maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tuomas Kyrö- Miniä

Miniä ilmestyi vuonna 2012 Kirjan ja ruusun päivänä, jolloin sen sai kaupan päälle ostoksesta. Teos on ikään kuin spin-off eli itsenäinen osa Kyrön Mielensäpahoittaja- teoksiin. Teoksessa päähenkilö on Mielensäpahoittajan pojan vaimo eli Mielensäpahoittajan Miniä. Seuraavaksi Kyröltä varmaan ilmestyy teos Lapsenlapsi tai jotakin. Minä kuitenkin pidin suunnattomasti Miniästä. Se oli rentoa, ja niin humoristista luettavaa, kuten kohta

..."Kun me tapasimme, mieheni oli opinnoissaan minun edelläni, muta oma käännekohtani tapahtui ensimmäisen Sysi-Suomen vierailun jälkeen. Miniälle tuli kiire. En aikonut jäädä mikroaaltouunin, kakkavaippojen ja ostoskeskusten leikkipaikkojen vangiksi. En aikonut olla silmäpussinen, serotoniinilääkitty äiti neuvolan käytävällä, sylissäni rääkyvä nyytti, jonka haluaisin heittää seinään. Minä hoitaisin kerralla koko paketin, opinnot, ukon, uran ja lapset."...

Miniässä yhdistellään oivaltavasti eri yhteiskuntaluokkia. Miniä on kaupunkilainen, naimisissa oleva äiti. Hänellä on loistava koulutus ja työpaikka, ja itsenäisyys ja ura ovat hänelle tärkeitä. Toki hän rakastaa lapsiaan ja kotiaan, mutta perheen mies on poikkeuksellisesti emäntä talossa:

..."Mieheni tietää milloin on vanhempainillat ja lasten hammaslääkärit ja neuvolat, minä tiedän milloin on auton määräaikaishuolto ja pidetäänkö asuntolaina sidottuna kolmen kuukauden euriboriin vai ei."...

Mielensäpahoittaja on kahdeksankymppinen, tiukasti perinteitä noudattava mies.

..."appiukko on itse viljellyt, parkinnut ja rakentanut 90 prosenttia kaiken talossaan näkyvästä."...

Miniä kertoo yhdestä viikonlopusta, kun Mielensäpahoittaja tulee poikansa kotiin parantelemaan jalkaansa. He ovat kahdestaan Miniän kanssa, ja kumpikin yrittää selviytyä parhaansa mukaan kiusallisesta elämäntapaerosta. Työnantaja lähettää Miniän sopimaan miljoonakauppaa venäläisten kanssa, ja appiukko täytyy ottaa mukaan. Katastrofin ainekset ovat siis kasassa, selviytyykö miniä?


..." En minä tiedä mitä 80-vuotiaan miehen ja 43-vuotiaan naisen yhteiselämässä syödään. Appiukon ruokavalio koostuu perunasta, minä olen siirtynyt riisiin, nuudeleihin ja linsseihin jo vuosia sitten. Lisäksi on näitä pikantteja pikkueroja, kuten puoli vuosisataa ja elämänkatsomus. Saako sillä reseptillä gratiinit rakennettua?"...

Kerroksellisuutta Miniään tuovat takaumat. Välillä ollaan 2000-luvulla googlettamassa apiukolle päivähoitopaikkaa, ja välillä 1990-luvulla hiihtämässä postilaatikolle.

Miniässä ei ole mielestäni huonoja puolia. Se on lyhyt, ja ikään kuin välipala suurempien teosten välillä, mutta se on hyvä sellaisena. Ennemminkin teosta kohtaan voi suhtautua kuin pitkähköön novelliin romaanin sijasta, sillä se sivuaa hetkellisesti päähenkilöidensä elämää, mutta sillä ei ole merkittävää muutosta alku- ja lopputilan välillä. Vai onko? ;)

Hyvää Miniässä on tapa, jolla eri ihmisten luonteet ja käytös tuodaan esiin. Kerronta on niin suorasukaista ja sensuroimatonta. Painotan myös lämminhenkisyyttä ja edelleen kertakaikkiesen hauskaa muotoa.



maanantai 9. kesäkuuta 2014

Isku kirjastoon!

Kävin kirjastossa etsimässä kesäluettavaa, ja sieltä löytyi vaikka mitä! Lainasin Tuntemattoman sotilaan, Pablo Nerudan runoja, Miniän, Aamunkoin englanniksi ja varasin Murtuneet mielet. Tästä tulee hyvä lukukesä! :D

Ihastuin Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen lukiessani sitä lukudiplomia varten joulukuussa 2013, ja olen jo pitkään halunnut lukea sen uudestaan. Rankkaa aihetta käsiteltiin niin mukaansatempaavalla otteella ja huumorilla, että klassikko on asemansa ansainnut. 

Olen ollut jo vuosia Serranon perheen fani, ja sarjassa Eva pitää Pablo Nerudan runoista. Aina Serranoa katsoessani muistan, että pitäisi tutustua Nerudan tuotantoon, mutten ole ikinä saanut aikaiseksi. Nyt kirjastossa muistin Nerudan, ja ensimmäinen teos odottaa syventymistäni! Odotukseni ovat korkealla ;)

      




Tuomas Kyrön teos Miniä kertoo Mielensäpahoittajan pojan vaimosta. Teosta sai muutama vuosi sitten Kirjan ja ruusun päivänä kaupanpäälliseksi. Olen lukenut molemmat Mielensäpahoittajat, ja olen kuullut Miniän olevan myös loistava. Haluaisin lukea myös enemmän Kyrön tuotantoa, kuten Kerjäläisen ja jäniksen. :)





Stephanie Meyerin Breaking dawnin lainasin siksi, että saisin vähän kerrattua englannin kieltä :) Tottakai voisin lukea jotakin haastavampaakin, mutta Twilight- sarjaa luin nuorempana sen verran paljon, että osaan kirjat suunnilleen ulkoa. Tätä voisi siis kutsua niin sanotusti pehmeäksi laskuksi :D Syksyn kirjoitusten jälkeen en ole lukenut sitä oikeastaan ollenkaan, joten vähän täytyy kerrata, ihan vain omaksi ilokseni :D


Viimeisenä muutama sana tietokirjoista. Tuosta Tarinan vallasta kirjoittelinkin jo aiemmin, ja sen lisäksi aion lukea Murtuneet mielet. Bongasin sen ajat sitten kirjakaupassa, mutta ajattelin lainata sen ensin kirjastosta ja lukea ennen kuin ostaisin omakseni. Olen hyvin sodanvastainen ihminen, ja Murtuneet mielet valottaa nimenomaan sotilaiden psyykisiä kärsimyksiä.

Murtuneet mielet
kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510374665

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kuulumisia :)

Moi vaan kaikki :) Pääsin ylioppilaaksi 31.5 Riihimäen lukiosta, ja nyt on aika suunnata uusiin haasteisiin. Haluan heti alussa kiittää Suomen tietokirjailijat ry:tä saamastani stipendistä, se oli aivan uskomattoman hieno asia! Kiitos! Samoin kiitos Leena Päres-Schulmanille ja Erkki Löfbergille lukion äidinkielenopetuksestani. Iso kiitos!

Tällä hetkellä luen ylioppilaslahjaksi saamaani kirjaa Tarinan valta-kertomus luolamiehen paluusta. En ole ehtinyt lukea vielä kovin paljon, mutta alku on lupaava ja todella kiinnostava ;)

Kesän aikana haluaisin lukea klassikkoja, kuten Tuntemattoman sotilaan uudestaan ja Pablo Nerudaa. Myös Murtuneet mielet houkuttaisi, ekäpä saan sen käsiini kirjastosta :)

Tulen varmaan jatkossa aina kommentoimaan tänne joitakin asioita lukemistani kirjoista, jos ei muuten niin harjoituksena unelma-ammattiani varten... :)

Kuva: Jani Romppanen

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Ohi on- mitkä fiilikset?

Se lähes vuosi, joka tätä diplomia suorittaessa kului, on tavallaan todella pitkä ja tavallaan todella lyhyt aika. Paljon asioita mahtui samaan aikaan elämään- kuten ylioppilaskirjoitukset ja lukion viimeinen vuosi. Välillä mietin,tulenko ikinä suorittamaan tätä vaaditussa ajassa. Silti tämä oli oikeastaan todella mukava haaste: 20 kirjaa, aikaa elokuun alusta huhtikuun loppuun. Suorittaminen opetti myös sen, miten vuosi kuluu. Ensimmäisten kirjojen kohdalla tuntui, että kaikki on vielä edessä, kymmenen kohdilla oli hyvin alkanutta ja kulkevaa perustyötä ja kahdenkymmenen lähestyessä alkoi loppukiri- jokaisen yksittäisen kirjan merkityksen ymmärsi paremmin.

Vaikka olenkin aina lukenut paljon, oli 20 kirjaa vuodessa myös minulle aika paljon, sillä välillä oli tilanteita, joissa en normaalisti olisi lukenut kirjaa kirjan perään vaan keskittynyt johonkin muuhun. 20 on kuitenkin hyvä määrä lukudiplomia suorittavalle. Sitä kohti oli myös helppo pyrkiä, sillä määrä oli haastava muttei liian vaikea, ja oman edistymisen todella huomasi koko ajan.

Blogia pitäessä kirjoja tuli luettua tarkemmin kuin normaalisti. Kutakin kirjaa lukiessa mietin, mitä haluan tuoda siitä esille blogikirjoituksessa, mikä kussakkin kirjassa oli itse asiassa oleellista? Huomasin, että jos minun ei olisi tarvinnut tehdä kirjaan liittyvää tehtävää lukemisen jälkeen, olisin unohtanut ne nopeasti. Nyt kun lukukokemuksen jälkeen piti vielä todella pysähtyä miettimään kirjaa, sen ymmärsi paremmin.

En tiedä vielä, että jatkanko blogia. Opin kuitenkin sen, että kirjasta saa asioita irti vielä silloin, kun lukeminen on loppunut, ja sitä taitoa tulen käyttämään vielä tulevaisuudessakin.

Lopuksi kommentoin lyhyesti jokaista diplomiin lukemaani kirjaa ja sitä, minkälaiset fiilikset siitä jäivät.

1. Giovanni Boccaccio- Decamerone
Tämä novellikokoelma oli pidempi lukukestoltaan kuin olin odottanut! Olin ennen tottunut lyhyisiin tilannenovelleihin, mutta tässä oli sata pitkähköä juoninovellia, joten tässä kului aikaa enemmän kuin luulin! Mutta hyödyllinen lukukokemus se oli ehdottomasti.

2. Pirjo Saarnia- Ruoan terveysvaikutukset
Todella mielenkiintoinen ja helppolukuinen kirja, suosittelen ehdottomasti!

3. Kari Hotakainen- Juoksuhaudantie
Tässä tuntui olevan sekä suomalaista melankolisuutta että sisua. Plussaa kuitenkin eri näkökulmista kertomisesta!

4. Leo Tolstoi- Anna Karenina
Olen tyytyväinen siihen, että luin tämän klassikon, mutta sitä ei tee mieli lukea uudestaan ihan heti! :D Ehkä joskus vuorokauden kestävällä lennolla kun ei ole mitään muutakaan tekemistä...

5. Peter Hoeg- Lumen taju
Tämä romaani oli aivan loistava, mutta (spoiler alert) avoin loppu pilasi mielestäni teoksen.

6. Väinö Linna- Tuntematon sotilas
On sinänsä ihme, että luin Tuntemattoman sotilaan vasta nyt, mutta pidin siitä, ja haluaisin lukea sen jo kohta uudestaan! Sota on tietenkin rankka aihe, mutta kirjassa oli jotakin rakastettavan  humoristista ja suorasukaista.

7. Stefan Moster- Rakkaat toisilleen
Tästä tuli selvä lempikirjani! Mielestäni teoksessa parasta oli käytetty kieli, sanavalinnat ja lauserakenteet. Niiden puolesta se on mielestäni "ei- niin- tavallista- proosaa".

8. Kira Poutanen- Ihana meri
Tämä teos on onnistunut tallentamaan tarkkasilmäisesti anorektikon maailmaa, ja se on ehdottoman hyvä kirja lukea.

9. Ray Bradbury- Fahrenheit 451
Tästä teoksesta en oikein osaa sanoa. Se oli miellyttävä lukukokemus, mutta jälkeenpäin ajateltuna se oli todella lyhyt ja nopeatempoinen.

10. Juhani Aho- Rautatie
Tästä teoksesta en oikein pitänyt. Siinä ei ollut mitään kielellisiä hienouksia, yllättäviä juonenkäänteitä tai mielenkiintoisia henkilöitä.

11. Anne Frank- Nuoren tytön päiväkirja
Sanotaanko näin, että Nuoren tytön päiväkirja on mielestäni ansainnut tarinallaan paikan klassikkona klassikoiden joukossa, ja siksi kaikkien pitäisi lukea se edes kerran.

12. Anna-Leena Härkönen- Ei kiitos
Mukaansatempaisevaa suomalaista kirjallisuutta. Tämän teoksen takia haluaisin lukea muitakin Härkösen teoksia :)

13. Petri Pietiläinen- Koirien maailmanhistoria
Voisi sanoa,että teos oli siinä sivussa myös ihmisten maailmanhistoria. Selkeästi jäsennetty kirja oli oiva muistinvirkistys historiasta.

14. J.D.Salinger- Sieppari ruispellossa
Tämä oli todella erilainen kirja kuin olin odottanut. Se oli juoneltaan melko tylsä, mutta opetti silti elämästä ja ihmisistä sen, että epäonnistujallakin on unelmia, ne voivat olla vain erilaisia kuin odotusten mukaiset.

15. Yang Martel- Piin elämä
Uskomaton tarina! Suosittelen sekä lukemaan että katsomaan elokuvana :)

16. Johanna Sinisalo- Auringon ydin
En tiedä näkyykö se asenteestani, mutta jotenkin lukemani suomalaiset romaanit ovat aina olleet jotenkin melankolisia. Tämä oli virkistävä poikkeus: suomalainen dystopiaa kuvaava romaani. Suosittelen!

17. Dan Brown- Da Vinci- koodi
Rakastuin tähän kirjaan! Se oli niin mukaansatempaava ja huolellisesti rakennettu, että se oli siksi aivan ihana! Nyt vain pähkäilenkin, että voinko lukea esimerkiksi Enkeleitä ja demoneita ja Infernoa, sillä oivatko ne yltää da Vinci-koodin tasolle? Haluaisin lukea tämän uudestaan ja uudestaan! :D

18. William Golding- Kärpästen herra
Tämä romaani oli myös erilainen kuin olin odottanut. Sekin oli juoneltaan tylsempi, mutta opetti sitten taas ihmisestä enemmän. Hyvä kirja lukea edes kerran elämässään ja niin edespäin, mutta en kyllä lukisi tätä ihan heti uudestaan.

19. Miika Nousiainen- Metsäjätti
Taattua Nousiaista, jos niin voisi sanoa. Täsmälleen sopiva yhdistelmä huumoria ja alakuloa. Pidin siitä, miten elämän nurjia puolia käsiteltiin kirjassa.

20. Richard Bach- Lokki Joonatan
Klassikko, ja vielä sellainen, jonka voi lukea uudestaan ja uudestaan. Sanoma tulee esiin maniosti.

20/20- Lokki Joonatan

Halleluja, viimeinen tehtävä on täällä! Eli viimeisenä kirjana luin Richard Bachin Lokki Joonatanin. Se on ilmestynyt 1970, ja sen kauneus on todella ajatonta. Teen tehtävän

15. Kirjoita pohtiva teksti tai mielipideteksti kirjasta.

Lokki Joonatan on erittäin kaunis ja viisas teos. Se johdattaa lukijansa pohtimaan omia käyttäytymismallejaan ja haaveitaan, ja se kehottaa toteuttamaan itseään ja unelmiaan, välittämättä muiden mielipiteistä. 

Yksi teema kirjassa on anteeksiantaminen. Vaikka lauma kohteli Lokki Joonatania kaltoin, hän rakasti sitä silti niin paljon, että halusi palata takaisin näyttämään tietä kiinostuneille lokeille. Se oli pystynyt unohtamaan itsensä ja kaunan, ja ajattelemaan vain toisten etua.

Teoksessa yhdistellään mielenkiintoisesti kristinuskoa ja filosofiaa. Viittaukset Korkeimman Lokin Poikaan ja kuolemattomuuteen tuovat väistämättä mieleen Jeesuksen, sillä hänhän on Jumalan Poika. Jeesus myös kehotti lähimmäisenrakkauteen ja toisen posken kääntämiseen. Filosofista teoksessa oli esimerkiksi pohdinta kaikkialla olemisesta samaan aikaan ja "aikamatkustamisesta", siitä, ettei ole "maata, taivasta ja helvettiä", vaan on ain eri tasoja, joilla sirrytään. Melko filosofista on pohdinta linnun rajoista: ..."se tiesi, ettei se ollut luuta ja höyhentä vaan täydellisen vapauden ja lennon idea, jolle mikään ei pystynyt asettamaan rajoja."..

Mielenkiintoisinta on miettiä, mitä teos yrittää sanoa maailmasta, koska teos tuntuu symboliselta. Lukiessani mietin koko ajan, että se kertoo itse asiassa jostakin ihan muusta kuin lokeista ja lentämisestä, joten mistäköhän se todella kertoo? Tulin siihen tulokseen, että ei saa jumiutua arkirutiineihin, vaan kyseenalaistaa asioita ja miettiä elämän syvempää olemusta.

..." Me voimme kohota pois tietämättömyydestämme, havaita olevamme oivallisia luontokappaleita, joilla on älyä ja taitoa. Meistä tulee vapaita! Me opimme lentämään!"...


Lokki Joonatan
kuva: http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512092734/lokki-joonatan/


perjantai 25. huhtikuuta 2014

19/20- Metsäjätti


Tässä on yhdeksästoista tehtävä, ja tein fakebook-profiilin Metsäjätin päähenkilölle Pasi Kaupille. Toivottavasti linkki aukeaa oikein!
Metsäjätin on kirjoittanut Miika Nousiainen vuonna 2011, ja se on taattua Nousiaista: alakuloisuuden ja huumorin liittoa.

14. Tee kirjasi henkilölle oma Fakebook-profiili.


http://www.classtools.net/FB/1225-6RvMYc


..."Törmäläläisen ihmistyypin voi hahmottaa kuvittelemalla itsepäisen pohjalaisisännän, joka on savolaisittain kiero ja hämäläisittäin empivä. Lisäksi hän puhuu kuin karjalainen, mutta pääasiassa huonoja juttuja. Törmälässä oli iso karjalaissiirtokunta,mutta huumori katosi evakkoretkellä."..


kuva: http://www.otava.fi/kirjat/9789511257097/#.U1qT5_l_vW0


tiistai 15. huhtikuuta 2014

18/20- Kärpästen herra

Loppu häämöttää jo! Tässä on tehtävä William Goldingin Kärpästen herrasta. Se kertoo englantilaisten koulupoikien elämästä autiolla saarella heidän pelastauduttuaan toisen maailmansodan aikana alasammutusta lentokoneesta. Sivistyksen pinnan murentuessa hyvinkasvatetut pojat muuttuvat julmiksi villi-ihmisiksi. Se voitti Nobel-palkinnon vuonna 1983 ja on sir William Goldingin pääteos. Teen tehtävän

2. Kirjoita kirjaan uusi ensimmäinen tai viimeinen tai jokin muu luku- tai epilogi tai prologi.

ja kirjoitan epilogin Ralphin näkökulmasta.

Taivaalla oli edelleen harmaita pilviä äskeisen sateen jäljiltä. Märkä maa tuoksui, ja askeleet upposivat kosteaan sammaleeseen. Kaikkialla oli hiljaista. Hiljaisuus ei ollut painostavaa, se oli vain vaikeaa; kuin liittonsa päähän tullut aviopari, kun ei ollut enää mitään sanottavaa. Puut olivat vihreitä, samoin pensaat ja nurmi. Se ympäröivä vehreys olisi ollut rauhoittavaa, jollei syyllisyys olisi painanut päätä kumaraan ja estänyt näkemästä sitä. Katsomasta maailman kauneutta, joka vakuuttaisi, että toisella on nyt kaikki hyvin, asiat tulevat parantumaan.

Ralph käveli hiljaa muistomerkin luokse. Se oli oikeastaan pystytetty sodassa kaatuneita varten, mutta Ralphilla ei ollut muutakaan järkevää paikkaa minne mennä. Kivi oli hautasmaalla melko uusi, mutta silti sen alusta oli täynnä märkiä kukkia, sammuneita kynttilöitä ja vettyneitä valokuvia. Siellä oli tälläkin hetkellä itkevä nainen, joka puristi kädessään mustavalkoista valokuvaa lasta sylissään pitävästä miehestä. Ralphia nainen ei haitannut, mutta tämä vilkaisi poikaa, nousi nopeasti ylös ja käveli pois. Loittonevien askelten ääni oli niin surullinen, tiesiköhän nainen hänet murhaajaksi? Pitikö hän tätä saastaisena sen vuoksi?

Niin Ralph otti naisen paikan ja asettui tuijottamaan kiveä. Hän olisi itkenyt, muttei vain saanut sitä enää irti itsestään. Hän oli itkenyt sielunsa tyhjäksi, eikä ollut enää mitään annettavaa. 

Ralph tiesi, ja ei tiennyt, miten kaikki olikin päättynyt näin. Hän muisteli kirvellen omaa ilkkuvaa nauruaan. Hän ei ollut tarkoittanut pahaa,eihän? Hän kuitenkin tiesi, että hänen oma naurunsa oli antanut muille rohkeuden vierittää kiven alas. Jos hän olisi toiminut toisin, jos hän olisi ollut alusta asti toisen puolella- tätä ei olisi tapahtunut. Hän ei ollut nuori poika, hän oli hirviö.

Ralph asetti rikkoutuneet silmälasit hellästi muistomerkin juurelle, eivätkä kyyneleet tainneet olla sittenkään kaukana.

Anna anteeksi Possu.

kuva: http://www.otava.fi/kirjat/9789511274285/

..."Mitä sinä teet täällä aivan yksinäsi? Etkö sinä lainkaan pelkää minua?"
Simon värähti.
"Täällä ei kukaan voi auttaa sinua. Täällä olen vain minä. Ja minä olen Peto."
Hirvittävästi ponnistaen Simon sai puhutuksi ääneen. 
"Vain sian pää seipään nokassa."
"Mikä naurettava ajatus, että Peto olisi otus, joka te voisitte ajaa uuvuksiin ja surmata!" pää sanoi. Hetken ajan koko metsä ja muu vain hämärästi tajuttava maailma kaikuivat kammottavan ivallista naurua. "Sinä olet tiennyt sen koko ajan, eikö niin? Että minä olen osa sinusta itsestäsi? Minä olen aina lähellä, lähellä, lähellä! Minä olen syy, jonka vuoksi mikään ei käy niin kuin pitäisi. Minun vuokseni asiat ovat , niin kuin ovat!"
Kammottava nauru kajahteli jälleen.
"Usko minua", Kärpästen Herra sanoi. "Juokse jo toisten luokse, niin unohdamme koko jutun."...