lukukokemuksen jälkeen piti vielä todella pysähtyä miettimään kirjaa, sen ymmärsi paremmin.

En tiedä vielä, että jatkanko blogia. Opin kuitenkin sen, että kirjasta saa asioita irti vielä silloin, kun lukeminen on loppunut, ja sitä taitoa tulen käyttämään vielä tulevaisuudessakin.

Lopuksi kommentoin lyhyesti jokaista diplomiin lukemaani kirjaa ja sitä, minkälaiset fiilikset siitä jäivät.

1. Giovanni Boccaccio- Decamerone
Tämä novellikokoelma oli pidempi lukukestoltaan kuin olin odottanut! Olin ennen tottunut lyhyisiin tilannenovelleihin, mutta tässä oli sata pitkähköä juoninovellia, joten tässä kului aikaa enemmän kuin luulin! Mutta hyödyllinen lukukokemus se oli ehdottomasti.

2. Pirjo Saarnia- Ruoan terveysvaikutukset
Todella mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, suosittelen ehdottomasti!

3. Kari Hotakainen- Juoksuhaudantie
Tässä tuntui olevan sekä suomalaista melankolisuutta että sisua. Plussaa kuitenkin eri näkökulmista kertomisesta!

4. Leo Tolstoi- Anna Karenina
Olen tyytyväinen siihen, että luin tämän klassikon, mutta sitä ei tee mieli lukea uudestaan ihan heti! :D Ehkä joskus vuorokauden kestävällä lennolla kun ei ole mitään muutakaan tekemistä...

5. Peter Hoeg- Lumen taju
Tämä romaani oli aivan loistava, mutta (spoiler alert) avoin loppu pilasi mielestäni teoksen.

6. Väinö Linna- Tuntematon sotilas
On sinänsä ihme, että luin Tuntemattoman sotilaan vasta nyt, mutta pidin siitä, ja haluaisin lukea sen jo kohta uudestaan! Sota on tietenkin rankka aihe, mutta kirjassa oli jotakin rakastettavan  humoristista ja suorasukaista.

7. Stefan Moster- Rakkaat toisilleen
Tästä tuli selvä lempikirjani! Mielestäni teoksessa parasta oli käytetty kieli, sanavalinnat ja lauserakenteet. Niiden puolesta se on mielestäni "ei- niin- tavallista- proosaa".

8. Kira Poutanen- Ihana meri
Tämä teos on onnistunut tallentamaan tarkkasilmäisesti anorektikon maailmaa, ja se on ehdottoman hyvä kirja lukea.

9. Ray Bradbury- Fahrenheit 451
Tästä teoksesta en oikein osaa sanoa. Se oli miellyttävä lukukokemus, mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli todella lyhyt ja nopeatempoinen.

10. Juhani Aho- Rautatie
Tästä teoksesta en oikein pitänyt. Siinä ei ollut mitään kielellisiä hienouksia, yllättäviä juonenkäänteitä tai mielenkiintoisia henkilöitä.

11. Anne Frank- Nuoren tytön päiväkirja
Sanotaanko näin, että Nuoren tytön päiväkirja on mielestäni ansainnut tarinallaan paikan klassikkona klassikoiden joukossa, ja siksi kaikkien pitäisi lukea se edes kerran.

12. Anna-Leena Härkönen- Ei kiitos
Mukaansatempaisevaa suomalaista kirjallisuutta. Tämän teoksen takia haluaisin lukea muitakin Härkösen teoksia :)

13. Petri Pietiläinen- Koirien maailmanhistoria
Voisi sanoa,että teos oli siinä sivussa myös ihmisten maailmanhistoria. Selkeästi jäsennetty kirja oli oiva muistinvirkistys historiasta.

14. J.D.Salinger- Sieppari ruispellossa
Tämä oli todella erilainen kirja kuin olin odottanut. Se oli juoneltaan melko tylsä, mutta opetti silti elämästä ja ihmisistä sen, että epäonnistujallakin on unelmia, ne voivat olla vain erilaisia kuin odotusten mukaiset.

15. Yang Martel- Piin elämä
Uskomaton tarina! Suosittelen sekä lukemaan että katsomaan elokuvana :)

16. Johanna Sinisalo- Auringon ydin
En tiedä näkyykö se asenteestani, mutta jotenkin lukemani suomalaiset romaanit ovat aina olleet jotenkin melankolisia. Tämä oli virkistävä poikkeus: suomalainen dystopiaa kuvaava romaani. Suosittelen!

17. Dan Brown- Da Vinci- koodi
Rakastuin tähän kirjaan! Se oli niin mukaansatempaava ja huolellisesti rakennettu, että se oli siksi aivan ihana! Nyt vain pähkäilenkin, että voinko lukea esimerkiksi Enkeleitä ja demoneita ja Infernoa, sillä oivatko ne yltää da Vinci-koodin tasolle? Haluaisin lukea tämän uudestaan ja uudestaan! :D

18. William Golding- Kärpästen herra
Tämä romaani oli myös erilainen kuin olin odottanut. Sekin oli juoneltaan tylsempi, mutta opetti sitten taas ihmisestä enemmän. Hyvä kirja lukea edes kerran elämässään ja niin edespäin, mutta en kyllä lukisi tätä ihan heti uudestaan.

19. Miika Nousiainen- Metsäjätti
Taattua Nousiaista, jos niin voisi sanoa. Täsmälleen sopiva yhdistelmä huumoria ja alakuloa. Pidin siitä, miten elämän nurjia puolia käsiteltiin kirjassa.

20. Richard Bach- Lokki Joonatan
Klassikko, ja vielä sellainen, jonka voi lukea uudestaan ja uudestaan. Sanoma tulee esiin maniosti.