10/20- Rautatie

Nyt mennään jo puolessavälissä! Luin Juhani Ahon klassikona pidetyn Rautatien. En tosin oikein ymmärtänyt, että mikä kirjasta tekee niin merkittävää suomalaista kirjallisuutta. Ymmärrän Eino Leinon arvostelun kirjasta, hän kuvaa sitä suomalaisen kansankuvauksen realismin huipuksi ja kuvauksen yksityiskohtaiseksi, mutta jokin kirjassa vain oli, ettei se minua sytyttänyt. Toki se on ollut ilmestymisajankohtansa kontekstissa merkittävä ja antaa edelleen todellista kuvaa suomalaisesta maaseudun elämästä. Ehkä vain odotin kirjalta enemmän esimerkiksi Fahrenheit 451:n lukemisen jälkeen.

Eli puolet kahdestakymmenestä kirjasta on nyt luettu! Vähän aikataulusta jäljessä tosi, mutta hiljaa hyvä tulee. Tarkoitushan on siis lukea 20 kirjaa toukokuun 2014 loppuun mennessä ja tehdä luetuista kirjoista myös tehtävät. Rautatie on kymmenes lukemani kirja, ja luen paraikaa myös edelleen Koirien maailmanhistoriaa. Se on mielenkiintoinen, mutta myös hyvin kattava kirja, joten sen lukeminen kestää kauemmin kuin romaanin.

Seuraavaksi ajattelin aloittaa Anne Frankin päiväkirjat, tai Da Vinci- koodin, tai Kurjat- vaihtoehtoja riittää, sillä tein täsmäiskun kirjastoon! :)

Teen Juhani Ahon Rautatiestä tehtävän

 6. Tee jostakin kirjan henkilöstä fiktiivinen henkilöhaastattelu. Laadi ensin kysymykset. 

Haastattelen Liisaa.

1. Mitä loppujen lopuksi pidit rautatiestä?
- Olihan se hieno laitos, mutta myös aika pelottava ja uudenaikainen.

2. Tekisitkö saman matkan uudelleen?
- En varmaankaan. Matka oli pitkä ja rasittava, eikä kokemus ollut uuden matkan veroinen.

3. Mitä ajattelet Matin käyttäytymisestä?
- No, miehet ovat miehiä ja minkäs teet. Siitä juopottelusta en kyllä ollenkaan pitänyt.

4. Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?
- Ihan tavallista elämää. Heinätyötä ja lehmänlypsyä. Pitää korjata vähän talon nurkkaa.

5. Uskotko, että teidänkin kyläänne tullaan vielä joskus rakentamaan rautatie?
- En kai minä nyt sellaisia luule. Herrojen hupsutuksia, sanon minä. Se lysti loppuu sitten kun ruunu niin määrää.

...Eikä pirttiin jäänyt muita kuin kissa maitoansa lakkimaan ja päre pihdissään palamaan... Kissa lakki lämmint maitoa, siististi ja äänettömästi, päre palaa ritisi verkalleen, ja karsta kävi sitä mukaa yhä useammalle kierteelle, kuta enemmän piteni. Mutta kun tuli oksan kohta, suhahti siitä liekki pienenä kielekkeenä ylös- ja alaspäin pihisemään... ja silloin kissan hännän pää salaperäisesti liikahti. Mutta kun se oli maitoansa lakkinut, kuppinsa nuollut ja kielensä liponut, lähti se liikkumaan ympäri tupaa. Kulki kuulumattomin askelin pankolta pöydän luo, hiipi siitä karsinaan, kiersi takaisin pankon juureen ja siristi viheriäisiä silmiään pärevalkeaa vastaan, naukaisten vähäisen. Meni taas pöydän päähän, hyppäsi penkille ja vainusi maitopyttyjä, mutta laskeutui taas takaisin lattialle. Pankon luona naukaisi surkeasti ja melkein kuin itseänsä säälien ja hyppäsi pankolle. Siinä se ojenteli kaulaansa... kävi itse yhtä matalammaksi ja kavahti uunille. - Päre suhahti taas pihdissä pihisemään, karsta ritisi, ja pehmoinen kehruu alkoi kuulua uunin päältä....



kuva: http://fi.wikipedia.org/wiki/Rautatie_(romaani) koska Gummeruksen sivulta en kansikuvaa löytänyt.

9/20- Fahrenheit 451

Luin Ray Bradburyn romaanin Fahrenheit 451. Se on ilmestynyt vuonna 1953 ja Juhani Koskinen on suomentanut sen. Teen tehtävän

1. Kirjoita kirjasta arvostelu.

Fahrenheit 451 kertoo Guy Montagista, palomiehestä, joka polttaa kirjoja työkseen. Teos kuvaa tulevaisuutta, jossa ihmiset ovat liian laiskoja enää lukemaan kirjoja ja ajattelemaan itsenäisesti. Talot ovat tulenkestäviä, joten palomiehet polttavat kirjoja tiedotustekniikan tieltä. Ihmiset "rentoutuvat" seurustelemalla olohuoneessaan muiden tuntemattomien ihmisten kanssa televisioruutujen välityksellä. Romaani on scifiä, ja se on dystopia samoin kuin esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli- sarja.

Romaanissa käytetty kieli on helposti ymmärrettävää, ja siinä seurataan päähenkilön ajatuksia.

Minusta hyvää teoksessa oli koko ajatus kirjojen ja ajattelemisen tärkeydestä. Teknologia ei saa ikinä tulla toiseksi todellisuudeksi. Romaanissa oli myös nopeasti etenevä juoni, ja pari yllättävää käännekohtaa. Pidin myös lopetuksesta, joka oli viety huolellisesti lopppuun asti, toisin kuin esimerkiksi Lumen tajussa.

Minusta teoksessa huonoa oli ehkä se, että sivuhenkilöt olivat aika ohuita. Pääosa tapahtumista tapahtui Guyn mielessä, mutta tämän oma vaimo jäi todella etäiseksi, samoin kuin Clarissen kohtalo oli mielestäni hiukan liian helposti sivuutettu. Bradbury olisi voinut panostaa siihen enemmän.

En ole lukenut oikeastaan muita tulevaisuuteen sijoittuvia scifi-tarinoita kuin Nälkäpelin tämän lisäksi, joten en oikein voi verrata tätä muihin kuin siihen. Fahrenheit 451 on psykologisempi ja Nälkäpeli keskittyy enemmän toimintaan, mutta Nälkäpeli on pidempi tarina ja ehkä moniulotteisempikin. Fahrenheit 451 ei ole kuitenkaan missään nimessä huono, ja se on mielenkiintoinen oikeastaan myös päähenkilön kasvutarinana.

Minun mielestäni teos opettaa maailmasta, että pitää nähdä vaivaa oppiakseen ja kehittääkseen itseään. Ei riitä, että katsoo televisiosta tiivistelmän jostakin klassikosta, vaan pitää lukea ja pohtia lukemaansa. Ainutlaatuista on päähenkilön kasvaminen itsenäiseksi ajattelevaksi ja toimivaksi yksilöksi, kun on ensin elänyt vuosia niellen kaiken kyselemättä.

Minua itseäni ehkä kosketti eniten seuraavassa lainauksessa oleva kohta koululaitoksen tehtävästä: minä haluan lukea! Haluan oppia ja kehittää itseäni! Haluan tulla tutkijaksi, kriitikoksi tai asiantuntijaksi!

..."Mitä suurempi levikki, Montag, sitä visummin on varottava suututtamasta ketään, muista tämä! Kaikennäköisten minimaali- vähemmistöryhmien navat oli pidettävä puhtaina. Pahantahtoiset kirjailijat, sulkekaa kirjoituskoneenne. Ja sen he tekivät. Aikakauslehdistä tuli herttaisia silosulaatteja. Kirjat, niin nuo yököttävän snobistiset kriitikot sanoivat, olivat kompostikasoja. Ei siis ihme ettei kirjoja enää ostettu, arvostelijat sanoivat. Mutta suuri yleisö tiesi mitä se halusi, ja onnellisuuttaan kehräten se antoi sarjakuvien jäädä eloon. Ja tietysti myös kolmiulotteiset pornolehdet saivat armon. Näin kävi, Montag. Hallitus ei sitä määrännyt. Alun alkaen ei esitetty mitään virallisia lausuntoja tai julistuksia, eikä sensuuriakaan ollut, ei missään nimesä! Tekniikan, kaupallisuuden ja vähemmistöryhmien painostus tuon tempun sai aikaan, siitä Jumalalle kiitos. Tänään kiittäkäämme niitä siitä, että saamme olla onnellisia kaiken aikaa että saamme lukea sarjakuvia, säädyllisiä tunnustuksia tai taloudellisia katsauksia.
- Niin, mutta entä palomiehet? Montag kysyi.
- Ah. Beatty nojautui eteenpäin keskellä piipusta tulevaa harsomaista usvaa.
- Mikään ei ole sen yksinkertaisempaa ja luonnollisempaa. Nykyään koululaitos ei enää tuota tutkijoita, kriitikkoja, asiantuntijoita tai luovia lahjakkuuksia, vaan yhä enemmän ja enemmän ravaajia, pomppijoita, ajajia, mämmikouria, kaappajia, sieppaajia, lentäjiä ja uimereita, ja siitä syystä sanasta "intellektuelli" on tullut kirosana niinkuin oikein onkin."...


kuva: http://www.risingshadow.fi/library/book/415-fahrenheit-451
(kustantajan sivulta)

Asiaa tekijänoikeuksista

Moikka! Leenan vinkin perusteella päädyin tutkimaan asiaa kirjablogeihin linkitettävistä kirjojen kuvista. En tiennyt, että en saa laittaa vaan netistä kuvaa arvosteluuni, vaan se täytyy ottaa kustantajan sivulta. Ei ole myöskään helppo sanoa, onko itse otettu kuva kirjasta laillinen. Tässä on linkki lukemaani sivustoon: http://kirjasfaari.fi/2012/05/tekijanoikeus-kansikuvien-julkaisu-kirja-arvosteluissa/
Vaihdoin omat kuvani kustantajien sivuilta löytyneisiin kuviin.

8/20- Ihana meri

Päivittelenpäs vähän kuulumisia :) Luin Kira Poutasen Ihanan meren. Se on vuoden 2001 Finlandia Junior- voittaja ja kertoo 15- vuotiaan tytön sairastumisesta anoreksia nervosaan. Teoksessa tulevat omasta mielestäni todella hyvin esille anoreksiaan mahdollisesti johtavat syyt, kuten opettajien kommentit ulkonäöstä, kavereiden kilpailu luokan ykkösen asemasta ja naisen aseman kotona. Tässä on sen tehtävä.
                    Lisäksi luen tällä hetkellä Petri Pietiläisen Koirien maailmanhistoriaa, joka on kyllä todella mielenkiintoinen ja siinä tullaan käsitelleeksi ihmiskunnan historiaa ylipäätään koiranäkökulman vuoksi. Se olisi loistava kertausteos jos kirjoittaisin historian tänä keväänä. Niin en kuitenkaan aio tehdä. Pieni kirjavinkki kuitenkin historian kirjoittamista suunnitteleville ;)
                     Toisena kirjana luen samaan aikaan Ray Bradburyn Fahrenheit 451:tä. Tietokirjan lukemisessa kestänee senverran kauan, että parempi saada diplomia eteenpäin ja lukea jotain nopeampaa samalla :) Fahrenheit 451:n tulevaisuuskuva on todella mielenkiintoinen. En ole lukenut vielä kovin paljon, mutta siinä kuvataan palomiestä, joka polttaa kirjoja työkseen ja tapaa hieman eriskummallisen tytön. Siitä lisää myöhemmin.
                    Tässä kohdassa täytyy myös kehua Riihimäen lukion kirjastoa: olen etsinyt monesti Kaupunginkirjastosta diplomiin kuuluvia kirjoja, mutten ole löytänyt niitä. Kun kävelin koulun kirjastoon, löysin muutamassa minuutissa kolmesta neljään kirjaa jotka haluaisin lukea diplomiin. Kirjastossamme on siis hyvä valikoima!

Tässä on nyt Kira Poutasen kirjan Ihana meri tehtävä

6. Henkilöhaastattelu kirjan päähenkilöstä Juliasta. 

Suunnittelin kysymykset niin, että esimerkiksi koulun rehtori saattaisi kysyä ne Julialta koulun kevätjuhlassa.

-Onneksi olkoon! Miltä nyt tuntuu?
- No, ihan hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tehty työ on tuottanut tulosta, joten toki olen onnellinen.

- Miten oikein onnistuit?
- Kovaa työtä tekemällä. Teini-ikäinenkin pystyy mihin tahansa, kun päättää niin ja itsekuri on kohdallaan. Karsin kaiken turhan tavoitteeni tieltä ja omistauduin sille.

- Minkälaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?
- Ensi syksynä menen Ressun lukioon ja katsotaan sitten uudestaan. *hampaat väläyttävä hymy*

- Oliko näin hyvän todistuksen saavuttaminen rankaa?
- Ei yhtään, se oli tosi kivaa ja helppoa! Tekisin kaiken uudestaan vaikka heti!

- Olitko missään vaiheessa hermoromahduksen partaalla kuten tavallinen ihminen olisi? *naureskelua*
- En, koska tämä on elämäntapa. En kai sitten ole tavallinen ihminen *vieno hymy*

- Aiotko jatkaa samaa linjaa?
- Tottakai! Tunteista upein ja kokonaisvaltaisin on se, kun tietää onnistuneensa täydellisesti. Mitä usammassa asiassa, sen parempi.

- Mukava kuulla! Hyvää kesää ja tulevaisuutta sinulle Julia!
- Kiitos!

... Ti 1.12. 12:15

- Siis aika kiva tulee tosta viikosta, miettikää maanantaina fyssan koe, tiistaina enkun koe ja ehkä äikän aine, keskiviikkona hissa, torstaina ruotsi ja perjantaina musa! Mä en tajuu, miten mä ehdin lukee kaikkii, oikeesti ei mulla oo aikaa ja noi alueetki on ihan sikalaajoja. 
     Mari tuijottaa kalenteria ahdistuneena. Se selailee sivuja ja pyörittelee letinpäätä sormissaan.
     - Siis oikeesti, mä ainakin haluisin käydä ennen joulua vähän kaupoissa ja muuta, tosi kiva kun koko joulukuu pitää vaan lukee.
     - Mä ainakin oon jo alkanu lukee fyssaa ja hissaa, ne on kuitenki ne vaikeimmat, musta ainakin. Mä luen jotain pari tuntii päivässä ja sit meiän isä kyselee, kyllä mä must nyt jo osaan aika hyvin sen fyssan, Tiina selostaa.
     Sen kiharat on ponnarilla, ja sillä on vaaleanpunaista luomiväriä.
     - Hei kyllä sä ehit niihin lukea, luet vaan jokaiseen jonkun verran ja jaat ne päivät eri kokeille, et lue kaikkia joka päivä, Heidi kattoo Maria rohkaisevasti ja hymyilee vähän.




kuva: http://www.otava.fi/kirjat/9789511226321/

7/20- Rakkaat toisilleen

Tässä on Helsingin Kirjamessuillakin esitellyn kirjan tehtävä. Teen tehtävän

1. Kirjoita kirjasta arvostelu.

Stefan Mosterin Rakkaat toisilleen on tarina Hampurissa asuvasta avioparista. He asuvat modernilla asuinalueella HafenCityssä, jossa rakennukset ovat tyylikkäitä. ..."Julkisivut tavallista parempaa kiveä, puuverhoiluja ja siellä täällä messinkiä , UV-säteitä suodattavaa panoraamalasia-"... Alueella asuminen on ikään kuin henkilökohtainen voitto, kun on kuitenkin kotoisin maaseudulta, viinitiloilta. He halusivat sinne asumaan, jotta näkisivät meren ja saisivat elämäänsä enemmän sisältöä kuin perinteisen viininviljelyn. Ja ikkunasta näkyykin iso joki Elbe, sehän on melkein kuin meri.

Ines ja Daniel ovat kolmenkympin puolivälissä. He ovat hahmoina mielenkiintoisia: he ovat keskenään tahdikkaita ja huomaavaisia, mutta toisaalta herää kysymys, että saavatkohan he kuitenkaan liitostaan sitä kaikkea, mitä haluavat. He ovat ihmisinä itse asiassa melkeinpä päinvastaisia: työssään Ines on perinteinen ja Daniel innovatiivinen ja luova, Ines kaipaa merta vapauden tähden, kun taas Daniel on kiinnostunut kaikenlaisten laivojen mekaniikasta. Inestä ohjaavat erilaiset tunteet, kun taas Daniel on hillitty ja järkevä. Toisaalta he kuitenkin täydentävät toisiaan loistavasti.

Ineksen ja Danielin elämässä on kaikki kunnossa aluksi, mutta Egyptin-lomallaan he näkevät lapsen, johon ihastuvat. Siispä he päättävät saada lapsen, mutta se ei käykään enää niin helposti. Alkaa tarkka suunnittelu kiertoajoista ja yhdynnän ajoittamisesta. Ineksestä ja Danielista tulee lapsettomuusklinikan vakiokäviöitä.

Kirjan kerronta on analyyttista, kaikkitietävää hänkerrontaa- lukija uppoutuu tapahtuhtumiin koska näkee, kuulee ja haistaa saman kuin henkilötkin. Kirja ei kuitenkaan tuputa tunteita valmiina ja yksinkertaisina paketteina, vaan jokaisella lukijalla on mahdollisuus uppoutua kirjaan omasta kontekstistaan. Kirjaa lukiessaan pitää myös keskittyä koko ajan, jotta ei tipahda kerryiltä hienojen sanojen rykelmässä.

Teoksessa käytetty kieli on mielestäni loistavaa. Sanat ovat harkittuja eivätkä mitenkään tavanomaisia. Ne ovat tarkasti tilanteisiin sopivia ja kuvailevia. Mielestäni kieli tekeekin Rakkaat toisilleen- teoksesta niin upean lukukokemuksen. Tarinana lapsenkaipuu ja viininmyyjän ja kaupunkisuunnittelijan työ itsessään ei olisi välttämättä kovin kiinnostava, muuta Moster osaa rakentaa tarinansa niin analyyttisesti ja tarkkanäköisesti, että jokainen sivu on nautinnollista luettavaa.

Henkilökohtaisesti pidin eniten Danielin työnkuvauksesta. En olisi ikinä osannut  ajatellekaan kaupumkisuunnittelun olevan niin moniulotteista ja monitavoitteista kuin se on. Kirjaa lukiessa tulee pakostakin miettineeksi, miltä maailma voisi näyttää jos kaupunkisuunnittelijoille antaisi vapaat kädet toteuttaa mahdollisimman toimivan kaupungin ilman budjettia.

... Tomke Petersen keskusteli Danielin kanssa kaikista mahdollisista aiheista jotka liittyivät hänen kansainvälisesti toimivan suunnittelutoimistonsa toiminta-alueisiin, liikenteestä, energiasta, ympäristöstä, kaupungista, vaihtoi jatkuvasti abstraktiotasoa, hyppäsi välillä lähes filosofisiin sfääreihin- "Mitä arvelette: millainen arvo esteettisellä kokemuksella on urbaaniin elintilaan samaistumisella hyvin ansaitsevan eliitin keskuudessa?"- laskeutui sitten kuitenkin äkkiä melkein huvittavan konkreettiselle tasolle ja tiedusteli, mitä Daniel keksisi tehostaakseen kotitalousjätteiden käyttöä energiantuotannossa.



kuva: http://www.siltalapublishing.fi/fi/kirja/kaannetty-kaunokirjallisuus/117/rakkaat-toisilleen

6/20- Tuntematon sotilas

Moi taas! Sain Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan luettua, ja tässä on sen tehtävä.

Teen tehtävän

16. Oma tehtävä, joten kirjoitan siitä, minkälaisena kirja kuvaa sotaa. 

Asiasta on sovittu opettajan kanssa :)

Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan on sanottu kuvaavan Jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta, ja tästä olen samaa mieltä. Romaanissa olisi voinut olla paljonkin filosofista ja psykologista pohdintaa sodan ja toisen ihmisen tappamisen oikeutuksesta, mutta tätä pohdintaa ei ollut. Kirja oli siis hyvin käytännönläheinen ja siinä kuvattiin, kuinka konekiväärikomppania käyttäytyi rintamalla. He eivät edes yhdessä keskustelleet tappamisen oikeutuksesta, saatika käyneet juttelemassa esimerkiksi sotilaspastorin kanssa, vaan uusille täydennysmiehillekin sanottiin heti kättelyssä, että tappaminen pitää hyväksyä omassatunnossaan. Saatettiin jopa vitsailla, kuinka tapettavat vastustajat eivät ole edes ihmisiä.

Kirja kuvaa sotaa kriittisesti ja negatiivisesti, ja sotilaita ilman runebergiläistä sankarimyyttiä. Romaanissa tulee ilmi, kuinka miehiä pelottaa, ja aina on nälkä ja puute. He suorittavat tehtävänsä, koska ne ovat heille määrätty. He pitävät yllä niin sanotusti "aatteen paloa" jotta jaksaisivat jatkaa ja sota ei jäisi luovutusvoitoksi. 

Tuntematon sotilas on todellakin suomalaisen sotilaan muistomerkki, Siinä kerrotaan suoraan, että sotilaita pelottaa, mutta he ovat kuitenkin rehellisiä ja yritteliäitä. Kuvatun konekiväärikomppanian jäsenistä yksikään ei harkitse rintamalta karkaamista, eivätkä he myöskään suunnittele antautumista. Sotilaat ovat siis asialleen omistautuneita.

Romaanissa toistuu ajatus siitä, että sodankäynti on turhaa. Miehiä kaatuu koko ajan, ja lopputulos on, että Suomi joutuu perääntymään Neuvostoliiton lyödessä Saksan. Voisi jopa sanoa, että muutamien ihmisten päätösten takia moni kansakunta joutuu kärsimään. Sotilaita tämä raivostuttaa varsinkin kirjan loppupuolella, kun heidän työnsä ja kärsimyksensä heitetään hukkaan. Monet myös miettivät sitä, kuinka oma maatila menetettiin Neuvostoliitolle, tai raskaana oleva vaimo on kotona yksin lasten kanssa, tai vastikään kihloihinmenneenäkin täytyy puoliso jättää sodan takia ja tulla rintamalle.

Yhteenvetona voisi sanoa, että sotaa kuvataan hyvin maanläheisesti ja sotilaita kunnioittaen.

... Rokka pani sormusverstaansa vehkeet sängyn alle ja sanoi: 

- No nii, poika. Tule! Issäis opettaa siut sotimaa.

- Mitä aseita?

-Siel on kyl.

He nousivat korsusta yhdyshautaan, ja Rokka kuljetti Hauhian pienen haudanmutkan taakse, jossa oli riuku.

- Täss on käymälä.

- Onko noi lentolehtisiä?

- On. Hää meil laitteloo käymäläpaperinkii.

Rokka näytti lentolehtistä, jossa suomalaisia sotilaita kehotettiin tappamaan upseerinsa ja siirtymään puna-armeijan puolelle.

- Näät sie mitä tääl toisella puolella on? Tää lappu jos kell' on mukana ku antautuu ni sille taataa henk. Jot piä sit mielessäis. Ota mukkaa ko lähet. 

kuva: http://www.wsoy.fi/kirjat/-/product/no/9789510182123

Lopuksi vielä sellaista tilannepäivitystä, että sain joululahjaksi Stefan Mosterin Rakkaat toisilleen- romaanin ja Koirien maailmanhistoria- tietokirjan. Rakkaat toisilleen on jo hyvässä vauhdissa, joten saatan saada sen tehtävän tänne jo ennen loman loppumista . :)

5/20- Lumen taju

Viides kirja on nyt luettu, eli ensimmäinen neljäsosa on suoritettu! Aika huikeeta! Kirja oli siis Peter Hoegin vuonna 1992 (suom 1993) ilmestynyt Lumen taju.

Teen kirjasta tehtävän

1. Kirjoita kirjasta arvostelu.

Lumen taju alkaa siitä, kun kuusivuotias Tanskassa asuva grönlantilaispoika Esajas putoaa katolta ja kuolee. Tapaus on outo: jäljet katolla viittaavat siihen, että hän olisi hakenut vauhtia hyppyyn eikä vain horjahtanut reunan yli. Tapausta ei kuitenkaan tutkittu murhana, sillä lumessa ei ollut kenenkään muun jälkiä.

Esajaksen naapuri, 37-vuotias kirjan päähenkilö Smilla Jaspersen on kuitenkin eri mieltä. Hänkin on Tanskassa asuva grönlantilainen; matemaatikko, joka tuntee lumen ja jään. Hän tietää, ettei poika olisi ikinä mennyt katolle vapaaehtoisesti, vielä vähemmän leikkimään eikä varsinkaan tekemään itsemurhaa. Niinpä Smilla alkaa jäljittää murhaajaa.

Päähenkilö Smilla on erikoislaatuinen hahmo. Hän on älykäs ja uhkarohkea ja hän osaa päätellä ja yhdistää asioita. Hän ei turvaudu helpoimpaan vaihtoehtoon ja hyväksy Esajaksen kuolemaa, vaan uhkaa monesti, terveyttään, vapauttaan ja henkeäänkin tutkiessaan tapausta. Smilla onkin niin mukava hahmo siksi, että hän on niin ennalta-arvaamaton. Hän tulee ovista läpi ja kävelee veden päällä. Hänellä on lumen taju.

Lumen tajusta huomaa, että on olemassa kirjallisuutta ennen ja jälkeen ilmastonmuutoksen. Kirja on kirjoitettu vuonna 1992, ja siinä kuvaillaan monesti jäätikköjen ikiroutaa mikä kuitenkin sulaa nykyään.

Teoksessa positiivista: Lumen taju on erittäin moniulotteinen kirja. Siinä pohditaan murhan selvittämisen lisäksi grönlantilaisten asemaa Tanskassa, huumeiden salakuljetusta, ihmisten oikeutta luonnonvaroihin ja ihmiskokeita. Lisäksi Hoegin kirjassa käyttämä kieli on erinomaista.

Teoksessa negatiivista: Sivuhenkilöitä on paljon ja he jäävät hiukan pinnallisiksi. Kirjaa lukiessa pitää koko ajan miettiä, että kuka oli kuka ja kuka tekikään mitä. Toinen huono puoli on se, että Lumen taju pitää otteessaan loppuun asti; lukija odottaa henkeä pidätellen loppuratkaisua, joka jää melko avoimeksi.

Seuraavaksi ote kirjasta. Mielestäni tämä kuvaa hyvin Smillan ajatuksia ja Hoegin taitojana kirjoittajana.

..."Muistan hänen huolehtivuutensa, hänen änkytyksensä, hänen syleilynsä, tunteen hänen persoonallisuutensa jyhkeästä ytimestä. Kun kuvat alkavat hehkua liian voimakasta kaipausta, keskeytän ne. Tai ainakin yritän. 
     Se ei ole rakastumista. Näen liian selkeästi rakastuakseni. Rakastuminen on eräänlainen mielensairaus.Läheistä sukua vihalle, kylmyydelle, kaunalle, humalatilalle, itsemurhalle.
      Joskus- erittäin harvoin, mutta joskus silti- jokin palauttaa minun mieleeni elämäni rakastumiset. Kuten nyt.
       Edessäni päällystömessin pöydän takana istuu mies, jota he kutsuvat Torkiksi. Jos olisin kohdannut näin kymmenen vuotta sitten, minä olisin ehkä rakastunut häneen.
       On ihmisiä, joiden säteily liukuu läpi suojauksemme, läpi kaikkien meidän välttämättömien ennakkoluulojemme ja estojemme, suoraan sisuksiin. Se on pari minuuttia sitten kietonut lukinverkkonsa minun sydämeni ympärille ja nyt verkko kiristyy. Tunne sulautuu yltyvään kuumeeseen, joka on elimistön vastaus kärsimäänsä ylikuormitukseen. Yhdessä ne synnyttävät vihlovan päänsäryn.
        Kymmenen vuotta sitten päänsärky olisi voinut muuttua vakavaksi toiveeksi painaa suu hänen huulilleen ja nähdä hänen menettävän itsehillintänsä.
       Nyt pystyn tarkkailemaan, mitä itsessäni tapahtuu, täynnä harrasta kunnioitusta itse ilmiötä kohtaan, mutta tiedostaen että se on pelkkä hetkellinen, vaarallinen harha."...


kuva: http://kirjoihinkadonnut.blogspot.fi/2012/02/peter-heg-lumen-taju.html