Sadie Jones: Ehkä rakkaus oli totta

Sadie Jones
Ehkä rakkaus oli totta
(The Fallout)
2014/2015
Otava
suom. Marianna Kurtto

Ehkä rakkaus oli totta on britti Sadie Jonesin läpimurron tehnyt romaani. Se on järjestyksessään neljäs, aiemmat ovat The Outcast (2008), Small wars (2009) ja The Uninvited Guests (2012).

Kustantajan sivulta kopioitu:

Nämä ihmiset muuttavat sydämeesi. Neljä nuorta etsii paikkaansa 1970-luvun Lontoon teatterimaailmassa. Syvälle syöpyvä romaani nuoruudesta ja taiteesta, rakkaudesta ja intohimon tuhovoimasta.

Luke kirjoittaa yökaudet. Kun hän sattumalta kohtaa teatterilaiset Paulin ja Leighin, hän tietää tulleensa kotiin. Poikkeuksellisen lahjakkaasta Lukesta tulee Lontoossa tähti.

Sitten Luke rakastuu hurjalla voimalla. Toissijaisilta tuntuvat niin sitoumukset ja oma ura kuin ystävätkin. Minkä kaiken Luke on valmis uhraamaan pitääkseen Ninan ihollaan?

Teoksen päähenkilö on 25-vuotias Luke, joka tavattuaan teatterilaiset Paulin ja Leighin lähtee pikkukylästä etäisen isän ja mielisairaan äidin luota Lontooseen kokeilemaan siipiään teatterissa. Kolmikko muuttaa yhteen, ystävystyy ja aloittaa yhteisen elämän: Leigh toimii näyttämömestarina muualla palkkatyössä, kun Paul perustaa omaa teatteria tuottajana ja Luke kirjoittaa näytelmiä. Sitten Luke näkee Ninan ja rakastuu jerjettömästi. Hän on valmis antamaan mitä tahansa Ninan vuoksi, mutta mihin Nina on valmis?

Ihmissuhteet ovat tärkeä teema teoksessa. Luke rakastaa Ninaa järjettömästi, mutta se ei ole hyväksi hänelle; hän kamppailee itsensä toteuttamisen ja muille antamiensa lupausten ja Ninan välillä. Luke päätyy jopa haavoittamaan parhaita ystäviään Paulia ja Leighiä Ninan vuoksi. Nina taas haluaisi kaiken: sekä menestyksellisen uran että rakkauden ja hyväksymisen. Vaikka Ninan avioliitto ei ole onnellinen, hän ei kuitenkaan osaa lähteä. Nousee esiin kysymys siitä, että miten paljon voi tehdä rakkaansa eteen? Voiko olla onnellinen ihmisen kanssa, joka pyytää ehtona yhdessäololle jättämään kaiken muun? Rakastaa voi silloinkin, mutta onko se pidemmän päälle sen arvoista?

Tapahtumat sijoittuvat 60-luvun Lontooseen, ja aikakausi onkin elävästi kuvattu. Teosta lukiessaan tuntee todella katsovansa toiseen aikaan. Jones on siis tehnyt taustatyönsä hyvin. Luin juuri Riikka Pulkkisen Totan, joka sijoittui myös 60-luvulle, mutta siinä kuvaus oli paljon, paljon ylimakaisempaa. Tässä romaanissa todella tunsi seuraavansa eri aikakauden tapahtumia.

Sivuhenkilöt jäivät valitettavasti vähän yksiulotteisiksi. Hahmot olivat mielenkiintoisia, heidän luomiseensa oli nähty vaivaa ja he todella tuntuivat oikeilta ihmisiltä. He kuitenkin olisivat voineet olla esillä enemmänkin, olisin mielelläni lukenut lisää Luken äidistä ja isästä, Leighistä, Ninan tädistä ja Ninan puolisosta Tonysta. He tuntuivat valitettavasti vain yhden ominaisuuden omaavilta. Pääasiassa kirjassa siis keskityttiin Luken ja Ninan suhteeseen, kun olisin halunnut tietää heidän elämästään enemmän kaikkien näiden muiden ihmisten ympäröiminä. Toisaalta ehkä kirjoittaja juuri siksi teki heidät "ohuiksi", jotta lukija voisi itse täydentää loput aukoista.

Kaiken kaikkiaan minusta Ehkä rakkaus oli totta oli hyvä teos, mutta kaiken kuulemani kehun jälkeen odotin siltä enemmän. Teos vähän junnaa paikoillaan; tuntuu kuin siinä toisteltaisiin samoja asioita. Mainiota kesälukemista se on siitä huolimatta.


http://www.otava.fi/kirjat/9789511284987/#.Va9i9Pntmko

Riikka Pulkkinen: Totta

Totta on Riikka Pulkkisen toinen teos, ja hänen ensimmäistä teostaan Rajaa kehuttiin todella paljon. Totta ilmestyi vuonna 2010 Otavan kustantamana.

Totta kertoo Ahlqvistin perheen historiasta ja nykytilanteesta: isoäiti Elsa on arvostettu psykologian professori, joka on sairastunut syöpään. Hän haluaa viettää viimeiset hetkensä kotona perheensä kanssa. Isoisä Martti taasen on jo eläköitynyt taiteilija, arvostettu sellainen. Heidän lapsensa on Eleonoora, lääkäri joka kätkee huolensa äidistä komenteluun. Eleonooran lapset ovat Anna ja Maria; Maria opiskelee äitinsä tavoin lääkäriksi, Anna taas kirjoittaa graduaan. Anna on teoksessa yksi tärkeä kertoja; hän saa kuulla oman äitinsä lastenhoitajana toimineesta Eevasta, isoisänsä entisestä rakastajattaresta. Lukija sukeltaa monimutkaiseen kuvioon, jossa linkittyvät 1960-luku ja nykyaika: kuka teki ja mitä, kuka rakasti ja ketä.

Teoksen teemoina ovat kielletty rakkaus, läheisen kuolemaan valmistautuminen, rakkaus hoitolapseen ja nuorena oman maailmankuvansa rakentaminen. Pidin jäsennystavasta: Anna saa kuulla 2010-luvulla asioista, joista seuraavassa luvussa kerrotaan Eevan näkökulmasta niiden tapahtumahetkellä 1960-luvulla. Välillä se on vähän sekavaa, mutta pääasiassa se toimii. Tarinaan jää aukkoja, mikä vähän harmittaa ainakin minua. Esimerkiksi mitä Annalle ja Lindalle kävi, mikä Eevalle tuli, miksi yksi maalaus oli toisen alla, miksi Kerttu ei ollutkaan oikeasti nimeltään Kerttu. Kaikenkaikkiaan rakenne kuitenkin on toimiva.

Sitten pari sanaa henkilöhahmojen yhteiskuntaluokasta. He kuulunevat ylempään keskiluokkaan akateemisine kuolutuksineen ja Stockmannin Delin lounassalaatteineen. Näen kuitenkin teoksen todellisuuden aika yksinkertaistettuna ja jopa kärjistettynä: mitään muuta kauppaa ei mainita nimeltä, mutta Stockmann tai sen Deli mainitaan ainakin viidesti. Anna kirjoittaa graduaan, mutta hän vain huokailee ystävälleen puistossa että pitää lukea enemmän. Itsekin vain muutaman yliopisto-opintopisteen suorittaneena voin sanoa, ettei todellisuus ole noin helppoa.  Ei sanaakaan ahdistuksesta, pitkiksi venyvistä illoista lukien, ei opiskelutavoista, ei professoreista. Aika outoa, koska kirjailijan omien nettisivujen mukaan Pulkkinen itse opiskelee Helsingin yliopistossa, joten ammennuspohjaa luulisi riittävän. Kokonaan toinen asia on vielä syöpäsairauden kuvaaminen. Teoksessa Elsa alkaa olla aika loppuvaiheessa, häntä ei leikata tai mitään. Siitä huolimatta hän vain järjestelee puutarhajuhlia, tekee salaattia korkokengät jalassa ja ui meressä. Totta kai syöpää on erilaista ja sairaus etenee eri ihmisillä eri tavoin, mutta koin kuvauksen epärealistisena. Kaksi läheistäni ovat kuolleet syöpään vuoden sisällä, eivätkä he todellakaan juoneet viiniä puutarhassa loppuaikoina.

Teoksesta ei voi puhua puhumatta sen kielestä. Pikaisen gallupin jälkeen romaanin lukeneihin kieli joko iskee tai sitten ei. Jotkut pitävät siitä kovasti, minä valitettavasti en. Ehkä olen vain liian proosallinen.

 ..."Taivaalla on alkukesän ujosteleva kuu. Nauru ulottuu sen hullunkurisesti vinkottavaan sirppiin"...

"Hämmästyneet männyt..."

Miksi kuu on ujo? Se on taivaankappale, joka on kiertänyt maapalloa aina; sen asema on täysin varma. Mitä männyt taas hämmästelisivät? Ne ovat pitkäikäisiä ja nähneet jo yhtä jos toista. Kieli tuntuu mutenkin liian laskelmoidulta ja tarkkaan harkitulta, kuin jokaista sanaa olisi erikseen harkittu. Se on "täydellinen", ja juuri siksi sitä ei ole niin miellyttävää lukea, koska elämäkään ei ole täydellistä. Ihmiset sanovat vahingossa väärin, ja he korjaavat sitten.

Kaikkineen en valitettavasti pitänyt Totasta. Aion kuitenkin lukea myös Pulkkisen Rajan ja Vieraan

laajentaakseni näkökulmaani. Suosittelen myös sinua, tämän postauksen lukijaa tutustumaan ja päättämään itse :)

kuva: http://riikkapulkkinen.com/

Hans Fallada: Yksin Berliinissä

Hans Fallada
Yksin Berliinissä
1946/2011
Gummerus

Eletään vuotta 1940, ja natsit ovat vallassa. Jablonskikatu 55:n asukkaat yrittävät kukin selvitä eteenpäin: Persicket kumartavat Hitleriä ja haluavat itselleen valtaa, Barkhausen haluaisi olla konna muttei ihan onnistu, vanharouva Rosenthal lukittautuu asuntoonsa, eläköitynyt tuomari Fromm on hiljainen mutta tekee rohkeita siirtoja ja Otto ja Anna Quangel tekevät töitä ja yrittävät jatkaa arkeaan kuin ennen sotaa.

Quangelit saavat kuitenkin kuulla ainoan poikansa kaatuneen rintamalla. He haluaisivat sodan jo loppuvan, ja päättävät aloittaa oman vastarintaliikkeensä, Quangelit alkavat kirjoittaa postikorteille lyhyitä viestejä, kuten "Äiti! Fyhrer on murhannut minulta pojan! Hän murhaa vielä sinunkin poikasi!" Gestapo pääsee heidän kannoilleen, ja alkaa ajojahti "maanpettureiden" löytämiseksi.

Teos perustuu tositapahtumiin, oikeisiin henkilöihin, Otto ja Elise Hampelliin, jotka todella taistelivat Hitlerin hallintoa vastaan. Sivuhenkilöt ja hahmojen yksityiselämä ovat kirjailijan keksimiä, tekevät teoksesta kaunokirjallisen romaanin, mutta päähenkilöt kuitenkin perustuvat oikeisiin ihmisiin.

Teos on synkkä, se kertoo sodan vaikutuksesta kahteen tavalliseen, pieneen ihmiseen. Romaanissa monia henkilöitä kuolee. En voinut laskea kirjaa käsistäni, sillä siinä kuvattiin silmukan kiristymistä Quangeleiden kaulan ympärille, ja halusin aina tietää pääsevätkö he pinteestä, keksiikö Gestapon komisario heidän henkilöllisyyttään. Yksin Berliinissä on kuitenkin teos, jota voi lukea myös historian näkökulmasta.

Vaikka Yksin Berliinissä on synkkä teos, sitä voi silti muistella lämmöllä. Quangeleiden peräänantamattomuus, halu säilyä kunniallisena ja inhimillisenä vaikka mitä kävisi on arvokasta ja rohkeaa. He eivät valinneet helppoa tietä, he eivät halunneet hyväksyä hiljaisesti sotaa ja oman maan kansalaisten vakoilua, vangitsemista ja murhia.

Teoksen saksankielinen nimi on Jeder stirbt fyr sich allein, 'jokainen kuolee itsekseen'. Suomennoksen on tehnyt Ilona Nykyri. Huomattavaa on, että kirjailija kuoli juuri ennen teoksen ilmestymistä. Romaanista on ollut liikkeellä myös lyhennetty versio, mutta tämä on suomennos alkuperäisestä kaikkine yksityiskohtineen ja raakuuksineen, ja se yltääkin kaikkiaan 766 sivun pituuteen.

..."Tuossa liian lyhyeen paitaan pukeutuneessa naurettavassa hahmossa oli enemmän vahvuutta, enemmän arvokkuutta kuin kaikissa kiduttajissa yhteensä."...

kuva: http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512089147/yksin-berliinissa/#

Kirjanmerkkini!

Olen viime aikoina saanut ja hankkinut paljon uusia kirjanmerkkejä, joten ajattelin tehdä niistä ihan oman postauksensa :)

Tämä kaunotar on ystäväni tuliainen Etelä-Koreasta :)

Nämä ovat Minna Immosen kuvittamia magneettikirjanmerkkejä, ostin toisen itse  Postista ja äitini antoi toisen . Immosen omalla sivulla maksaa näköjään 3,30e. Pidän tässä yksinkertaisesta muodosta, keveydestä ja pitävästä magneetista.

Tämän äitini antoi lahjaksi, joten en tiedä mistä on ostettu. Magneettikirjanmerkki siis myös kyseessä, teksti "koukussa kirjoihin" on aika hauska :D

Nämä kaksi ovat molemmat Pocket shopista, sain kaupan päälle ostaessani pokkarin. Muuten mustavalkoisessa kuvassa viivähtävä violetti on pocket shopin oma tunnusväri :)

Tämän sos-lapsikylän kirjanmerkin ostin samalla kun tilasin Adlibriksesta pääsykoekirjoja, hinta meni hyväntekeväisyyteen :)

Kaikki yhdessä, tulitikkurasia tuo mittasuhdetta.

Agatha Christie: Eikä yksikään pelastunut (Kymmenen pientä neekeripoikaa)

Nimi: And then there were none/ Eikä yksikään pelastunut (painokset 1-4 ja tämä) / Kymmenen pientä neekeripoikaa (painokset 5-22)
Kirjailija: Agatha Christie
Kääntäjä: Helka Varho
Ilmestynyt: 1939/ ensimmäinen suomennos 1940/ tämä 2014
Kustantaja: WSOY, yhteistyössä Bonnier Books Finland

Eikä yksikään pelastunut on suljetun paikan teemaa käsittelevä rikosromaani. Siinä kymmenen toisilleen tuntematonta ihmistä saavat kutsun Neekerisaarelle rakennettuun loistohuvilaan, kaikki eri syistä: yksi isäntäväen sihteerin sijaiseksi, toinen tarkkailemaan vieraita,  kolmas lääkäriksi isäntäväelle, neljäs ja viides vieraiden palvelijoiksi ja moni vanhan tuttavan vieraaksi lomalle. Isännät eivät kuitenkaan ilmesty paikalle, ja vieraat jäävät palvelijoiden kanssa yksin saarelle. Yhtäkkiä kuitenkin vieraat alkavat kuolla peräjälkeen; saarella on murhaaja. Kaikki kymmenen vierasta ovat tehneet murhan, jota ei voi todistaa, ja nyt murhaaja haluaa laittaa nämä ihmiset maksamaan teoistaan.

On itse asiassa aika hauska tarina, kuinka ostin tämän kirjan. Olen jo useamman viikon selaillut sitä Helsingin rautatieaseman Pocket shopissa, ja nyt kirkolla liikkeellä ollessani päätin ostaa pokkarin sieltä. Kyseiset pokkarit oli kuitenkin myyty jo loppuun. No, eipä siinä mitään, ollaanhan tässä nyt sentään Helsingin keskustassa. Suunta kohti Akateemista. Lopussa. Kamppi. Lopussa. Forum. En edes löytänyt yhtä ainutta kirjakauppaa? Tiesin Pasilan asemalla olevan toisen Pocket shopin, mutta ajattelin, etten nyt lähde sentään sinne asti kävelemään, onhan keskustassa kirjakauppoja vaikka kuinka. Tarina ei siis kerro, olisinko ihan samalla kävelymatkalla sitten saanut Pasilasta Christien kirjan. Mistä löysin teoksen lopulta? Kotipaikkakuntani Prismasta. Välillä näin päin... :)

kuva: http://www.kirja.fi/kirja/agatha-christie/eika-yksikaan-pelastunut-e-kirja/9789510408599/

James Dashner- Maze runner: Labyrintti

Nimi: The Maze runner/ Maze runner: Labyrintti

Kirjailija: James Dashner
Kääntäjä: Jussi Korhonen
Ilmestynyt: 2009/2015
Kustantaja: Delacorte Press/Basam books

Olen ollut kiinnostunut lukemaan Labyrintin jo pitkään. Kuulin siitä ensimmäisen kerrran elokuvasovituksen muodossa, joka ilmestyi syksyllä 2014. Idea vaikutti todella mielenkiintoiselta, mutta vasta nyt pääsin tarttumaan romaaniin. Luinkin sen sitten ihan parissa päivässä koska teos oli niin jännittävä.

Tuntuu siltä, että tällä hetkellä nuortenkirjallisuudessa dystopiat jylläävät. Esimerkiksi kotimainen Sinisalon Auringon ydin, Nälkäpeli- ja Divergent-sarjat kuvaavat kaikki nykyistä maailmaa pahempaa tulevaisuutta, jossa nuorien päähenkilöiden täytyy selvitä. Labyrintti liittyy joukon jatkoksi. Se kuitenkin sopii sinne hyvin, koska idea on todella persoonallinen.

Labyrintti kertoo Thomasista, joka lähetetään muisti pyyhittynä nuorten poikien sekaan erikoiseen paikkaan. He asuvat labyrintin keskellä muurien ympäröimällä Aukiolla vailla yhteyksiä ulkomaailmaan. Thomasin saapuessa jo vuosia jatkunut järjestys alkaa säröillä, ja yllättävä viestintuoja antaa tiedon lähestyvästä tuhosta. Alkaa kilpajuoksu aikaa vastaan, kun labyrintistä on löydettävä tie ulos.

Pidin teoksesta, en voinut laskea sitä käsistäni. Kritiikkinä on kuitenkin sanottava, että tapahtumia on vaikeaa seurata, kun vasta kirjan loppupuolella paljastetaan, mistä on oikeasti kysymys. Miljöö on ylimalkaisesti kuvattu, lukijan kysymyksiin ei vastata. (Kuulin, että sarjan myöhemmissä osissa kokonaiskuva selkenisi.)

kuva: http://www.basambooks.fi/kirja/978-952-260-336-4/maze-runner-labyrintti/#.VWxJwkYUNJI

Veronica Roth: Outolintu, Kapinallinen ja Uskollinen

Kirjoitan nyt yhdessä postauksessa kaikista kolmesta kirjasta, koska niiden rakenne on niin vahvasti sidottu trilogiaksi, ettei olisi mielestäni kovin järkevää kirjoittaa kaikista erikseen oma postauksensa. Sisältää rivien välistä luettavia juonipaljastuksia!
Tässä ovat siis:

Outolintu

"Yksi valinta voi muuttaa sinut"

Veronica Roth
Divergent- Outolintu
Otava
2011/2014

Tarina sijoittuu tulevaisuuteen, sotien tuhoaman maailman raunioille Chicagoon. Ihmiset ovat jakautuneet osastoihin kehittääkseen tiettyjä hyveitä, kuten älykkyyttä, totuutta, rauhallisuutta, epäitsekkyyttä ja rohkeutta. 16-vuotiaan Beatricen täytyy tehdä valinta osastojen välillä: joko jäädä synnyinosastoonsa Vaatimattomaan tai vaihtaa Uskaliaaseen, Rehtiin, Terävään tai Sopuisaan. Valintaa on helpottamassa soveltuvuuskoe, jossa kuitenkin selviää yllätys: hänellä on taipumuksia useaan osastoon. Hän on outolintu. Alkaa jokapäiväisistä vaaroista selviytyminen: koulutuksessa ei saa kuolla, ja hän saa tietää olevansa vaarassa. Keneen uskaltaa luottaa, ja mikä on kenenkin syvin motiivi?

+ Jännittävä ja todella mukaansatempaava.
+ Koskettamisen pelko. Nyky-yhteiskunnassa läheisyyttä ja seksiä pidetään niin luonnollisena ja tavoiteltavana, että oli mielenkiintoista lukea henkilöstä, jolle koskettaminen ja esimerkiksi halaaminen ei ollut luonnollista ja joka vierasti sitä.
+ Jännite Beatricen ja Neljän välillä oli taidokkaasti kuvattu.
- Todella paljon tapahtumia yhdessä kirjassa, yleensä saman matkan kulkemiseen käytetään muissa sarjoissa useampi kirja.
- Vaikka kirjan nimi on suomeksi Outolintu, tätä nimeä ei käytetä kertaakaan, vaan koko ajan puhutaan divergenteistä.


Kapinallinen

Veronica Roth
Insurgent- Kapinallinen
Otava
2012/2014

"Yksi valinta voi tuhota sinut"
Trilogian toisessa osassa Tris joutuu kohtamaan entistä suurempia vaaroja ja taistelemaan kaiken sen puolesta, mihin uskoo.

+ Sivuhahmot kehittyvät!
+ Tris ei halunnut enää pidellä asetta kädessään, syyllisyyttä oli kuvattu hyvin.
+ Juonenkäänteet; Trisin vanhemmat eivät olleetkaan syntyperäisiä Vaatimattomia.

- Yleensä suhde kaatuisi niin moniin salailuihin ja valehteluun kuin tässä teoksessa esiintyy, mutta Trisin ja Tobiaksen suhde silti kesti. Tämä ei ollut erityisen uskottavaa.
- Ensimmäisessä kirjassa Tris ja Tobias olivat niin ihastuneita toisiinsa; oli merkityksellisiä kosketuksia ja pitkiä katseita. Tässä kaikki se tuntui kadonneen ja he olivat kuin vanha aviopari.
- Calebin hahmo jää etäiseksi, hänen motiiveistaan ei puhuta.


Uskollinen

"Yksi valinta voi määrittää sinut"

Koko Trisin tuntema maailma onkin ollut valhetta, ja hänen täytyy tehdä taas isoja päätöksiä. Lähteäkö vai jäädä?

Tässä teoksessa Tris ja Tobias vuorottelevat kertojina.

+ Tris ja Tobias vuorottelevat kertojana. Tapahtumista saa paremman kokonaiskuvan ja koska kaikki rakastavat Tobiasta, tämä on hienoa.
- Sivuhahmot jäivät lopulta aika ohuiksi.
- Tuntuu siltä kuin kirjailijalta olisivat ideat loppuneet, kirjat itse asiassa tuntuvat vain toistavan toisiaan pääsemättä suurempaan ratkaisuun ja eteenpäin tarinassa.
- Loppu ihmetyttää minua. Kyllä, Trisin hahmo oli uskollinen luonteelleen, mutta mielestäni sen olisi voinut ratkaista toisin, pitäen silti Trisin uskollisena itselleen. Esimerkiksi oliko Davidin pakko olla laboratoriossa ollenkaan? Loppu on myös epäuskottava siinä mielessä, että jos Tris selvisi kaikesta muusta, miksi hän ei olisi selvinnyt jostain niin pienestä?
- Vaikutelma yli-inhimillisyydestä. Teoksesta ei muistaisi, että päähenkilöt ovat kaikki alle 20-vuotiaita,ja Tobias on ainoa, joka on yli 17. Kuka 16-vuotias muka käyttäytyy oikeasti noin?

Itse pidin eniten ensimmäisestä osasta, joskin siinäkin tapahtumat etenivät mielestäni liian nopeasti. Varsinkin viimeisessä osassa esitetyt teemat olivat kyllä mielenkiintoisia: mistä tiedämme, mikä on todellista ja mikä ei?

Onneksi minulla on kuitenkin muutakin luettavaa. Ostin eilen Gayle Formanin If I stayn. Se on niiiiiin ihana :') lisäksi luen nyt Cheryl Strayedin Villiä vaellusta joka vaikuttaa hyvältä! :)