Alan Weisman: Maailma ilman meitä

Alan Weisman
Maailma ilman meitä
Atena/2008
suom. Ulla Lempinen
&Tiina Ohinmaa

Alan Weismanin teos Maailma ilman meitä on tietokirja vuodelta 2008. Se on Weismanin kuuluisin teos. Hänen toinen suomennettu teoksensa on Maailma täynnä meitä vuodelta 2013, ja täältä löydät ajatuksiani siitä kirjasta.

Alan Weisman (s. 1947) opetti vuoteen 2013 asti journalismia ja Latinalaisen Amerikan opintoja Arizonan yliopistossa. Hän on uransa aikana myös kirjoittanut viisi kirjaa, joista kaksi edellämainittua on suomennettu. Lisäksi hän on kirjoittanut paljon artikkeleita eri lehtiin. Tuottelias mies siis!

Menkäämme aiheeseen: Maailma ilman meitä tutkii, mitä maapallolla tapahtuisi, jos ihmiskunta jostakin syystä häviäisi huomenna viimeistä yksilöä myöten. Kirja yrittää vastata Discover-lehden toimittaja Josie Glausiuszin Weismanille esittämään kysymykseen "Mitä tapahtuisi, jos ihmiset katoaisivat joka paikasta?" Alun perin vastauksesta piti syntyä artikkeli, mutta perinpohjaisena miehenä Weisman tutki niin koralliriuttoja kuin ydinvoimaloita, ja laajasta vastauksesta syntyikin kirja.

belaveskaya pushcha

Weisman lähestyy kysymystä useasta eri näkökulmasta; hän käsittelee niin kaupunkien luhistumista, maatilojen metsittymistä, eläinpopulaatioiden elpymistä kuin merien hajoamatonta muovijätettä ja ydinjätettäkin. Mies matkusaa aina ikimetsästä Tshernobylin kautta Panaman kanavalle ja koralliriutoille.

Laitan tähän muutamia lainauksia kirjasta ja kerron mitä ajatuksia nämä tiedot minussa herättivät:

Richard Thompson, Plymouthin yliopiston tutkija ja meribiologi puhuu ihon kuorinta-aineista, jotka eivät ole 100% luonnontuotteita, toisin kuin vaikkapa jojobansiemenet: "Eikö ole uskomatonta? Kaupoissa myydään muoveja, joiden on tarkoituskin huuhtoutua suoraa päätä viemäriin, jäteputkiin, jokiin ja sieltä mereen. Suupalan kokoisia muovirakeita pienten merenelävien nieltäväksi."
Täytyy myöntää, etten ole ikinä ennen ajatellutkaan tätä. Ja miten miljoonat ihmiset kuitenkin käyttävät joka päivä tätä tavallista ihonhoitotuotetta. Miten paljon siinä kertyykään merten pieneliöiden sisuksiin näitä rakeita.

"Fosfaatit ja nitraatit eivät kuitenkaan ole haitallisimpia pelloilla vaan siellä, minne ne pelloilta valuvat. - - Makean veden levistä kehittyy tonnien painoinen kukkiva levämassa, joka imee vedestä niin paljon happea, että siitä kuolevat kaikki uiskentelijat. Levien romahdettua niiden mätäneminen vain kiihdyttää prosessia. Kristallinkirkkaat laguunit muuttuvat rikinhajuisiksi mutalammikoiksi, rehevöityneistä jokisuistosita tulee hetkessä suunnattomia kuolleita vyöhykkeitä."
Tällaisenko ympäristön me todella haluamme jättää jälkeemme?

"Yhtä lukuunottamatta kaikki Yhdysvaltain ydinjätevarastot ovat väliaikaisia. Jos jäte jää näihin aktiivisiin varastoihin, tulipalot lopulta murtautuvat niihin, ja radioaktiiviset tuhkapilvet lipuvat mantereen poikki, kenties yli valtamertenkin."
Ja miten monien kasvien ja eläinten soluihin nämä tuhkapilvet ehtivät vaikuttaa? Vielä lähtömme jälkeenkin ihminen totisesti pystyy turmelemaan elämää.

"Ydinjätteen loppusijoituspaikassa WIPP:issä-- Yhdysvaltain energiaministeriön on lain mukaan karkotettava seuraavan 10 000 vuoden aikana kaikki liian lähelle pyrkivät."
Tämä oli mielestäni ehkä kauhein kohta koko kirjassa ja tuntuu kuvaavaan täydellisesti ihmisen oman edun tavoittelua: jotta me saamme energiaa nyt, synnytämme myös jätettä, joka on myrkyllistä vielä tuhansien vuosienkin päästä. Jos me emme nyt tiedä mitä tehdä myrkylliselle jätteelle, kuka sen sitten tietää ja milloin? Miten kukaan voi taata ettei vaikkapa kahden tuhannen vuoden päästä kukaan menetä henkeään tai terveyttään siksi että harhautuu liian lähelle meidän kaatopaikkaamme?

Maailma ilman meitä on saanut lukuisia palkintoja, kuten esimerkiksi Time-lehden vuoden paras tietokirja-tunnustuksen.

Vaikka teoksen aihe olikin synkähkö, oli kirjassa kuitenkin huumoriakin viljelty pieninä hitusina. Tässä pari esimerkkiä:

"Suuri koko suojaa eläimiä lämpötilojen vaihtelulta, ja ne pysytvät vaeltamaan pitkiä matkoja. Eivät ehkä yhtä pitkiä kuin linnut, mutta aika pitkiä vaikkapa hiiriin verrattuna. - - Sen lisäksi kasvit, jotka eivät pysty liikkumaan senkään vertaa - -"

Doug Erwin, Smithsonian-instituutin luonnontieteellisen kansallismueon paleobiologisen osaston kuraattori: "Paleotsooinen maailmankausi oli kestänyt jo lähes neljäsataa miljoonaa vuotta. Ei siinä mitään, mutta oli jo aika kokeilla jotain uutta."

Panaman kanava

"Tällä Scrippsin merentutkimuslaitoksella työskentelevällä paleoekologilla (Jeremy Jackson) on niin pitkät raajat ja poninhäntä, että hän tuo mieleen evoluution polulla oikaisseen kuningasravun joka on kipaissut suoraan merestä ihmisen muotoon."

"Ohitse lyllertää kookosrapu--"

Teoksessa esiintyvät kysymykset eivät ole helppoja, ja toisaalta informaatio on lähes kymmenen vuotta vanhaa. Kuten totesin Maailma täynnä meitä- kirjaankin liittyen, olisi mukavaa tietää kokonaisuudessaan mihin suuntaan kirjassa esitetyt ongelmatapaukset ovat kehittymässä; esimerkiksi aurinkovoiman, biohajoavien muovipussien ja luomutuotteiden käyttö on lisäntynyt suuresti vuodesta 2007. Olivat tapaukset sitten yhä voimassa tai eivät, kirjan tärkein tehtävä vuodesta riippumatta onkin lukijan ravisteleminen ajattelemaan omia kulutustottumuksiaan ja esimerkikisi ydinvoiman käyttöä yhteiskunnassa.

Helmet-lukuhaasteessa Maailma ilman meitä menee kohtaan 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin Minun maisemani maalla ja kaupungissa- sopiva kirja

Alan Weisman: Maailma täynnä meitä- viimeinen yritys maapallon pelastamiseksi

Alan Weisman:
Maailma täynnä meitä
viimeinen yritys
maapallon pelastamiseksi?
Little, Brown and Company
2013
Atena kustannus oy
2014

Maailma täynnä meitä on tietokirja väestönräjähdyksestä. Ihmisten määrä ja kulutus lisääntyvät, mutta luonnonvarat eivät kasva samassa suhteessa. Makeaa vettä, ruokaa ja tilaa ei riitä kaikille jos meitä on joka päivä enemmän.

"Mutta jos ihmisiä halutaan siirtää pois paikasta, jossa heidän ylenpalttinen määränsä on uhka elämälle, heillä täytyy olla paikka minne mennä.- - Jossain vaiheessa enemmille kaupungeille ei ole enää tilaa."

Ympäristöjournalisti Alan Weisman pitää lähes kaikkiin ympäristöongelmiin ratkaisuna väestömäärän vähentämistä, ja kirjassa hän matkustaa maapallon ympäri ja selvittää kirjassaan eri alueiden kulttuurisia ja uskonnollisia tekijöitä isoihin perheisiin, perhesuunnitteluun, naisten asemaan, viljelyyn ja ympäristöongelmiin. Hän puhuu lukuisien tutkijoiden, pappien, rehtorien ja ympäristönsuojelijoiden kanssa eri maissa.

"Pienimmänkin hyönteisen olemassaololla on syynsä."

Teos on todella kattava ja sen eteen on nähty todella paljon vaivaa. Weisman matkustaa mantereelta toiselle tutustumassa luonnosuojeluprojekteihin, viljelyyn ja sen kehitykseen, ympäristöongelmiin ja perhesuunnitteluun. Kirjassa on otettu huomioon monia ihmisten aiheuttamia vaikutuksia maapalloon; pääasiassa viljelyä, aavikoitumista, suojelualueiden perustamista ja salaista nakertamista, metsienhakkuuta, makean veden kuivumista ja merenpinnan nousua. Paljon puhutaan keskilämpötilan noususta.

"Toiveet lämpimämmän ilmaston tehostamista viljasadoista murskaantuvat kasvien kestämiin maksimilämpötiloihin- maissilla se on keskimäärin 28 celsiusastetta, soijalla 30- joiden ylittyessä sadot heikkenevät. - - Kestäisi vuosituhansia ennen kuin taigan hapan, havumetsävaltainen maapohja sopeutuisi viljakasvien hiesuvaatimuksiin. Maapallon jäljellä oleva pintamaa, jota tuulet ja tulvat eivt ole vieneet mennessään tai kuivuus muokannut tomuksi, on ylimuokattua, ylilannoitettua ja ylimyrkytettyä eikä tuota enää yhtä paljon kuin viisikymmentä vuotta sitten."

Yksi tärkeä huomio jonka Weisman tekee monissa paikoissa, on se, että kun naisia koulutetaan ja yhteisöille annetaan perhesuunnitteluapua, ongelmat vähenevät. Kirjailija puhuu edullisen ja helposti saatavilla olevan ehkäisyn ja turvallisen abortin puolesta ei-toivottujen raskauksien ja naisten oman terveyden ylläpidossa.

"Kaikissa tunnustuksissa, joita Iranin perhesuunnitteluohjelmalle seuraavina vuosina myönnettiin, mainittiin yksi korvaamattoman tärkeä seikka: naisten koulutus. Se ei tarkoittanut vain peruskoulua ja lukiota, vaan yliopistoa.- - Kun naiset saivat itse päättää kohdustaan ja koulutuksestaan, työpaikan evääminen heiltä kävi aina vain vaikeammaksi."

Minun mielestäni kirjassa ehkä nähtiin vähän liikaa ratkaisuna kaikkiin ihmisten kehittämiin ongelmiiin väestömäärän pienentäminen. En kiellä asian tärkeyttä, mutta luulen, että ongelmiin, esimerkiksi saasteiden lisääntymiseen, on myös muita vaikutuskeinoja kuin vain ja ainoastaan väkimäärän vähentäminen.

Kirjassa pidin siitä, että kirjailija oli todella matkustanut paikan päälle niin Lähi-Itään kuin Afrikkaankin katsomaan omin silmin ja kysymään paikallisilta, mistä ongelmat oikeastaan johtuivat. Samoin hän haastatteli tutkijoita ja ympäristönsuojelijoita eri puolilta maailmaa ja näki miten ongelmia on ratkaistu. Weisman on todella perehtynyt asiaansa.

"Kulutuksen juurimisen ohella Paul Ehrlichiä askarruttaa erityisesti se, miksi luontoöidin- meille elämän antavan äidin- terveyttä koskevista asioista päättävät poliitikot eivätkä tieteentekijät, jotka ovat tietoisia luontoäidin kriittisestä tilasta."

Kirja on julkaistu vuonna 2013, ja paljon sen aineistosta on ollut jo silloin pari vuotta vanhaa, joten haluaisin kuulla, mitä Weisman tällä hetkellä sanoisi kun esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden käyttö on lisääntynyt ja halventunut huomattavasti.

Kirjassa minut yllätti se, miten paljon maailmassa kirjassa mainitut ympäristönsuojelu- ja perhesuunnitteluprojektit saavat rahoituksensa erinäisiltä säätiöiltä valtion tuen sijaan ja miten riippuvaisia yksinkertaisetkin suojelu- tai perhesuunnittelutoimenpiteet ovat apurahoista. Surullista oli myös huomata, miten paljon me ihmiset olemme pilanneet esimerkiksi maaperää ja vesistöjä toimillamme. Toisaalta voin olla iloinen ihmisten halusta suojella ympäristöämme: Pariisissa on tälläkin hetkellä meneillään kansainvälinen ilmastokokous, otsonikerroksen oheneminen saatiin hidastumaan laajoilla toimilla ja on syntynyt kansainvälisiä sertifikaatteja auttamaan kuluttajia tekemään parempia päätöksiä, kuten Reilu kauppa ja Rainforest alliance.