Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kira Poutanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kira Poutanen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. syyskuuta 2017

Dicker: Baltimoren sukuhaaran tragedia

Joel Dicker
Baltimoren sukuhaaran tragedia
suom. Kira Poutanen
Tammi
Baltimoren sukuhaaran tragedia on Totuus Harry Quebertin tapauksesta- romaanistaan tunnetun Joel Dickerin toinen suomennettu teos. Täältä pääset lukemaan blogikirjoitukseni Harry Quebert-romaanista.

Baltimoren sukuhaaran tragedia on ilmestynyt vuonna 2015, ja sen on suomentanut Tammelle Kira Poutanen vuonna 2016. Romaanin päähenkilönä on Harry Quebertista tuttu Marcus Goldman ennen kirjallista läpimurtoaan ja huimaan suosioon kavunnutta uraansa. Nyt hän on vielä aloitteleva kirjailija, joka elää muistoissaan vuosientakaista Tragediaa.

Marcus Goldman on kotoisin Montclairista tavallisesta, työväenluokkaisesta perheestä, mutta hänen isänsä veli Saul-setä ja tämän vaimo Anita-täti ovat varakkaita ja tasokkaita, menestyviä ja kadehdittuja. Heillä on suuri koti, uusi auto ja Saulilla maine lyömättömänä juristina. On lomaosake siellä ja kakkoskoti täällä sekä isovanhempien suosio. Kun Marcus siis vierailee Baltimoressa Saul-sedän, Anita-tädin ja serkkujensa ja parhaiden ystäviensä Hillellin ja Woodyn luona, on elämä niin makoisaa kuin vain olla ja voi.

Aina Tragediaan asti.

Lukijalle paljastuu vasta aivan kirjan loppupuolella tämä suuri Tragedia, jonka seurauksena Woody jäi kiinni dopingista ja menetti ammattilaisuran amerikkalaisen jalkapallon parissa, Anita-täti jäi väärinkäsityksen takia kuorma-auton alle, talot piti myydä, Saul menetti uransa ja joutui muuttamaan muualle ja Hillel ja Woody kokivat vielä äitiäänkin hirvittävämmän kohtalon.

Teoksessa liikutaan useammalla aikatasolla: Marcuksen lapsuudessa ja nuoruudessa, heti Tragedian jälkeisessä ajassa, muutama vuosi siitä eteenpäin, muutama vuosi nykyisestä taaksepäin ja nykyajassa, kahdeksan vuotta Tragedian jälkeen.

Kirjassa oli siis paljon takaumia, mikä ei sinänsä ole huono asia, mutta ne eivät toimineet. Olisi ollut selkeämpää jos olisi ollut vain yksi mennyt aika johon aina palattiin nykytodellisuudesta, mutta eri tapahtuma-aikoja oli paljon, ja kaikista kerrottiin pirstaleisesti. Kun kauimmassa ajassa paljastettiin jotain, hypättiin hetkeksi takaisin nykytodellisuuteen ja siitä jonnekin keskelle jossa tapahtui jotain ihan muuta. Tavallaan voisi siis jopa sanoa, että teoksessa on monta yhtä aikaa etenevää tarinaa: kauimpana päähenkilö Marcus on lapsi ja leikkii serkkujensa kanssa ihailemiensa Baltimoren sukulaisten luona, jossain välimaailmassa jokin tuntematon Tragedia on tapahtunut, ja Marcus viettää paljon aikaa Baltimoren Saul-sedän luona, joka jostain syystä on kuitenkin menettänyt kaiken, ja nykyajassa Saul-setäkin on kuollut jo, ja Marcus kohtaa menneisyytensä kohtaamalla yllättäen senaikaisen tyttöystävänsä. Muistiinpanovälineitä tai vähintään keskittynyttä huomiokykyä siis tarvitaan teoksen parissa.

Tarinassa on valitettavasti melko paljon kliseitä ja hahmoista on vaikeaa saada otetta kuvan ollessa melko kaksiulotteinen.

Tässä kiteytyy kliseisyys: eikö palkittu kirjailija oikeasti pystynyt parempaan?

"Kun tuona päivänä ajoin Kevinin talon portista ulos, en huomannut kadulle pysäköityä mustaa pakettiautoa enkä miestä, joka tarkkaili minua ohjauspyörän takaa.
Lähdin matkaan, mies seurasi minua."

Onneksi teoksessa myös pilkahteli huumoria, johon ainakin minä pystyin tarttumaan:

- Mitä kirjoitat?
-Kirjaan ylös epäilyttäviä merkkejä. Hullu lenkkeilijänainen, pesukarhut...


- Voisin ajaa nurmikkonne, jos haluatte.
- En tarvitse nurmikonleikkausapua.
Woody yritti uudestaan. Hänestä nurmikon ajaminen oli loistava idea. 
- Ette varmaan, mutta minä leikkaan ruohikon täydellisesti. Saatte aivan upean nurmikon.
- Nurmikkoni on jo loistavassa kunnossa. Miksi et ole koulussa?
- Nurmikkonne takia, herra Goldman. Minusta olisi hurjan hauskaa ajaa nurmikkonne kiitokseksi ystävällisyydestänne.

Helmet-lukuhaasteessa teos menee kohtaan 26. Sukutarina, koska sitä jos mitä se todellakin on.

perjantai 24. tammikuuta 2014

8/20- Ihana meri

Päivittelenpäs vähän kuulumisia :) Luin Kira Poutasen Ihanan meren. Se on vuoden 2001 Finlandia Junior- voittaja ja kertoo 15- vuotiaan tytön sairastumisesta anoreksia nervosaan. Teoksessa tulevat omasta mielestäni todella hyvin esille anoreksiaan mahdollisesti johtavat syyt, kuten opettajien kommentit ulkonäöstä, kavereiden kilpailu luokan ykkösen asemasta ja naisen aseman kotona. Tässä on sen tehtävä.
                    Lisäksi luen tällä hetkellä Petri Pietiläisen Koirien maailmanhistoriaa, joka on kyllä todella mielenkiintoinen ja siinä tullaan käsitelleeksi ihmiskunnan historiaa ylipäätään koiranäkökulman vuoksi. Se olisi loistava kertausteos jos kirjoittaisin historian tänä keväänä. Niin en kuitenkaan aio tehdä. Pieni kirjavinkki kuitenkin historian kirjoittamista suunnitteleville ;)
                     Toisena kirjana luen samaan aikaan Ray Bradburyn Fahrenheit 451:tä. Tietokirjan lukemisessa kestänee senverran kauan, että parempi saada diplomia eteenpäin ja lukea jotain nopeampaa samalla :) Fahrenheit 451:n tulevaisuuskuva on todella mielenkiintoinen. En ole lukenut vielä kovin paljon, mutta siinä kuvataan palomiestä, joka polttaa kirjoja työkseen ja tapaa hieman eriskummallisen tytön. Siitä lisää myöhemmin.
                    Tässä kohdassa täytyy myös kehua Riihimäen lukion kirjastoa: olen etsinyt monesti Kaupunginkirjastosta diplomiin kuuluvia kirjoja, mutten ole löytänyt niitä. Kun kävelin koulun kirjastoon, löysin muutamassa minuutissa kolmesta neljään kirjaa jotka haluaisin lukea diplomiin. Kirjastossamme on siis hyvä valikoima!

Tässä on nyt Kira Poutasen kirjan Ihana meri tehtävä


6. Henkilöhaastattelu kirjan päähenkilöstä Juliasta. 

Suunnittelin kysymykset niin, että esimerkiksi koulun rehtori saattaisi kysyä ne Julialta koulun kevätjuhlassa.

-Onneksi olkoon! Miltä nyt tuntuu?
- No, ihan hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Tehty työ on tuottanut tulosta, joten toki olen onnellinen.

- Miten oikein onnistuit?
- Kovaa työtä tekemällä. Teini-ikäinenkin pystyy mihin tahansa, kun päättää niin ja itsekuri on kohdallaan. Karsin kaiken turhan tavoitteeni tieltä ja omistauduin sille.

- Minkälaiset ovat tulevaisuudensuunnitelmasi?
- Ensi syksynä menen Ressun lukioon ja katsotaan sitten uudestaan. *hampaat väläyttävä hymy*

- Oliko näin hyvän todistuksen saavuttaminen rankaa?
- Ei yhtään, se oli tosi kivaa ja helppoa! Tekisin kaiken uudestaan vaikka heti!

- Olitko missään vaiheessa hermoromahduksen partaalla kuten tavallinen ihminen olisi? *naureskelua*
- En, koska tämä on elämäntapa. En kai sitten ole tavallinen ihminen *vieno hymy*

- Aiotko jatkaa samaa linjaa?
- Tottakai! Tunteista upein ja kokonaisvaltaisin on se, kun tietää onnistuneensa täydellisesti. Mitä usammassa asiassa, sen parempi.

- Mukava kuulla! Hyvää kesää ja tulevaisuutta sinulle Julia!
- Kiitos!

... Ti 1.12. 12:15

- Siis aika kiva tulee tosta viikosta, miettikää maanantaina fyssan koe, tiistaina enkun koe ja ehkä äikän aine, keskiviikkona hissa, torstaina ruotsi ja perjantaina musa! Mä en tajuu, miten mä ehdin lukee kaikkii, oikeesti ei mulla oo aikaa ja noi alueetki on ihan sikalaajoja. 
     Mari tuijottaa kalenteria ahdistuneena. Se selailee sivuja ja pyörittelee letinpäätä sormissaan.
     - Siis oikeesti, mä ainakin haluisin käydä ennen joulua vähän kaupoissa ja muuta, tosi kiva kun koko joulukuu pitää vaan lukee.
     - Mä ainakin oon jo alkanu lukee fyssaa ja hissaa, ne on kuitenki ne vaikeimmat, musta ainakin. Mä luen jotain pari tuntii päivässä ja sit meiän isä kyselee, kyllä mä must nyt jo osaan aika hyvin sen fyssan, Tiina selostaa.
     Sen kiharat on ponnarilla, ja sillä on vaaleanpunaista luomiväriä.
     - Hei kyllä sä ehit niihin lukea, luet vaan jokaiseen jonkun verran ja jaat ne päivät eri kokeille, et lue kaikkia joka päivä, Heidi kattoo Maria rohkaisevasti ja hymyilee vähän.




kuva: http://www.otava.fi/kirjat/9789511226321/