Koska vuosi 2015 alkaa olla lopuillaan, on hyvä suunnata katseensa jo ensi vuoteen. Bongasin Helmet-kirjastojen järjestämän lukuhaasteen ensi vuodelle, joten kopioin sen tähän. Lista näytti niin hauskalta, että ajattelin suorittaa sen :)

Helmet-lukuhaaste 2016

Kirjan vuoden lukuhaasteen suosion innoittamana halusimme jatkaa lukijoiden haastamista. Siksi olemme laatineet vuodelle 2016 uuden lukuhaasteen, joka kantaa nimeä Helmet-lukuhaaste 2016. Viimevuotiseen tapaan myös vuoden 2016 lukuhaaste koostuu 50 erilaisesta tavasta valita uutta luettavaa.

Lista on laadittu lukuhaasteeseen osallistuneilta lukijoilta ja kirjastojen henkilökunnalta kerättyjen ehdotusten pohjalta. Tavoitteena on sopivassa suhteessa antaa uusia näkökulmia, innostaa ja yllättää. Lukuhaaste on avoin kutsu kirjallisuuteen ihan kaikille - tartu sinäkin siis lukuhaasteeseen!

Viisi avainta onnistuneeseen lukuhaasteeseen:

1. Kuka tahansa saa osallistua
Vaikka haasteen nimi onkin Helmet-lukuhaaste Helmet-kirjastojen mukaan, voi kuka tahansa innokas lukija ottaa siihen osaa ja on tervetullut mukaan keskusteluun. Vuonna 2015 esimerkiksi Tampereen kaupunginkirjasto otti myös osaa haasteeseen ihastuttavilla kirjavinkeillään.

2. Lukuhaaste on stressitön haaste 
Kun tartut lukuhaasteeseen, muista, että sen tarkoitus on ainoastaan lisätä lukemisen iloa. Lue niin monta kirjaa, kuin ehdit, valitse vain ohuita kirjoja tai hylkää vaikka koko haaste, jos siltä tuntuu. Lukuhaastetta ei myöskään tarvitse suorittaa listan mukaisessa järjestyksessä vaan lukuinnostus saa johdatella lukujärjestystä.

3. Jokainen osallistuu omalla tyylillään 
Haluatko ruksia listalta monta kohtaa samalla kirjalla? Haluatko ohittaa jonkin kohdan, koska se ei lainkaan inspiroi? Yritätkö kuitata mahdollisimman monet kohdat pelkillä dekkareilla? Kaikki tämä on sallittua! Helmet-lukuhaaste haluaa antaa inspiraatiota, mutta sinä saat itse päättää, millä säännöillä siihen osallistut.

4.  Jaettu lukuilo on moninkertainen 
Lukuhaasteeseen on hauskaa osallistua yhdessä muiden kanssa. Innosta ystäväsi mukaan tai liity mukaan lukuhaasteen Facebook-ryhmään, niin pääset keskustelemaan ihanimmista, kamalimmista ja yllättävimmistä lukuelämyksistä vuoden varrella. 

5. Apua on aina saatavilla 
Etkö tiedä, mistä löytyisi sopiva kirja johonkin haastekohtaan? Ei hätää, apu on lähellä! Suuntaa lähikirjastoosi tai lukuhaasteen Facebook-ryhmään ja kirjaston henkilökunta sekä muut lukijat auttavat sinut eteenpään. Lisäksi valmiita vinkkejä voi etsiä verkosta esimerkiksi Helmet-verkkokirjaston Vinkit-sivulta tai kaunokirjallisuuspalvelu Kirjasammosta. 

Iloista lukuvuotta 2016!

Helmet-lukuhaaste:

1. Ruuasta kertova kirja
2. Matkakertomus
3. Kirjassa rakastutaan
4. Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja
5. Kirjan kannesta voi tehdä kirjanaaman
6. Kirjastosta kertova kirja
7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani – maalla ja kaupungissa" sopiva kirja 
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
9. Sinulle vieraalla kielellä (eli ei omalla äidinkielelläsi) tai murteella kirjoitettu kirja
10. Aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
11. Sarjakuvakirja
12. Näytelmä
13. Kirjan nimi on kysymys
14. Historiaa käsittelevä tietokirja
15. Kirjan kansi on mielestäsi ruma
16. Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta
17. Kirjassa juhlitaan
18. Lastenkirja
19. Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi
20. Kirjan nimi viittaa vuorokaudenaikaan
21. 1700-luvulla kirjoitettu kirja
22. Kirjassa mukana Marilyn Monroe (syntymästä 90 v.)
23. Oman alansa pioneerinaisesta kertova kirja (Miina Sillanpään, Suomen ensimmäinen naisministerin, syntymästä 150 v.)
24. Kirjasammon päivän täkynä vuonna 2016 ollut kirja 
25. Kirjassa on yli 500 sivua
26. Elämäkerta tai muistelmateos
27. Afrikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
28. Perheenjäsenellesi tärkeää aihetta käsittelevä kirja
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittama kirja
30. Viihteellinen kirja
31. Olympialaisista kertova kirja
32. Kirjassa on myrsky
33. Kirjailijan viimeiseksi jäänyt kirja
34. Keskustelua herättänyt kirja
35. Kirjassa ollaan avaruudessa
36. Kokoelma esseitä tai kolumneja
37. Kirjan nimi viittaa vuodenaikaan
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
39. Nobel-voittajan kirjoittama kirja
40. Eläkeläisen suosittelema kirja
41. Kirjassa lähetetään kirjeitä
42. 2000-luvulla sotaa käyneestä maasta kertova kirja
43. Kirjassa mukana Pablo Picasso (syntymästä 135 v.)
44. Kirjassa joku kuolee
45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja
46. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
47. Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
48. Kirjassa on alle 150 sivua
49. Vuonna 2016 julkaistu kirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

Ylipäätään minusta lukuhaasteet ovat hauskoja. Olen suorittanut peruskoulun aikana varmaan pariinkin kertaan vastaavanlaisen, ja nyt on mielenkiintoista löytää uutta luettavaa lukuhaasteen avulla. Silloin tulee tartuttua teoksiin, joita ei ehkä muuten löytäisi.

Sofi Oksanen: Norma

Sofi Oksanen:
Norma
Like kustannus oy
2015

Sofi Oksasen uutuus Norma on ollut paljon esillä tänä syksynä, esimerkiksi Helsingin Kirjamessuilla ja radiossakin on mainostettu teosta joululahjaksi. Kirjastossa teokseen oli pitkä varausjono tämän suosion takia, mutta sainhan minäkin lopulta käsiini tämän teoksen.

Romaani kertoo nuoresta naisesta Normasta, jonka äiti on kuollut traagisessa itsemurhassa. Norma ryhtyy selvittämään äidin päätökseen vaikuttaneita tekijöitä tämän työpaikalta, kampaamo Tukkataiasta. Pelkästä dekkarista ei kuitenkaan ole kyse, sillä mukana on pieni twist: Norman hiukset kasvavat metrin päivässä, mikä aiheuttaa omat ongelmansa ja salailunsa. Romaanin maailmassa hiustenpidennykset ovat se juttu, ja Norma alkaa huomata pelottavia yksityiskohtia äitinsä kampaamolle toimittaneissa ukrainalaisissa hiuspunteissa. Alkaa kissa ja hiiri-leikki: ehtiikö Norma tehdä ratkaisunsa ennen kuin on liian myöhäistä?

Teos oli melko lyhyt, 303 sivua, ja paljon helpompaa luettavaa kuin vaikkapa Oksasen Puhdistus. Olen iloinen siitä, että kirjailija uskalsi tehdä valinnan kirjoittaa välillä niin sanotusti kevyemmän kirjan. Normassa liikutaan nyky-Helsingissä kampaamojen maailmassa, joten siihen oli helpompi samaistua kuin Oksasen Viroa käsitteleviin kirjoihin.

Valitettavasti täytyy todeta, että mielestäni Norma ei ollut mikään mestariteos. Kirja tuntui keskeneräiseltä ja viimeistelemättömältä, koska lukija ei loppujenkaan lopuksi saanut tietää tarkemmin Norman perheen historiasta, eräästä tietystä hämäräbisneksestä ja pahisten kohtalosta. Myös loppu tuntui hiukan yllättävältä niin Norman kuin toisenkin osapuolen valintojen suhteen. Ehkäpä Oksasta hoputettin kirjoittamaan kirja valmiiksi Kirjamessuille ja joulumyyntiin. Tämä on surullista, sillä kunnollisella viimeistelyllä ja hionnalla Normasta olisi voinut tulla todellinen hitti.

Alan Weisman: Maailma täynnä meitä- viimeinen yritys maapallon pelastamiseksi

Alan Weisman:
Maailma täynnä meitä
viimeinen yritys
maapallon pelastamiseksi?
Little, Brown and Company
2013
Atena kustannus oy
2014

Maailma täynnä meitä on tietokirja väestönräjähdyksestä. Ihmisten määrä ja kulutus lisääntyvät, mutta luonnonvarat eivät kasva samassa suhteessa. Makeaa vettä, ruokaa ja tilaa ei riitä kaikille jos meitä on joka päivä enemmän.

"Mutta jos ihmisiä halutaan siirtää pois paikasta, jossa heidän ylenpalttinen määränsä on uhka elämälle, heillä täytyy olla paikka minne mennä.- - Jossain vaiheessa enemmille kaupungeille ei ole enää tilaa."

Ympäristöjournalisti Alan Weisman pitää lähes kaikkiin ympäristöongelmiin ratkaisuna väestömäärän vähentämistä, ja kirjassa hän matkustaa maapallon ympäri ja selvittää kirjassaan eri alueiden kulttuurisia ja uskonnollisia tekijöitä isoihin perheisiin, perhesuunnitteluun, naisten asemaan, viljelyyn ja ympäristöongelmiin. Hän puhuu lukuisien tutkijoiden, pappien, rehtorien ja ympäristönsuojelijoiden kanssa eri maissa.

"Pienimmänkin hyönteisen olemassaololla on syynsä."

Teos on todella kattava ja sen eteen on nähty todella paljon vaivaa. Weisman matkustaa mantereelta toiselle tutustumassa luonnosuojeluprojekteihin, viljelyyn ja sen kehitykseen, ympäristöongelmiin ja perhesuunnitteluun. Kirjassa on otettu huomioon monia ihmisten aiheuttamia vaikutuksia maapalloon; pääasiassa viljelyä, aavikoitumista, suojelualueiden perustamista ja salaista nakertamista, metsienhakkuuta, makean veden kuivumista ja merenpinnan nousua. Paljon puhutaan keskilämpötilan noususta.

"Toiveet lämpimämmän ilmaston tehostamista viljasadoista murskaantuvat kasvien kestämiin maksimilämpötiloihin- maissilla se on keskimäärin 28 celsiusastetta, soijalla 30- joiden ylittyessä sadot heikkenevät. - - Kestäisi vuosituhansia ennen kuin taigan hapan, havumetsävaltainen maapohja sopeutuisi viljakasvien hiesuvaatimuksiin. Maapallon jäljellä oleva pintamaa, jota tuulet ja tulvat eivt ole vieneet mennessään tai kuivuus muokannut tomuksi, on ylimuokattua, ylilannoitettua ja ylimyrkytettyä eikä tuota enää yhtä paljon kuin viisikymmentä vuotta sitten."

Yksi tärkeä huomio jonka Weisman tekee monissa paikoissa, on se, että kun naisia koulutetaan ja yhteisöille annetaan perhesuunnitteluapua, ongelmat vähenevät. Kirjailija puhuu edullisen ja helposti saatavilla olevan ehkäisyn ja turvallisen abortin puolesta ei-toivottujen raskauksien ja naisten oman terveyden ylläpidossa.

"Kaikissa tunnustuksissa, joita Iranin perhesuunnitteluohjelmalle seuraavina vuosina myönnettiin, mainittiin yksi korvaamattoman tärkeä seikka: naisten koulutus. Se ei tarkoittanut vain peruskoulua ja lukiota, vaan yliopistoa.- - Kun naiset saivat itse päättää kohdustaan ja koulutuksestaan, työpaikan evääminen heiltä kävi aina vain vaikeammaksi."

Minun mielestäni kirjassa ehkä nähtiin vähän liikaa ratkaisuna kaikkiin ihmisten kehittämiin ongelmiiin väestömäärän pienentäminen. En kiellä asian tärkeyttä, mutta luulen, että ongelmiin, esimerkiksi saasteiden lisääntymiseen, on myös muita vaikutuskeinoja kuin vain ja ainoastaan väkimäärän vähentäminen.

Kirjassa pidin siitä, että kirjailija oli todella matkustanut paikan päälle niin Lähi-Itään kuin Afrikkaankin katsomaan omin silmin ja kysymään paikallisilta, mistä ongelmat oikeastaan johtuivat. Samoin hän haastatteli tutkijoita ja ympäristönsuojelijoita eri puolilta maailmaa ja näki miten ongelmia on ratkaistu. Weisman on todella perehtynyt asiaansa.

"Kulutuksen juurimisen ohella Paul Ehrlichiä askarruttaa erityisesti se, miksi luontoöidin- meille elämän antavan äidin- terveyttä koskevista asioista päättävät poliitikot eivätkä tieteentekijät, jotka ovat tietoisia luontoäidin kriittisestä tilasta."

Kirja on julkaistu vuonna 2013, ja paljon sen aineistosta on ollut jo silloin pari vuotta vanhaa, joten haluaisin kuulla, mitä Weisman tällä hetkellä sanoisi kun esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden käyttö on lisääntynyt ja halventunut huomattavasti.

Kirjassa minut yllätti se, miten paljon maailmassa kirjassa mainitut ympäristönsuojelu- ja perhesuunnitteluprojektit saavat rahoituksensa erinäisiltä säätiöiltä valtion tuen sijaan ja miten riippuvaisia yksinkertaisetkin suojelu- tai perhesuunnittelutoimenpiteet ovat apurahoista. Surullista oli myös huomata, miten paljon me ihmiset olemme pilanneet esimerkiksi maaperää ja vesistöjä toimillamme. Toisaalta voin olla iloinen ihmisten halusta suojella ympäristöämme: Pariisissa on tälläkin hetkellä meneillään kansainvälinen ilmastokokous, otsonikerroksen oheneminen saatiin hidastumaan laajoilla toimilla ja on syntynyt kansainvälisiä sertifikaatteja auttamaan kuluttajia tekemään parempia päätöksiä, kuten Reilu kauppa ja Rainforest alliance.

Kirjallisuudessa muodissa nyt: sota ja dystopia

Olen huomannut, että tällä hetkellä todella moni kirja käsittelee joko vanhoja sotia tai sitten dystopiaa, nykyhetkeä pahempaa tulevaisuutta. Käsite on siis utopian, paremman tulevaisuuden vastakohta.

suomenkuvalehti.fi

Huoli maailman nykytilanteesta innoittanee kirjailijoita kirjoittamaan dystopioita. Maailmassa on tällä hetkellä paljon isoja ongelmia: jäätiköt sulavat, merenpinta nousee ja äärimmäiset sääilmiöt lisääntyvät  ilmastonmuutoksen seurauksena, kasvi- ja eläinlajeja kuolee sukupuuttoon liikakalastuksen, järvien kuivumisen ja metsien liikahakkuun seurauksena, maailmassa soditaan, on terrorismia ja vihaa. Monet joutuvat jättämään kotinsa ja etsimään turvaa muualta. Tässä on paljon syitä olla huolissaan tulevaisuudessa. (mainittakoon tähän väliin, että tiedän maailmassa olevan totta kai paljon hyvääkin ja uskoa tulevaisuuteen, mutta käsittelen nyt dystopiaa, jolloin on                                                              oleellisempaa miettiä huonoja asioita.)

Nälkäpeli- Vihan liekit

Kuuluisia dystopiateoksia ovat esimerkiksi Suzanne Collinsin Nälkäpeli-trilogia, Johanna Sinisalon Auringon ydin, Veronica Rothin Divergent-sarja ja James Dashnerin Labyrintti-sarja. Kaikissa näistä lähdetään siitä, että nykymaailma on lähes tuhonnut itesensä ja tulevaisuudessa täytyy elää totalitaristisemmin, esimerkiksi Nälkäpelissä Panemin valtio luotiin sotien ja luonnonkatastrofien jäljelle jääneistä rippeistä, Divergentissä jokaiselle on määrätty tarkasti oma paikkansa ja tehtävänsä järjestelmässä ja Labyrintissä Roihu uhkaa tappaa hirveällä tavalla kaikki ihmiset, minkä takia kokeita järjestetään.

Outolintu- Kapinallinen

On mielenkiintoista huomata, miten paljon varsinkin nuortenkirjallisuudessa käsitellään totalitarismia ja nuorta päähenkilöä, joka nousee tarinan sankariksi. Voidaanko tästä päätellä, että nykymaailma johtaa tuhoutumiseen ja tuhosta selvinneet perustavat totalitarismin ehkäistäkseen uuden tuhon? Ei mitenkään kovin kaukaa haettu teoria.

Dystopia, totalitarismi ja nuori sankari tietysti vetoaa nuoriin lukijoihin ja on mielenkiintoisempi alkuasetelma kuin jos kaikki olisi hyvin. Mutta kun monet bestseller-nuortenkirjat alkavat kertoa nimenomaan huonommasta tulevaisuudesta (poikkeuksena John Greenin kirjat), tästä voisi alkaa päätellä jotain. Ehkä se on kirjailijoiden varoitushuuto nuorille: näin voi tapahtua ihan oikeasti, ja haluatko todella olla siellä?

Otto ja Elise Hampel,
 joista kertoo teos
Yksin Berliinissä

Toinen puoli samassa ilmiössä on vanhojen sotien aiheina käyttäminen kirjallisuudessa, ennemminkin aikuisten kirjoissa, kuten Katja Ketun Kätilö, Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe, Hans Falladan Yksin Berliinissä ja niin edelleen. Nämä kirjat pohjautuvat aikaisempiin sotiin. Ne ovat historiaa, ja ehkäpä nyt niistä on kulunut tarpeeksi aikaa jotta niitä voidaan käsitellä miljöönä kirjoissa. Tosiaalta sota on ajankohtaisempaakin ajankohtaisempi aihe nyt Pariisin terrori-iskujen ja Syyrian sodan aikakaudella. Kirjailijat kirjoittanevat nyt niin paljon sotaan sijoittuvia kirjoja, sillä suuri yleisö haluaa ymmärtää yksittäisen ihmisen asemaa niin ison mullistuksen keskellä; esimerkiksi Yksin Berliinissä-teoksessa valotetaan tavallisen saksalaispariskunnan arkea ja heidän omaa taisteluaan Hitleriä vastaan ja Kaikki se valo jota emme näe-romaanisssa kerrotaan sotaa pakenevasta ranskalaistytötä ja sodassa taistelevasta saksalaispojasta. Sota muutti kaikkien siihen aikaan eläneiden ihmisten elämän hyvin toisenlaiseksi kuin mitä se olisi ollut ilman sotaa, ja tämä kiinnostaa meitä jotka emme ole sitä kokeneet.

Anthony Doerr: Kaikki se valo jota emme näe

Kirjailija: Anthony Doerr, s.1973
alkuperäinen nimi: All the light we cannot see
alkuperäinen kustantamo: Scribner, USA
alkuperäinen julkaisuvuosi: 2014
kääntäjä: Hanna Tarkka
kustantamo Suomessa: WSOY
julkaisuvuosi Suomessa: 2015

Kaikki se valo jota emme näe on ehdottomasti loistava teos. Se voitti Pulitzer-palkinnon ja on New York Timesin bestseller. Tämä teos oli kauneinta mitä olen pitkään aikaan lukenut.

Kaikki se valo jota emme näe kertoo kahdesta erityisestä lapsesta toisen maailmansodan aikana. Sokea Marie-Laure asuu lukkoseppäisänsä kanssa Pariisissa. Päivät kuluvat isän työpaikalla Pariisin luonnontieteellisessä museossa kuljeksien, pistekirjoituksella kirjoitettua Jules Verneä lukien ja kaupungissa kulkemista opetellen. Isä veistää Marie-Laurelle pienoismallin kaupungista, jotta tyttö tietäisi missä mikäkin paikka on. Werner taas elää saksalaisessa orpokodissa siskonsa kanssa ja kuuntelee iltaisin ranskankielisiä radiolähetyksiä luonnontieteestä. Hän haaveilee koulusta ja tekniikasta, Mekaniikan perusteet on hänen lempikirjansa. Sodan syttyessä Marie-Laure pakenee isänsä kanssa Pariisista maaseudulle isosedän luokse, kun taas 14-vuotias Werner pääsee opiskelemaan valtakunnan parhaimpiin kuuluvaan kouluun sotilaaksi: juoksua, matematiikkaa, tekniikkaa, marsseja. Vuosi vuodelta Marie-Laure ja Werner kulkevat lähemmäksi toisiaan.

Kaikki se valo imaisee ehdottamsti mukaansa. En voinut laskea romaania kädestäni hetkeksikään kun luin sen, ja varsinkin loppupuolella tuntuu siltä etten edes pysähtynyt miettimään sanojen merkityksiä vaan oli kova kiire päästä vain eteenpäin ja tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirja on todella kaunis, se maalaa taitavasti kuvan kasvavan nuoren uteliaisuudesta ja elämännälästä, se kuvaa todellisuuden niin luontevasti: Marie-Laurelle munakasta paistava taloudenhoitajatar isosedän luona Saint-Malossa, linnuista kiinnostunut Frederick, Wernerin ystävä koulussa, vääpeli von Rumpel kärsivällisyys aseenaan maailman arvokkainta timanttia etsimässä jäljennösten joukosta.

Romaanissa hieno asia oli helppolukuisuus. Marie-Laure ja Werner vuorottelevat kertojina vain pari sivua pitkissä luvuissa, joissa kuitenkin kirjailija onnistuu luomaan kokonaisen maailman. Koska luvut ovat lyhyitä ja aina vuorotellen kerrotaan toisesta henkilöstä, kirjaa on miellyttävää ja mielenkiintoista lukea. Ainoa huono puoli lienee se, että aikajärjestyksessä myös hypitään. Vuorotellen kerrotaan esimerkiksi Werneristä 14-vuotiaana koulussa ja 17-vuotiaasta Werneristä sodassa. Tämä aiheutti lukemiseeni vähän takkuamista, sillä kun olin päässyt kirjassa tiettyyn osaan, piti palata taaksepäin lukeakseen uudestaan tietty luku jotta sen ymmärsi kunnolla.

Minusta hyvän kirjan merkki on se, ettei siihen lisäisi mitään tai ottaisi mitään pois, ja että se herättää tunteita. Kaikki se valo jota emme näe täyttää jokaisen kategorian; siitä näkee että se on huolella viimeistelty, siihen ei voisi enää lisätä mitään mikä tekisi siitä paremman. Myöskään kirjassa ei olla sorruttu "täydellisyyteen", jota valitettavasti oli Riikka Pulkkisen teoksessa Totta. Siinä jokainen sana tuntui kuin se olisi laskettu matemaattisella kaavalla paikalleen ja silloin siinä ei ollut enää jäljellä mitään oikean maailman spontaaniudesta ja muuttuvaisuudesta. Kaikki se valo taas on niin luonnollinen kuin vain voi kirja olla, minun on vaikeampaa uskoa että Marie-Laure ja Werner eivät ole oikeita ihmisiä kuin että he ovat.

Jonas Jonasson: Lukutaidoton joka osasi laskea

Jonas Jonasson
Lukutaidoton joka
osasi laskea
WSOY
2014

Jonas Jonassonin tunnetumpi teos on Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (2009). Hänen toinen romaninsa Lukutaidoton joka osasi laskea on kyllä painonsa arvoinen kultaa. Teos on ehdottomasti yksi parhaimmista lukemistani romaaneista.

Lukutaidoton joka osasi laskea kertoo täysin uskottavasti tapahtumasta, jonka todennäköisyys on kirjailijan laskelmien mukaan 1: 45 766 212 810. Eli: Etelä-Afrikan suurimmassa slummissa 70-luvulla syntynyt ja aikuiseksi kasvanut lukutaidoton tulee jonakin päivänä teljetyksi perunankuljetusautoon yhdessä Ruotsin kuninkaan ja pääministerin ja atomipommin kanssa.

Kirjassa seurataan useampi kymmenen vuosi Nombekoa, eteläafrikkalaista tyttöä. Hänen matkansa on uskomaton: slummin vessansiivoajasta toteuttamaan ydinohjelmaa ja rakentamaan atomipommeja ja lopulta Ruotsiin pakolaiseksi pommin kanssa, jota ei ole virallisesti olemassa.

Lukutaidoton on aivan mahtava kirja. Ihan totta, lukekaa tämä kirja. Siinä riittää huumoria, uskomattomia juonenkäänteitä ja loistavia henkilöhahmoja. Vaikka asoita siinä voisi kutsua jopa absurdeiksi, kaikki tuntuu täysin luontevalta. Aina kun tuntuu siltä, ettei tilanne voi kääntyä enää huonommaksi niin sitten niin kävi. Hahmot ovat niin eläviä, että he tuntuvat omilta tutuiltani.

Teos on ilmestynyt Ruotsissa vuonna 2013 nimellä Analfabeten som kunde räkna, Piratförlagetin kustantamana. Suomennoksen on tehnyt Laura Jänisniemi vuonna 2014 WSOY:n kustantamana.

 "Pääministeri voi fyysisesti pahoin miettiessään, että oli muutaman tunnin sisällä varastanut perunoita ja nyt oli lähettämässä humalaisen miehen liikenteeseen ja ties mitä muuta."

Kuulumisia!

Moikka kaikki lukijat! Blogissa on ollut vähän hiljaiseloa viime aikoina, mutta ei hätää, hengissä ja kirjojen parissa ollaan! Julkaisin hetki sitten tällä hetkellä nuortenkirjallisuuden kuumimmasta puheenaiheesta, Poltetusta maasta oman postauksensa, käykääpä lukemassa sekin :) Lähipäivinä laitan mietteitä myös Jonas Jonassonin mahtavasta teoksesta Lukutaidoton joka osasi laskea. 

Olen ostanut viime aikoina pari kirjaa itselleni, mikä on aika harvinaista, sillä opiskelijan budjetti ei oikein anna myöden tällaiseen huvitukseen kovin usein... Adlibriksessä oli synttäritarjouksessa joitakin kirjoja aivan naurettavan halvalla, ja minä tilasin Tove Janssonin elämäkerran, jonka luin viime vuonna. Suomalaisesta kirjakaupasta taas ostin Hans Falladan teoksen Yksin Berliinissä, jonka luin vähän aikaa sitten. Pidin teoksesta niin paljon, että täytyihän se sitten omaksi ostaa. Olen ostanut myös James Dashnerin Maze runner- sarjan toisen osan, Scorch trialsin, koska en jaksanut odottaa suomennoksen ilmestymistä vaan piti päästä lukemaan sitä, vaikka sitten alkuperäiskielellä :)

Tällä hetkellä luen vihdoinkin Donna Tarttin Tikliä. Vastahan se on varmaan kuukauden odottanut vuoroaan... :) Toinen kuvassa näkyvä kirja on tietokirja koskien liikakansoittumista ja maapallon kantokykyä, Alan Weismanin kirjoittama Maailma täynnä meitä- viimeinen yritys ihmiskunnan pelastamiseksi. Bongasin kirjasta esittelyn Helsingin Sanomissa, ja pakkohan se oli sitten saada omiin käsiini.

Muut tällä hetkellä lukuvuoroa odottavat kirjat ovat Renate Dorrensteinin Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille punahilkkaa, Chet Raymon Yötaivaan alla, Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville ja National Geographicin Kaupunkimatkailijan kävelyopas- Berliini. Ensimmäisen teoksen haluan lukea, koska se on valitettavasti ajankohtainen, seuraan läheltä erään läheiseni kunnon huonontumista. Toista minulle suositeltiin facebookin kirjaryhmässä, kolmatta suositteli kirjastontäti, ja neljäs on sokerina pohjalla ruokkimassa haaveitani Berliiniin matkustamisesta.

Minulla syksy menee toivottavasti tällaisissa merkeissä. Ihanaa syksyä kaikille teille siellä ruuden toisella puolella! :-)