torstai 14. tammikuuta 2016

Honkasalo: Perillä kello kuusi

Laura Honkasalo
Perillä kello kuusi
Otava
2015
Perillä kello kuusi on romaani kolmen sukupolven naisista 60-luvun Helsingistä. Vuokko on nelikymppinen ihailtu edustusrouva, joka alkaa tuntea yksinäisyyttä lasten aikuistuessa. Aune taas on Vuokon miehen täti, itsensä sihteerinä elättävä vanhapiika. Piitu on Vuokon nuorimmainen josta tulee Aunen ystävä: hän sitoo paketin kasaan kun välillä kuvataan 90-lukua Piitun näkökulmasta josta saadaan tietää miten Vuokolle ja Aunelle kävi.

Romaani lähtee vähän jähmeästi liikkeelle, hahmot ovat stereotyyppisiä ja pinnallisia. Kuitenkin tarinan edetessä hahmot alkavat saada syvyyttä ja kuvailu eloa. Lopussa tarina on kokonainen, ehyt ja jättää lempeän hymyn huulille. Vuokko ja Aune pystyvät päästämään irti sovinnaisuussäännöistä ja menneisyyden taakasta, ja he luovat itselleen sellaisen tulevaisuuden jossa voivat olla onnellisia. Mielestäni tämä on upeaa, että kirjassa naiset ovat lopulta aktiivisia toimijoita, jotka uskalsivat uhmata entisaikojen tiukempaa etikettiä ja moraalia ja toimia.

"Koska Ristoa oli kiinnostanut kuulla hänen ajatuksiaan? Ehkä vuonna 1949."

Olen lukenut aiemmin Riikka Pulkkisen teoksen Totta, joka käsittelee samaa aihetta, 60-luvun naiskuvaa ja perhe-elämää, enkä pitänyt siitä teoksesta. Tämä oli aivan toista maata, paljon huolellisemmin ja kattavammin tehty. Perillä kello kuusi-romaanissa tarina on moniulotteisempi eikä niin tavallinen kuin Totta-teoksessa, ja pidin paljon enemmän Honkasalon romaanin kielestä. Se oli eläväistä, maalasi lämpimillä väreillä kuvan 60-luvun elämänmenosta.

"Taivas oli ihmeellisen sininen hänen yllään, hän kääntyi selälleen ja kellui, suolainen vesi kannatteli. Voima tuli hänen sisimmästään, se oli uinut siellä kuin laava tulivuoren sisässä. Hänen oli lämmin, sydän oli huhmare, hiersi pippurista maun esiin. Rauha oli aaltojen lempeydessä, lämmössä ja hohtavassa valossa, rauha ja luopuminen."

Teoksessa oikeastaan ainoa asia joka jäi kaivelemaan oli se, etten lopultakaan saanut selville, kuka oli perillä kello kuusi ja missä. Ehkä se ei kuitenkaan ole kovin olennainen tieto, en osaisi itse ehdottaa parempaakaan tälle tarinalle.

Helmet-lukuhaasteessa Perillä kello kuusi ruksaa kohdan 17. Kirjassa juhlitaan, siinä kuvataan Vuokon aamuun asti jatkuvia edustusjuhlia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti