Rubin: Tee siitä tapa

Gretchen Rubin
Tee siitä tapa
Nemo kustannus

Gretchen Rubin on amerikkalainen entinen lakinainen, nykyään täysipäiväinen kirjailija ja kahden lapsen äiti. Luin aiemmin hänen teoksensa Onnellisuusprojekti, ja nyt luin toisen hänen omaelämäkertamaisista tietokirjoistaan. Rubin on kirjoittanut useita kirjoja, niin tietokirjoja esimerkiksi John F. Kennedystä ja Winston Churchillista, ja näiden lisäksi kolme henkilökohtaisempaa kirjaa, eli Onnellisuusprojekti, Tee siitä tapa ja suomentamaton Happier at home.

Tee siitä tapa-teoksessa pureudutaan tapojen muodostamiseen ja ylläpitämiseen, ja toisaalta myös purkamiseen. Sitä suositellaan ihmisille, jotka haluavat aloittaa jonkun hyvän tavan tai päästä eroon huonosta.

Rubin aloittaa kirjansa jaottelemalla ihmiset sääntöjennoudattamistaipumusten mukaan neljään eri kategoriaan: velvoittajiin, ylläpitäjiin, kyseenalaistajiin ja kapinoijiin. Tässä kohtaa voidaan määritellä kohta mainitsemani ulkoiset ja sisäiset vaatimukset: ulkoiset vaatimukset ovat esimerkiksi sääntöjä, kieltoja pyyntöjä ja esimerkkien noudattamista, sisäiset taas itselle tehtyjä lupauksia ja jonkun asian tekemistä omasta mielenkiinnosta.

Velvoittajat toteuttavat ulkoisia vaatimuksia mutta vastustavat alitajuisesti sisäisiä vaatimuksia (tarttuvat heti toimeen jos heitä pyydetään järjestämään jotakin, eivät välttämättä pysty noudattamaan tapoja joita itse itselleen haluaisivat), ylläpitäjät toteuttavat sekä ulkoisia että sisäisiä vaatimuksia (heille on yhtä tärkeää noudattaa muille kuin itselleenkin asetettuja lupauksia), kyseenalaistajat vastustavat ulkoisia vaatimuksia mutta noudattavat sisäisiä vaatimuksia (eivät odota valon vaihtumista vihreäksi jos näkevät olevansa risteyksessä ainoita, tekevät jonkin asian jos ovat luvanneet sen itselleen)  ja kapinoitsijat vastustavat sekä ulkoisia että sisäisiä vaatimuksia (he ovat uskollisia vain itselleen eivätkä halua kahlita itseään). Näinollen kyseenalaistajat ja velvoittajat toimivat päinvastoin keskenään ja ylläpitäjät ja kapinoitsijat päinvastoin keskenään.

Rubinin mielestä tärkeimpiä tavanmuodostuksen tekniikoita ovat ajoittaminen, seuranta, perustaminen ja vastuuvelvollisuus, näiden lisäksi kirjassa mainitaan useita pienempiä neuvoja. Ajoittaminen tarkoittaa, että kalenterista varataan tietty aika tietyn asian hoitamiselle, oli se sitten herääminen aikaisemmin joka aamu aamupalaa varten tai vaikkapa päättää, että joka vuosi loppiaisena käy harvemmin tapaamansa sukulaisen luona. Seuranta tarkoittaa tietoisuuden lisäämistä omasta itsestään, mikä Rubinin mielestä vahvistaa hallinnan tunnetta. Seurannan tapoja voi olla käyttää esimerkiksi askelmittaria jotta näkee käveleekö tarpeeksi joka päivä. Perustaminen taas tarkoittaa sitä, että kannattaa aloittaa heti tapojensa muuttaminen isoista ongelmista: esimerkiksi kun alkaa nukkua enemmän ja säännöllisemmän rytmin mukaan, on helpompaa tehdä hyviä päätöksiä. Vastuuvelvollisuus taas tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että kun uskomme, että meitä voidaan pitää vastuullisina teoistamme, vaikka sitten olemme niiden noudattamisesta vastuussa vain itsellemme, käyttäydymme vastuullisemmin. Tässä on yksi syy personal trainerien palkkaamiseen: olemme vastuussa jollekulle vaikka liikkuisimme vain itseämme varten.

Teoksessa pidin siitä, kuinka Rubinin oma ääni kuului. Hän kertoi kuinka hän ja osa hänen lähipiirinsä opettelivat uusia tapoja: kuinka Rubin itse vietti muutaman aamun somessa ja huomasi sen muodostuneen tavaksi ja mitä ongelmia hän kohtasi opetellessaan mietiskelemään joka aamu, ja kuinka esimerkiksi hänen siskonsa opetteli syömään diabeteksensa vaatimalla tavalla, ja ystävänsä juomaan vähemmän viiniä. Nämä lukuisat esimerkit toivat elämänmakua ja näyttivät etteivät kirjan neuvot ole ihan tuulesta temmattuja.

Kirjassa yksi tärkeä esiinnouseva seikka on hyvän itsetuntemuksen merkitys. Vasta kun tuntee itsensä ja omat tapansa, tietää mitä menetelmiä kannattaa lähteä noudattamaan ja mitä ei. On huojentavaa muistaa että ihmiset ovat erilaisia: jotkut saavat enemmän aikaan aamulla, jotkut illalla. Jotkut pystyvät keskittymään vain täydellisessä hiljaisuudessa, toiset taas tarvitsevat taustahälyä. Ja se on ihan ok. Tärkeintä on että tietää itse miten käyttäytyy.

Helmet-lukuhaasteessa Tee siitä tapa menee kohtaan 4. Kirja lisää hyvinvointiasi, koska sen avulla on helpompaa muodostaa terveellisiä tapoja.

Rubin: Onnellisuusprojekti

Moikka!

Blogissa on ollut vähän hiljaiseloa kesän jälkeen. Se johtuu pääasiassa siitä, että olen käyttänyt paljon aikaa kahden kirjan lukemiseen, nimittäin Schilds&Söderströmsin Filosofit- ja Gretchen Rubinin Onnellisuusprojekti- teoksiin. Varsinkin Filosofit (joka on siis edelleen kesken) tuntuu olevan niin sanottu ikuisuusteos, sen lukeminen vie pitkän ajan painavasta sisällöstään johtuen.

Rubin: Onnellisuusprojekti
2013
Nemo Kustannus

Nyt sain siis luettua Gretchen Rubinin teoksen Onnellisuusprojekti, ja tässä sanon muutaman sanan siitä. Rubin on newyorkilainen kirjailija ja entinen lakinainen sekä vaimo ja kahden pienen lapsen äiti. Hän huomasi vuosien kuluvan nopeasti, ja ettei hän keskity tarpeeksi oikeasti tärkeisiin asioihin. Tutkittuaan kuukausia tutkimustietoa onnellisuudesta,  kyseltyään ystäviltään neuvoja ja mietittyään mikä hänelle itselleen on tärkeää Rubin päätti omistaa yhden vuoden onnellisuusprojektille, jossa hän elämän osa-alue kerrallaan parantaa elämänlaatuaan onnellisemmaksi.

"En ollut niin onnellinen kuin voisin olla, eikä elämäni muuttuisi, ellen panisi sitä muuttumaan"

Rubin rupesi suunnittelemaan projektiaan järjestelmällisesti: hän tunnistaisi ensin panostusta vaativat alueet ja keksisi sitten onnellisuuttaan parantavat päätökset, jotka olisivat konkreettisia ja mitattavia. Hänellä tulisi olla selkeä visio jota seurata arjessa joka päivä.

Esimerkki: Rubin halusi parantaa ihmissuhteitaan ja itseään ystävänä. Hän päätti muistaa ystäviensä syntymäpäivät, saattaa ihmisiä yhteen, mennä käymään useammin, juoruta vähemmän, tutustua kolmeen uuteen ihmiseen ja tuomita muita vähemmän. Ja arvaatteko mitä? Kun hän käyttäytyi ystävällisemmin hän tunsi olonsa ystävällisemmäksi ja onnellisemmaksi.

Syy, miksi Onnellisuusprojekti on minulle tärkeä, on, että voin samaistua Rubinin tilanteeseen. Hän ei halunnut lähteä vuodeksi maailmanympärimatkalle, muuttaa toiselle puolelle maata, erota tai vaihtaa työpaikkaa. Hän halusi jatkaa päivittäistä elämäänsä täysin samanlaisena, mutta löytää enemmän onnea siitä. Hän tunnisti elävänsä hyvää elämää ja halusi arvostaa sitä enemmän ja elää elämäänsä täydemmin. Rubin halusi vähentää mielensäpahoittamista ja siten vaikuttaa myös läheisiinsä vähentämällä nalkutusta ja olemalla innostuneempi vanhempi.

Pidin myös kirjan kerronnasta. Teoshan on siis täyttä totta, ja Rubin kertoo omista mietteistään ja epäonnistumisistaankin hyvin rehellisesti. Tämän takia kirjan luettuani kirjailija tuntuu kuin melkein omalta tutultani! Voin suositella, kirja on hyvin helppolukuinen ja hyvin jäsennelty,

Valitettavasti Onnellisuusprojekti ei sovi Helmet-lukuhaasteen minkään kohtaan. Ajattelin sitä "Kokoelma esseitä tai kolumneja"-kohtaan, sillä kirjassa esiintyy tapahtumia joista kirjailija on myös kirjoittanut blogiinsa tai kolumniksi, mutta olisi vähän huijaamista laittaa kirja siihen kun se ei kuitenkaan oikeasti ole kokoelma esseitä tai kolumneja. Seuraava kirja sitten taas haasteeseen mukaan :)