Adébáyó: Älä mene pois

Minusta ei tuntunut paremmalta. Minusta ei tuntuisi paremmalta hyvin pitkään aikaan. Tunsin katoavani, kuin hätäisesti solmittu huivi, joka aukeaa ja putoaa maahan, ennen kuin omistaja huomaa.

Älä mene pois on nigerialaisen Ayóbámi Adébáyón (s. 1988) esikoisteos. Kirja käsittelee parisuhdetta ja perheen perustamista, ja näihin liittyviä fyysisiä ja yhteiskunnallisia ongelmia. On äärimmäisen hienoa, miten täysin eri kulttuurista tulevan kirjailijan teos onnistuu puhuttelemaan maapallon toisella puolella olevaa lukijaa. Äitiyden kaipaaminen, avioliittopohdinta ja petos ja valehtelu ovat universaaleja ilmiöitä, samoin kuin toivo, kateus, yhteiskunnan vaatimukset, sosiaalinen paine, halu, kaipaus, menetys, suru ja petos. Kietoutuessaan yhteen nämä luovat vaikuttavan ja kauniin tarinan.

Koko kehoni oli koppurassa kuin niveltulehduksen runtelema käsi, enkä kerta kaikkiaan pystynyt pakottamaan sitä asentoihin, joihin se ei tahtonut. Niinpä viis veisasin ensimmäisen kerran mieheni sukulaisten tyytymättömyydestä ja nousin seisomaan, vaikka minun odotettiin polvistuvan. Tunsin itseni pidemmäksi ojentautuessani täyteen mittaani.

Hän vietti iltansa laulamalla itse keksimiään lauluja Olamidelle ja lukemalle tälle ääneen lehtiä. Tyttäreni tiesi alle kolmen kuukauden ikäisenä kaiken perustuslain tarkistamiskomitean ja perustuslakia säätävän kokouksen edistymisestä. Oli aivan ihanaa katsella, kuinka aviomieheni kertoi tyttärelleni asioita, joita tämä ei voinut ymmärtää.

Mutta suurimmat valheet olivat usein niitä, joita kerroimme itsellemme. Purin kieltäni, koska en tahtonut esittää kysymyksiä. En esittänyt kysymyksiä, koska en tahtonut tietää vastauksia. Oli mukavinta uskoa, että aviomieheni oli luotettava, ja joskus luottamus oli helpompaa kuin epäily.

Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen

Tori Bailey on totuuksia laukova menestyskirjailija, joka on innoittanut miljoonia naisia ympäri maailmaa elämään juuri sellaista elämää kuin he itse haluavat. Hän jakaa somessa inspiroivia viestejä faneilleen, jotka kadehtivat hänen täydellistä parisuhdettaan. Mutta hän on elänyt suuressa valheessa. Kaikki Torin ympärillä tuntuvat menevän naimisiin ja saavan vauvoja, mutta hänen poikaystävänsä ei halua edes seksiä. Kun Torin paras ystävä Dee - ainoa, joka ymmärtää tätä hulluutta - sitten rakastuu, Tori pelkää putoavansa kokonaan kelkasta. Jos kolmekymppiselle naiselle varattu muotti tuntuu ahtaalta, vaatii kanttia luoda oma. Mutta onko Tori tarpeeksi rohkea noudattamaan omia oppejaan? (takakansi)

Mutta en halua kertoa hänelle. En halua korostaa heikkouttani, kun minusta tuntuu jo niin heikolta.

Katsokaa miten onnellinen olen on kirja, joka minun piti lukea kertaistumalta loppuun. Minäkertoja on niin rehellinen ja kuvaa 2010-luvun ilmiöitä todella osuvasti. Erityisesti pinnalle nousee pohdintaa sosiaalisesta mediasta: miksi kaikki, Tori itse mukaan lukien, julkaisevat siloiteltuja kuvia ja tapahtumia elämästään? Miksi kukaan ei myönnä olevansa epävarma ja vieläkin välillä hukassa, vaikka on jo kolmekymppinen?

Tunnen kuinka onnellisuus täyttää minut päästä varpaisiin. Olen täpinöissä ja hyvällä mielellä itsestäni, ja minusta tuntuu että olen sittenkin esikuva. Vaikka en kertonutkaan että otin yli viisikymmentä kuvaa minusta ja Hermanista ja valitsin sen jossa näytin näteimmältä. Vaikka meikkasin valokuvaa varten. Vaikka olen jo googlannut harjoituksia, joilla voin pienentää Hermania.

 Naisen kuusi vuotta sitten megasuosioon johdattanut elämäntaitokirja Kuka V*ttu Minä Olen? päättyy Torin itsensä löytämiseen, ja huipentuu täydellisen miehen tapaamiseen. Nyt kuitenkin parhaan ystävän Deen löytäessä ihanan kumppanin, jonka kanssa suhde vakavoituu nopeasti, Tori joutuu kohtaamaan oman parisuhteensa ongelmat. Hän kokee asemansa takia velvollisuudekseen pitää yllä kulissia täydellisen parisuhteen saavutettavuudesta, sillä jos hänen ja Täydellisen Miehen suhde ei toimi, Tori pelkää olevansa vähemmän inspiroiva faneilleen ja näiden lopettavan uskonsa löytää elämänsä rakkaus. Ja mitä Torille itselleen jää, jos kuuden vuoden jälkeenkään hän ei ole julkaissut seuraavaa kirjaa, eikä hänellä ole hajuakaan, mistä hän kirjoittaisi? Mitä tehdä, kun hän sai jo onnellisen loppunsa, muttei olekaan enää onnellinen? Mitä tehdä, kun tuntee olevansa ansassa, eikä tiedä miten päästä sieltä pois? Teos on mainio esimerkki siitä, että on ihan ok jos ei vielä kolmekymppisenä ole valmis. On ihan ok, jos kolmekymppisenä ei ole häitä, taaperoa, asuntolainaa ja uraputkea. Tätä viestiä monet tämän hetken kolmekymppiset varmasti kaipaavat.

Sain teoksen luettua neljän jälkeen aamuyöstä.
Sitten muutama tunti unta ja töihin.