Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Moikka moi kaikille!



Tammikuu onkin ollut aikamoinen lukukuu, Satavuotias on mitä, viides lukemani kirja kuukauden sisällä? Mutta mikäs lukiessa kun on hyvää luettavaa! Kävin lainaamassa kirjastosta kasan kirjoja lisää, ja nyt en tiedä mistä niistä pitäisi aloittaa kun kaikki ovat niin houkuttelevia... Pinossa ovat muun muassa Minä olen Malala, Kamppailu merta vastaan ja Totuus Harry Quebertin tapauksesta. En malta odottaa että saan lukea ne kaikki!



Jonas Jonasson
Satavuotias joka
karkasi ikkunasta
ja katosi
WSOY
2009

Sitten asiaan. Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi on ilmestynyt Ruotsissa vuonna 2009, ja se on Jonas Jonassonin esikoisteos. Mies oli työkseen media-alalla, mutta alkoi kaivata vaihtelua ja kirjoitti sitten ensimmäisen romaaninsa. Kannattava veto, etten sanoisi. Satavuotias on julkaistu 42 maassa, sitä on myyty kahdeksan miljoonaa kappaletta, se oli vuonna 2010 Ruotsin myydyin kirja ja siitä on tehty elokuva ja tv-sarja.

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi kertoo Allan Karlssonista, joka karkaa satavuotispäivänään vanhainkodin ikkunasta tylsiä juhlia pakoon, ja saa yllätyksekseen haltuunsa matkalaukullisen rahaa. Kohta häntä jahtaavat niin poliisit ja syyttäjät kuin kansainväliset rikollisetkin, mutta maailmaa nähnyttä satavuotiasta ei niin vain jekutetakaan.

Kirja liikkuu kahdella aikatasolla: vuorotellen seurataan tarinan etenemistä nykyhetkessä ja Allanin elämässä ennen vanhainkotia. Koska Allan Karlsson on jo satavuotias, hän on ehtinyt tehdä elämässään uskomattoman monenlaista. Teoksesta tuleekin vähän mieleen Vikas Swarupin romaani Slummien miljonääri, jossa nuori intialaismies onnistui pelkän elämänkokemuksensa avulla vastaamaan kysymyksiin oikein paikallisessa Halutatko miljonääriksi-kilpailussa.

Olen lukenut aiemmin Jonassonin teoksen Lukutaidoton joka osasi laskea ja pidin siitä todella paljon. Satavuotias on samantyylinen, ja lukunautinto on taattu. Kuten Jonasson kommentoi Satavuotiasta Lukutaidottomaan joka osasi laskea näin: "Samanlainen, mutta erilainen." Eroja teoksissa on, mutta pääasiassa molemmissa teoksissa on hervotonta koheltamista, joiden keskelle päähenkilö ajautuu. Pidän siitä miten myös molemmissa romaaneissa henkilöt selviävät tiukoistakin paikoista rentoudella ja tyyneydellä. "Tulee mitä tulee ja käy niin kuin käy", kuten Satavuotiaan päähenkilö Allan Karlsson toteaa.

Voin todella lämpimästi suositella Jonassonin kirjoja. Ne ovat rentoja ja positiivisia, ja niitä lukiessa saa nauraa. Tällä hetkellä kirjallisuudessa on vahva muotiaalto esimerkiksi toisen maailmansodan kuvaamisessa (esim. Katja Ketun romaanit), ja Jonassonin kirjat tuovat mukavaa vaihtelua siihen. Aina ei tarvitse synkistellä.

Helmet-lukuhaasteessa sopivan kohdan miettiminen oli hiukan vaikeaa. Lopulta päädyin kohtaan 2. Matkakertomus, koska teoksessa matkustetaan maailman ympäri varmaan pariinkin kertaan, Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa, Kiinassa, Espanjassa, sukellusveneessä, Himalajan yli jalkapatikassa ja Ruotsin sisällä. Teos kuitenkin menee tähän kategoriaan aika väljästi, koska matkustaminen itsessään ei ole kirjassa varsinaisesti oleellista, se vaan sattuu tapahtumaan olosuhteiden takia. Mutta matka mikä matka, eikö?

"Tunnelma muuttui omituiseksi ja muutaman viikon kuluttua Allan tuumasi, että oli tullut aika siirtyä eteenpäin. Asian ratkaisi puhelu, jonka mr Karlsson sai Washingtonista: 

- Hei Allan, Harry tässä.

- Kuka Harry? kysyi Allan.

- Truman. Harry S. Truman. Presidentti, peeveli sentään.

-Ei mutta tämäpä hauskaa! Kiitos viimeisestä, herra presidentti. Ettehän vain joutunut itse puikkoihin kotimatkalla?"

Lähteet: http://jonasjonasson.com/books/hundred-year-old-man-climbed-window-disappeared/

http://www.kirja.fi/kirja/jonas-jonasson/satavuotias-joka-karkasi-ikkunasta-mp3/9789510391549/

Kettu: Yöperhonen

Katja Kettu
Yöperhonen
WSOY
2015

Katja Ketun Yöperhonen on monitasoinen tarina Suomen sukukansoista, pääasiassa marilaisista 30- ja 40- lukujen Neuvostoliitossa työleirillä ja tämän seurauksista vuonna 2015. Kertojia on monta: vuonna 1937 Irga Malinen, valkokenraalin tytär, hiihtää rohkeana likkana takaa-ajajiaan pakoon Suomen rajan yli Neuvostoliiton puolelle vain joutuakseen vangiksi työleirille. Irgan tarinaa seurataan 50-luvulle asti. Vuonna 2015 Verna matkustaa Suomesta Lavran kylään marilaisten keskelle isänsä viestin kutsumana. Valitettavasti hän saapuu liian myöhään; isä on tapettu. Verna alkaa selvittää isänsä murhaajaa tuppisuiden kylässä, jossa kannattaa olla kyselemättä liikaa. Hän toivoo myös saavansa vastauksia sukujuuriinsa ja niitähän hän lopulta saakin, tosin ne ovat varsin yllättäviä. Välillä kuvataan myös Venäjän Tsaaria Vovaa, tosin tämä ei mielestäni varsinaisesti tuo kirjaan mitään lisää.

Yöperhonen ei valitettavasti lunastanut odotuksiani. Se oli parempi kuin Kätilö, mutta siihen nähden, miten paljon teosta oli mainostettu esimerkiksi Helsingin Kirjamessuilla, odotin kyllä paljon tajunnanräjäyttävämpää romaania. Jos olisin tiennyt kirjan olevan toinen vankileirikuvaus, en olisi valinnut sitä.

Tarinassa tapahtuu pari yllättävää juonenkäännettä, mutta yleisesti ottaen teoksessa tuntuu olevan vain harmaata: leirillä on aina kylmä, nälkä, varusteet lopussa ja kurjuutta, ainoa ystävällinen ihminen Elnan lisäksi on huumekoukussa ja ei ole epätavallista leikata kostoksi suupieliä auki. Lavrassa taas on hukkuneita pikkupoikia, kummallisia vanhuksia, liimaa haistelevia teinejä, kätyreitä ja kavaltajia. Kaikki valehtelevat ja ainoa "tavallien ihminen" on ulkopuolinen Verna. Itse asiassa kuvaus sukukansastamme on melko ankea, ja toivon ettei meno olisi vaikkapa marilaisilla sellaista kuin kirjassa annetaan ymmärtää.

Helmet-lukuhaasteessa Yöperhonen menee kohtaan 20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan.

Honkasalo: Perillä kello kuusi

Laura Honkasalo
Perillä kello kuusi
Otava
2015

Perillä kello kuusi on romaani kolmen sukupolven naisista 60-luvun Helsingistä. Vuokko on nelikymppinen ihailtu edustusrouva, joka alkaa tuntea yksinäisyyttä lasten aikuistuessa. Aune taas on Vuokon miehen täti, itsensä sihteerinä elättävä vanhapiika. Piitu on Vuokon nuorimmainen josta tulee Aunen ystävä: hän sitoo paketin kasaan kun välillä kuvataan 90-lukua Piitun näkökulmasta josta saadaan tietää miten Vuokolle ja Aunelle kävi.

Romaani lähtee vähän jähmeästi liikkeelle, hahmot ovat stereotyyppisiä ja pinnallisia. Kuitenkin tarinan edetessä hahmot alkavat saada syvyyttä ja kuvailu eloa. Lopussa tarina on kokonainen, ehyt ja jättää lempeän hymyn huulille. Vuokko ja Aune pystyvät päästämään irti sovinnaisuussäännöistä ja menneisyyden taakasta, ja he luovat itselleen sellaisen tulevaisuuden jossa voivat olla onnellisia. Mielestäni tämä on upeaa, että kirjassa naiset ovat lopulta aktiivisia toimijoita, jotka uskalsivat uhmata entisaikojen tiukempaa etikettiä ja moraalia ja toimia.

"Koska Ristoa oli kiinnostanut kuulla hänen ajatuksiaan? Ehkä vuonna 1949."

Olen lukenut aiemmin Riikka Pulkkisen teoksen Totta, joka käsittelee samaa aihetta, 60-luvun naiskuvaa ja perhe-elämää, enkä pitänyt siitä teoksesta. Tämä oli aivan toista maata, paljon huolellisemmin ja kattavammin tehty. Perillä kello kuusi-romaanissa tarina on moniulotteisempi eikä niin tavallinen kuin Totta-teoksessa, ja pidin paljon enemmän Honkasalon romaanin kielestä. Se oli eläväistä, maalasi lämpimillä väreillä kuvan 60-luvun elämänmenosta.

"Taivas oli ihmeellisen sininen hänen yllään, hän kääntyi selälleen ja kellui, suolainen vesi kannatteli. Voima tuli hänen sisimmästään, se oli uinut siellä kuin laava tulivuoren sisässä. Hänen oli lämmin, sydän oli huhmare, hiersi pippurista maun esiin. Rauha oli aaltojen lempeydessä, lämmössä ja hohtavassa valossa, rauha ja luopuminen."

Teoksessa oikeastaan ainoa asia joka jäi kaivelemaan oli se, etten lopultakaan saanut selville, kuka oli perillä kello kuusi ja missä. Ehkä se ei kuitenkaan ole kovin olennainen tieto, en osaisi itse ehdottaa parempaakaan tälle tarinalle.

Helmet-lukuhaasteessa Perillä kello kuusi ruksaa kohdan 17. Kirjassa juhlitaan, siinä kuvataan Vuokon aamuun asti jatkuvia edustusjuhlia.

Kettu: Kätilö

Katja Kettu
Kätilö
WSOY/
Bonnier books Finland
2011

Katja Ketun suuren huomion saanut Kätilö on romaani Lapin sodan loppuvaiheista. Se on kätilönä toimivan suomalaisnaisen ja saksalaisen SS-upseerin rakkaustarina. Vuonna 2012 teos sai Kalevi Jäntin palkinnon, Kiitos kirjasta-palkinnon ja Runeberg-palkinnon. Romaanin käännösoikeudet on myyty 19 maahan, ja vuonna 2015 romaanista ilmestyi Antti J. Jokisen ohjaama elokuvaversio.

Romaanissa Kätilö on oman tiensä kulkija; hänet on adoptoitu lapsena, ja kasvattiäiti on opettanut hänelle ammatin. Nainen onkin kovin erilainen kuin kasvattisisarensa ja ystävänsä Lispet: vanhapiika eikä kovin naisellinen tai suosittu, mutta itsenäinen ja vapaa. Hän tutustuu Johannekseen, joka on pystyvä ja uljas, aivan toista kuin lähipiirin änkyttävät ja kummalliset miehet. Tarinan alussa Johanneksen pitää lähteä töihin Titovkan leirille, ja näppäränä naisena Kätilö lähtee perään töihin sairaanhoitajaksi.

Kätilössä teemoja ovat sota, vakoilu, naisen rooli vankileireillä, sodassa tapahtuvat hirveydet ja niiden vaikutus henkiseen hyvinvointiin ja palava rakastuminen. Suomen historiaa tuodaan hyvin esiin.

Kirjassa ongelmallisena näen hypyt ajassa ja kertojissa. Henkilöhahmoista on vaikea pysyä perässä, että kuka kukin olikaan. Ehkä sitten luin kirjaa huolimattomasti, mutta minulle ei loppujenkaan lopuksi selvinnyt kuka oli Redhead, minne Aleksei hävisi, mikä mies Montja oikeastaan oli ja niin edelleen. Koin kirjan sekavana: kaikki ovat jotain sukua keskenään, joku on välillä Kuollut mies, Punanaama tai Trokari ja välillä henkilöstä puhutaan tavallisella nimellä, joku makaa jonkun kanssa ja joku kavaltaa tietoja jollekulle ja niin edelleen. Kaikki tämä ja varsinkin kun kirjassa tapahtumat eivät etene aikajärjestyksessä: ensin kuvataan Kuolleen Miehen tekevän itsemurha, ja myöhemmin selviää että se olikin hämäystä. Mielestäni Ketun olisi pitänyt huomioida myös lukijat teoksessaan: mitä lukija todella ymmärtää.

Teksti on hyvin seksuaalissävytteistä, ja on vaikeaa uskoa, että se olisi kaikki, mitä hahmot pystyisivät ajattelemaan.

"Olisin voinut työntää pääni nivusiisi ja puraista hellästi."

Sodasta on kirjoitettu paljon, ja varsinkin minulle heräsi tästä teoksesta ajatus: haluammeko joutua tuohon tilanteeseen oikeasti? Eikö sodasta ole opittu mitään, missä piileskelee inhimillisyys ja toisten ymmärtäminen kiristyvässä maailmantilanteessa? Minulle henkilökohtaisesti tärkein kohta kirjassa oli viittaus Sachsenhausenin keskitysleirille joutumisesta, sillä olen itse käynyt siellä. Paljon keskitysleiriä hirveämpään asiaan tuskin ihmisrotu pystyy.

"Ilman setää isä olisi joutunut Sachsenhauseniin marssikenkiä testaamaan- -"

Helmet-lukuhaasteessa Kätilö menee kohtiin 3. Kirjassa rakastutaan, 34. Keskustelua herättänyt kirja ja 44. Kirjassa joku kuolee.

Karttunen, Kihlström, Taivalmaa: Nälkä ja yltäkylläisyys- ruokaturva maailmassa

Nälkä ja yltäkylläisyys on tietokirja 2010-luvun globaalista ruokaturvasta. Teoksessa käsitellään niin ruokakriisin syitä, erilaisia ruoantuotannon tapoja kuin ruokahävikkiäkin. Kirjan ovat kirjoittaneet suomalaiset asiantuntija Kaisa Karttunen, koulutussuunnittelija Laura Kihlström ja asiantuntija Sanna-Liisa Taivalmaa.

Karttunen, Kihlström,
Taivalmaa:
Nälkä ja yltäkylläisyys
Gaudeamus
2014

Teos on erittäin monipuolinen ja selkeä. Aihetta käsitellään monessa ulottuvuudessa: historia, nykytilanne ja tulevaisuus, maaseutu ja kaupunki, sotien ja rauhan vaikutukset, ruuantuotannon tavat maanviljelystä karjantuotantoon ja kalatalouteen unohtamatta kasvinjaostusta, paimentolaisuutta ja kaupunkiviljelyä. Itse tekstissä on paljon alaotsikkoja, kappalejakoja, tietolaatikoita ja kaavioita. Kaikkiaan 253 sivua kattava kirja ei kuitenkaan käsittele pohjia myöten jokaista aihetta, vaan ennemminkin kertoo perustiedot monen eri ulottuvuuden kannalta. Esipuheessa kerrotaan teoksen olevan "ensimmäinen suomenkielinen tietokirja ruokturvasta" ja sitä suositellaan tietolähteeksi esimerkiksi luonnonvara-alan ja yhteiskuntatieteiden opiskelijoille. Perusteoksena mennään siis.

Kirjassa on esimerkkejä ratkaisumalleista, mutta hyvin paljon se kehottaa lukijaa ajattelemaan itse. Valmiita vastauksia ei tarjota, kerrotaan vain millä tavalla asiat voi nähdä.

Esimerkki

Suomen maatalous ja ilmastonmuutokseen sopeutumisen tarpeet

tuotantoa rajoittava tekijä                 sopeuttamistoimi

ongelmat lajikkeiden talvenkestävyydessä                kasvinjalostus, heikon kestävyyden                                                                             lajien välttäminen

Ainoa miinus mielestäni on järjestöistä ja projekteista muodostuva aakkosviidakko. Näistä on tietenkin tietokirjassa pakko puhua, mutta lukemista se vähän hankaloittaa. Esimerkiksi UNFCCC,OHCHR,FAO ja niin edelleen.

Nälkä ja yltäkylläisyys on ensimmäinen vuonna 2016 lukemani kirja, ja Helmet-lukuhaasteessa kuittaan sillä kohdan 1. Ruuasta kertova kirja. Tämä kirja totisesti kertoo ruuasta ja myös sen puutteesta.

"Jos naisilla olisi samat mahdollisuudet käyttää tuotanto-panoksia kuin miehillä, heidän tuotantonsa ja satoonsa voisivat kasvaa jopa 20-30 prosenttia, mikä lisäisi kehitysmaiden kokonaistuotantoa ja vähentäisi aliravitsemusta."

Koska vuosi 2015 alkaa olla lopuillaan, on hyvä suunnata katseensa jo ensi vuoteen. Bongasin Helmet-kirjastojen järjestämän lukuhaasteen ensi vuodelle, joten kopioin sen tähän. Lista näytti niin hauskalta, että ajattelin suorittaa sen :)

Helmet-lukuhaaste 2016

Kirjan vuoden lukuhaasteen suosion innoittamana halusimme jatkaa lukijoiden haastamista. Siksi olemme laatineet vuodelle 2016 uuden lukuhaasteen, joka kantaa nimeä Helmet-lukuhaaste 2016. Viimevuotiseen tapaan myös vuoden 2016 lukuhaaste koostuu 50 erilaisesta tavasta valita uutta luettavaa.

Lista on laadittu lukuhaasteeseen osallistuneilta lukijoilta ja kirjastojen henkilökunnalta kerättyjen ehdotusten pohjalta. Tavoitteena on sopivassa suhteessa antaa uusia näkökulmia, innostaa ja yllättää. Lukuhaaste on avoin kutsu kirjallisuuteen ihan kaikille - tartu sinäkin siis lukuhaasteeseen!

Viisi avainta onnistuneeseen lukuhaasteeseen:

1. Kuka tahansa saa osallistua
Vaikka haasteen nimi onkin Helmet-lukuhaaste Helmet-kirjastojen mukaan, voi kuka tahansa innokas lukija ottaa siihen osaa ja on tervetullut mukaan keskusteluun. Vuonna 2015 esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjasto otti myös osaa haasteeseen ihastuttavilla kirjavinkeillään.

2. Lukuhaaste on stressitön haaste 
Kun tartut lukuhaasteeseen, muista, että sen tarkoitus on ainoastaan lisätä lukemisen iloa. Lue niin monta kirjaa, kuin ehdit, valitse vain ohuita kirjoja tai hylkää vaikka koko haaste, jos siltä tuntuu. Lukuhaastetta ei myöskään tarvitse suorittaa listan mukaisessa järjestyksessä vaan lukuinnostus saa johdatella lukujärjestystä.

3. Jokainen osallistuu omalla tyylillään 
Haluatko ruksia listalta monta kohtaa samalla kirjalla? Haluatko ohittaa jonkin kohdan, koska se ei lainkaan inspiroi? Yritätkö kuitata mahdollisimman monet kohdat pelkillä dekkareilla? Kaikki tämä on sallittua! Helmet-lukuhaaste haluaa antaa inspiraatiota, mutta sinä saat itse päättää, millä säännöillä siihen osallistut.

4.  Jaettu lukuilo on moninkertainen 
Lukuhaasteeseen on hauskaa osallistua yhdessä muiden kanssa. Innosta ystäväsi mukaan tai liity mukaan lukuhaasteen Facebook-ryhmään, niin pääset keskustelemaan ihanimmista, kamalimmista ja yllättävimmistä lukuelämyksistä vuoden varrella. 

5. Apua on aina saatavilla 
Etkö tiedä, mistä löytyisi sopiva kirja johonkin haastekohtaan? Ei hätää, apu on lähellä! Suuntaa lähikirjastoosi tai lukuhaasteen Facebook-ryhmään ja kirjaston henkilökunta sekä muut lukijat auttavat sinut eteenpään. Lisäksi valmiita vinkkejä voi etsiä verkosta esimerkiksi Helmet-verkkokirjaston Vinkit-sivulta tai kaunokirjallisuuspalvelu Kirjasammosta. 

Iloista lukuvuotta 2016!

Helmet-lukuhaaste:

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
6. Kirjastosta kertova kirja
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja 
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
11. Sarjakuvakirja
12. Näytelmä
13. Kirjan nimi on kysymys
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
17. Kirjassa juhlitaan
18. Lastenkirja
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja 
25. Kirjassa on yli 500 sivua
26. Elämäkerta tai muistelmateos
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja
30. Viihteellinen kirja
31. Olympialaisista kertova kirja
32. Kirjassa on myrsky
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
34. Keskustelua herättänyt kirja
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
44. Kirjassa joku kuolee
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Ylipäätään minusta lukuhaasteet ovat hauskoja. Olen suorittanut peruskoulun aikana varmaan pariinkin kertaan vastaavanlaisen, ja nyt on mielenkiintoista löytää uutta luettavaa lukuhaasteen avulla. Silloin tulee tartuttua teoksiin, joita ei ehkä muuten löytäisi.

Sofi Oksanen: Norma

Sofi Oksanen:
Norma
Like kustannus oy
2015

Sofi Oksasen uutuus Norma on ollut paljon esillä tänä syksynä, esimerkiksi Helsingin Kirjamessuilla ja radiossakin on mainostettu teosta joululahjaksi. Kirjastossa teokseen oli pitkä varausjono tämän suosion takia, mutta sainhan minäkin lopulta käsiini tämän teoksen.

Romaani kertoo nuoresta naisesta Normasta, jonka äiti on kuollut traagisessa itsemurhassa. Norma ryhtyy selvittämään äidin päätökseen vaikuttaneita tekijöitä tämän työpaikalta, kampaamo Tukkataiasta. Pelkästä dekkarista ei kuitenkaan ole kyse, sillä mukana on pieni twist: Norman hiukset kasvavat metrin päivässä, mikä aiheuttaa omat ongelmansa ja salailunsa. Romaanin maailmassa hiustenpidennykset ovat se juttu, ja Norma alkaa huomata pelottavia yksityiskohtia äitinsä kampaamolle toimittaneissa ukrainalaisissa hiuspunteissa. Alkaa kissa ja hiiri-leikki: ehtiikö Norma tehdä ratkaisunsa ennen kuin on liian myöhäistä?

Teos oli melko lyhyt, 303 sivua, ja paljon helpompaa luettavaa kuin vaikkapa Oksasen Puhdistus. Olen iloinen siitä, että kirjailija uskalsi tehdä valinnan kirjoittaa välillä niin sanotusti kevyemmän kirjan. Normassa liikutaan nyky-Helsingissä kampaamojen maailmassa, joten siihen oli helpompi samaistua kuin Oksasen Viroa käsitteleviin kirjoihin.

Valitettavasti täytyy todeta, että mielestäni Norma ei ollut mikään mestariteos. Kirja tuntui keskeneräiseltä ja viimeistelemättömältä, koska lukija ei loppujenkaan lopuksi saanut tietää tarkemmin Norman perheen historiasta, eräästä tietystä hämäräbisneksestä ja pahisten kohtalosta. Myös loppu tuntui hiukan yllättävältä niin Norman kuin toisenkin osapuolen valintojen suhteen. Ehkäpä Oksasta hoputettin kirjoittamaan kirja valmiiksi Kirjamessuille ja joulumyyntiin. Tämä on surullista, sillä kunnollisella viimeistelyllä ja hionnalla Normasta olisi voinut tulla todellinen hitti.