Heippa kaikki! Uutisfeediä seuratessani satuin törmäämään kirjailija JP Koskisen blogikirjoitukseen Ovatko kirjat uhanalaisia? Tässä on linkki siihen: https://jpkoskinen.wordpress.com/2016/04/24/onko-kirja-uhanalainen-laji/?fb_action_ids=10154088198839437&fb_action_types=news.publishes
Kirjoituksessa pohdittiin syitä suomalaisen kirjallisuuden laskevalle myynnille, ja mainitsen ne tässä:
1. Markkinointi
2. Hinta
3. Laatu
4. Saatavuus
Koskinen esitti markkinoinnin keskittyvän aina kustantajan yhteen pääteokseen muiden saadessa vähemmän näkyvyyttä, kirjan hinnan olevan mahdollisesti liian kallis, palkittujen kirjojen olevan ennemmin taiteellisia ja enemmän kerrontaan kuin tarinaan keskittyviä ja esimerkiksi kirjakauppojen tilausaikojen olevan pitkiä. (jos siis haluaa tilata kivijalkakirjakaupasta.)
Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Esimerkiksi hinta-kohta: (köyhänä) opiskelijana lainaan kaikki kirjani kirjastosta, ostan jonkun kirjan vasta kun olen lukenut sen ja todennut pitäväni siitä. Monesti myös pyydän kirjoja lahjaksi. Ei ainakaan opiskelijan lompakko kestä maksaa yhdestä kirjasta 30 euroa. Kirjasta, erityisesti uutuudesta, on tullut ylellisyystuote. Poikkeuksen tähän tekevät pokkarit: maksan mielihyvin 10-13 euroa kirjasta, ja silloin ostan niitä useamminkin. Viime syksynä laskeskelin että olin ostanut Pocket shopista neljä uutuuskirjaa, joista maksoin siis yhteensä noin 50 euroa. Kovakantisia saisin juuri ja juuri kaksi sillä hinnalla. Mielestäni tähän voitaisiin todella kiinnittää huomiota. Omasta kirjastostani, Riihimäen kirjastosta, olen aina saanut uutuudetkin, esimerkiksi James Dashnerin Poltetun maan, nopeasti, kuten tämän heti suomennoksen ilmestyttyä. Monilla paikkakunnilla ei kuitenkaan olla näin onnekkaita, ja uutuuksia saa jonottaa monta kuukattakin.
Toinen asia josta haluan itsekin mainita on laatu. Koskinen nosti nimenomaan esiin palkitut kirjat, mutta minä haluan linkittää tähän myös ykköskohdan eli ne kustantamojen "ykköskirjat". Paljon kohistaan taiteellisesti vaikuttavista teoksista, mutta houkuttelevatko ne Pertti Perusjamppoja lukemaan? Ei välttämättä, ja Koskinen kiteytti hyvin miksi: "Mutta kun lukija, joka haluaa mielenkiintoisen tarinan, saa kouraansa taiteellisesti viipyilevän tekstin miehen matkasta sisimpäänsä, hän ei palaa kirjojen ääreen. Ei, sillä hänet leimataan tyhmäksi, joka ei ymmärrä kirjallisuutta, oikeaa kirjallisuutta." Itsekin opiskelen yliopistossa yleistä kirjallisuustiedettä sivuaineena ja olen Tolstoini lukenut, mutta silti viihdyn parhaiten kirjan parissa, jossa on vetävä tarina. Koskinen totesi blogissaan, että suuri yleisä haluaa enemmän tarinaan pohjautuvia kirjoja. Miksi niitä ei siis voisi meille lukijoille antaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti